töihin paluu ja paniikkioireet :(

["paniikki"]

Miten olette selvinneet hoitovapaalta töihi lähdöstä -siis ne joille se oli vaikeaa?

Olen ollut lapsen kanssa kohta 3v kotosalla ja viihtynyt hyvin, työpaikkani on muutunut tänä aikana, eli uuden kuviot odottavat.
Työarjen alkamiseen on parisen kk aikaa, olis ihanan nauttia näistä viimeisistä kiireettömistä koti ajoista mutta panikoin jo tulevaa

Mulla on niskasta johtuvaa huimausta ollut vuoden päivät ja nyt epäilen että kilppari arvot on sikinsokin, olo on hetkittäin tosi uupunut. Pelkään jo etukäteen kuinka jaksan töissä kun nyt lapsen päikkärit on se jonka avulla jaksan..

Olen aina ollut kova jännittämään ja maha kuralla pienistäkin jutuista mutta nyt tää on ihan omaa luokkaansa, tuntuu että "lamaannun" kun aamuisin ollaan lähdössä jonnekkin (esim. kerhoon josta tykkään) ja ajattelen että pian ko. aikana ollaan lähdössä töihin ja hoitoon.

 

[Katylina]

Mikset hakeudu lääkäriin ja sitä kautta ala purkamaan ongelmiesi vyyhtiä? Nyt ensin vaikka terveyskeskukseen ja sieltä lähetettä eteenpäin.

 

["aloittaja"]

Mikset hakeudu lääkäriin ja sitä kautta ala purkamaan ongelmiesi vyyhtiä? Nyt ensin vaikka terveyskeskukseen ja sieltä lähetettä eteenpäin.

Kiitos potkusta persiille Soitin juuri ja sain asiaa taas hiukan eteenpäin aiottua aikasemmin. Ajattelin ensin odottaa ensiviikolla olevan kilppari kokeen tulokset ja sitten samalla käynnillä pyytää aikaa lääkärille. Joka olis tietty mennyt viikon-pari eteenpäin. Nyt on heti seuraavana päivänä labrasta aika lääkärille

Joskus asioiden aikaan saamiseksi pienikin "hoputus" toimii

 

["vieras"]

Täällä toinen! Vielä on aikaa olla kotona, mutta jännittää jo todella paljon tulevat työkuviot ym. Miten sitä enää osaa mitään?

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";27685312]Täällä toinen! Vielä on aikaa olla kotona, mutta jännittää jo todella paljon tulevat työkuviot ym. Miten sitä enää osaa mitään?[/QUOTE]

Tsemppiä kohtalontoveri! Mustakin tuntuu et mitä mä siellä osaan edes tehdä ja kuinka onnistun kommunikoimaan monien aikuisten ihmisten kanssa, hoitamaan mutkikkaampia asioita kun "vie tämä tuonne". Näiden kanssa vielä jotenkuten pärjäisin mutta kun on tätä muutakin oiretta

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";27685340]Tsemppiä kohtalontoveri! Mustakin tuntuu et mitä mä siellä osaan edes tehdä ja kuinka onnistun kommunikoimaan monien aikuisten ihmisten kanssa, hoitamaan mutkikkaampia asioita kun "vie tämä tuonne". Näiden kanssa vielä jotenkuten pärjäisin mutta kun on tätä muutakin oiretta [/QUOTE]

Tiedän niin tuskasi! Tsemppiä sinullekin! Ehkä vielä joskus helpottaa ja aletaan olla armollisempia itseämme kohtaan!!

 

["vieras"]

Täällä myös stressataan jo nyt töiden alkua, vaikka siihen on aikaa vielä 7 kuukautta. Naurettavaa. Jotenkin vaan nyt jo pelottaa, että kuinka sitä jaksaa, osaa ja pystyy Voimia sinne!!

 

[Ongelmaton]

Tiedän tuon tunteen. Olin itse siinä viime vuonna. Menin töihin 4 vuoden tauon jälkeen. Paluu tapahtui jännittäen. Piti ensiksi saada pääkoppaan selväksi että esim. Vessa on lähellä ja kaikki hyvin. Nyt olo on iloinen ja kaikki huolet tipotiessään tsemiä työnalkuun!

 

["vieras"]

täällä myös yks kohtalotoveri, ainut vaan että olen jo töihin palannut yli vuos sitten ja nyt ollut tän asian takia töistä pois 2kk, olo on niin karsee. Mulla myös tutkitaan kilpirauhasia ja niskoja hoidetaan fysioterapiassa mutta myös paniikkioireet päällä jatkuvasti :/