Töihin vai kouluun? Mitä tekisit jos olisit minä?

[Appelsiinitikku]

Olen siis 23-vuotias, lapseton, naimaton, ja osaamaton päättämään elämästään.

Yksi ammattitutkinto on taskussa, mutta ala on alkanut tympimään matalan palkkauksen, huonojen työaikojen ja vakituisen työpaikan saamisen takia. Tarkoitukseni oli lähteä heti vuoden alussa kokeilemaan erästä uutta alaa työharjoittelun muodossa ja jos ala miellyttää niin olisin sitten ensisijaisesti pyrkinyt opiskelemaan sen oppisopimuksella mutta todennäköisemmin kouluttautunut aikuiskoulutuksessa siihen. Tämä uusi ala kiinnostaa kovasti, mutta minulla ei ole mitään realistista käsitystä siitä mitä työ siinä oikeasti on joten on täysin mahdollista että se ei sitten olekaan minun juttuni. Tai sitten se on unelma-alani. Mielelläni olisin nyt vuoden alusta kokeillut sitä.

MUTTA! Minua paiskattiin vakituisella työtarjouksella nykyisen ammattini merkeissä. Työehdot ovat sinänsä todella huonot. Päivät olisivat lyhyitä, vain neljän tunnin mittaisia aikaan jolloin mitään lisiäkään ei tippuisi. Kuukausituloni olisivat 800-1000 e tällä sopimuksella. Eli ei paljoa enempää kuin työmarkkinatuki jota saisin jos opiskelisin uutta alaa aikuiskoulutuksessa. Mutta toisaalta taas työ on todella helppoa, tuttua, rentoa ja stressitöntä plus työkaverit ovat mitä mainiointa sakkia. Ja hokevat jatkuvasti miten ihanaa olisi jos jatkaisin siellä työskentelyä vielä ensi vuonnakin jolloin minulle kirjoitettaisiin vuoden sopimus.

Toisaalta olen niin nuori että on varaa työskennellä vuosi tai pari vuotta kun työtä kerran on ja sitten vaihtaa alaa. Toisaalta taas tiedän etten näitä hommia koko elämääni aio tehdä ja onhan tuo palkka surkea. Toisaalta taas työ kyllä on mitä stressittömin ja minulla on työvuoroissa suorastaan hauskaa. Mutta toisaalta taas....

Tämä työtarjous ei kuitenkaan anna minulle mahdollisuutta ensin kokeilla uutta alaa työharjoittelulla ja sitten vasta päättää. Työaikani ei myöskään oikein veny siihen että voisin sekä opiskella että työskennellä yhtäaikaa, koska työvuoroni ovat aamupäivästä iltapäivään joka arkipäivä. Se on joko tai...

MITÄ SINÄ TEKISIT JOS OLISIT MINÄ?

 

[Alkuperäinen]

......ja siis piti kirjoittaa yhdeksi syyksi alanvaihtoon että vakituisen työn saamisen VAIKEUDEN takia. Unohtui yksi sana, anteeksi

 

["vieras"]

Kouluun. Tuo vakituinen työtarjous on siinä mielessä ikävä, että se vain saa sinut jäämään aloillesi etkä pääse nykytilanteesta mihinkään. Nyt on oikea aika lähteä katsemaan muuta.

 

["eee"]

Menisin kouluun.

 

["vieras"]

Kouluun.

 

["heidi"]

Lähde ulkomaille ja hanki joku yleispätevä tutkinto esim MBA jostain hyvästä yliopistosta. Siihen menee 3v. Sitten sulla on paperit mitkä näyttää hyvältä monen alan töissä ja olet vasta 25v. Ehdit sitten vielä elämään elämääkin. Ja ulkomainen tutkinto avaa ovia paremmin kansainvälisiin hommiin. Tota neuvoisin ainakin omille tytöille tekemään.

 

[Alkuperäinen]

Pelkään vain sitä että entä jos kiinnostavalta tuntuva ala ei olekaan se mun juttu, niin sitten sitä taas ollaan samassa tilanteessa kuin nyt mutta ilman vakkarityöpaikkaa :/

 

["vieras"]

Mitä teet nykyisin ja mitä olet ajatellut tulevaksi ammatiksi.
Kuvauksesi perusteella en näe nykyisessä työssäsi oikein mitään sisältöä tai mitään syytä, miksi jatkaisit siellä. Vakituinen ei tee siitä määräaikaista työtä parempaa noilla ehdoilla.

 

["vieras"]

Lähtisin opiskelemaan.

 

[***]

Onko mahdollista opiskella uutta alaa monimuotokoulutuksena? Silloin teoriaopinnot ovat yleensä iltaisin (ja ehkä viikonloppuisin). Voisit pitää työpaikkasi, ja silti opiskella. Opinnot voi jättää kesken jos ala ei tunnukaan omalta. Työaika sopivan pieni niin ehtii lukea ja opiskellakin samalla.

 

["minä"]

...Tarjoavat sinulle vakkaripaikkaa, mutta kirjoittavat vuoden sopparin...?

En ymmärrä.

 

[mokatsu]

Ehdottomasti kouluun.

On aika v!ttumaista herätä kolmikymppisenä siihen, että ei oo aikuista elämää saanu yhtään eteenpäin. Ei mitään järkeä tehdä paskaa duunia paskalla palkalla, varsinkaan jos se ei johda mihinkään. Et voi nyt tietää mikä tilanne sulla on parin vuoden päästä siinä suhteessa, että pystytkö enää opiskeluja aloittamaan tms.

 

["vieras"]

Menisin opiskelemaan aikuispuolelle monimuotona ja ottaisin työpaikan vastaan. Kontakstit ovat noin kerran kuussa muutaman päivän ja muuten itseopiskelua kotona.

 

[ansarikukka]

Menisin kouluun. Sullahan on just nyt paras mahdollinen aika opiskella, koska olet vielä nuori, mutta sulla on jo kokemusta työelämästä. Eli et ole missään pilvilinnoissa kuitenkaan.

Yksi vaihtoehto olisi, että jäisit työttömäksi ja hankkisit työkkärin kautta harjoittelupaikan siltä alalta mihin olet ajatellut kouluttautua. Itse tein noin ennen AMK-opintoja ja siinä osasi jo jonkinverran hahmottaa, että millaisiin asioihin haluaa ennen kaikkea opinnoissa keskittyä ja mihin erikoistua.

 

["vieras"]

Onko mahdollista opiskella uutta alaa monimuotokoulutuksena? Silloin teoriaopinnot ovat yleensä iltaisin (ja ehkä viikonloppuisin). Voisit pitää työpaikkasi, ja silti opiskella. Opinnot voi jättää kesken jos ala ei tunnukaan omalta. Työaika sopivan pieni niin ehtii lukea ja opiskellakin samalla.

Tämä olisi hyvä idea. Saisit pitää sekä työn että koulun eikä tarvitsisi jättää jompaa kumpaa pois. Kun nykyinen työsi on vielä helppo ja tylsä, niin opiskelu sopisi sen kanssa yhteen erinomaisesti.

 

["täti"]

Vaihtoehto 3) Nostaisin kytkintä, muuttaisin toiselle paikkakunnalle parempien työmahdollisuuksien perässä ja/tai lähtisin opiskelemaan ihan jotain muuta (ensi syksynä ehkä realistisin ajankohta)

 

[Alkuperäinen]

Eli olen nykyään ravintola-alalla ja haaveksin lääkealasta.

Ja siis ihan vakkaripaikka mutta sopimukset kirjoitetaan vuoden mittaisina määräaikaisina, ainakin näin alkuun.
En tiedä onnistuuko monimuoto-opiskelu, kun olen käytännön ihminen ja haluan tietää mitä on työ tuolla alalla, teorian opiskelu ei siitä oikein vastausta anna. Ja opin parhaiten tekemällä, huonosti lukemalla. Siksi suunnitelma harjoittelusta/oppisopimuksesta/aikuiskoulutuksesta.

Eniten pelkään tosiaan sitä että jos tuo ala ei sitten käytännössä olekaan sellaista missä kokisin onnistumisen tunnetta. Nykyisestä työstäni pidän kovastikin muttakun sillä palkalla ei oikein elä :/ Valmistumiseni jälkeen eli viimeiset kolme vuotta olen tehnyt pätkää ja keikkaa ja nyt olisi ensimmäistä kertaa tiedossa se että saisin joka aamu mennä yhteen ja samaan mielekkääseen työympäristöön eikä tarvisi työn tekemisen ohessa laitella kelalle hakemuksia sovitellusta päivärahasta. Siksi loikkaaminen pois on hyvin vaikeaa vaikka tiedänkin että pidemmällä tähtäimellä tämä ei tyydytä.

 

[juubsbuubs]

Absolutely opiskelemaan tavalla tai toisella. Itse teinkin niin. Lähdin tuossa iässä yliopistoon ulkomaille. Voin sanoa, että kyllä kannatti. Suosittelen erittäin lämpimästi

Toisaalta, jos sulla on mies niin lasten hankitakaan ei ole huono vaihtoehto. En ole tyytyävinen siihen, että alettiin yrittämään ekaa vasta kun olin 28v kun opinnot kesti. Ja sitten kun sitä ekaa ei kuulunutkaan ja kun kuului niin olikin sitten hankalampi tapaus. Kun on ekasta toivuttu niin hupsista vaan ollaankin sen ikäisiä ettei enää oikein halua alkaa toista tekemään.

Opiskella voi koska vain jos on valmis kikkailemaan pienillä tuloilla. Lapset kannattaa hankkia ajoissa.

 

[tsemppiä!]

Ehdottomasti kouluun.

On aika v!ttumaista herätä kolmikymppisenä siihen, että ei oo aikuista elämää saanu yhtään eteenpäin. Ei mitään järkeä tehdä paskaa duunia paskalla palkalla, varsinkaan jos se ei johda mihinkään. Et voi nyt tietää mikä tilanne sulla on parin vuoden päästä siinä suhteessa, että pystytkö enää opiskeluja aloittamaan tms.

Vittumaista joo, vaan ei myöhäistä vielä sillonkaan! Itse tiesin alusta saakka valinneeni väärän alan, joten repäisin itseni irti työstä kokonaan (oli vakipaikka) ja menin koulunpenkille 28-vuotiaana opiskeleen kokonaan toista alaa (AMK-tutkinto oli takana, toinen AMK-tutkinto sitten alkoi) ja valmistuin 4vuotta myöhemmin. Onnekseni sain uudelta alalta vakipaikan heti valmistumisen jälkeen 32-vuotiaana,että mulla tais käydä tuuri. Mutta jos en olis saanutkaan, niin en olis valinnut toisin

 

["vieras"]

Menisin ehdottomasti kouluun! Sitten kun sulla on lapsia, niin opiskelu on vaikeampaa.
Myös kuten sanoit, mukavaa helppoa työtä ehtii tehdä lopun ikäänsä ja vieläpä nykyistä paremmalla palkalla.

 

["vieras"]

Eli olen nykyään ravintola-alalla ja haaveksin lääkealasta.

No jos kyse on ravintola-alasta, niin ilman muuta pyrkisin sinun tilanteessa opiskelemaan jotain muuta! Voit tietty tehdä tuota pätkää ravintoloissa opiskelujen ohessakin.

 

[kouluun!]

Ei tuo ole mikään vakkaripaikka, kun sopimus on aina määräaikainen.

Olen ehdottomasti opiskelun kannalla. Tuossa nykyisessä työssäsi on järjettömän huono palkka ja jos sinusta tuntuu myöhemmin siltä, että haluat tuota ravintolatyötä tehdä, voit aina palata siihen takaisin. Rohkeasti vain uusia tuulia päin, olet nuori, mutta näin sanoisin minkä ikäiselle tahansa! Omia unelmiaan pitää jahdata. Nyt et mielestäni menetän yhtään mitään (muuta kuin huonopalkkaisen määräaikasen työn eli et mitään). Anna mennä vaan!!

 

["onnellinen"]

Absolutely opiskelemaan tavalla tai toisella. Itse teinkin niin. Lähdin tuossa iässä yliopistoon ulkomaille. Voin sanoa, että kyllä kannatti. Suosittelen erittäin lämpimästi

Toisaalta, jos sulla on mies niin lasten hankitakaan ei ole huono vaihtoehto. En ole tyytyävinen siihen, että alettiin yrittämään ekaa vasta kun olin 28v kun opinnot kesti. Ja sitten kun sitä ekaa ei kuulunutkaan ja kun kuului niin olikin sitten hankalampi tapaus. Kun on ekasta toivuttu niin hupsista vaan ollaankin sen ikäisiä ettei enää oikein halua alkaa toista tekemään.

Opiskella voi koska vain jos on valmis kikkailemaan pienillä tuloilla. Lapset kannattaa hankkia ajoissa.

Eriävä mielipide kyllä tähän, lapset kyllä tulee jos on tullakseen myöhemminkin, ikä ei yleensä kyllä lapsettomuutta aiheuta itsessään, vaan taustalla yleensä jokin muu syy. Tietty esim. endometrioosi pahenee iän myötä, että tuolloin kannattaa lapset yrittää saada ajoissa, mutta jos rakenteellista muutosta ei ole todettu, voi lasten hankkiminen kyllä odottaa siihen, kunnes on työ- yms. asiat kunnossa. Minulla opinnot ja työpaikat+okt:t hommattuna ja eka lapsi sai alkunsa eka yrityksestä 33-vuotiaana. Nyt toinen tulossa (taas sai alkunsa eka yrityksestä) ja ikää 34. Pelon takia ei kannata elämää pilata siihen, että hankkii ne lapset liian aikaisin ja jää nuoruus elämättä

 

[Alkuperäinen]

[QUOTE="täti";25186004]Vaihtoehto 3) Nostaisin kytkintä, muuttaisin toiselle paikkakunnalle parempien työmahdollisuuksien perässä ja/tai lähtisin opiskelemaan ihan jotain muuta (ensi syksynä ehkä realistisin ajankohta)[/QUOTE]

Ei missään nimessä Elämäni mies on tiukasti juurtunut tähän kaupunkiin ja niin olen minäkin.

Lapsien hankinta ei ole vielä muutamaan vuoteen suunnitelmissa. Aikaa on ja haluan ensin kehittää itseäni ennen mukuloita. En näe mitään vikaa siinäkään suunnitelmassa että alkaisin jälkikasvuprojektiin vasta kolmikymppisenä, mutta sekään ei ole katastrofi vaikken lisääntyisi koskaan. Eli lapsia en tässä vaiheessa ajattele edes etäisesti.

Vahvasti näyttää opiskelemisen kannalla olevan minua vanhemmat(?) ja viisaammat itsekin tiedän että järjellä ajateltuna niinhän se pitäisi tehdä, mutta kyllähän se pelottaa hylätä tuttu ja turvallinen juttu jossa tietää olevansa hyvä. Ja voihan olla että tuolla lääkealalla olisinkin ihan surkea tapaus ja että se ei sopisi minulle sitten ollenkaan :/ mutta ehkä sitä saa vielä tässä iässä etsiä itseään...

 

[kaffetauko]

Ja siis ihan vakkaripaikka mutta sopimukset kirjoitetaan vuoden mittaisina määräaikaisina, ainakin näin alkuun.

No tuossa jo riittävä syy itsessään: työharjoittelun kautta opiskelemaan.