Toimitus kysyy: Kokemuksia sormiruokailusta

[Toimitus]

Hei,

teemme Kaksplussaan juttua vauvojen sormiruokailusta, jossa kiinteitä ruokia ei aloiteta vauvalle soseilla vaan suoraan tarjoamalla noin puolivuotiaasta alkaen ruokapaloja. Kaipaisimme kokemuksianne seuraavista aiheista:

1. Onko sormiruokailu-käsite sinulle tuttu? Oletko kokeillut sormiruokailua vauvasi kanssa?
2. Jos olet kokeillut sormiruokailua, monennellako lapsellasi, miksi ja miten se sujui? Mitkä olivat hyödyt, entä haasteet?
3. Jos olet kokeillut sormiruokailua, miten ympäristö (äititutut, ystävät, sukulaiset, neuvola jne.) suhtautui vauvasi sormiruokailuun?

Kaikkiin kysymyksiin ei tarvitse vastata, vain ajatuksia herättäviin. Kommentoi tähän ketjuun. Kiitokset!

Nina Erho
Toimittaja, Kaksplus

 

[BLW]

Tutustuin sormiruokailuun Gill Rapleyn kirjan "Omin sormin suuhun" kautta. Siitä innostus lähti ja kun esikoisvauva kasvoi erinomaisesti rintamaidolla puolivuotiaaksi saakka rohkaistuin kokeilemaan sormiruokailua. Se tuntui minusta tosi luonnolliselta, ja kun vauva sylki järjestelmällisesti kaikki soseet pois suusta, sain vahvistusta tunteelle. Vauva söi lähes kaiken sormin, vain puurot syötin lusikalla. Vihannekset ja liha maistuivat parhaiten, hedelmät vähän heikommin. Kakomisrefleksi vaimeni hyvin nopeasti, ja vauva pystyi hienontamaan ruokaa hyvin suussaan.

Jossain vaiheessa kuitenkin sormin syöminen alkoi takkuilla, ruoka vain lenteli lattialle. Muutama kuukausi mentiin pelkästään syöttämällä (normaalia kotiruokaa hieman hienonnettuna), kunnes lapsi kiinnostui uudelleen itse syömisestä ja halusi oman lusikan. Ympäristö suhtautui sormiruokailuun mielenkiinnolla. Oma isäni kommentoi, että jos olisi tiennyt vastaavasti silloin kun minä ja sisarukseni olivat pieniä, olisi syöttäminen saanut jäädä kokonaan!

 

[Kyllä]

1. Onko sormiruokailu-käsite sinulle tuttu? Oletko kokeillut sormiruokailua vauvasi kanssa?
2. Jos olet kokeillut sormiruokailua, monennellako lapsellasi, miksi ja miten se sujui? Mitkä olivat hyödyt, entä haasteet?
3. Jos olet kokeillut sormiruokailua, miten ympäristö (äititutut, ystävät, sukulaiset, neuvola jne.) suhtautui vauvasi sormiruokailuun?

1. Sormiruokailu on tuttu käsite, joka tuli meille aikalailla luonnostaan, eli siis ihan lapsilähtöisesti ilman sen kummempia pohdintoja.

2. Esikoinen ei suuremmin sormiruokailusta perustanut(palat eivät menneet edes alas), mutta seuraavan kanssa kävi niin, että hän oli n. 8kk, kun teki totaalisen syömälakon. Jopa niin, että alkoi laihtua ja lakkasi syömästä ihan kaikkea. Lastenlääkäritkin olivat huolissaan, kunnes yllättäin tajusin, lapsihan syö-JOS saa syödä itse. Ja niin alkoi sormuruoka maistua. Pitkiin aikoihin tämä lapsi ei suostunut mitenkään muuten syömäänkään, kunnes sitten jossain vaiheessa, kun osasi itse ottaa haarukan käteensä. Kolmaskin oli sormiruokailija, johtuen myös "minä itse" luonteesta
Haasteena tässä on toki ollut se, että sormiruokailu sotkee huomattavasti enemmän kuin syötetty, mutta kotioloissa se ei ole minua haitannut. Hyötynä se, että useamman lapsen kanssa on ihan itsellekin helpottava tekijä, kun pikkuinenkin syö jo jotain ihan itsekin.

3. Eipä ympäristö sen kummemmin ole asiaa ihmetellyt, tosin ihailua ovat osittain saaneet sen suhteen, että "ovatpa omatoimisia lapsia". Päiväkodissa joskus hieman kyllä ilmeisesti häiritsi, kun 13kk vanha lapsemme ei antanut syöttää...(sotku ja aikataulu)

 

["essi"]

1. Onko sormiruokailu-käsite sinulle tuttu? Oletko kokeillut sormiruokailua vauvasi kanssa?

Sormiruokailuun tutustuin, kun tuttavani lapsi, joka on vuoden meidän lastamme vanhempi, aloitti kiinteiden syömisen sormiruokailuna. Ekaa kertaa, kun kuulin aiheesta, se kuulosti minusta aivan kamalan sotkuiselta, mutta kun tutustuin asiaan tarkemmin, kiinnostuin siitä kovasti. Lopulta omakin lapsemme aloitti ruokiin tutustumisen omin pienenpienin sormin, ja tykkäsimme koko perhe kovasti.

2. Jos olet kokeillut sormiruokailua, monennellako lapsellasi, miksi ja miten se sujui? Mitkä olivat hyödyt, entä haasteet?

Sormiruokailussa ihaninta oli se, että jo 9 kk-ikäisen vauvan kanssa oli mahdollista lounastaa yhdessä seurallisesti. Istuimme pöydän ääressä toisiamme vastapäätä ja söimme samaa ruokaa. Katselimme toisiamme ja hymyilimme ja "keskustelimme", kuten kunnon ruokaseurueet ikään... Vauvasta huomasi, kuinka hän oli iloinen siitä, että saa olla tasavertaisena mukana ruokailutilanteessa.

Sosiaalisuuden lisäksi vauva oppi oma-aloitteiseksi. Oli ihana katsoa, kun jo 7kk ikäinen osasi itse valita, haluaako hän maistella porkkanaa vai perunaa ja kuinka eri ruoka-aineet olivat eri päivinä eri tavoin mieluisia.

Miinuksena oli ehkä se, että sotkua tuli aloitusvaiheessa enemmän kuin soseita syövillä vauvoilla. Toisaalta sitten vähän myöhemmin sotkua ei enää tullutkaan niin paljon. Ja jossain vaiheessa se sotku tulee kuitenkin...

3. Jos olet kokeillut sormiruokailua, miten ympäristö (äititutut, ystävät, sukulaiset, neuvola jne.) suhtautui vauvasi sormiruokailuun?

Neuvolantäti oli tosi kiinnostunut aiheesta ja itseasiassa annoimme hänelle kirjallisuusvinkkejäkin sormiruokailuun liittyen. Sukulaiset ja ystävät olivat kiinnostuneita ja kannustivat meitä. En kohdannut negatiivista palautetta.

 

[Vierailijatar -75]

1. Onko sormiruokailu-käsite sinulle tuttu? Oletko kokeillut sormiruokailua vauvasi kanssa?

Tuttua on. Aloitimme sormiruokailun ihan itse ja olen lukenut siitä vasta omien kokemuksieni jälkeen.

2. Jos olet kokeillut sormiruokailua, monennellako lapsellasi, miksi ja miten se sujui? Mitkä olivat hyödyt, entä haasteet?

Lapsemme siirtyi sormiruokailuun kokonaan 7 kk lähtien. Tarjosimme suupaloja ja neiti lopetti ruokittavan olemisen kokonaan eli ei enää edes huolinut lusikkaruokaa. Hienosti sujui vaikka sotkua tuli varsinkin marjojen ja raejuuston kanssa. Lattialla oli välillä melkoinen "komposti", mutta nykyisin sitä tuskin muistaa. Nykyisin 2-vuotias onkin sitten kaikkiruokainen, kun sai itse maistella rauhassa kaikkea. Itse huomasin, että lapsemme vierasti tunnistamaton ruokaa eli "mössöjä". Parhaiten ruokailu sujui kun lautasella oli 3-5 eri syötävää ja usein hän valitsi vain yhden tai kaksi jotka sillä kertaa maistuivat. Ja etenkin värikkäät maistiaiset olivat parhaita, mutta kokemuksen karttuessa maistuivat muutkin esim. liha ja kala. Sen huomasimme, että maistamiskertoja tosiaan tarvitaan useampi eli ei kannata luovuttaa muutaman kerran jälkeen vaan laittaa lautaselle erilaisia juttuja.

Reissuun lähtiessä otin muovirasioihin valmiita paloja mukaan ja niitä sitten naposteltiin kyläilyreissulla. Esim. makaroni ja parsakaali olivat hyviä, samoin hedelmät ja herne-maissi. Rasia oli helppo laittaa tarjolle matkarattaisiin, kun liikuttiin ja neiti naposteli ja joi välillä nokkamukista. (Tupperin nokkamuki ollut käytössä 4 kk alkaen, kun tuttipulloa ei huolinut. Rintaa söikin sitten 1,5 vuotiaaksi.)

Sormiruokailusta siirryttiin sitten haarukointiin eli palasia alettiin pyydystää haarukkaan. Vasta haarukan jälkeen tuli lusikka kehiin ja sitä sitten harjoiteltiin rahkan kanssa.

Sormiruokailun etuja on aikuisen vapautuminen syöttämisestä ja lapsen vapaus valita ja oppia maistelemaan kaikkea. Mielestäni lapsi myös oppii syömään nopeammin itse haarukalla ja lusikalla. Aluksi on tietysti vahdittava, ettei lapsi tukehdu, mutta jo muutaman kerran lapsi tuntuu oppivan syömään oikein ja kakomaan, jos on tarvis. Aluksi stressasin mm. puurosta, kun lapsi ei suostunut syötetäväksi, mutta korvasin sen sitten leivällä, karjalanpiirakalla ym.

3. Jos olet kokeillut sormiruokailua, miten ympäristö (äititutut, ystävät, sukulaiset, neuvola jne.) suhtautui vauvasi sormiruokailuun?

Meillä ovat kaikki suhtautuneet hyvin. Mummut olivat aluksi ihmeissään, mutta innostuivat nopeasti. Neuvolassa olivat myös positiivisia. Monet ystävät innostuivat myös kokeilemaan positiivisin tuloksin.

 

["mä"]

1. Onko sormiruokailu-käsite sinulle tuttu? - Valitettavasti on.
Oletko kokeillut sormiruokailua vauvasi kanssa? - Emme, koska se on niin epähygieenistä ja hyvien tapojen vastaista, ikävää katseltavaa, kun toisten lapset lääpivät kaikkea pöydässä miten sattuu.

 

[ninaTT]

1. Kyllä on, ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa lapseni on aina saanut syödä itse. Tutustuin siihen varmaan netissä joskus.

2. Lapsi päätti itsenäisesti 5½kk iässä aloittaa kiinteät ruoat nappaamalla minulta ruokaa ja laittamalla sen suuhunsa. Sen jälkeen sai muitten ruokaillessa myös itse syödä. Pyrin siihen, että ruoka olisi pääpiirteittäin samaa kuin itse söin. Jos söin salaattia, sai lapsi tomaattia ja kurkkua. Jos söin pastaa tomaattikastikkeella, sai lapsi samaa ilman suolaa. Kannatan nimenomaan lapsentahtista sormiruokailua, jota kyllä kuvailisi paremmin englanninkielinen termi baby-led weaning, eli lapsentahtinen vieroitus.

En pysty kuvitella, että olisin käyttänyt tuntikaupalla aikaa lastenruokien tekoon ja lapsen syöttämiseen. Lapsella on tarpeeksi kehittynyt motoriikka syödä itse; miksi ihmeessä tekisin hänet minusta riippuvaiseksi? Sen lisäksi lapsen itsenäinen ruokailu antoi minulle ruokarauhaa ja meille mahdollisuuden syödä yhdessä. Pidän tärkeänä, että lapsi oppii nauttimaan terveellisestä ruoasta. Suuri osa lapsen ruokavaliosta alusta asti koostui tuoreista vihanneksista ja hedelmistä. Marjatkin ovat aina olleet suurta herkkua. Sokeria ja tärkkelystä sisältävät ultapastorisoidut soseet eivät houkutelleet.

Sormiruokailu on harhaanjohtava termi; se kiinnittää huomion sormilla syömiseen, kun BLW filosofian päätarkoitus ei ole nimenomaan sormin syöminen. Vauva alkoi jo 9-10 kuisena käyttämään haarukkaa ja lusikkaa, aluksi satunnaisemmin tietenkin. Meillä BLW jatkuu, 2½-vuotias tyttö saa edelleen syödä lapsentahtisesti, päättää itse kuinka paljon äidinmaitoa juo ja kuinka paljon syö kiinteitä. Ruoka-ajat eivät ole niin tarkkoja päivän pääaterioita lukuunottamatta.

3. Päällisin tunne oli epäusko ja ymmärtämättömyys. Moni käsitti sormiruokailun soseiden ohella maisteluksi tai "pehmeäksi aluksi". Harva oikeasti ymmärsi, että lapsi eli sillä mitä itse piste suuhunsa, piste. Aina olivat tarjoamassa soseita vaikka olisin pariin otteeseen jo mielestäni tyhjentävästi selittänyt mistä on kyse. Neuvolassa yksi sijainen kerran ilmoitusluontaisesti tokaisi, että toki ne soseet on aloitettava sitten kohtapuoliin. Annoin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ihan terve ja reipas tyttö lapsesta on kasvanut.

 

[ninaTT]

Lisään vielä siis: Kyse ei ole siitä, että kiinteät aloitettaisiin paloilla vaan että lapsi syö itsenäisesti ja samaa ruokaa kun muutkin, heti alusta. Ei niin, että totutellaan aluksi paloihin ja sitten otetaan soseet syötettynä siihen mukaan.