Toimitus kysyy: Lasten kaverisuhteet

[Toimitus]

Hei!

Teemme Kaksplussaan juttua lasten kaverisuhteista ja kaipaisimme kokemuksianne seuraavista aiheista:

1. Mistä ja miten teidän lapselle/lapsille on löytynyt kavereita?
2. Milloin lasten kaverisuhteet ovat/ovat olleet söpöimmillään, milloin ärsyttävimmillään?
3. Jos lasten kaverisuhteissa on ollut ongelmallisia tilanteita tai haasteita, millaisia ja miten niitä on ratkottu? Onnistuiko?
4. Mitkä ovat mielestäsi keskeisiä ystävyyteen liittyviä taitoja, jotka lapsille pitäisi yrittää opettaa? Miten se onnistuu?

Kaikkiin kysymyksiin ei tarvitse vastata, vain ajatuksia herättäviin. Kommentoi tähän ketjuun. Mainitsethan lapsesi/lastesi iän. Kiitokset!

Nina Erho
Toimittaja, Kaksplus

 

["girlie85"]

1. Mistä ja miten teidän lapselle/lapsille on löytynyt kavereita?

- meille on löytynyt "jo" valmiiksi kaverisuhteita sen kautta ku olen tutustunut raskausaikana johonkin äitiin jolla on ollut LA samana vuonna ja lähinnä samana kuukautena kuin minulla..

2. Milloin lasten kaverisuhteet ovat/ovat olleet söpöimmillään, milloin ärsyttävimmillään?

- söpöimillään ovat ku vauvasta asti olleet kontaktissa ja näkee lasten kehityksen, ärsyttävimmillään ehkä kun on uhma.. "se on minun!" -kausi..

3. Jos lasten kaverisuhteissa on ollut ongelmallisia tilanteita tai haasteita, millaisia ja miten niitä on ratkottu? Onnistuiko?

- jos tilanteita on omassa kotona esim. olen ollut yhteyksissä toisiin mammoihin ovatko he kokeneet samaa ja me autamme toisiamme tällaisissa tilanteissa..jos ei ratkea nii olen soittanut neuvolaan tai päivystykseen.

4. Mitkä ovat mielestäsi keskeisiä ystävyyteen liittyviä taitoja, jotka lapsille pitäisi yrittää opettaa? Miten se onnistuu?

- toisen huomioon ottaminen, jakaminen, "väkivaltaisuuden" ehkäiseminen esim. lyöminen, pureminen, empatia, rohkeus ja nämä asiat 3 vuotiaille..

 

["äippä87"]

Lapseni on 4-vuotias poika.

Hei!

Teemme Kaksplussaan juttua lasten kaverisuhteista ja kaipaisimme kokemuksianne seuraavista aiheista:

1. Mistä ja miten teidän lapselle/lapsille on löytynyt kavereita?
- kavereita on löytynyt omien kavereideni lapsista ja hoidosta.

2. Milloin lasten kaverisuhteet ovat/ovat olleet söpöimmillään, milloin ärsyttävimmillään?
- söpöimmillään kun ovat vauvasta asti olleet yhdessä ja leikkivät vieläkin sulassa sovussa
- ärsyttäviä ovat riitatilanteet leluista ja varsinkin se, ettei itse ole huomannut miten tilanne on oikeasti mennyt ja molemmat lapset kertovat oman tarinan.

3. Jos lasten kaverisuhteissa on ollut ongelmallisia tilanteita tai haasteita, millaisia ja miten niitä on ratkottu? Onnistuiko?
- en ole huomannut vielä ongelmallisia tilanteita

4. Mitkä ovat mielestäsi keskeisiä ystävyyteen liittyviä taitoja, jotka lapsille pitäisi yrittää opettaa? Miten se onnistuu?
- toisen huomioon ottaminen, anteeksipyytäminen, jakaminen. se onnistuu niissä tilanteissa, kun ongelmat tulevat esille.

Kaikkiin kysymyksiin ei tarvitse vastata, vain ajatuksia herättäviin. Kommentoi tähän ketjuun. Mainitsethan lapsesi/lastesi iän. Kiitokset!

Nina Erho
Toimittaja, Kaksplus

 

[ÄitiJaPuolikas88]

1. Mistä ja miten teidän lapselle/lapsille on löytynyt kavereita?
-Suurimmat kaverisuhteet on solmittu serkkujen kanssa, jotka ovat vähän nuorempia. Tytärpuoleni on 5-vuotias, poika pian kuukauden ikäinen. Tytär on löytänyt mukavia kavereita myös päiväkodista sekä tuttavapiirin lapsista.

2. Milloin lasten kaverisuhteet ovat/ovat olleet söpöimmillään, milloin ärsyttävimmillään?
-Söpöä on kun tytär kertoo ikävöivänsä serkkujaan tai tokaisee jotain tyyliin: "Tämän asian minä tahtoisin tehdä nyt serkkuni kanssa jos hän olisi täällä."
-Ärsyttävää on riidanpoikaset, jotka usein syntyvät tyttären vahvan temperamentin ja pikkuvanhuuden vuoksi. Ärsytystä aiheuttaa myös muuan päiväkodin poika, jonka kanssa tyttö viihtyy. Pojalla kun on vähän taipumusta keksiä tarinoita ja kertoa niitä sitten tosina. Tyttärelle oli esimerkiksi kova paikka kun hän ei saanut "valvoa koko yötä katsomassa aikuisten ohjelmia" tai kun emme uskoneet, että päiväkodin vintillä asuu oikeita kummituksia ja siksi päiväkodissa ei voi nukkua päiväunia.

3. Jos lasten kaverisuhteissa on ollut ongelmallisia tilanteita tai haasteita, millaisia ja miten niitä on ratkottu? Onnistuiko?
-Tytär ottaa usein leikeissä johtajan roolin ja asettuu usein aikuiseksi serkkujensa ollessa pienempiä. Samaa kaavaa on ollut havaittavissa myös päiväkodissa. Puhumalla ollaan selvitty, vaikka toistokertoja lienee jo niin minun kuin isänsäkin sormille ja varpaille.

4. Mitkä ovat mielestäsi keskeisiä ystävyyteen liittyviä taitoja, jotka lapsille pitäisi yrittää opettaa? Miten se onnistuu?
-Jakaminen on mielestäni yksi tärkeimpiä ja ehdoton valtti esimerkiksi koulumaailman ryhmätöitä ja myöhemmin työelämää ajatellen. Myös taito ilmaista tunteensa ja kuunnella toisten tuntemuksia on hyvin tärkeää. Puhumattakaan luottamuksesta, jota rakennetaan parhaiten puhumalla totta. Valehdella ei saa, vaikka sillä tavalla olisikin mukava päästä osalliseksi toisten ihailusta.

 

[mpide]

1. Mistä ja miten teidän lapselle/lapsille on löytynyt kavereita?

Päiväkodista sekä tuttavapiiristä muutama noin samanikäinen lapsi.

2. Milloin lasten kaverisuhteet ovat/ovat olleet söpöimmillään, milloin ärsyttävimmillään?

Söpöimmillään silloin, kun pienetkin lapset huolehtivat toisistaan, auttavat jne. Ärsyttävimmillään silloin, kun samat tyypit joutuvat taas kerran tappeluun leluista .

3. Jos lasten kaverisuhteissa on ollut ongelmallisia tilanteita tai haasteita, millaisia ja miten niitä on ratkottu? Onnistuiko?

Ongelmia on riittänyt, sillä lapsemme on erityislapsi (diagnoosi puuttuu, testeihin menossa) ja käy pienryhmää. Ryhmän ulkopuoliset lapset ovat useampaan otteeseen kiusanneet lastani, mm. eskari-ikäiset 3-vuotiaan kimpussa! Jos olisin saanut kiinni itse teossa, olisin varmaan sanonut aika rumasti. Tänäänkin yksi poika tuli ja tönäisi, kun kävelimme portista sisään. En voinut estää itseäni vaan tokaisin kovaan ääneen karkaavalle pojalle "Olehan tönimättä!". Hoitaja katsoi pahasti, muttei sanonut mitään...sama poika olikin sitten sekuntia myöhemmin kaatanut maahan kaksi muuta lasta ja ajoi polkupyörällä näiden päälle. Herää kysymys että miksi hoitajat eivät nykyään uskalla komentaa kunnolla? Komentoa olisin toivonut myös silloin, kun oma lapseni puri toisia. Pelkkä nätti puhe ei auta uhmaavalle luupäälle.

4. Mitkä ovat mielestäsi keskeisiä ystävyyteen liittyviä taitoja, jotka lapsille pitäisi yrittää opettaa? Miten se onnistuu?

Toimeentuleminen kaikenlaisten ihmisten kanssa, kyky olla huomioimatta jokaista epäkohtaa muiden olemisessa tai tekemisessä. Omaa poikaani kannustan olemaan huomauttelematta toisten erilaisuuksista. Mielestäni jutteleminen ikätasoisesti on tärkeää, mutta samoin myös tietynlainen hälläväliä-asenne: kun johonkin asiaan suhtautuu niin ettei edes huomaa siinä mitään erityistä, ei lapsellekaan välity tunne että pitäisi erityisesti kyttäillä muiden asioita. On tärkeää, että vanhemmat vetävät tässä yhtä köyttä eivätkä esim. juoruile muista ihmisistä lastensa kuullen ollenkaan.

 

["Iita"]

4- ja 7-vuotiaat tyttäremme ovat löytäneet parhaat ystävänsä jo pari vuotta sitten päiväkodista. Ystävysten "kemiat on kohdanneet" heti ensileikeistä asti - kaikkien kanssa näin ei suinkaan käy. Ihaninta on katsoa pienempien ystävysten aitoa riemua tavatessaan toisensa. Etenkin nyt, kun tytöt eivät enää näe toisiaan päivittäin (olen ollut viimeisen vuoden äitiyslomalla) tapaamiseen liittyy paljon tunnetta: tytöt juoksevat toisensa syliin, halaavat, nauravat ja kikattavat. Leikit sujuvat hymyssä suin ja saumattomasti. Isommilla kaveruksilla tulee joskus jo riitaakin, mutta sekin kuuluu ystävyyteen. Riidat on tähän asti soviteltu äitien avustuksella ja ne kyllä unohtuvat enemmän kuin nopeasti. Seuraavalla tapaamiskerralla tytöt eivät enää riitoja muistakaan, vaan aloittavat uudet leikit puhtaalta pöydältä. Kunpa aikuisetkin pystyisivät samaan!

 

[kabaree]

1. Mistä ja miten teidän lapselle/lapsille on löytynyt kavereita?
-Tyttö 6v. on tutustunut pariin tyttöön puistossa itse, lisäksi on perhetuttujen lapsia,joiden luona kyläillään koko perheen voimin, kerho kavereita, harrastuksissa kaverit ja serkut,joita tavataan säännöllisesti.
-Poika 3v.leikkii perhetuttujen ja kerhokavereiden kanssa. Ja niiden serkkujen.

2. Milloin lasten kaverisuhteet ovat/ovat olleet söpöimmillään, milloin ärsyttävimmillään?
-Söpöimmillään kun halaillaan ja suukotellaan ja paketoidaan omia leluja kaverille lahjaksi ihan vain ilahduttamis tarkoituksessa.
Ärsyttävimmillään kun kolmen eskarin tyttöporukka ei voi koskaan leikkiä kolmestaan, vaan aina yksi jätetään peleistä pois. Ja nämä kolme pyörittää ihme systeemiä, missä kaks on aina parhaat kaverit ja se kolmas ihan tyhmä tai outo. Tyhmän ja oudon tytön rooli vaihtelee päivittäin ja jopa monta kertaa päivässä..

3. Jos lasten kaverisuhteissa on ollut ongelmallisia tilanteita tai haasteita, millaisia ja miten niitä on ratkottu? Onnistuiko?
-Pienten kanssa pitää mennä väliin monestikkin kun alkavat lapiolla muksimaan ja revitään kädestä. Toimii sen hetken ja kohta mentävä uudelleen (3v ja nuoremmat). Isompi (6v) riitelee kavereiden kanssa milloin mistäkin, en puutu niihin kummemmin, halaan ja lohdutan vain tarvittaessa, yritän selittää että elämä jatkuu ja aina voi sopia riidat, itse sovittelun lapset tekee itse ja on toiminut.. Jos joskus ois vakavampaa, kuten toisen kotoa varastamista tms. soittaisin kavereiden vanhemmille ja ois pitkät keskustelut..

4. Mitkä ovat mielestäsi keskeisiä ystävyyteen liittyviä taitoja, jotka lapsille pitäisi yrittää opettaa? Miten se onnistuu?
-Anteeksi pyytäminen ja erimielisyyksien sopiminen. Kun lapset riitelee voi jutella oman lapsen kanssa että riidat on normaalia elämää ja aina voi olla itse se joka haluaa sopia ja pyytää anteeksi, kannustaa lasta tekemään sovinto, vaikkei ois ollut oman lapsen "vika" koko riita.

Unohtamaan riidat sopimisen jälkeen, jos niitä vanhoja kaivellaan niin huomauttaa et sehän on jo sovittu, antakaas olla..

Ja huomioimaan et kaikki lapset on erilaisia ja erilaisuudesta ei saa pilkata.. Olen puhumalla kertonut erilaisuudesta vähän joka tilanteessa, esim.puistossa kun lapset pelkäsi lasta joka ei osannut Suomea, kerroin et mullakin oli lapsena Venäläinen kaveri joka puhui huonoa suomea ja meillä oli aina huippu hauskaa.. Rohkaista tutustumaan ja mennä mukaan pelottaviinkin tilanteisiin ja erilaisten lasten kanssa. Aloittaa itse keskustelu tuntemattomien äitien kanssa puistossa (myös niiden jotka puhuvat kieltä huonosti tai ovat eri värisiä iholtaan) ja näyttää lapsille mallia, ettei tarvitse pelätä ja arkailla uusia ihmisiä.

 

["juupeli"]

Lapset: tyttö 7 ja poika 6

1. Mistä ja miten teidän lapselle/lapsille on löytynyt kavereita?
* Päiväkodista, koulusta, naapurista/kodin läheltä (osittain päiväkoti-/koulukaverit asuu lähellä)

2. Milloin lasten kaverisuhteet ovat/ovat olleet söpöimmillään, milloin ärsyttävimmillään?
* Söpöimmät kaverisuhteet oli ne ensimmäiset, ihan pieninä, kun kavereiden kanssa alkoi leikit jo sujumaan hieman.
*Ärsyttävintä on nyt se, kun kaikki ei millään tunnu mahtuvan samoihin leikkeihin. Jatkuvasti on jotain ongelmatilanteita, eikä riidatonta päivää ole. Pojilla on jatkuvasti jonkinlainen kilpailutilanne päällä, ja varsinkin hieman vieraammille kavereille pitää esittää (mistä seuraa sitten helposti jonkinasteisia vaaratilanteita). Tytöt ja pojat mahtuu vain harvoin samaan leikkiin..


3. Jos lasten kaverisuhteissa on ollut ongelmallisia tilanteita tai haasteita, millaisia ja miten niitä on ratkottu? Onnistuiko?
*Juttelemalla, sekä yhdessä että erikseen. Joskus ylilyönnit on vaatineet jäähyjä ja joskus loppupäivän taukoja leikeistä (seuraavana päivänä leikit taas usein sujuu paremmin). Onnistuu vaihtelevasti. Tosin aika usein ne asiat tuntuu unohtuvan.... Välillä on parempi olla puuttumatta.

4. Mitkä ovat mielestäsi keskeisiä ystävyyteen liittyviä taitoja, jotka lapsille pitäisi yrittää opettaa? Miten se onnistuu?
*Meillä on koitettu painottaa, ettei kaikkien kanssa voi olla parhaita kavereita, mutta ilkeä ei saa kenellekkään olla. Riitoja tulee aina eikä niihin maailma kaadu, mutta ne pitää sopia ja pyytää anteeksi. Juttelemalla on yritetty näitä asioita miettiä.. mutta kaikista parhaiten ne ystävyyssuhteiden pelisäännöt ja taidot opitaan kuitenkin niiden kavereiden kanssa. Ei kukaan halua leikkiä epäreilun ja ilkeän kaverin kanssa.

Kaikkiin kysymyksiin ei tarvitse vastata, vain ajatuksia herättäviin. Kommentoi tähän ketjuun. Mainitsethan lapsesi/lastesi iän. Kiitokset!

Nina Erho
Toimittaja, Kaksplus[/QUOTE]

 

[Kaveeraaja]

Äiti hoitovapalaal 35 v, tyttö 2,5 v. + kakkonen tulossa rv 16+1

1. Mistä ja miten teidän lapselle/lapsille on löytynyt kavereita?
- Omilla ystävilläni on vastaavan ikäisiä lapsia eli heidän lapsensa ovat minun lapseni kavereita. Yksi on se kaikkein tärkein eli saman ikäinen tyttö. Kavereita on tullut myös seurakunnan äitilapsikerhosta.
2. Milloin lasten kaverisuhteet ovat/ovat olleet söpöimmillään, milloin ärsyttävimmillään?
- Söpöimmillään kun leikit sujuvat ja lapsen nauraa käkättävät vatsat kippurassa samoille hassuille jutuille. Ärsyttävintä on tietysti kiistely, leluista tappeleminen ja toisten tyhmien tempausten apinoiminen.
3. Jos lasten kaverisuhteissa on ollut ongelmallisia tilanteita tai haasteita, millaisia ja miten niitä on ratkottu? Onnistuiko?
- Joskun on tullut vastaan tahallista kiusantekoa ja niistä on selvitty juttelemalla. Tärkeintä on, että aikuiset ovat samaa mieltä ja lapsilla saman tyyliset rajat. Kavereiden kanssa onnistuu, mutta tuntemattomien kanssa täytyy olla varovainen ja tuntosarvet herkkänä.
4. Mitkä ovat mielestäsi keskeisiä ystävyyteen liittyviä taitoja, jotka lapsille pitäisi yrittää opettaa? Miten se onnistuu?
- Tärkeintä olisi toisten huomioon ottaminen eli että kaikki otettaisiin leikkeihin mukaan eikä ketään syrjittäisi. Etenkin tytöillä tuntuu olevan kolmaspyörä-ongelma. Pojat ovat solidaarisempia.
Mielestäni juttelu aiheesta tehoaa parhaiten. Eivät lapset ole mitään idiootteja. On myös tärkeää näyttää itse puheillaan ja teoillaan esimerkkiä - usein syyllinen laspen käytökseen löytyy epiliä katsomalla.

 

[Mandeliini]

1. Mistä ja miten teidän lapselle/lapsille on löytynyt kavereita?- kavereita lapselle löytynyt lähinnä ystäviemme lapsista jotka suunnilleen saman ikäisiä, omista sukulaisista sekä päivähoidosta.

2. Milloin lasten kaverisuhteet ovat/ovat olleet söpöimmillään, milloin ärsyttävimmillään?- Mielestäni on mukava seurata miten lapset keskenään kommunikoi ja toisinaan se on hyvinkin huvittavaa miten he eläytyvät yhdessä leikkien esim roolileikkejä ja ovat niin tosissaan joistakin asioista Ärsyttävimmillään ehkä silloin kun toinen tavallaan opettaa ja näyttää jonkun kielletyn asian ja sitten toinenkin oppii tämän. Lapset ottavat toisistaan mallia ja omaksuvat nämä huonotkin tavat.

3. Jos lasten kaverisuhteissa on ollut ongelmallisia tilanteita tai haasteita, millaisia ja miten niitä on ratkottu? Onnistuiko?- omalle kohdalle lapsenkanssa ei tälläisia ongelmatilanteita ole ilmennyt

4. Mitkä ovat mielestäsi keskeisiä ystävyyteen liittyviä taitoja, jotka lapsille pitäisi yrittää opettaa? Miten se onnistuu?- Omasta mielestäni tälläisiä ovat rehellisyys ja luottamus sekä yhteishenki ja anteeksiantaminen. Alle kouluikäiset lapset ovat siinä vaiheessa etteivät oikein osaa ymmärtää kokonaisvaltaisesti mitä nämä tarkoittavat, mutta vertauskuvallisesti selittämällä lapsen tasoisesti nämä asiat helpommin avautuvat. Lapsethan riitelevät ja kinastelevat usein monista tavaroista kun toinen haluaa saman ja toinen myös tai leikistä mitä kukin haluaa leikkiä ja kummallekkaan eim sovi sama yhteinen leikki. Näissä tilanteissa sovitaan että ensin leikitään toista ja sitten toista leikkiä ja seuraavallakerralla päättää se lapsi viimeisenä leikin joka valitsi tälläkertaa ensin. ym.

Itselläni lapsi 3+ v

 

["kolme lasta"]

1. Meidän lapset ovat löytäneet kavereita taloyhtiön pihasta ja kerhosta.Esikoisen vauva aikana tutustuin yhteen äitiin jonka kanssa ollaan vieläkin ystäviä ja meidän lapset ovat hyviä ystäviä.

2.Silloin se on söpöimmillään kun he yhdessä ovat keksineet oikein hyvän leikin ja ovat ihan uppoutuneet siihen leikinmaailmaan niin että kaikki muu unohtuu.
Ja ärsyttävimmillään silloin kun kaikki leikkijät eivät millään meinaa mahtua samaan leikkiin ja koko ajan joku jää ulkopuolelle tai leikki ei meinaa lähteä muista syistä kulkemaan.

3.Meillä on ollut kahdenlaista ongelmaa kaverisuhteissa;yhden kaverin kanssa esikoispojalla joko leikki sujuu todella hyvin ja molemmat on onnellisia tai sitten leikki ei kulje ollenkaan ja kaikki mättää.Useimmiten leikki kuitenkin alkaa kulkemaan ihan itsestään ajan kanssa jos alkuun sen kanssa on ollut ongelmia.
Ja sit toinen ongelma on ollut se että kun yhden kaverin kanssa esikoispoika leikkii kaksistaan tai kolmistaan niin että minun nuorempi poika on myös leikissä mukana niin niillä leikki onnistuu todella hyvin mutta lähes joka kerta kun vähän vanhempi poika tulee yhteiselle pihalle samaan aikaan ja tulee leikkiin mukaan niin vähän ajan päästä toinen näistä nuoremmista pojista tulee valittamaan kun pojat ei leiki hänen kanssaan ja kun asiaa rupeaa selvittämään niin totuus on että tää kolmas poika ei halua leikkiä sitä leikkiä mitä nämä kaksi leikkisivät ja ongelma on valmis.Tämän ylijäänneen pojan äiti näkee asian sillä tavalla että se isompi poika hyljeksii hänen poikaansa ja jättää sen tarkoituksella ulkopuolelle mutta mä itse en ole nähnyt että niin tapahtuisi.Taas oman poikani (vuotta nuorempi kuin esikoinen) ei koe jäävänsä koskaan näiden poikien leikin ulkopuolelle vaan se on vaan tämä yksi poika joka on aina se joka kokee jäävänsä ulkopuolelle ja että hänen kanssaan ei leikitä.Tämä asia ei ole millään tavalla ratkennut vaikka sitä on yritetty selvittää koska muut lapset eivät millään näkyvällä tai kuuluvalla tavalla jätä tätä yhtä poikaa pois leikistä ja tämän mielellään mukaanottavat mutta kun tälle yhdelle pojalle ei meinaa kelpaa se leikki mitä muut leikkivät niin ongelma on valmis.Ja mielestäni on myös väärin yrittää muita lapsia pakottaa leikkiä aina sitä leikkiä mitä yksi tahtoo kun enemmistö tahtoisi leikkiä toista leikkiä.Ja tämä poika joka ei halua leikkiä muiden kanssa tulee minullekkin monesti sanomaan että minun poika ei halua leikkiä hänen kanssaan ja kun asiaa oon pojaltani kysynyt niin vastaus on että "se ei halua leikkiä tätä leikkiä" no mitä mä voin asiassa tehdä? jos toinen ei halua leikkiä samaa kuin muut ja toinen haluaa leikkiä sitä leikkiä eikä tulla tämän pojan kanssa leikkimään jotain muuta niin ei toista voi oikein pakottaakkaan tulla tämän kanssa leikkimään.Tilanne on ikävä ja tietysti tämän pojan äidistä tuntuu pahalta kun hänen poika on se joka jää leikin ulkopuolelle,mutta minkäs teet...?

4. Ystävyydetaitoja mielestäni ovat toisten huomioon ottaminen,tavaroiden jakaminen, anteeksi antaminen, hyvä itsetunto-se että osaa pitää myös oman päänsä eikä lähde kaikkeen hölmöön mukaan mitä toinen sanoo vaan osaa sanoa ei ja olla omaa mieltä asiasta ja rehellisyys.
Näitä taitoja opetellaan omalla esimerkillä, puhumisella ja ennen kaikkea toisten lasten kanssa olemisella.Meillä lapset on olleet koko ajan kotihoidossa ja oon saanut nähdä vaivaa sosiaalisten kontaktejen eteen mutta uskon että se kannattaa.

Lapset 4v,3v ja 1v

 

["Minna"]

Lapseni on 5-vuotias poika.

1. Lapseni paras kaveri on vuotta nuorempi serkkutyttö, jonka kanssa leikit sujuvat erittäin hyvin. Toiseksi parhaat kaverit on lapsi löytänyt itse taloyhtiömme lapsista, jossa etenkin vuotta vanhempi poika on hyvä ystävä.

2. Kivointa on katsella serkusten touhuilua, joka aina välillä katkeaa halailuun. Pihalla on kiva katsoa, kun iso joukko eri-ikäisiä tyttöjä ja poikia leikkii yhdessä.

Inhottavinta on ollut pihalla sattuneet tapaukset, jossa yksi naapuruston isompi poika ajoittain kiusaa nuorempiaan.

3. Pääsääntöisesti olen sitä mieltä, että lasten on hyvä oppia ratkomaan pienet kiistansa keskenään ilman aikuisen puuttumista. Selvissä kiusaamistapauksissa olen mennyt puhuttelemaan kiusaajaa, tämä on yleensä ainakin hetkellisesti auttanut.

4. Tärkeimpiä ystävyyden taitoja on mielestäni toisen huomioon ottaminen ja erilaisuuden ymmärtäminen ja hyväksyminen.

 

["vieras"]

1. Mistä ja miten teidän lapselle/lapsille on löytynyt kavereita?

Ensimmäiset kaverit löytyi päiväkodista. Myös meidän vanhempien siskojen ja veljien lapset ovat muodostuneet omille lapsillemme hyviksi kavereiksi. Muutama vanhemman lapsen päiväkotikaveri on säilynyt kaverina tähän päivään saakka. Esikoinen on siis 11 vuotias.

2. Milloin lasten kaverisuhteet ovat/ovat olleet söpöimmillään, milloin ärsyttävimmillään?

Söpöimmillään silloin, kun huomaa, miten oma lapsi tulee toisten kanssa toimeen, miten tärkeä se yökyläilykaveri on ja miten yhteiset intressit lapsilta löytyy. Ärsyttävimmillään silloin, kun esikoisen kaveri oli juuri se "v¤tun ärsyttävä" mukula, jolle ei kotona asetettu minkäänlaisia sääntöjä. Sain pitkään pidettyä tuon kaverisuhteen viileänä, mutta annas olla kun oma lapseni huomasi, etten erityisemmin tämän kaverin seurasta pidä (saa kotonaan pelata k18 pelejä, mennä nukkumaan milloin mieliin jne ), johan alkoi tämän kavern seura kiinnostamaan enemmän...Minun kiusakseni . Olen vain yrittänyt nieleskellä ja hyväksyä sen tosiasian, että mitä enemmän yritän sanoa vastaan, sitä innokkaammin oma lapseni tämän "huligaanin" (Anteeksi :ashamed: ) seuraan änkeää...

3. Jos lasten kaverisuhteissa on ollut ongelmallisia tilanteita tai haasteita, millaisia ja miten niitä on ratkottu? Onnistuiko?

On ollut juuri noita edellä mainittuja juttuja. Meillä lapsi ei saa pelata k18 pelejä, katsoa k15 leffoja telkkarista tai juoda energiajuomia. Hyvin moni kaverinsa saa. Lastani on kiusattu ja nimitelty asian tiimoilta. Olen kertonut opettajalle asiasta...Joskus myös sanonut omani kavereille tiukkaan sävyyn, että kiusaamisen on loputtava. Hyvin usein lapseni on sitten saanut tästäkin jälkeenpäin kuulla ivailua, miten äitisi on tiukkapipo jne ...

4. Mitkä ovat mielestäsi keskeisiä ystävyyteen liittyviä taitoja, jotka lapsille pitäisi yrittää opettaa? Miten se onnistuu?

Jakaminen. Toisen mielipiteen kuunteleminen. Anteeksi antaminen ja pyytäminen.

 

[MIRKAMÖRKÖ]

Hei!

Teemme Kaksplussaan juttua lasten kaverisuhteista ja kaipaisimme kokemuksianne seuraavista aiheista:

1. Mistä ja miten teidän lapselle/lapsille on löytynyt kavereita?

pihapiiristä ja hoitopaikoista,mun esikoinen on todella sosiaalinen.

2. Milloin lasten kaverisuhteet ovat/ovat olleet söpöimmillään, milloin ärsyttävimmillään?

helpoimmillan nyt kun on 7v,söpöimmilläänon tossa 4vuotiaana kun tulee kotileikit y.m kuivioihin mukaan.ärsyttävää ikää ei ole ollut viellä.

3. Jos lasten kaverisuhteissa on ollut ongelmallisia tilanteita tai haasteita, millaisia ja miten niitä on ratkottu? Onnistuiko?

ratkotaan aikuisen avustuksella puhumaan ongelmat läpi ja miettimällä yhdessä lapsien kanssa miten tilanne olisi hyvä ratkoa.

4. Mitkä ovat mielestäsi keskeisiä ystävyyteen liittyviä taitoja, jotka lapsille pitäisi yrittää opettaa? Miten se onnistuu?

reiluutta,empatiaa,väkivallattomuutta,ottamalla huomioon muut,ja ottamalla leikkiin muitakin jotka sitä tahtovat.

lapset 4v ja 7v