Toimitus kysyy: Lasten pelot

[Toimitus]

Hei!

Teemme Kaksplussaan juttua lasten peloista ja kaipaisimme kokemuksianne seuraavista aiheista:
1. Mitä lapsesi pelkää tai on aiemmin pelännyt? Miten pelko on ilmennyt?
2. Millaisia tunteita lapsen pelko on sinussa vanhempana herättänyt?
3. Miten olet käsitellyt lapsen/lasten kanssa pelkoja, onko se auttanut?
4. Onko lapsesi vierastanut ja/tai kärsinyt eroahdistuksesta? Miten se on ilmennyt, miten olette hoitaneet tilanteita?
Mainitsethan vastatessasi lapsen/lasten iän! Kaikkiin kysymyksiin ei tarvitse vastata, vain ajatuksia herättäviin. Kommentoi tähän ketjuun. Kiitokset!

Toimittaja Nina Erho,
Kaksplus

 

["äiti"]

Lapsi on pelännyt lukuisia asioita vaihdellen, mutta yksinolemista pelkää vieläkin 7-vuotiaana. 7-vuotias Lapsi pelkää nykyään myös rosvoja ja piikkejä. 4-vuotias pelkää pimeää, hyönteisiä ja yksin olemista. 2-vuotias pelkää koviä ääniä, tehosekoitinta, tulostinta ja usein tuntemattomia ihmisiä.

 

[Mariie]

1. 6v poikamme pelkää kovia ääniä sekä uusia tilanteita. Hän menee ihan lukkoon esim. teatterissa yms. Hänen kanssaan on vaikea mennä esim. ilotulituksia katsomaan, koska niistä kuuluu kovaa ääntä. Samalla tavalla pelottavat kaikki kovaääniset autot (poliisiauto, ambulanssi, paloauto yms.) Hän kyllä ihailee kyseisiä autoja, mutta lähelle ei uskalla mennä.

2. Rajoittaahan tämä koko perheen menemistä sekä elämistä. Koskaan ei tiedä, että mitä kaikkea saattaa vastaan tulla esim. kaupassa tai puistossa. Itseäni tämä myös jollakin tavalla ahdistaa. Olen huolissani pienestä pojastani ja olen tukenut häntä kaikessa.

3. Olemme puhuneet asiasta paljon pojan kanssa. Joskus poika suutahtaa siitä, että häneltä kysytään pelkoon syytä. Olen kertonut, että ei ole mitään syytä pelätä ääniä tai uusia tilanteita. Olemme "siedättäneet" poikaa uusiin tilanteisiin sekä koviin ääniin. Annamme paljon positiivista palautetta pienestäkin yrittämisestä. Tilanne onkin jo hieman parempi kuin esim. vuosi sitten.

4. Muistaakseni poika ei vauvana vierastanut ollenkaan. Hän oli hyvinkin sosiaalinen naureskeleva vauva. Hän ei juurikaan ollut yökylässä tai hoidossa vauvana. Päiväkotiin meni 3v ja vasta siellä on ilmennyt ongelmia. Vuoden verran meni siihen, että poika tottui tapoihin ja ihmisiin. Nyt jää jo ihan mielellään päiväkotiin.

 

[pupeltaja]

Lapsi 3,5v pelkää ampumista. On tullut ilmi painajaisissa tämä pelko. Ei hereilläollessaan useinkaan mainitse asiasta, ellei ole sitten edellisyönä nähnyt sitä painajaista.
En tiedä mistä pelko on lähtöisin, mutta harmittaa tietysti, kun lapsi tuollaista pelkää.
On keskusteltu asiasta ja aina, kun tämä tulee esiin, niin käydään uusi keskustelu, jossa kerron, ettei tarvitse sellaista pelätä ja koitan kysellä missä on tämmöistä nähnyt tai kuullut tms.
Ei ole vierastanut, eikä kärsinyt eroahdistusta.

 

[Champion]

1. Mitä lapsesi pelkää tai on aiemmin pelännyt? Miten pelko on ilmennyt?
*ampiaiset ja ötökät on meidän melkein 6-vuotiaalle ihan painajainen. Oltiin autossa joskus ja ampiainen pääsi pistämään siellä ja sen jälkeen pelkkä kärpänenkin saa tytön aivan hysteeriseksi.

2. Millaisia tunteita lapsen pelko on sinussa vanhempana herättänyt?
*harmittaa kun en voinut pelastaa lasta siinä tilanteessa ettei ampiainen olisi pistänyt. Toisinaan jopa ärsyttää kun lapsi alkaa hysteerisesti huutamaan jossain ja kyse on ollut kärpäsestä ja itse oletan jo et vähintään käsi poikki tms, sillä itkulla. Mutta oikeastaan vaan harmittaa tosi kovaa et lapsi kokee tollasta pelkoa.

3. Miten olet käsitellyt lapsen/lasten kanssa pelkoja, onko se auttanut?
*ollaan puhuttu asiasta paljon muttei se oikein ole auttanut. Luulen et iän myötä kyl huomaa ettei ne ötökät oikeasti ole niin kamalia.

4. Onko lapsesi vierastanut ja/tai kärsinyt eroahdistuksesta? Miten se on ilmennyt, miten olette hoitaneet tilanteita?
*Tyttö alkoi saada vuoden vanhana hirveitä yöraivareita ja saattoi huutaa jopa kaksi tuntia ja kieri vaan lattialla. Syliin ei saanut nostaa tai suuttui entistä enemmän. En sillon tajunnut et neiti koki eroahdistusta mun töihin menosta vaan jälkeen päin kuulin tällaisesta vaihtoehdosta. Oli kyllä tosi raskasta kun toinen huutaa ja huutaa ja mitään ei pysty tekemään. Sitä vaihetta kesti pari vuotta ja kun vaihdoin toiseen työhön jossa olin enemmän kotona ja mies jäi vuodeksi lasten kanssa kotiin niin alkoivat helpottaa ja niitä ei ole ollut enää. Mut en oikein tiedä miten niistä selvittiin mut ihan sumussa kuljettiin niiden yöhuutojen vuoksi, onneksi ei enää.

 

[idunnor]

Tyttö 3v 11kk.

1. Mitä lapsesi pelkää tai on aiemmin pelännyt? Miten pelko on ilmennyt?

Nukkumattia. Pitää olla yövalo päällä, ettei nukkumatti saavu ja vie häntä (on ymmärtänyt laulun sanat vähän väärin). Aiemmin itki hysteerisesti ja tarkisti ettei nukkumatti ole sängyn alla tms. Nukuttaessa häntä, kyseli että eihän nukkumatti ole tullut kun sitä ei kuulema huomaa...

2. Millaisia tunteita lapsen pelko on sinussa vanhempana herättänyt?

Huvittavia tunteita ja sääliä. En tietenkään näytä huvitustani lapselle.

3. Miten olet käsitellyt lapsen/lasten kanssa pelkoja, onko se auttanut?

Olen kertonut nukkumatin olevan kiltti, näyttänyt kuvia... Yrittänyt selittää nukkumatti-laulun sanat parhain päin ja korostanut, ettei nukkumatti vie häntä pois kotoa eikä hautaa hiekkaan...

 

["Minni"]

Poika 2v. 9kk

1. Lapsi pelkää kaikkia isoja hahmoja, siis sellaisia "maskottihahmoja" kuten muumeja, joulupukkia yms. Viimeaikoina on alkanut pelkäämään monia lastenohjelmia ja saattaa joskus melko hysteerisenäkin huutaa, kun aletaan katsomaan Pikku Kakkosta että ei Varis-ohjelmaa ja nyt joulun alla että ei Tonttu-ohjelmaa. Iltaisin sängyssä puhui jo vuosi sitten, että "Ei au tule". Ja viimeaikoina että "Ei lammas tule".

2. Hieman huvittaa pelot, mutta tietenkään en ole sitä pojalle näyttänyt. Pienen ihmisen pelot myös liikuttaa.

3. Olen kertonut että ei tarvitse pelätä ja Pikku kakkosessa jos on jotain "todella" pelottavaa niin ollaan pistetty telkkari kiinni pelottavan ohjelman ajaksi. Olen selittänyt että niissä isoissa maskottihahmoissa on ihminen puvun sisällä ja se on hieman auttanut pelkoon. Öisin on sininen yölamppu päällä ja poika selittää itsekin että "Ei lammas tule, sininen lamppu päällä".

 

["huh"]

Meidän 3-vuotias tyttö pelkäsi ennen koviä ääniä mutta siitä päästiin siedätyshoidolla eroon, pikkuhiljaa harjoiteltiin kovien äänien kestämistä. Nyt pahin pelko on veden joutuminen naamaan. Suikussa kiljuu kuin häntä teurastettais kun pitää pestä hiukset tai huuhdella naama. Olen yrittänyt kysellä mitä hän siinä pelkää, näyttänyt mallia miten suihkutan oman naamani, tyttö saa suihkuttaa hiukseni, mutta mikään ei vielä ole auttanut. Toistaa vaan että pelottaa tosi paljon. Sanon että ymmärrän että pelottaa mutta ei ole mitään hätää, kiva vaan kun tulee puhdas naama, mutta huuto jatkuu. Pelko herättää minussa joskus ärtymystä kun en ymmärrä sitä enkä ole vielä keksinyt ratkaisua, ja joskus sääliä ja joskus huvittuneisuutta, jota en näytä. Toivon että tilanne helpottaa, koska lapseni on aidosti kauhuissaan.

 

[Poignant]

Meillä lapsi 5v pelkää ötököitä, hämähäkit, ampiaiset yms, kauhee huuto tulee jos sellanen on lähistöllä ja hämähäkin kanssa ei voi olla samassa huoneessa, vaan se pitää käydä poistamassa.
Ei myöskään tykkää pimeästä, alkaa mielikuvitus laukkaamaan liikaa.

 

["Sofia"]

Meidän juuri 3-vuotta täyttänyt tyttömme pelkää yksin jäämistä, pimeää ja omassa sängyssä nukkumista. Kaikki nämä liittyvät juuri omassa sängyssä nukkumiseen yöllä, eli silloin on tavallaan yksin, kun äiti ja isi nukkuvat viereisessä huoneessa ja lisäksi on pimeää. Hän itkee hysteerisesti kun heräilee pitkin yötä sängyssään, tahtoo vanhempien viereen nukkumaan. Tyttö saa yöllisiä kauhukohtauksia ja näkee painajaisia, mm. leijonista ja norsuista. Hän on nukkunut vuoden päivät meidän sängyssämme, mutta kolmistaan siinä on ahdas ja koska tyttö on levoton nukkuja, ei siinä meikäläinen herkkäunisena saa nukuttua. Nyt harjoittelemme omassa sängyssä nukkumista (pikkuveli nukkuu samassa huoneessa) ja esim. viime yönä hän pelkäsi kuollakseen ikkunaverhoja ja itki aivan hysteerisenä. Yleensä hän ei sano kovin herkästi ääneen mikä pelottaa. Emme mieheni kanssa erikseen lähde kyselemään peloista tai muutenkaan puhu niistä, vaan vasta sitten, jos tyttömme alkaa niistä itse juttelemaan. Kannustamme ja tuemme lastamme sekä keskustelemme tarpeen tullen asioista, jotka tyttöämme pelottaa.

Mistäköhän saisi sellaisen kirjan, jota voisi lapsen kanssa lukea yhdessä, jossa tarinan lapsi ei haluaisi nukkua omassa sängyssä yöllä, mutta lopulta oppiikin siihen ja se ei olekaan yhtään pelottavaa??? Sellaista kaipailisin meille avuksi...

 

[Leenuliinukka]

1. Lapseni pelkäsi pienenä kovia ääniä. Kotona erityisesti imurointia ja pesukoneen linkousta.
2. Tarpeen toisaalta "suojella" lasta (eli ei väkisin altistaa pelottaville tilanteille) ja toisaalta tietynlaista ahdistusta, että pelosta on pakko päästä, koska kotihommat on hoidettava
3. Juteltiin asiasta. Imuriin tutustuttiin hauskana vempaimena, lapsi sai ratsastaa imurilla ja minä vedin lasta ympäri kämppää, kun imuri ei ollut päällä. Pesukoneesta keksin laulun, jota lauloin. Lapsi osaa sen yhä, vuosia jälkeenpäin.
4. Isompaa eroahdistusta ei tällä lapsella ollut. Sen sijaan nyt 5 kk vauva vierastaa uusien aikuisten sylissä erityisesti, jos ollaan uusissa paikoissa. Kai ne otteet vaan on erilaiset. Yritän vieressä jutella rauhoittavasti tms. että kaikki on hyvin. Jos lasta itkettää, otan syliin.

Vastasin nyt 16-vuotiaasta lapsesta (paitsi tuo vauva-juttu), mutta nuo pelot olivat silloin, kun lapsi oli noin 2 vuotta.

 

[Aamuäree]

1. Mitä lapsesi pelkää tai on aiemmin pelännyt? Miten pelko on ilmennyt?

Lapseni pelkää koiria kokoon katsomatta, kissaa pienempikin koira aiheuttaa 'apina puuhun' reaktion, jolloin lapsi siis singahtaa sangen vikkelästi aikuisen syliin ja ikäänkuin kiipeää ylemmäs ja ylemmäs.. Pelko on ollut aina, negatiivisia kokemuksia koirista ei ole ollut- ei siis ole pelästynyt koiraa, ei ole purtu, näykitty, kaadettu tms.

2. Millaisia tunteita lapsen pelko on sinussa vanhempana herättänyt?

Muistot omasta lapsuudesta koska itsekin olen pelännyt koiria (pureman seurauksena)

Nyt meillä on oma koira jonka hankintaa harkitsimme kauan, että onko se noin koirapelkoista lasta kohtaan oikein. Itse kuitenkin olen 'kasvanut' koirapelostani kasvattamalla ja hoitamalla omaa koiraa pennusta aikuiseksi. Lapseni ei juuri pidä koirastamme, mutta sietää sen ja komentaakin tarvittaessa. Koira ei myöskään juuri noteeraa lasta joka ei osoita sitä kohtaan mitään huomiota ja koira ja lapsi sivuuttavat luontevasti toisensa kohdatessaan- valtakunnassa kaikki siis hyvin. Lapsen pelko toisia koiria kohtaan on selvästi vähentynyt ja hän on oppinut lukemaan hieman koirien käyttäytymistä.

3. Miten olet käsitellyt lapsen/lasten kanssa pelkoja, onko se auttanut?

Jos menemme jonnekin jossa on koira, kerron lapselle sen etukäteen. En hoe että ei tarvitse pelätä, älä pelkää, ei ole mitään syytä- tyyppisiä hokemia.
Kerron että koira haistelee ja tutustuu- sen jälkeen osaan kyllä kääntää koiralle selkäni tai komentaa sitä pois, kieltää hyppimästä yms, jota nyt en muutenkaan siedä yhdeltäkään koiralta oli lapsi sylissäni tai ei.
Ellei koiraa näy kerron että koira on häkissä ja haukkuu siellä tai että koira on sisällä, tulee ovella vastaan tai muuta tälläistä.

4. Onko lapsesi vierastanut ja/tai kärsinyt eroahdistuksesta? Miten se on ilmennyt, miten olette hoitaneet tilanteita?

Lapseni vierastaa ja on ujo ja arka toisinaan, silloin hän saa istua sylissä ja vain olla. Jos vieras kovin tuppaa liki ja koko ajan houkuttelee ja kommentoi lapsen käyttäytymistä, lopulta pyydän häntä vain antamaan lapsen olla rauhassa hetkisen koska tarvitsee oman aikansa.

Lapseni on nyt 5 vuotias.