Toimitus kysyy: Toipuminen synnytyksen jälkeen

[Toimitus]

Hei!

Teemme Kaksplussaan juttua synnytyksestä toipumisesta ja kaipaisimme kokemuksianne seuraavista aiheista:
1. Mikä kehoon liittyvä asia on jäänyt synnytyksen jälkeisestä elämästä eniten mieleesi tai mikä yllätti eniten? Miksi?
2. Saitko synnytyksessä repeämiä, episiotomiahaavan tai sektiohaavan tai et mitään niistä? Kauanko paraneminen kesti ja miten se sujui?

Kommentoi tähän ketjuun. Kiitokset!

Toimittaja Nina Erho,
Kaksplus

 

["mimse"]

1. Eniten yllätti miten nopeasti kuitenkin se iso vatsa lähti pois. Ajattelin, että vatsan saaminen takaisin ns. normaaliin kuntoon kestää kauemmin. Yllätti myös miten nopeasti kroppa palautui synnytyksestä vauvan hoidon ohella.
2. Pieni repeämä, kolme tikkiä molemmistä synnytyksistä. Paraneminen oli nopeaa.

 

["ses"]

1. Positiivisesti yllätti vanhoihin mittoihini nopeasti palautuminen... kipuja ei juurikaan ollut. negatiivisesti taas täydellinen haluttomuus seksin suhteen vieläkin. synnytyksestä 5 kk.

2. Ei ollenkaan repeämiä. nopea syöksysynnytys.

 

[MiMeira]

Sektion jälkeinen vatsakipu. Lapsettomuushoidoistakin olin kipeä, olenkohan jotenkin herkkä vatsanalueelta? En meinaan yleensä ole kipuherkkä, nyt vetelin särkylääkkeitä menemään kuin "leipää" .Imetykseen liittyvä yöhikoilu! Sektiohaava parani nopeasti.

 

["mami"]

1. Se miten nopeasti paino putoaa, miten kipeät täydet rinnat ovat ja kuinka nopeasti seksi tuntui hyvältä.

2. Minulle tehtiin episiotomia, joka parantui noin kahdessa viikossa. Haava jäi kyllä hieman auki yläreunasta, mikä on vain ulkonäköseikka.

 

[Eezi]

Ensimmäisessä synnytyksessä tehtiin episiotomia, toisessa tämä vanha episiotomiahaava aukes, tikkejä laitettu mainitsematon määrä. Ja kyllä todellakin yllätti ekalla kerralla kuin kipee alapää on ja ettei pystynyt istumaan kahteen viikkoon.

 

[hioheo]

1. se, että minut päästettiin kotiin sellaisessa kunnossa, että en pystynyt kävelemään kuin pari metriä seiniin tukeutuen kun pyörrytti. meni useampi viikko kotonakin ennenkuin jaksoin/pystyin kävelemään talon ympäri eli ulkoilemaan. ja että istumaan ei pystynyt kunnolla pitkään aikaan episiotomian ja repeämien vuoksi.

seuraava synnytys tapahtuikin suunnitellusti sektiolla ja se yllätti helppoudellaan ja kivuttommuudellaan suhteessa alatiesynnytykseen. toipuminen vei vain pari päivää kävelykuntoon.

 

[pelkojäi]

niin no se yllätti, että hyvin raskas raskausaika ja vaikea synnytys veivät seksihalut. Itse asiassa tuli tilalle karmea pelko siitä, että raskautuisi ehkäisystä huolimatta uudestaan ja joutuisi kokemaan sen saman helvetin uudestaan.

 

[arpi jäi]

1. Mikä kehoon liittyvä asia on jäänyt synnytyksen jälkeisestä elämästä eniten mieleesi tai mikä yllätti eniten? Miksi?

Minut kyllä yllätti se synnytyksen jälkeinen kipu. Minusta siitä ei puhuta tarpeeksi, ainakin itse tavalalan elin siinä luulossa, että se toipuminen menee sit omalla painollaan eikä sitä jaksa sitten ajatella, kun on oma vauva sylissä. Mutta kun ei sitä vauvaa edes jaksanut pitää sylissä, ei pystynyt kivuilta kääntämään kylkeä, saatika nousemaan sängystä ja nostamaan vauvaa.

Mulla oli normaali alatiesynnytys, jossa tosin ponnistusvaihe pitkittyi ja repesin ihan jonkun verran. Tikkaaminen repeämisen jälkeen oli tähänastisen elämäni kamalin kokemus, itse synnytys ei sen rinnalla ollut mitään. Puudutusta ei ollut (en tiedä miksi ei, ehkä ei ehditty laittaa koska verenhukka oli niin suuri) ja sekä kätilö että lääkäri olivat erittäin nuivia ja epäkohteliaita.

Synnytyksestä toipuminen kesti joitakin viikkoja, sitten pystyi jo jokseenkin ok istumaan ja kävelemään. Mutta ennallaan tuo alapää oli ehkä vasta vuoden jälkeen synnytyksestä... Aika kauan siis kesti.

Toinen yllätys oli se tunnemyrsky siellä laitoksella, siihen ei osannut varautua. Ei pystynyt nukkumaan lähes lainkaan ja hereillä ollessa itketti melkein koko ajan. Tietysti meni halutkin, mutta se on mun mielestä enemmän fyysistä kuin henkistä. Traumaattista oli esim. kierukan asennus n. 5 kk kuluttua synnytyksestä, pelkäsin sitä kipua ihan hirveästi jo etukäteen, enkä edelleenkään halua mennä gynekologille tästä syystä. Jonkinlaiset henkiset traumat siis jäi.

2. Saitko synnytyksessä repeämiä, episiotomiahaavan tai sektiohaavan tai et mitään niistä? Kauanko paraneminen kesti ja miten se sujui?

Sain siis repeämähaavan, 2. asteen repeämät tosin vain mutta kymmeniä tikkejä. Haavan paraneminen sinänsä (siis umpeutuminen) kesti 2-3 viikkoa, mutta kivut jatkuivat paljon kauemmin. Ensimmäisiin viikkoihin en kyennyt istumaan, viikon kohdalla pystyin kävelemään ehkä n. 10 minuuttia kerrallaan. Ennallaan en ole edelleenkään, mutta johtuu siitä, etteivät tikkaukset menneet ihan kuin oppikirjassa. Kipuja ei pahemmin ollut 2-3 ekan kuukauden jälkeen. Episiotomiaa ei kohdallani "ehditty" tehdä, eli kätilö ei halunnut tehdä... parempi ratkaisu se kyllä olisi ollut näin jälkikäteen ajateltuna. Olisi ollut vähän siistimpi homma kursia kokoon yhtä siistiä haavaa kuin alapäätä joka repsottaa joka suuntaan...

 

["Tytön äiti"]

1. Eniten yllätti, kuinka puhki sitä synnytyksen jälkeen oli: Lähdettiin kävelylle viisi päivää tytön syntymän jälkeen, ja olo tuntui oikein hyvältä, mutta yhtäkkiä huomasinkin matkan olleen liian pitkä, kotiinpalu tuntui kamalalta ja kotiin palasi rättiväsynyt pienen vauvan äiti. Myös kehollisen yhteyden voimakkuus vauvan ja äidin välillä yllätti: kun vauva esimerkiksi itki, tuli itselle pakottava tarve olla vauvaa lähellä, ja muu maailma unohtui silloin kokonaan. Tarve tuntui siis mielestäni muutenkin kuin psyykkisesti: rauhattomuutena, pulssin nousuna, hikoiluna jne. Tosi kivaa vauvaa katsomaan tulleille vieraille, kun äiti uppoutui nyyttiinsä, eikä kyennyt huomioimaan vieraita ollenkaan

2. Sain synnytyksessä repeämiä aika pahasti emättimeen, välilihaan laitettiin pari tikkiä ja virtsaputken tienoille tuli nirhaumia. Kivun kestämiseksi söin panadolia ja buranaa, muutaman päivän säännöllisesti. Kipu ei ollut niin pahaa kuin olin kuvitellut, mutta vaikeutti tietysti jonkin verran istumista, makuultaan tai istualtaan ylösnousua ja liikkumista. Viikko synnytyksen jälkeen meillä käynyt neuvolaterveydenhoitaja kommentoi, että liikkumiseni näyttää jo yllättävän normaalilta synnytyksen jälkeen. Vasta muutaman päivän jälkeen tajusin, että kokemani kipu ei johtunut juurikaan repeämistä, vaan peräpukamista. Kun osasin täsmentää hoidon peräpukamiin, ei kipulääkkeitä tarvinnut enää ottaa, ja voi että sitä hyvää oloa!

 

[yhdesti]

1. Mikä kehoon liittyvä asia on jäänyt synnytyksen jälkeisestä elämästä eniten mieleesi tai mikä yllätti eniten? Miksi?
Eniten elämänlaatua heikentävä asia on kun kohtu painoi raskauden aikana jalkojen hermoihin ja vaikutus oli jalkojen puutumiseen niin ne hermot eivät ole sen koomiin palautuneet entiselleen. Vieläkään vuosien jälkeen raskaudesta en pysty istumaan kuin hetken kerrallaan. Toinen on että en pystynyt imettämmän lasta niin ei se painokaan sitten pudonnut. Raskaus oli kaikkea muuta kuin " elämän parasta aikaa" niin pelko uudesta raskaudesta toi kahden vuoden ajaksi seksistä kieltäytymisen.

2. Saitko synnytyksessä repeämiä, episiotomiahaavan tai sektiohaavan tai et mitään niistä? Kauanko paraneminen kesti ja miten se sujui? Synnytyksestä ei jäänyt mitään jälkiä. Olisin ollut heti valmis palamaan kotiin.

 

[mmmmm]

1. Mikä kehoon liittyvä asia on jäänyt synnytyksen jälkeisestä elämästä eniten mieleesi tai mikä yllätti eniten? Miksi?
2. Saitko synnytyksessä repeämiä, episiotomiahaavan tai sektiohaavan tai et mitään niistä? Kauanko paraneminen kesti ja miten se sujui?

1.eniten yllätti kuinka kipeä oli monta viikkoa synnytyksen jälkeen (alatiesynnytys) ja kuinka huono olo oli (pyörrytti,oksetti,ei pystynyt syömään...) ja myös se että synnytyksestä on vuosi ja maha ei ole palautunut normaaliksi,löysä nahka jäi mahaan roikkumaan vaikka raskauskiloista olen päässyt maha ei ole lähtenyt ja se harmittaa erittäin paljon! myös raskausarvet harmittaa niitä on maha ja rinnat täynnä.. en myöskään tiennyt miten paljon rintojen ulkonäkö muuttuu imettämisestä,olisi voinut joku varoittaa...

2.episiotomiahaavan kyllä sain,en pystynyt istumaan n.3viikkoon kunnolla ja nyt vuosi synnytyksen jälkeen haava on edelleen kipeä välillä (ei mennyt kunnolla umpeen) eli huonosti sujui.

 

["ihanaa"]

1. Mikä kehoon liittyvä asia on jäänyt synnytyksen jälkeisestä elämästä eniten mieleesi tai mikä yllätti eniten? Miksi? - Vittu oli karmeen näköinen, verta lähti niin perkeleesti että jouduin pyytämään lisäverta, imetysuskonto.
2. Saitko synnytyksessä repeämiä, episiotomiahaavan tai sektiohaavan tai et mitään niistä? Kauanko paraneminen kesti ja miten se sujui? - kaksi episiotomialeikkausta, tikattiin 1,5, h, tussu meni tunnottomaksi, seksi tuntui joltakin 3 v. synnytyksen jälkeen

 

[se oli sitä myöten siinä]

1. Mieleen jäi, miten kauan kesti alaosaston kivut synnytyksen jälkeen. 4 vko:n kuluttua synnytyksestä en vieläkään voinut kävellä edes kilometrin lenkkiä, kun tuli pakottava tarve päästä istumaan tai alapää putoaa.
Toisen synnytyksen jälkeen oli hitaampi toipuminen tiedossa, joten se ei enää päässyt yllättämään. WC-käynnit olivat toisen jäkeen täyttä tuskaa ja paniikkia lähes kaksi kuukautta, ennen kuin henkinenkin kammo alkoi helpottamaan.

2. Ensimmäisen synnytyksen jälkeen 4 tikkiä, pieni ja syvä repeämä. Episiotomiaa ei ehditty tehdä. Toisen lapsen jälkeen 4 asteen repeämät, leikkaussalissa korjattu synnytyksen jälkeen jokunen tunti. Vauriot mahdollisesti tulleet jo ensimmäisen lapsen aikana, ja pettivät arvet lopullisesti toisessa synnytyksessä. Alatiesynnytykset oli minun osaltani sitä myöten siinä.

 

["vieras"]

1. Roikkuva mahanahka jäi vaikka paino putosi alle lähtöpainon nopeasti eivätkä raskausarvet haalenneet niin nopeasti kuin luulin. Positiivinen yllätys oli, että alapää ei muuttunut mitenkään, ei pidätysongelmia tms.
2. 2-3 tikkiä laitettiin välilihaan, pystyin istumaan normaalisti. Tikit tosin kinnasivat monta viikkoa vaikka paranikin lopuksi hyvin.

 

["Marjaana"]

1. ja 2. Alapään kipu yllätti. Normaali alatiesynnytys jossa ponnistusvaihe kesti 46 minuuttia. Välilihaa ei leikattu mutta sain toisen asteen repeämän. Lääkäri tikkasi yli puoli tuntia. Kesti pari viikkoa etten kävellyt kunnolla ollenkaan. Ulos meneminen ei olisi onnistunut ollenkaan. Paineen tunne alapäässä koko ajan. Meni 4 viikkoa että pystyin jotenkin istumaan. Onneksi mies oli lomalla. Olin todella kipeä.

1.Yllätys oli rintojen paino ja kuppikoon isoneminen. Kun maito nousi rintoihin ne olivat valtavan painavat. Ilman rintsikoita eläminen ei onnistunut ollenkaan. Kun menin suihkuun ja otin rintsikat pois tuntui että olivat navan kohalla. Kuppikokoni oli ennen raskautta 70e ja imetysliivini kokoa 75h. Meni vuosi että rintani olivat entisen kokoiset.

Kolmas yllättävä asia oli hiusten lähteminen. Menkat alkoivat 8viikkoa synnytyksestä ja samaan aikaan alkoi hiusten lähteminen. Ja niitähän lähti ihan tupoittain. Molemmille puolille ohimoa tuli kaljut kohdat. Ne onneksi sai peittoon koska mulla oli muuten pitkät hiukset. Itku tuli muutaman kerran kun mietin valtavan paksuja hiuksiani joista oli puolet lähtenyt. Hiukset alkoivat kasvamaan uudelleen mutta kestäähän se...

Olihan niitä yllätyksiä toki muitakin. Vatsan muoto. Pääsin normipainoon nopeasti mutta vatsan muoto jäi sellaiseksi että kun on menkat ja turvottaa näyttää siltä kuin olisin raskaana.

 

["tiu"]

1. Mikä kehoon liittyvä asia on jäänyt synnytyksen jälkeisestä elämästä eniten mieleesi tai mikä yllätti eniten? Miksi?
Muistikuvat on aika hataria ihan alkuvaiheesta, olin kai aika vahvassa vauvapöhnässä Yllättävää oli miten itsetunto romahti sitten kun alkoi kiinnittää omaan olemukseensa huomiota, kun kroppa oli toipunut ja parantunut. Meni varmaan reilu vuosi ennenkuin pystyin esim. saunomaan muiden kuin oman miehen kanssa, häpesin roikkuvaa vatsaa ja tissejä niin kamalasti. Ja mulla ei oo kuitenkaan koskaan ollut mikään kummoinen kroppa, mutta aina olen kropastani tykännyt kaikkine epätäydellisyyksineen. Onneksi tuo ulkonäkökompleksi on helpottanut, kaikenlaisia muita ongelmia odotin mutta en sitä. Positiivinen yllätys taas oli kuinka nopeasti toivuin kiireellisestä sektiosta ja se kuinka hyvin pärjäsin kaksosten kanssa.

2. Saitko synnytyksessä repeämiä, episiotomiahaavan tai sektiohaavan tai et mitään niistä? Kauanko paraneminen kesti ja miten se sujui?
Minulle tehtiin kiireellinen sektio. Paranin todella hyvin ja nopeasti, sairaalasta kotiuduttiin muutama päivä leikkauksen jälkeen ja vaikka haava oli tosi kipeä niin eipä se suuremmin elämistä ja olemista haitannut. Kipulääkkeitäkään en kauaa syönyt. Halu hoitaa pikkuruisiani oli niin kova että en kai sitten niin siitä kivusta ja liikkumisen rajoitteista välittänyt, vaikka olihan ne normaalit toimet alkuun hankalia.

 

[broilerinkoipi11]

1. Eniten mieleen jäi melkein kaikki. Se miten hellänä alapää oli haavoista ja kaikista, miten vessassa käyminen oli ihan hirveää, niinkuin kävely/istuminen/seisominenkin, kaikki nämä varmaankin sen takia että missään näistä asioista ei edes kerrottu.
Sanottiin vaan että kivut loppu siinä kun lapsi on mahasta ulkona. Loppuihan ne kyllä siihen, niin kauaksi aikaa kun puudutus kesti, sitten se olikin menoa..
2. En saanut synnytyksessä kuin 1. asteen repeämän ja yhden tikin, mutta silti oli aika kauhistus jälkikivut. Alapään parantumiseen meni noin kolmisen viikkoa, että pystyi elämään jo ihan "normaali" elämää.

 

["neiti"]

1. Mikä kehoon liittyvä asia on jäänyt synnytyksen jälkeisestä elämästä eniten mieleesi tai mikä yllätti eniten? Miksi?

Ylimääräinen vatsa lähti yllättävän nopeasti pois, vaikka minulla oli todella iso raskausmaha. Myös kaikki tulleet kilot karisivat jälkitarkastukseen mennessä. Ikävä kyllä, vartalon malli on muuttunut sillä tavoin, ettei kaikki vanhat vaatteet sovi enää. Pylly on kadonnut, samoin kuin vyötärökin. Rinnat ovat paisuneet, mutta ne varmaan palaavat takaisin ennalleen imetyksen loputtua.


2. Saitko synnytyksessä repeämiä, episiotomiahaavan tai sektiohaavan tai et mitään niistä? Kauanko paraneminen kesti ja miten se sujui?

Väliliha leikattiin ja laitettiin noin 20 tikkiä. Paraneminen oli tosi nopeaa, vessassa käynti onnistui heti synnytyksen jälkeen, eikä ollut kipuja tai kirvelyä. Istuminen onnistui normaalisti jo muutaman päivän päästä. Toisaalta menetin paljon verta ja olo oli heikko, joten ehkä en pieniä kipuiluja edes tuntenut.

 

["maniokki"]

1. Eniten yllätti jälkisupistusten voimakkuus, olin niistä muutaman tunnin todella kipeä. Synnytyksen jälkeisen aamun tyhjä maha oli aika karmiva kokemus, en oikein uskaltanut edes koskea siihen.

2. Sain vain muutamia naarmuja, joten toivuin oikeastaan heti. Muutamana päivänä vähän kirveli. Jälkivuoto kesti vajaat kaksi viikkoa. Kaikesta jäi siis oikein hyvät muistot.

 

[Aamuäree]

Eniten synnytyksen jälkeen yllätti maha- sen 'irtonaisuus' ja tyhjä tunne
Myös jälkivuoto, sen määrä ja rajuus oli melkoinen shokki mitään tietämättömälle uudelle äidille.

Ensimmäisessä synnytyksessä sain ompeleita vaativia repeämiä ja episiotomian, toisessa pieniä repeämiä. Kaikista niistä toivuin suhteellisen nopeasti, epparillakin istuin sairaalassa koska hukkasin sen sisäkumin jonnekin....

Lantion alue ei vain ole entisensä vaan natisee liitoksissaan yhä- viimeisimmästä synnytyksestäkin on jo kohta 5 vuotta.

 

[mnv]

Synnytyksen jälkeen yllätti mahan nopea palautuminen normaaliksi. Olin sairaalassa 3 päivää ja kotiin lähtiessä laitoin normaalit farkkuni päälle, joita olin ennen raskautumista käyttänyt..Olin varautunut, että maha on ainakin kuukauden sellainen löysä ja isohko, toisin kävi onneksi.

Ei tullut myöskään repeämiä tai tikkejä.

 

[2 lasta]

Hei!

Teemme Kaksplussaan juttua synnytyksestä toipumisesta ja kaipaisimme kokemuksianne seuraavista aiheista:
1. Mikä kehoon liittyvä asia on jäänyt synnytyksen jälkeisestä elämästä eniten mieleesi tai mikä yllätti eniten? Miksi?
2. Saitko synnytyksessä repeämiä, episiotomiahaavan tai sektiohaavan tai et mitään niistä? Kauanko paraneminen kesti ja miten se sujui?

Kommentoi tähän ketjuun. Kiitokset!

Toimittaja Nina Erho,
Kaksplus

1. Etenkin ensisynnytyksessä yllätti nopea palautuminen. kaikki kauhisteli, miten synnytyksen jälkeen pissaa tulee milloin sattuu tai mahamakkarat roikkuu. Itse hyppäsin vanhoihin farkkuihini kun laitokselta päästiin, ja pompin trampoliinilla sukulaisslasten kanssa tietämättä, ettei vastasynnyttäneen kuuluisi pomppia

2. ekasta pieni repeämä, 3 tikkiä. tokasta pelkkä nirhauma, 1 tikki (kuulema "kauneustikki", en mä kyllä kovin kauniiksi voi tikattua kohtaa sanoa, riippumatta siitä onko synnyttänyt vai ei, mutta ainakin se näyttää suunnilleen samalta kuin ennen synnytystä)

Tokassa jälkisupistuksia kesti jonkin aikaa, en muista kauanko. Mutta muutoin ei sattunut sitten enää

 

[Evakko]

1. Mikä kehoon liittyvä asia on jäänyt synnytyksen jälkeisestä elämästä eniten mieleesi tai mikä yllätti eniten? Miksi?

- 1. synnytyksessä valtavat endorfiinit synnytyksen jälkeen, olin ihan maailman onnellisin ihminen
- 2. synnytyksessä täysi kivuttomuus: ei mitään alapään kipuja sen jälkeen kun lapsi oli syntynyt
- 3. synnytyksessä edelleen aika kivuton, mutta yllättävän heikko olo, vaikka mitään erityistä syytä siihen ei ollut (synnäri ei oikein osannut suhtautua äitiin, joka ei huolinut kipulääkettä mutta oli huonovointinen - yrittivät vaan tuputtaa kipulääkettä väkisin)

2. Saitko synnytyksessä repeämiä, episiotomiahaavan tai sektiohaavan tai et mitään niistä? Kauanko paraneminen kesti ja miten se sujui?

- 1. synnytys episiotomia (parani ihan hyvin mutta oli sikakipeä)
- 2. synnytys ei mitään (ja tosiaan ihan 99% kivuton heti)
- 3. synnytys ei mitään (mutta uupumusta ja sekalaisia selkäkipuja aika paljon ja pitkään)

Itsellä nyt kolme kokemusta ja kaikki melko erilaisia alusta loppuun. Luulen, että tätä on niin vaikea ennakoida ja hoitaa juuri siksi: kaikki ovat niin erilaisia ja jopa eri kerroilla erilaisia.

 

["pii"]

1. Eniten yllätti se miten nopeasti paino palasi entisiin lukemiin raskauden jälkeen. Viikko synnytyksen jälkeen paino oli sama kuin ennen raskautta, tai itse asiassa 2 kiloa vähemmän. Mieleen on jäänyt se, miten erilaiselta vatsa näytti raskauden jälkeen. En halunnut katsoa alastonta itseäni peilistä moneen viikkoon, kun vatsa oli arpinen nahkasäkki.

2. Episiotomia oli suunnitelmissa tehdä vauvan hapenpuutteen vuoksi (jotta saadaan vauva helposti ulos eikä aiheuteta hänelle lisää ahdinkoa), mutta poika tuli niin vauhdilla ettei epparia ehditty tehdä. Pojalla oli suurehko päänympärys (37 cm) ja hän syntyi käsi poskella, joten repesin melkein peräreikään asti. Repeämähaava ei ollut missään vaiheessa kipeä ja paraneminen oli tosi nopsaa. Ainoastaan muistan haavan olleen turvoksissa, mikä aiheutti epämiellyttävää tunnetta.