Toinen lapsi heti ekan perään?hulluako?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hhh
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

hhh

Vieras
toiveissa yht. 2 lasta, vauvakuumetta ei varsinaisesti ole.. mutta tuntuu että jos nyt pidetään tauko niin menee pitkään ennen kuin tulee sopiva sauma ruveta toisen tekoon. olen vielä siis opiskelija ja opintoja jäljellä harjoittelu puoli vuotta, työllistyminen hyvin epävarmaa. esikoinen nyt 6kk. haaveissa kaksi lasta yhteensä. esikoinen hyvin helppo lapsi, tiedän ettei toinen välttämättä ole ja kahden kanssa elämä varmaan muutenkin erilaista. mutta silti mietin että olisikohan ihan hullua yrittää jo pian toista? sellainen olisi inha tilanne että valmistuisin, ei löytyisi työpaikkaa ja sitten työttömänä jäisin "äitiyslomalle"
 
Miksi lapsen paras? toki esikoinen joutuu jakamaan huomion vauvan kanssa, mutta muuten? on heistä varmaan iloakin toisilleen.

Ajattelin hyvinä puolina vain sen, että valmistuttuani olisi lapset "tehty" ja olisin valmis työelämään... en usko että vakipaikkaa heti saisin, alamme työllisyystilanne vain huononee. samoin tuntuisi että tähän perään uusi vauva olisi ok koska vauvarumbaan on "tottunut" ja sittenpä se olisi ohi kun toinen syntyy.

tiedän myös sen ettei vauva ole itsestään selvä juttu mutta toki ajoitukseen voi yrittää vaikuttaa, siis annammeko lapselle luvan tulla vai ei :)
 
Alle 2 vuotias tarvitsisi äidin syliä vielä paljon enemmän kuin tuoreen vauvan äiti ehtii sitä antamaan. Yli 2 v alkaa olla jo omatoimisempi, osaa ilmaista itseään ja viihtyy jo paremmin omissa leikeissään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja dfdfdf:
Alle 2 vuotias tarvitsisi äidin syliä vielä paljon enemmän kuin tuoreen vauvan äiti ehtii sitä antamaan. Yli 2 v alkaa olla jo omatoimisempi, osaa ilmaista itseään ja viihtyy jo paremmin omissa leikeissään.

Yli 2-vuotias osaa olla kamalan hirveän mustasukkainen vauvalle, alle 2-vuotias sitä vastoin sopeutuu paremmin, eikä edes välttämättä osaa tunteakaan mustasukkaisuutta isomman lapsen tavoin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Besserwisser:
Alkuperäinen kirjoittaja dfdfdf:
Alle 2 vuotias tarvitsisi äidin syliä vielä paljon enemmän kuin tuoreen vauvan äiti ehtii sitä antamaan. Yli 2 v alkaa olla jo omatoimisempi, osaa ilmaista itseään ja viihtyy jo paremmin omissa leikeissään.

Yli 2-vuotias osaa olla kamalan hirveän mustasukkainen vauvalle, alle 2-vuotias sitä vastoin sopeutuu paremmin, eikä edes välttämättä osaa tunteakaan mustasukkaisuutta isomman lapsen tavoin.

Tämä on tätä aikuisten mustavalkoista ajattelutapaa. Varmasti lapsi sopeutuu mihin vaan, kun hänellä ei ole vaihtoehtoja. Lapsi sopeutuu elämään vallan mainiosti jopa alkoholistiperheestä, kun ei muusta tiedä.

Kyllä pienikin osaa tuntea mustasukkaisuutta, mutta niin pienellä ei vain ole vielä kunnollisia työkaluja sen ilmaisemiseen. Jos lapsi saisi valita, niin hän varmasti haluaisi pitkittää äidin huomion menettämistä mahdollisimman pitkään. Koko perhedynamiikan kannalta sopiva ikäero on parin vuoden paikkeilla riippuen vanhemman lapsen kehityksen tasosta.
 
Tuo on yleisintä vauvakuumeilun aikaa, kun esikoinen on puolivuotias. Sen ikäinen on niin helpossa vaiheessa, että ajatus toisesta lapsesta tuntuu hyvältä. Vanhemmat ovat vielä hyvin pimennossa, millaista elämä on sen esikoisenkin kanssa puolen vuoden-vuoden päästä. Vanhemmuus on vielä vaaleanpunaista yhden vauvan kanssa, joka ei ole omaa tahtoaan näyttänyt, eikä liiku juurikaan. Joku 1½-vuotias on aikamoinen paketti, jotain ihan toista kuin se nyt puolivuotias vauva.

Jotkut pärjäävät ihan hyvin pienen ikäeron kanssa ja pitävät ratkaisua hyvänä, mutta itse ajattelen, että 2½-3½ vuoden ikäero on parempi oikeastaan kaikkien kannalta. Alle 2 vuotta on mielestäni aivan liian vähän. Omilla lapsillani ikäeroa on 2v3kk ja tykkään, että olisi saanut olla pidempi.
 
Jos nyt saisin uudestaan päättää tekisin noin. Minun lapsille 3 v ikäero ja se on liikaa. Eivät vietä paljon aikaa yhdessä.
Totta on kyllä Piun näkemys, että puolivuotias on helpoimmillaan, taaperoissa ja isommissa on suurempi työ.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hhh:
toiveissa yht. 2 lasta, vauvakuumetta ei varsinaisesti ole.. mutta tuntuu että jos nyt pidetään tauko niin menee pitkään ennen kuin tulee sopiva sauma ruveta toisen tekoon. olen vielä siis opiskelija ja opintoja jäljellä harjoittelu puoli vuotta, työllistyminen hyvin epävarmaa. esikoinen nyt 6kk. haaveissa kaksi lasta yhteensä. esikoinen hyvin helppo lapsi, tiedän ettei toinen välttämättä ole ja kahden kanssa elämä varmaan muutenkin erilaista. mutta silti mietin että olisikohan ihan hullua yrittää jo pian toista? sellainen olisi inha tilanne että valmistuisin, ei löytyisi työpaikkaa ja sitten työttömänä jäisin "äitiyslomalle"

Miten niin inhaaa? Mä oon "Työttömänä" jäänyt äitiyslomalle jo moneen kertaan. Ei työpaikka takaa onnea, vaan ne ihanat lapset.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Piu:
Tuo on yleisintä vauvakuumeilun aikaa, kun esikoinen on puolivuotias. Sen ikäinen on niin helpossa vaiheessa, että ajatus toisesta lapsesta tuntuu hyvältä. Vanhemmat ovat vielä hyvin pimennossa, millaista elämä on sen esikoisenkin kanssa puolen vuoden-vuoden päästä. Vanhemmuus on vielä vaaleanpunaista yhden vauvan kanssa, joka ei ole omaa tahtoaan näyttänyt, eikä liiku juurikaan. Joku 1½-vuotias on aikamoinen paketti, jotain ihan toista kuin se nyt puolivuotias vauva.

Jotkut pärjäävät ihan hyvin pienen ikäeron kanssa ja pitävät ratkaisua hyvänä, mutta itse ajattelen, että 2½-3½ vuoden ikäero on parempi oikeastaan kaikkien kannalta. Alle 2 vuotta on mielestäni aivan liian vähän. Omilla lapsillani ikäeroa on 2v3kk ja tykkään, että olisi saanut olla pidempi.

Jos lapsilla on useita vuosia, vaikka 3v ikäeroa, he eivät ole samalla tavalla kevereita, kuin 1v ikäerolla. Onneksi omilla lapsilla on pienet ikäerot ja oli ihanaa kun itselläkin oli sisko, joka samanikäinen, ei sitä muutaamaa vuotta vanhemaan siskoon saanut lapsena samanlaista yhteyttä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja dfdfdf:
Alle 2 vuotias tarvitsisi äidin syliä vielä paljon enemmän kuin tuoreen vauvan äiti ehtii sitä antamaan. Yli 2 v alkaa olla jo omatoimisempi, osaa ilmaista itseään ja viihtyy jo paremmin omissa leikeissään.

Kyl meillä 1v halus jo aika pian lattialle, kun olivat olleet sylissä.
 
Meillä on lapset vajaa 1,5v. ikäeroa. Nuorempi nyt 11kk. Näistä on jo nyt toisilleen seuraa, kaipaavat toisiaan ja vahva tunneside on jo nyt. Meillä oli ihan alkuun paljon lasten mummi auttamassa, kun kakkonen oli koliikkivauva. Vanhempi sai siinä paljon sitä syliä ja kaikki meni ihan hyvin. Olen tosi tyytyväinen ikäeroon, mutta ilman tukiverkostoa olisi varmaan pää pimahtanut jatkuvan itkun kanssa ym ym.

Joku meinasi että 6kk on helppo... miksi minusta nämä muuttuvat aina vaan kasvaessaan helpommaksi. Tykkään raskausajasta ja pienet vauvat on ihania, mutta kyllä sitä vaan meikäläinen ainakin odottelee sitä vajaan vuoden ikää ja siitä ees päin.

Nyt muuten meillä on jo kolmannen yritys juuri aloitettu. Mies on sen verta ikäloppu :) Pitää tehdä lapsiluku aika pienessä ajassa täyteen. Tämä seuraava on viimeinen, tai sitten vielä yksi. Luultavasti viimeinen.
 
Jos haluaa lapset pienellä ikäerolla, siitä vaan! Jos haluaa lapset isolla ikäerolla, sitten odottaa. Jokainen varmasti tekee itselleen sopivimmat ratkaisut. Onhan se hienoa, että jotkut pystyy niinkin tarkasti suunnittelemaan, milloin lapsensa saavat. Meillä kaikilla ei ole sitä mahdollisuutta, silloin otetaan kun saadaan, jos sattuu tärppäämään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ihanaa olla samanikäinen:
Alkuperäinen kirjoittaja Piu:
Tuo on yleisintä vauvakuumeilun aikaa, kun esikoinen on puolivuotias. Sen ikäinen on niin helpossa vaiheessa, että ajatus toisesta lapsesta tuntuu hyvältä. Vanhemmat ovat vielä hyvin pimennossa, millaista elämä on sen esikoisenkin kanssa puolen vuoden-vuoden päästä. Vanhemmuus on vielä vaaleanpunaista yhden vauvan kanssa, joka ei ole omaa tahtoaan näyttänyt, eikä liiku juurikaan. Joku 1½-vuotias on aikamoinen paketti, jotain ihan toista kuin se nyt puolivuotias vauva.

Jotkut pärjäävät ihan hyvin pienen ikäeron kanssa ja pitävät ratkaisua hyvänä, mutta itse ajattelen, että 2½-3½ vuoden ikäero on parempi oikeastaan kaikkien kannalta. Alle 2 vuotta on mielestäni aivan liian vähän. Omilla lapsillani ikäeroa on 2v3kk ja tykkään, että olisi saanut olla pidempi.

Jos lapsilla on useita vuosia, vaikka 3v ikäeroa, he eivät ole samalla tavalla kevereita, kuin 1v ikäerolla. Onneksi omilla lapsilla on pienet ikäerot ja oli ihanaa kun itselläkin oli sisko, joka samanikäinen, ei sitä muutaamaa vuotta vanhemaan siskoon saanut lapsena samanlaista yhteyttä.

Höpöhöpö. Meillä siskon kanssa ikäeroa 2 v ja 9 kk ja aina ollaan oltu parhaita kavereita, lapsesta aikuisuuteen asti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja lnjewoöchv:
Alkuperäinen kirjoittaja dfdfdf:
Alle 2 vuotias tarvitsisi äidin syliä vielä paljon enemmän kuin tuoreen vauvan äiti ehtii sitä antamaan. Yli 2 v alkaa olla jo omatoimisempi, osaa ilmaista itseään ja viihtyy jo paremmin omissa leikeissään.

Kyl meillä 1v halus jo aika pian lattialle, kun olivat olleet sylissä.

Teillä on ollut sitten poikkeustapaus.
 

Similar threads

Yhteistyössä