Toinen lapsi heti ekan perään?hulluako?

[Laila]

Tuo on yleisintä vauvakuumeilun aikaa, kun esikoinen on puolivuotias. Sen ikäinen on niin helpossa vaiheessa, että ajatus toisesta lapsesta tuntuu hyvältä. Vanhemmat ovat vielä hyvin pimennossa, millaista elämä on sen esikoisenkin kanssa puolen vuoden-vuoden päästä. Vanhemmuus on vielä vaaleanpunaista yhden vauvan kanssa, joka ei ole omaa tahtoaan näyttänyt, eikä liiku juurikaan. Joku 1½-vuotias on aikamoinen paketti, jotain ihan toista kuin se nyt puolivuotias vauva.

Jotkut pärjäävät ihan hyvin pienen ikäeron kanssa ja pitävät ratkaisua hyvänä, mutta itse ajattelen, että 2½-3½ vuoden ikäero on parempi oikeastaan kaikkien kannalta. Alle 2 vuotta on mielestäni aivan liian vähän. Omilla lapsillani ikäeroa on 2v3kk ja tykkään, että olisi saanut olla pidempi.

Peesi.

Minulla oli kova vauvakuume ensimmäisen puolen vuoden ajan molempien lasten syntymän jälkeen. Onneksi en kuitenkin odotin ja tunne meni ohi. Taitaa olla jotain hormonaalista.

 

[pahvi]

Ei ollenkaan hullua, ihan normaalia :hug: Lapset ovat ihana lahja! :heart:

 

[vieras]

Tuo on yleisintä vauvakuumeilun aikaa, kun esikoinen on puolivuotias. Sen ikäinen on niin helpossa vaiheessa, että ajatus toisesta lapsesta tuntuu hyvältä. Vanhemmat ovat vielä hyvin pimennossa, millaista elämä on sen esikoisenkin kanssa puolen vuoden-vuoden päästä. Vanhemmuus on vielä vaaleanpunaista yhden vauvan kanssa, joka ei ole omaa tahtoaan näyttänyt, eikä liiku juurikaan. Joku 1½-vuotias on aikamoinen paketti, jotain ihan toista kuin se nyt puolivuotias vauva.

Jotkut pärjäävät ihan hyvin pienen ikäeron kanssa ja pitävät ratkaisua hyvänä, mutta itse ajattelen, että 2½-3½ vuoden ikäero on parempi oikeastaan kaikkien kannalta. Alle 2 vuotta on mielestäni aivan liian vähän. Omilla lapsillani ikäeroa on 2v3kk ja tykkään, että olisi saanut olla pidempi.

Jos lapsilla on useita vuosia, vaikka 3v ikäeroa, he eivät ole samalla tavalla kevereita, kuin 1v ikäerolla. Onneksi omilla lapsilla on pienet ikäerot ja oli ihanaa kun itselläkin oli sisko, joka samanikäinen, ei sitä muutaamaa vuotta vanhemaan siskoon saanut lapsena samanlaista yhteyttä.

mulla ja siskollani on yli kymmenen vuotta ikäeroa ja aina on oltu hyvät ystävät.

 

[EllaRo82]

Jaa. Meillä on esikoisen ja kakkosen ikäero 1v5kk ja kakkosella ja tulevalla kolmosella tulee olemaan 1v9kk. Mä en edelleenkään näe tässä mitään ongelmaa. Rakkautta riittää kaikille ja mitään ongelmia ei ole jaksamisessa.
Ihmiset joilla ei ole kokemusta tämmösestä niin millä periaatteella "tuomitsette"? =)

 

[Enkeleitä 2]

Mä aloin odottamaan toista kun esikko oli 5kk. Anna mennä vaan! Mutta muista ettei niitä lapsia noin vain tehdä. Niitä saadaan.

 

[dfdfdf]

Jaa. Meillä on esikoisen ja kakkosen ikäero 1v5kk ja kakkosella ja tulevalla kolmosella tulee olemaan 1v9kk. Mä en edelleenkään näe tässä mitään ongelmaa. Rakkautta riittää kaikille ja mitään ongelmia ei ole jaksamisessa.
Ihmiset joilla ei ole kokemusta tämmösestä niin millä periaatteella "tuomitsette"? =)

Tuomitsijat ajattelevatkin asiaa lapsen kannalta. Ei ole kyse SINUN jaksamisestasi.

 

[EllaRo82]

Jaa. Meillä on esikoisen ja kakkosen ikäero 1v5kk ja kakkosella ja tulevalla kolmosella tulee olemaan 1v9kk. Mä en edelleenkään näe tässä mitään ongelmaa. Rakkautta riittää kaikille ja mitään ongelmia ei ole jaksamisessa.
Ihmiset joilla ei ole kokemusta tämmösestä niin millä periaatteella "tuomitsette"? =)

Tuomitsijat ajattelevatkin asiaa lapsen kannalta. Ei ole kyse SINUN jaksamisestasi.

Tottakai siihen liittyy MUN jaksamiseni. Jos mä jaksan, olen onnellinen ja tasapainoinen niin uskoisin, että lastenkin on hyvä olla..

 

[dfdfdf]

Jaa. Meillä on esikoisen ja kakkosen ikäero 1v5kk ja kakkosella ja tulevalla kolmosella tulee olemaan 1v9kk. Mä en edelleenkään näe tässä mitään ongelmaa. Rakkautta riittää kaikille ja mitään ongelmia ei ole jaksamisessa.
Ihmiset joilla ei ole kokemusta tämmösestä niin millä periaatteella "tuomitsette"? =)

Tuomitsijat ajattelevatkin asiaa lapsen kannalta. Ei ole kyse SINUN jaksamisestasi.

Tottakai siihen liittyy MUN jaksamiseni. Jos mä jaksan, olen onnellinen ja tasapainoinen niin uskoisin, että lastenkin on hyvä olla..

Usko pois, ei sen pikkuisen 1,5 vuotiaan ole hyvä olla, kun uusi vauva on valloittanut äidin sylin. Kaiken lisäksi aika harvat vastasyntyneiden äidit ovat virkeitä. Suurin osa kärsii unen puutteesta.

 

[vieras]

No riippuu täysin sinun ja miehesi jaksamisesta ja hermoista.
Tuttavaperhe teki alle kahden vuoden ikäerolla lapset ja äitin hermot oli kyllä aika piukeella...
Sääliksi kävi vanhempaa alle kaksi v lasta jolle huudettiin kaikkesta ja sitä pidettiin niin isona

 

[n]

Meillä ikäeroa 1v7kk ja musta se on just hyvä. Viihdyttävät hyvin toisiaan vaikka toinen on vasta 10kk. Isompana varmaankin heistä on plajon seuraa ja leikkikaveria toisilleen. Vauva-aika on mennyt oikein mukavasti kahden pienen kanssa, kun tähän oli jo ehtinyt tottua. Ja kohta pääsee siihen "isompien" lasten vähän helpompaan vaiheeseen eikä tartte enää aloittaa tätä kaikkea vauvarumbaa alusta.

 

[EllaRo82]

Jaa. Meillä on esikoisen ja kakkosen ikäero 1v5kk ja kakkosella ja tulevalla kolmosella tulee olemaan 1v9kk. Mä en edelleenkään näe tässä mitään ongelmaa. Rakkautta riittää kaikille ja mitään ongelmia ei ole jaksamisessa.
Ihmiset joilla ei ole kokemusta tämmösestä niin millä periaatteella "tuomitsette"? =)

Tuomitsijat ajattelevatkin asiaa lapsen kannalta. Ei ole kyse SINUN jaksamisestasi.

Tottakai siihen liittyy MUN jaksamiseni. Jos mä jaksan, olen onnellinen ja tasapainoinen niin uskoisin, että lastenkin on hyvä olla..

Usko pois, ei sen pikkuisen 1,5 vuotiaan ole hyvä olla, kun uusi vauva on valloittanut äidin sylin. Kaiken lisäksi aika harvat vastasyntyneiden äidit ovat virkeitä. Suurin osa kärsii unen puutteesta.

Mä nyt jankkaan tähän vielä.. Mutta en usko koska ihan kokemuksella voin sanoa, että ainakaan meidän kohdalla se ei mennyt eikä mene noin.

 

[Riikka]

Jaa. Meillä on esikoisen ja kakkosen ikäero 1v5kk ja kakkosella ja tulevalla kolmosella tulee olemaan 1v9kk. Mä en edelleenkään näe tässä mitään ongelmaa. Rakkautta riittää kaikille ja mitään ongelmia ei ole jaksamisessa.
Ihmiset joilla ei ole kokemusta tämmösestä niin millä periaatteella "tuomitsette"? =)

Tuomitsijat ajattelevatkin asiaa lapsen kannalta. Ei ole kyse SINUN jaksamisestasi.

Tottakai siihen liittyy MUN jaksamiseni. Jos mä jaksan, olen onnellinen ja tasapainoinen niin uskoisin, että lastenkin on hyvä olla..

Usko pois, ei sen pikkuisen 1,5 vuotiaan ole hyvä olla, kun uusi vauva on valloittanut äidin sylin. Kaiken lisäksi aika harvat vastasyntyneiden äidit ovat virkeitä. Suurin osa kärsii unen puutteesta.

Mä nyt jankkaan tähän vielä.. Mutta en usko koska ihan kokemuksella voin sanoa, että ainakaan meidän kohdalla se ei mennyt eikä mene noin.

Olen samaa mieltä SylWin kanssa. Meillä ikäeroa 1 vuosi ja 4 kk. Isosiskolle oli aikaa ja syli vapaana aina! Minun syliini mahtuu molemmat yhtäaikaa vieläkin.

 

['ipp']

meill' lapset 1,9vee ja 3vee... ite oon sit' mielt' ett' parempi teh' lapset per'j'lkeen ku monen vuoden v'lill'...

 

[kahdenäiti]

tehkää ihmeessä! Meillä lapset pienellä ikäerolla, ihan tarkoituksella. Rankkaa oli, tosi rankkaa... meidän kumpikaan lapsi ei ole ollut helpoimmasta päästä. Nyt kun nuorempikin on 1v, elo kummasti helpottunut. Silti valitsisin edelleen näin!

 

[RYPÄLE VoittamatonHerkkusieni]

Tuo on yleisintä vauvakuumeilun aikaa, kun esikoinen on puolivuotias. Sen ikäinen on niin helpossa vaiheessa, että ajatus toisesta lapsesta tuntuu hyvältä. Vanhemmat ovat vielä hyvin pimennossa, millaista elämä on sen esikoisenkin kanssa puolen vuoden-vuoden päästä. Vanhemmuus on vielä vaaleanpunaista yhden vauvan kanssa, joka ei ole omaa tahtoaan näyttänyt, eikä liiku juurikaan. Joku 1½-vuotias on aikamoinen paketti, jotain ihan toista kuin se nyt puolivuotias vauva.

Jotkut pärjäävät ihan hyvin pienen ikäeron kanssa ja pitävät ratkaisua hyvänä, mutta itse ajattelen, että 2½-3½ vuoden ikäero on parempi oikeastaan kaikkien kannalta. Alle 2 vuotta on mielestäni aivan liian vähän. Omilla lapsillani ikäeroa on 2v3kk ja tykkään, että olisi saanut olla pidempi.

Peesi.

Minulla oli kova vauvakuume ensimmäisen puolen vuoden ajan molempien lasten syntymän jälkeen. Onneksi en kuitenkin odotin ja tunne meni ohi. Taitaa olla jotain hormonaalista.

Ihanaa yleistystä. Mulla meni ensimmäinen 9kk ajatellen, että en KOSKAAN IKINÄ halua enempää lapsia. Nyt meillä on 10kk nopeeliikkeinen tahtopakkaus joka päivä päivältä on ihanampi. Sinappitykit ei oo mua varten, vaan lapset, joiden kanssa voi puuhata, tehdä ja leikkiä. Ja nyt se vauvakuume iski, ku näki, miten ihanan tosta pikku "kauhukakarastaki" kasvo. Tai ei ehkä edes VAUVAkuume, vaan LAPSIkuume.

 

[maija86]

meillä on nyt esikoinen 3kuukautta ja näyttää siltä että toinen olisi jo tulossa ei oltu suunniteltu toista vielä näin piaan mutta ehkäisy petti ja näin kävi.. silti iloinen yllätys! se vain pelottaa hirmusesti että miten esikoiselle käy:/ tunteeko jäävänsä syrjäytetyksi ja onko mustasukkainen.. se on ihanaa että olisi sitten leikkikaveri aina lähellä jonkun ajan päästä mutta miten siihen asti selvitään.. esikoinen on ollut helppo lapsi tähän asti mutta mitäs jos toinen ei olekkaan.. miten parisuhde kestää kahta vauvaa? mitenköhän tommoinen alle vuoden ikäinen kestää sen kun äiti on kolme päivää sairaalassa? ja miten muilla on sujunut imetys odotuksen aikana? jännittää..