Toinen lapsi vai ei...

[toinen vai ei]

Meillä on nyt 4v tyttö. Mies tähän asti vannonut ettei toista halua, minun "painostuksellani" ja hiillostamisella on sanonut, että no voidaanhan sitä yrittää. Ei kuitenkaan suoranaisesti ole into piukeana asiasta, mutta sanoi että olishan siinä sitten tytöllekin kaveri ja sisarus jne.

Nyt kun itse olen pari vuotta mankunut toista lasta ja nyt kun se mies näyttää vihreää, tai ainakin keltaista valoa, niin nyt mietin itsekin, että haluankohan sittenkään toista. Elämä on nyt niin kovin helppoa. Sitten alan pelkäämään että mitä jos synnytyksessä sattuu jotakin, tai että jos lapsi onkin vaikka vakavasti sairas tai vammainen, minusta ei ehkä olisi siihen... hankalia ajatuksia. Mitenkä saada oma pää selvitettyä järjestykseen?!?

 

[MarieHos]

Jos tämän hetkinen ajatus on, että ei sittenkään toista niin ei sitä kannata väkisin tehdä.
Yrittäkää raskautta vasta sen jälkeen, kun on selvät tunteet sen toisen lapsen haluamiseen. Tokihan raskausaikana vauvaan kiintyy ja suhde kehittyy, mutta lähtökohdankin pitäisi olla kunnossa.

 

["Elli"]

Kyllä varmasti olisi mukava, kun tyttärelläsi olisi sisarus. Ja voisit saada enemmän lapsenlapsia ! Tosin synnytyksessä on omat vaaransa, mutta jos tuo sinun esikoisen synnytys on sujunut hyvin, niin kai sitten toisenkin lapsen synnytys kuluisi...(?)

 

["Elli"]

Niin juuri MarieHosiin yhdyn tuossa asiassa, jutelkaa asiasta ja miettikää millaista elämä olisi kahden lapsen kanssa.

 

[wewewe]

Mä en voisi koskaan tehdä toista lasta kaveriks ensimmäiselle! :O Kyllä sitä toista pitää haluta vaikkei olisi ekaakaan.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Elli";23928798]Kyllä varmasti olisi mukava, kun tyttärelläsi olisi sisarus. Ja voisit saada enemmän lapsenlapsia ! Tosin synnytyksessä on omat vaaransa, mutta jos tuo sinun esikoisen synnytys on sujunut hyvin, niin kai sitten toisenkin lapsen synnytys kuluisi...(?) [/QUOTE]

Eka syntyi suunnitellulla sektiolla, jossa tuli yllättäviä verenvuotoja joita ei meinattu saada tyrehtymään, mutta muuten siis ok.

Tuntuu että se elämä kahden lapsen kanssa niinkään ei ehkä hirvitä, vaan se hirvittää, että jos lapsi on vaikka vammainen tms. Pelko on tyhmä ja hävettää se kirjoittaa tänne, kun moni sanoo että oma on oma vaikka olisi mitenkä vammainen tai sairas, mutta minua se suoraan sanottuna hirvittää että mitenkä me sitten pärjättäis jos näin olisi....?!?

 

["aloittaja"]

Mä en voisi koskaan tehdä toista lasta kaveriks ensimmäiselle! :O Kyllä sitä toista pitää haluta vaikkei olisi ekaakaan.

Kirjoitin ehkä huonosti, mutta ei minulla tuo ole syynä tosiaankaan, mutta kyllä sitä niin on ajatellut, että olisihan se kiva kun ----kin olisi sisarus, mutta ei se mikään ainoa syy minulle tietysti ole.

 

["suvi"]

mulla vähän sama juttu. haluaisin toisen, mutta pelkään että ei olisi terve enkä tiedä miten kestäisin vammaista lasta. lähipiirissä tällainen on ja olen nähnyt että ei todellakaan ole helppoa. ei ne vammaiset lapset ole aina aurinkoisia ja ihania. lisäksi myös pelkään että jotain käy synnytyksessä tai muuten raskauden aikana. myös eka tuli sektiolla kun lapsen sydänääniin tuli häikkää. tästä myös jäi pelko kun synnytys ei meinannut mennä hyvin.

 

["eee"]

No en edes harkitsisi lapsen tekemistä, jos mies ei olisi ihan täysillä ja onnesta pyöreenä mukana siinä hankkeessa!

 

[mutta]

entä se esikoisen suru jos jää ilman sisarusta. Sisar on se joka jakaa tämän elämän sun kanssa kun vanhemmista aika jättää. Ei pidä sitä unohtaa. Onhan niistä seuraakin toisilleen!!!

 

["Lanski"]

Mä taidan olla outo, mutten haluaa toista lasta. Eikä mieskään. Meidän pian 7 kk poitsu on ihana ja suhteellisen helppo vauveli, mutta se saa riittää. Ok, hänellä ei tule olemaan sisaruksia, mutta pärjää ilmankin. Uskon, että kavereitä riittää...

 

["noh"]

[QUOTE="Lanski";23928952]Mä taidan olla outo, mutten haluaa toista lasta. Eikä mieskään. Meidän pian 7 kk poitsu on ihana ja suhteellisen helppo vauveli, mutta se saa riittää. Ok, hänellä ei tule olemaan sisaruksia, mutta pärjää ilmankin. Uskon, että kavereitä riittää...[/QUOTE]

Ei kaverit ole sama asia kuin sisarus... kavereita tulee ja menee, mutta sisarukset yleensä on ja pysyy.

 

[nosto]

up

 

["vieras"]

[QUOTE="noh";23928955]Ei kaverit ole sama asia kuin sisarus... kavereita tulee ja menee, mutta sisarukset yleensä on ja pysyy.[/QUOTE]

Mä olen 26-vuotias ja itsellä on sisko ja veli, mutta välit siskoon ovat poikki. Että ei ne sisarukset aina pysy, ystävät pysyvät rinnalla...

 

[MarieHos]

[QUOTE="noh";23928955]Ei kaverit ole sama asia kuin sisarus... kavereita tulee ja menee, mutta sisarukset yleensä on ja pysyy.[/QUOTE]

No ei välttämättä pysy.
Välit voi tulehtua pahastikkin sisarusten välillä.

 

[mutta]

No ei välttämättä pysy.
Välit voi tulehtua pahastikkin sisarusten välillä.

Ainakin siihen olisi mahdollisuus jos olisi sisarus... eikös? Voi olla kovinkin yksinäinen elämä jos sisaruksia ei ole, nimim. kokemusta on.

 

[mutta]

[QUOTE="vieras";23929053]Mä olen 26-vuotias ja itsellä on sisko ja veli, mutta välit siskoon ovat poikki. Että ei ne sisarukset aina pysy, ystävät pysyvät rinnalla...[/QUOTE]

Onhan sinulla se velikin sitten...