Toinen lapsi vai välillä töihin?!

[Hanna79]

Itse pähkäilen saman asian parissa. Ahdistaa... Minulla on 8 kk tyttö. Olin ehtinyt olla työpaikassani muutaman vuoden ja juuri ennen raskautta etenin vihdoin mieluisaan hommaan, jossa on nyt sijainen. Olin ajatellut mennä töihin kun tyttö on 1 v 3 kk. Nyt kuitenkin olen alkanut miettiä toistakin vaihdoehtoa. Siis kotiinjäämistä ja pikkukakkoselle luvan antamista. Mies kannattaa ehdottomasti kotiinjäämistäni, koska hänellä on pitkät päivät ja perhekuvion pyörittäminen olisi siksi siten paljon helpompaa. Mies ei kuitenkaan haluaisi heti toista lasta. Itse kuitenkin ajattelen, että jos ikäero venyy, venyy myös kotonaoloni tosi pitkäksi.

En ole koskaan ollut kotiäitityyppiä ja töissäkin vannoin ennen äitiyslomalle jäämistä, etten ainakaan kolmea vuotta tule olemaan kotona... Olen viihtynyt kuitenkin yllättävän hyvin. Kilttinä tyttönä ajattelen myös työnantajan kannalta, mutta niinkuin täällä on sanottu, sen kannalta on ehkä hankalampi jos olen lyhyen aikaa välillä töissä. Mutta onko oikein, että "panttaan" vuosia toimenkuvaani, jossa ehdin olla vain vähän aikaa? Olen miettinyt jopa siitä vapaaehtoisesti luopumista, vaikka se olisi monen mielestä hulluutta. Ja esikoinen antoi odottaa itseään yli puoli vuotta, joten kalenterin kanssa kakkosta ei voi suunnitella.

 

[ei liian pientä ikäeroa]

Kannattaa ajatella myös sitä, että jaksaako todella kahden pienen (esim alle 2-vuotiaan) kanssa kotona? Meillä käväisi mielessä ajatus toisesta lapsesta ekan ollessa vajaan vuoden (ekan kerran ajattelin pikkukakkosta varmaan esikoisen ollessa vasta puolivuotias), mutta emme onneksi ryhtyneet tuumasta toimeen. Mielestäni vauvavuoden alun lisäksi ehdottomasti raskainta aikaa on ollut aika 1-vuotiaasta 2-vuotiaaksi (lapsemme täytti juuri 2 vuotta). Ihan koko ajan täytyy vahtia, kun pääsee jo vaikka minne ja järkeä ei vielä hirveästi ole, omaa tahtoa alkaa jo löytyä, eroahdistusta ynnä muuta...

Meillä on nyt 'vasta' alettu yrittää toista lasta, ikäeroksi tulee vähintään 2 v 9 kk. Ei haittaa vaikka menisi yli kolmenkin vuoden, vaikka kyllä sitä toisaalta nopeaa 'tärppiä' toivoo. Minulla ei ole kiire töihin muuten, kun että kotonaolo alkaa jo vähitellen tylsistyttää, lähinnä sosiaalisten verkostojen puute ja älyllinen turhautuminen. Nautin toki ajasta lapsen kanssa, mutta vastapainoksi olisi kiva tehdä vaikka muutamana päivänä viikossa töitä. Tähän asti olen tehnyt opintojani loppuun, ja se on tarjonnut ihanaa vastapainoa kotona olemiselle.

Pointtini on se, että miettikää asiaa ihan kaikilta kannoilta ennen kun antaudutte vauvakuumeelle.

 

[Liini]

Meillä toinen lapsi haaveissa ja mietin, että mitäs tässä välillä hoitovapaalla oikein saisi tienata. Ensimmäinen syntyi 10/2007 ja silloin äitiyspäiväraha määräytyi puolen vuoden tulojen mukaan. Eli jos toinen lapsen LA olisi ennen kun esikoinen täyttää 3 vuotta niin saisin saman äitiyspäivärahan. Mutta saako tuloja olla tässä välillä etten vaan menetä tuota hyvää rahaa?

 

[vc]

Meillä esikoinen on 1v7kk ja toinen syntyy ihan näinä päivinä. Välissä en ole mennyt töihin, koska tarkoitus olikin hommata toinen lapsi mahdollisimman pian. En olisi jaksanut hoitaa tuossa välissä esikoisen totuttamista päiväkotiin ja töissäkin olisi ollut melko kurjaa kauhean pahoinvoinnin kanssa, en olisi jaksanut yrittää päästä taas kärryille omista töistäni, ne kun on jo kerinneet muuttua tässä välissä ja muuttuu muutenkin koko ajan. Ja musta on hullua mennä töihin vaan vähäksi aikaa. Helpompi se on työnantajallekin, kun voi pitää sen yhden ja saman sijaisen, joka hommani jo osaa eikä tarvitse uutta kouluttaa (ei ihan helppo homma).

Toiveissa olisi kolmas tähän samaan putkeen, eli aion taas jäädä hoitovapaalle ja sitten toivottavasti sen perään äitiyslomalle. Jos onnistuu, niin rahallisestihan tää ei ole mulle mitään tappiota, koska saan kaikista saman rahan kuin ekastakin.

 

[boid]

Mä menin töihin kun esikoinen oli suunnilleen tasan vuoden vanha. En viihtynyt kotona ja kiva työ odotti. Kiva työ(yhteisö) oli kuitenkin muuttunut kurjaksi ja aloin hakea uutta työpaikkaa siinä kuitenkaan onnistumatta. Niinpä päätettiin antaa pikkukakkoselle mahdollisuus ja kolmannella kierrolla tärppäsi. Ehdin siis olla töissä välissä noin 1,5 vuotta ja nyt todennäköisesti on lapsiluku täynnä ja olen kotona ainakin kunnes lapsi on 1,5 vuotias.
Alunperin ajatuksena oli olla töissä välissä vähän pidempään, mutta tuo tilanteen muuttuminen niiiiiin paljon kummallisemmaksi vaikutti päätökseen. Sinänsä puolitoistakin vuotta tuntui kovin lyhyeltä ajalta.

Eli jos kovin lyhyt aika työskentelyä on ajatuksissa, niin kannattaa katsoa, että siitä saa jotain taloudellista/henkistä hyötyä eikä vaan arjen oravanpyörää.

 

[mä menin töihin..]

äitiysloman päätyttyä, ajattelin käydä välissä töissä että sitten kahden kanssa on varaa olla pitempään kotona. Vauva ilmoitti tulostaan pian töihinpaluun jälkeen, ja ehdin olla töissä vain vajaan vuoden. Musta oli piristävää käydä välillä haistelemassa työelämän tuulia oli taas mukava jäädä kotiin. Tein nelipäiväistä viikkoa. Haittapuolena esikoinen tosiaan meni jo alle vuoden ikäisenä hoitoon, sopeutui kyllä hyvin. Nyt aion jäädä hoitovapaalle kahden kanssa.

 

[ölkjdgn]

Minä tein samoin kuin edellinen vastaaja. Esikoinen oli 11,5 kk, kun meni hoitoon ja minä palasin töihin. Aloitimme pian sen jälkeen pikkukakkosen yrittämisen. Töissä ehdin olla vajaan vuoden ja siitä noin puoli vuotta puolitehoisena, koska kärsin jatkuvasta pahoinvoinnista ja supisteluista. Työnantajan takia en kuitenkaan potenut yhtään huonoa omaatuntoa, vaan hain saikkua sumeilematta.

Olen erittäin tyytyväinen ratkaisuuni, koska näin sain parempaa äitiyspäivärahaa kuin edellisellä kerralla, sillä tulot laskettiin viimeisen puolen vuoden mukaan. Nyt pystyn olemaan kahden lapsen kanssa pidempään hoitovapaalla.

 

[****1983***]

Jos olisi ollut työpaikka odottamassa olisin minäkin varmaan kipaissut töissä lasten välissä. Esikko on n.1v10kk kun toinen syntyy. Kotona olen ollut ja saan samat rahat kuin esikosta, eli siinä mielessä en "häviä".. On kyllä ollut todella ihana olla kotona ja koska pahoinvointi ja väsymys on ollut jotain aivan kamalaa, olen todella iloinen ettei tarvi juosta koko ajan saikkua hakemassa ja olla töihin selittelemässä.. Kerkeäähän tuota olla töissä tämän toisen jälkeen monta kymmentä vuotta, miksei siis keskittyisi nyt lasten vauva-aikoihin ihan kunnolla kotona ollen..?!

 

[työäiti]

Kannattaa muuten muistaa se seikka, että jos on pitkään pois töistä, niin työnantajalla ei ole velvollisuutta osoittaa työntekijälle täsmälleen samaa työtä kuin missä hän oli ennen hoitovapaata. Erityisesti isossa firmassa voi olla yllätys, että mitä joutuu tekemään.

Minä menin töihin esikoisen ollessa 10 kk. Sitä ennen oli pidetty unikoulut ja lopetettu imetys. Meillä töihinpaluun syynä oli iso asuntolaina. Vaikka olin tullut esikoisen kohdalla heti raskaaksi, niin toinen raskaus antoikin odottaa itseään. Niinpä ehdin panostamaan työelämään todella hyvin. Palkka nousi kivasti, sain vastuuta ja ehdimme esim. ostamaan uusia huonekaluja ja tekemään ylimääräisiä asuntolainan lyhennyksiä.

Tietysti työssäkäyvän perheellisen arki asettaa omat ehtonsa. Ennen raskautta olin aina valmis jäämään ylitöihin, mutta nyt pidin huolen, että työpäivät loppuivat ajoissa. Päätin myös sen, että kannan töitä kotiin max kerran viikossa enkä koskaan viikonloppuna.

Kun toinen raskaus vihdoin tärppäsi, olimme ihan innoissamme tulevasta, pitkään odotetusta kuopuksesta. Esikoisen kohdalla raskauspahoinvointi oli voimakasta, mutta meni nopeasti ohi, mutta kuopuksen kohdalla pahoinvointi kesti pidempään ja oli enemmän sellaista pientä kuvotusta. Kummankin raskauden kohdalla olin loppuun asti töissä ilman sairaslomia.

Meille tämä ratkaisu oli loppujen lopuksi tosi hyvä. Lasten ikäeroksi tuli 4,5 vuotta, joten vaikka esikoinen ei enää nukkunut päiväunia, niin kotiin jäädessä hän joutui opettelemaan itsekseen leikkimisen. Tietysti luettiin, tehtiin palapelejä ja pelailtiin sillä erotuksella, että ennen niitä ehdittiin tehdä vain viikonloppuisin, nyt tehtiin joka päivä. Ruokaa laittaessa tai vauvan kanssa puuhaillessa esikoinen muovaili, maalasi, piirsi tms.

Taloudellisesti oli hyvä, että olin välillä pidemmän pätkän pois töistä. Lopulta olin kahden lapseni kanssa kahden vuoden pätkän pois töistä, jolloin sijainen ehti perehtyä työhön hyvin. Töihin palattuani jatkoin hommia osapäiväisenä, joten sijaiseni sai jatkaa äitiyslomasijaisuuden jälkeenkin.

Näissä ei varmaankaan ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa, mutta meille tämä sopi erinomaisesti niin taloudellisesti kuin urankin kannalta. Myös lapsiin ehdin panostaa kunnolla ja erityisesti kotiäitiaikana suhde esikoiseen syveni todella läheiseksi, kun otin hänet päivähoidosta pois, kunnes hän aloitti eskarin. Eskariaikana oli taas aikaa kahdenkeskiseen aikaan puhumista ja kävelyä opettelevan lapsen kanssa sillä välin, kun esikoinen oli eskarissa.

Kun kuopuskin menee kouluun, aion taas tehdä osa-aikaista päivää töissä.

 

[Hanna79]

Kirjoittelin tänne kesällä ajatuksiani siitä, mennäökö suunnitelman mukaan töihin 01/09 vai antaa toiselle lapselle tilaisuus tulla putkeen. Loppujen lopuksi päätös oli helppo ja tuota pohdinta-aikaa ei kauaa kestänyt. Tunsin, että haluan itseni takia takaisin töihin. Päätös on osoittautunut oikein hyväksi. Teen nelipäiväistä viikkoa ja lapsi ei ole ollut päivääkään sairauden takia poissa päiväkodista. Lapsen hoitopäivät ovat n. 7-tuntisia, eli aika lyhyitä kaiken lisäksi.

Nyt on sitten taas harkinnassa se toinen lapsi... Kun ei yhtään tiedä, tärppääkö heti vai vuoden päästä... Toisaalta haluaisi aloittaa yrityksen heti, toisaalta odottaa edes kesään, kun olen ollut kuitenkin töissä vasta 3,5kk ja arki rullaa oikein hyvin. Saas nähdä mihin päädytään...

 

[mami-muumi]

Kiva kuulla kuulumisiasi. Hyvä juttu, että olet päätynyt teidän perheelle oikeaan ratkaisuun, sillä sehän on tärkeintä.

Minusta on erittäin hyvä vaihtoehto, jos pystyy tekemään osa-aikaista työtä (lyhennettyä työtä) ja kaikenlisäksi isän kanssa sumplimalla saa vielä lapselle järjestettyä lyhyet tarhapäivät. Sillä tavalla mielestäni saa tosi hyvän kombinaation: jää aikaa lapselle, saa toteuttaa itseään työelämässä ja perheeseen tulee rahaa.

 

[Tarkennus]

Kannattaa muuten muistaa se seikka, että jos on pitkään pois töistä, niin työnantajalla ei ole velvollisuutta osoittaa työntekijälle täsmälleen samaa työtä kuin missä hän oli ennen hoitovapaata. Erityisesti isossa firmassa voi olla yllätys, että mitä joutuu tekemään.

.

Ei tarvitse olla edes pitkään poissa. Lain mukaan työnantajan ei ole pakko osoittaa juuri samaa paikkaa, vaan vastaavan tasoinen työtehtävä ennen vanhempainvapaata.

Eli vaikka pitäisit vain vanhempainvapaan, ilman mitään hoitovapaita, ei työnantajalla ole velvollisuutta säilyttää juuri samaa tehtävää sinua varten, vain saman tasoinen huonontamatta työsuhteen ehtoja merkittävästi.

 

[Hanna79]

Minusta on erittäin hyvä vaihtoehto, jos pystyy tekemään osa-aikaista työtä (lyhennettyä työtä) ja kaikenlisäksi isän kanssa sumplimalla saa vielä lapselle järjestettyä lyhyet tarhapäivät. Sillä tavalla mielestäni saa tosi hyvän kombinaation: jää aikaa lapselle, saa toteuttaa itseään työelämässä ja perheeseen tulee rahaa.

Ihan totta. Toki lyhennetty työaika merkitsee taloudellista uhrausta (n. 400 e /kk vähemmän rahaa, vaikka ottaa Kelan 70 e ja hieman pienemmän pk-maksun huomioon. ) Asuntovelka on meilläkin niskassa ja lisäraha olisi toki tarpeen. Kuitenkin ollaan ajateltu, että kyseessä on kuitenkin väliaikainen tilanne ja ehdin kyllä tehdä täysipäiväistä viikkoa vielä monen monta vuotta. Lyhennetty viikko on itsestäänselvästi kiva lapselle, mutta myös itselle, kun viikot menee ihan hujauksessa. Mulle vielä sattuu sopimaan oikein hyvin, että töissä on koko ajan pieni sopiva kiire, sillä työnkuvastani ei (yllättäen) ole otettu mitään pois. Liikaa paineita ei kuitenkaan ole ja meillä on vielä ollut se huippuhyvä juttu, että lapsi on ollut terve. Me asutaan vielä pk-seudun laidalla ja työmatkoihinkin menee paljon aikaa. Käytän nekin hyödyksi ja luen kirjoja. Se on mun oma rentoutumishetki.


Haluan vain tuoda esiin sen, että töihinmeno ei välttämättä merkitse alistumista kauhealle oravanpyörälle. Jos tykkää työstään ja on valmis vähän sumplimaan ja esim. limittämään työaikojaan kuten me (mies tekee 6 - 14, minä 9 - 17), on ihan sujuva ja lapsenkin kannalta ookoo arki mahdollinen.

 

[Hanna79]

Lisäys vielä edelliseen: nyt pitäisi vaan päättää jatkanko nelipäiväistä viikkoa vaikka toinen lapsi tulisi yritykseen. Sillä palkka vaikuttaa myös seuraavaan äitiyspäivärahaan... Vaikka olisi alle 3 v. ikäeroa ja saisin edellisen äp-rahan, niin tämänhetkisen kokopäivätyön mukainen raha olisi kuitenkin selvästi isompi. Arvovalintaa joutuu pohtimaan... Todennäköisesti jatkaisin silti nelipäiväisellä viikolla.

 

[katriina-]

Tosiaan kiva, kun Hanna79 kommentoi miten on mennyt
Mulla oli aikoinaan sama tilanne. Töihin menin kyllä jo äitiyslomalta suoraan, ja annettiin toiselle mahdollisuus tulla. Töissä ehdin olla n.10kk, sitten jäin äitiyslomalle uudelleen. Minulle tuo sopi hyvin, toki vähän "noloa" kertoa n.5kk töihinpaluun jälkeen että 5kk päästä on taas jäämässä pois... mutta perhesuunnittelu meni kuitenkin työn edelle. Tein myös nelipäiväistä viikkoa koko tuon ajan, en kehdannut sitten enää muuttaa 5päiväiseksi loppuajaksi... vaikka ehkä tuo päiväraha ois noussut. Se nousuhan pitää olla 20% että muuttavat sitä päivärahaa ylipäänsä, esim. 10% palkannousu ei vielä muuta päivärahaa mihinkään vaan saat sen entisen mukaan.
Mutta nelipäiväinen viikko oli ihana! Samoin teimme limittäin töitä, mies n.7:30-15:30 ja minä n.9-17. Lapsi oli hoidossa miltei naapurissamme n.8:45-15:45, työmatkammekin olivat lyhyet. Mulle teki hyvää olla välillä töissä ja sitten jäädä kahden kanssa hoitovapaalle. Meillä lapsi oli luonteeltaakin sellainen, ettei ollut vaikeuksia hoitoon sopeutumisessa. Kuopus vaikuttaisi sen sijaan olevan herkempi. Mutta meneekin hoitoon "vasta" n.1,5v sitten.

 

[Hanna79]

Katriina-, mielenkiintoista kuulla teidän perheen valinnoista. Sulla näyttää olevan ihan sama kuin mullakin, eli ajattelen asioita ehkä liikaakin myös työnantajan kannalta. Eli kehtaako jäädä pian toiselle ä-lomalle, kehtaako siirtyä 5-päiväiseen viikkoon ennen uutta ä-lomaa jne. Minä pohdin muinoin jopa hoitovapaalle jäämistänikin työnantajan kannalta, kunnes tajusin onneksi tehdä päätöksen ihan itseni ja meidän perheen tarpeiden pohjalta.

Sitä on vaan niin "kiltti tyttö", että ajattelee myös työnantajaa. Olen yrittänyt miettiä tuota mahdollista toista äitiyslomaa niin, että mikä on kamalinta mitä voi tapahtua jos jään suht pian taas pois? Joku ajattelee vähän pahasti? SO???? "Onneni ei riipu siitä miellytänkö muita", on mun voimalause, jota yritän hokea itselleni. Moni ponteva ja oikeutensa tiedostavaha nainen menee vaikka raskaana työhaastatteluun ja ilmoittaa koeajan jälkeen jäävänsä pian ä-lomalle. Kunnioitan tuollaista rohkeutta (vaikka tiedän, että tuollainen saattaa leimata kaikki alle 40 v. työnhakijanaiset).

 

[Kirpsis]

Peesaan Hanna79 tässä; me naiset ollaan aivan liian kilttejä ja tunnollisia työntekijöitä! Ei se työnantajakaan murehdi kuinka sinun perheesi pärjää kun lomauttaa tai irtisanoo porukkaa huonon tuloksen takia.

Itselläni on nyt 10 kk tyttö ja hoitovapaalla meinaan olla vuoden loppuun. Kovasti olen myös arponut käydäkkö kääntymässä työpaikalla kun sen toisen haluaisi mahdollisimman pian alulle, ettei ikäero veny yli 3 vuoden. Päätöstä ei vaan meinaa syntyä, mieli muuttuu jatkuvasti. Eniten mietityttää kuinka hetkeksi hoitoon laittaminen vaikuttaa sitten tähän esikoiseen. Eli miten suhtautuu siihen, että kun on ensin oppinut viihtymään hoidossa niin sitten pitääkin taas yhtäkkiä jäädä kotiin äidin ja vauvan kanssa olettaen, että viihtyy hoidossa hyvin. Taloudellisesti en nää järkeä pitää toista lasta hoidossa edes puolipäiväisesti jos äiti kotona.