Toinen raskaus

[nmjk]

Pieni valitus ja purkautuminen tähän väliin...

Odotan siis toista lasta rv 16 ja esikoinen on 3 v. Esikoisen raskausaika meni jotenkin humussa (oli yllätys),enkä oikein keskittynyt raskauteen (hössöttänyt,ostellu tavaroita kauheasti yms.). Oman isän kuolema tapahtui siinä ja muutenkaan ei ollut mitään erityisiä oireita tai tuntemuksia ja raskaus meni ns. siinä sivussa.

Asia jäi vaivaamaan ja ajattelin että nyt tällä toisella kertaa hössötän ja keksityn täysillä raskauteen ja nautin tästä,koska enempää lapsia emme halua.

Mutta nyt... ahdistaa koko raskaus,haluaisin vaan että tämä olisi pian ohi. Haluan siis lapsen ja sitä odotan kovasti. Siitä ei ahdistus johdu. Haluaisin vaan nopeasti että tämä raskaus olisi ohi ja saisin lapsen syliini ja saataisiin normaali arki rullaamaan ja kasvattamaan häntä ja näkemään millainen persoona hän on.

Olen jotenkin tosi pettynyt itseeni...miksi en osaa/voi nyt nauttia olosta vaan tunnen tälläistä ahdistusta? Mitään kummempia oireita eikä kipuja yms. ole minkä vuoksi voisin tälläistä tuntea...

Onko muilla ollut samanlaisia fiiliksiä? Ovatko ne kuitenkin muuttuneet jossain vaiheessa?

 

["..."]

Mulla on päinvaistoin. Ekaa odottaessa kyllästytti koko raskaus, vaikka ei mitään kipuja ollutkaan. Sattui vaan järjettömän kuuma kesä, enkä mä muutenkaan fanittanut sitä isoa mahaa. Nyt toista odottaessa aattelin kanssa, että keskityn raskauteen ja tähän viimeiseen odotukseen, mutta esikoisen (3.5v) perässä juostessa en ole ehtinyt kunnolla edes tajuamaan ajan menoa... Nyt puoliväli menossa ja eiköhän tää loppu aikakin mee samaa rataa. En mä siitä ole sen kummempaa stressiä ottanut.