Toggle sidebar

toinen synnytys

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja helpompi?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
H

helpompi?

Vieras
Viime aikoina täällä on ollut jonkun verran juttua synnyttämisen tuskasta, nimenomaan ensisynnyttäjien kokemuksia.

Mielenkiintoista olisi kuulla niiden äitien kokemuksia, jotka ovat toisenkin lapsen uskaltaneet synnyttää. Oliko toinen synnytys helpompi? Lyhenikö kesto merkittävästi? Lyhenikö ponnistusvaihe?

Itsellänikin on takana todella pitkä ja vaikea ensisynnytys, joka vielä päättyi lopulta hätäsektioon. Toista tässä nyt suunnittelemme ja mietityttää tuo synnytystapa jonkin verran jo nyt..

Ja keskustelun avasi Lina, joka toivoo kovasti kokemuksia. Niitä hyviäkin!
 
Omia kokemuksia ei oo vielä, parin viikon päästä kyllä, mutta...

Yksi ystäväni koki elämänsä helvetin esikoista synnyttäessään, 15 tunnin yrityksen jälkeen päätyi sektioon ja oli kipeä pitkään. Nyt marraskuussa hän sai toisen, synnytys kesti 3 tuntia josta ponnistusvaihe 20 minuuttia, eli kyllä oli helpompi!

Toinen ystäväni pusasi esikoistaan reilun kymmenen tuntia, repesi hieman. toista sitten teki vaivaisen päivystysynnytyksen verran, eli sairaalassa olivat kaiken kaikkiaan 3 tuntia! Eli todellakin helpompaa kun eka..

No sitten on kyllä yksi huonompikin kokemus tiedossa, eräs ystäväni sai esikoisen pitkän yrityksen jälkeen kiireellisellä sektiolla. Toinen sitten aloitettiin alakautta mutta lapsi juuttui kiinni ja yritettiin imukupilla. Yrityksen aikaan vanha sektiohaava repesi kohtuun asti ja äippä oli parsittavana monta tuntia kun lapsi oli saaatu viimein ulos. Hän ei tee enää lapsia...

Tälläisiä kokemuksia. Minulla esikoinen syntyi reilun 14 tunnin avautumisvaiheen jälkeen kiireellisellä sektiolla ja nyt olen menossa ensi viikolla synnytystapa-arvioon kuullakseni joudunko suunniteltuun sektioon vai pääsenkö vielä yrittämään alakautta..
 
Omakohtaisen kokemuksen voisin kertoa vasta toukokuussa. Mutta kaverini esikoisen synnytys kesti 16h ja toinen tuossa syksyllä 3h, josta ponnistusvaihe 5min.

Hällä ainakin oli helpompi tuo toinen synnytys.

Oma ensimmäinen synnytys kesti kans 16h ja alakautta poika sitten tulla tupsahti.
 
Riippuu varmaan paljon ,yös siitä kuinka pitkä väli synnytyksillä on. Äitini kertoi, että minun synnytykseni oli helpompi kuin sisareni, ole siis esikoinen, synnytysten välillä oli useampi vuosi.
 
esikoisen synnytys(07/99) kesti 11h josta ponnistus vaihe 1½h..ja lopulta piti ottaa imukuppi apuun ja repesin aika pahasti :(
toinen lapsi synty(02/05)ja synnytys kesti 5h josta ponnistus vaihe 5 min :) ja muutenki oli tosi helppo synnytys ekaan verrattuna vaikka väliä oli 5½ vuotta!!joten kyl se toinen synnytys on vissiin helpompi kun eka..ainakin itelläni oli!!kaikkihan me ollaan yksilöitä =)
kolmannenkin voisin vielä tehdä ;)
 
Tämä aihe kiinnostaa minuakin kovasti, kun kaikki tutut aina sanoo, että toinen synnytys on helpompi. Kertokaa, te jo toisen (kolmannen,neljännen...) lapsen saaneet!
 
Mulla eka synnytys 36h ja 50min ponnistusvaihe. Toinen vajaa 2v myöhemmin 24h ja ponnistus 10min. Alkuun molemmissa lähti hitaasti käyntiin, mutta toisella kerralla loput 5cm avautui tosi nopeasti. Ekan jälkeen olin tosi kipeä pari päivää, en pystynyt kävellä edes, toisella kerralla olin heti jalkeilla ja palauduin muutenkin nopeammin. Kolmas jo haaveissa... ;)
 
Myös mua kiinnostaa nämä...

Esikoinen syntyi rv37+4 ja synnytys kesti 8h30min jos ponnistus vaihe 10min. Jos toinen tosiaan tulee nopeemmin niin eipä kestä kauaa... Toisen la on 1.3.

-Santtu 32+0
 
Mulla kans eka (-03) oli huomattavasti pahempi!! Kestot on vähän hämärän peitossa mutta eka käynnistettiin ja oli helvetilliset kivut ja lopulta pysähtyneen synnytyksen (4cm) päädyttiin kiireelliseen sectioon.
Toisen kohdalla sain epiduraalin joka poisti kivut täysin. Avautuminen kesti ensimmäiset 5cm kauan (sairaalaan mennessä 3cm klo 9 aamulla, koko yön valvoin supistusten takia kotona, illalla klo 20.30 se 5cm) mutta loput 5 aukes tunnissa. Ponnistusvaihe kesti tunnin. Ja oli todella kamala mutta kaiken vaivan arvoinen ;)
 
Mulla eka synnytys kesti vajaa 15h, josta ponnistusvaihe kesti 25min. Synnytys ei ollut mitenkään kamala, mun mielestä kylläkin, mutta kaikki sujui lääketieteellisesti hyvin. Eppari tehtiin, joka oli pitkään kipeä.

Toista odottaessani neuvolan täti sanoi, että synnytyksen kesto pitäisi puolittaa tällä kertaa. No se kesti yli 15 tuntia ja ponnistusvaihe taas 25min. Kamalaa oli taas minun mielestä, mutta kaikki meni ""oikeasti"" hienosti. Repesin hieman, mutta muuten ei valittamista.

Kolmas synnytys kesti sitten melkein 17h, mutta ponnistusvaihe tällä kertaa vain 10min. Kiitos spinaalin, joka vei kivut kokonaan ja uskalsin ponnistaa. Eli itse olen kokenut inhottavaksi ja kivuliaaksi synnytyksissä lähinnä tuon ponnistusvaiheen.

Eli mulla kaikki synnytykset olleet aika identtisiä keskenään. Mutta varmaan siksi, että kaikki mennyt kuitenkin ok. Jos ekassa synnytyksessä jokin mennyt pieleen, niin kaikki voi kuitenkin mennä ""hienosti"" seuraavalla kerralla.
 
Ensimmäisen lapsen synnytys kesti 11 tuntia, josta ponnistusvaihe vajaan tunnin. Toisen lapsen synnytyksen virallista kestoa en muista, mutta erilainen se oli kuin ensimmäinen. Ekassa synnytyksessä avautumisvaihe oli sellainen ""normaali"", mutta toisessa paljon nopeampi. Tavallaan.

1-4 senttiin avautuminen kesti monta tuntia ja kävin välillä kotonakin ottamassa vauhtia. Kun menin takaisin sairaalaan, olin 4 senttiä auki ja tunnin päästä aloitin jo ponnistamaan. Mitään kipulääkkeitä en siis ehtinyt saamaan ja ponnistusvaihe oli helvetillisen tuskainen ensimmäiseen synnytykseen verrattuna.

Ekasta synnytyksestä on jäänyt mieleen, että se oli kaiken kaikkiaan jotenkin pehmeämpi kokemus. Toinen taas kivuiltaan rajumpi ja jotenkin väkivaltaisempi. Ekassa synnytyksessä ommeltiin pari tikkiä, toisessa ei yhtään. Ja ensimmäisen synnytyksen ponnistusvaihe tuntui silloin lähestulkoon ihanalta avautumisvaiheen jälkeen.
 
Periaatteessa juu helpompi, tai siis paikat avautuivat ""nopeammin"". Ensimmäisen kanssa avautuminen kesti lähes kaksi vuorokautta ja ponnistus 15 min, nyt marraskuussa avautuminen vei enää vuorokauden ja ponnistus 10 min. Vaikka kummallakaan kerralla en ole revennyt, niin tällä toisella kerralla palautuminen tapahtui kyllä huomattavasti nopeammin (synnytysten välissä 2v 4kk)! Mukavaa hommaahan tuo synnyttäminen tuskin on vaikka takana olis kuinka monta harjoituskerta! Tsemppiä!
 
Niin, lisään vielä, että ensimmäisen synnytyksen jälkeen sanoin heti, että voisin tulla synnyttämään uudestaan vaikka heti huomenna. Toisen synnytyksen jälkeen sanoin, ettei enää ikinä. Nyt, melkein kolmen vuoden jälkeen alkaa olemaan sellainen olo, että ehkä voisinkin.

Toisen lapsen ikävään ponnistusvaiheeseen vaikutti se, ettei minua ponnistuttanut lainkaan. Oli kuin olisin kivikuulaa työntänyt väkisin ylämäkeen. Lapsen synnyttyä kätilö sanoikin, että oli varmasti aika vaikeaa, koska lapsen pää oli kauniin pyöreä eli ei ollut joustanut yhtään synnytyskanavassa. Kiva.
 
Hei

Eka synnytys kesti yli 17 h, josta ponnistusvaihe 1 h 10 min, seuraava synnytys vajaan kahden vuoden päästä 3 1/2 h, jossa ponnistus 5 min.
Nyt synnytin melkein kymmenen vuoden jälkeen kolmannen ja kesto oli 5 h ja 20 min.

Ensimmäisessä sain epiduraalin, kaksi jälkimmäistä ilman kivunlievityksiä. Tosin viimeisen aikana olin altaassa, ja luulisin kyllä että vedessä rentoutuminen nopeutti avautumista huomattavasti.
 
Esikoisen synnytys kesti yli 16 tuntia ja oli todella tuskallinen kokemus. Kuukausi sitten synnytin toisen tytön ja kokemus oli todella hyvä. Synnytys käynnistettiin yliaikaisuuden takia ja koko rumba oli ohi kuudessa tunnissa. Selvisin aika pitkälle pelkällä ilokaasulla ja puolimatkassa sain spinaalipuudutuksen, jonka vaikutus kesti sen kaksi tuntia. Itse ponnistusvaihe kesti vain 10min. Vaikka tyttö oli aika kookas, 4250gr, 53cm, selvisin ilman pahoja repeämiä. Kolme tikkiä laitettiin.

Olenkin sanonut kaikille, että toinen synnytys oli helppo verrattuna ensimmäiseen vaikka eihän alatiesynnytyksestä ikinä ilman jonkinlaisia kipuja selviä. Kaiken lisäksi vauva on ollut todella helppo tapaus, ei itke juuri ollenkaan ja on todella tyytyväinen oloonsa. Synnytyksen ohella jännitin sitä millainen vauva tulee olemaan, kun esikoinen kärsi koliikista kolme kuukautiseksi asti ja yöt meni siiihen asti valvoessa. KAiken kaikkiaan olen siis todella onnellinen siitä miten helposti kaikki meni ja miten ihana tyllerö syntyi!
 
1. kesto 3h40min. ponnistusta 20min. Paracervikaalipuudute. Aika helppo ensimmäiseksi. Puudutus auttoi hyvin.

2. kesto 4h25min. Aivan helvetilliset kivut ja kätilö ei suostunut ! antamaan mitään kivunlievitystä. Ponnistus 4min. Vannoin ettei ikinä enää:)

3. kesto 2h30min (käynnistetty).Paracervikaali, josta ei apua vaan aiheutti hitonmoiset kivut. Avasi kyllä kolmella supistuksella 5cm. Ponnistus 5min.

4. kesto 6h20min (käynnistetty). Helvettiä spinaaliin asti. Ponnistus n. 10min.

5. kesto 1h20min (käynnistetty). Helppo, lähes kivuton. Ei kivunlievitystä. Ponnistus 5min.
 
Ei välttämättä. Itse sain ekassa synnytyksessä epiduraalin koska synnytys kesti pidempään, se kerittiin antaa. Mutta ei siitäkään jäänyt hyviä kokemuksia, supistuksia en tuntenut ""luonnollisesti"" joten homma oli vähän väkisin ähkäämistä!Toisekseen lapsen syke laski huomattavsti ja olipa vähällä ettei menty hätäsektioon. No, imukupilla sitten autettiin kun ei supistuksia tosiaan tuntenut. Toisen kohdalla oli vedet jo myös mennyt mutta ei suppareita joten laitettiin tippa(oxya). homma eteni niin vauhilla etten kerennyt saamaan kivunlievityksiä. Kyllähän se lajinsa koski mutta sitäkin nopeammin ohitse ja jälkeenpäin jäi hyvä mieli synnytyksestä eikä mitään huolestuttavia hetkiä vauvan voinnissa. Kolmas meni samalla kaavalla mutta sattui kyllä vielä kamalammin. Kivunlievityksiä en halunnut ottaa.
 
Eka synnytys oli aika helppo (kesti yht. 10,5h) ja toinen vielä helpompi (kesti yht. 4h). Kivunlievitystäkään en oikeastaan ehtinyt saada (ilokaasua, josta ei apua ja intratekaalipuudutus ei ehtinyt alkaa vaikuttamaan), ja hyvin meni silti! Olisin voinut lähteä omasta puolestani vaikka kotiin suoraan synnäriltä.
 
Heippa. Mulla ensimmäinen synnytys kesti n.13 h pari vuotta sitten, josta ponnistus 10min. Koin sen tosi kipeäksi ja vaikeaksi. Nyt synnytin 2kk sitten toisen tytön. Synnytyksen kesto 6h, josta ponnistin vajaan 10min. Ja tuntui helpommalta jotenkin. Johtuu varmasti siitä, että tiesi mitä odottaa, eikä jännittänyt sitä.
 
Ensimmäinen synnytys kesti 48 tuntia, ponnistusvaihe 1,5 tuntia ja uupumukseenhan se kaatui. Olin työssä vielä 2 viikkoa yli lasketun ajan ja sitten iski raskausmyrkytys. Joskus tämä oli mahdollista tämäkin.
!0v myöhemmin oli lyhyt helppo syöksysynnytys ja iso terve lapsi kuten ensimmäinen. Kolmas viiden vuoden päästä kesti 4.5 tuntia ja ponnistusvaihe 10 minuuttia. Olisi voinut vaikka heti lähteä kotiin. Joka kerta tehtiin iso episiotomia, mutta se parani hienosti.
Yleensähän nyrkkisääntö on, että toinen helpompi, varsinkin, jos synnytyksen väli on vuosi pari.Omasta mielestäni tuollainen 11-20 tunni synnytys on täysin normaali ja hallittavissa jopa ilman mitään lääkitystä.
 
Meillä vasta yksi lapsi.

Synnytys kesti 34 tuntia jonka jälkeen tehtiin kiireellinen sektio, poika ei mahtunut laskeutumaan synnytyskanavaan. 53,5 cm ja 4350 g.

Toinen on haaveissa ensi vuodeksi:) joten traumoja ei jäänyt. Hyvin todennäköistä on, että seuraavakin lapsi syntyy sektiolla.

Ystävälläni ensimmäinen synnytys päätyi myös kiireelliseen sektioon. Kohdunsuu ei lähtenyt aukeamaan. Toinen synnytys meni hienosti alateitse ja kestoksi oli merkattu muistaakseni noin 9 tuntia ja ponnistusvaihe oli kuulemma paljon helpompi mitä hän oli kuvitellut.
 
Ensimmäinen synnytys: 5-6 tuntia. Sain reilu tunti ennen lapsen syntymistä epiduraalin ja loppu oli superhelppoa, en tuntenut juuri mitään! Naureskelin ponnistaessa ja ponnistaminen kesti 15 minuuttia.

Toinen synnytys: 3 tuntia. Olin jo valmiiksi sairaalassa munuaisaltaan tulehduksen ja jatkuvien supistuksien takia. Noiden supistuksien vuoksi tuntui kuin olisin pikkuhiljaa synnyttänyt jo viikon! Kun avautumissupistukset sitten alkoivat, soitin heti kätilön paikalle. Hän tarkisti asian ja totesi, että on 4 cm auki (olin jo useamman päivän ollut 3 cm auki). Siirryin synnytysosastolle ja olin ylpeä itsestäni, kun osasin olla supistuksissa rauhallinen ja hengitellä vain. Sitten innostuin ottamaan peräruiskeen. Onneksi odoteltiin ensin mies paikalle, sillä kätilö varoitti, että homma saattaa siitä nopeutua. Reilun puolen tunnin kuluttua ruiskeen ottamisesta kuopus oli syntynyt maailmaan! Mitään helpotuksia en ehtinyt saada ja viimeiset supistukset ja etenkin ponnistaminen (5-10 min.) olivat tällä kertaa vähän tuntuvampia.. :-) Näin jälkikäteen ajatellen ei se nyt nii-iin kauheaa ollut, mutta sillä hetkellä en todellakaan ajatellut noin! No, nopeassa toiminnassa ei kauaa ehtinyt kärvistellä. Molemmat lapset olivat muuten nelikiloisia mutta onneksi rakenteeltaan sutjakoita.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa