Toinen yritys valvottuihin tapaamisiin. En haluais enää noudattaa käräjäoikeuden määräystä :(

["kesäkuinen"]

Lapsi ei ole tavannut isäänsä kohta kahteen vuoteen kuin kerran n. 4h viime kesänä, jonka itse olin "valvomassa". Järjestin tapaamisen ihan ajatellen lastamme ja yritin vielä auttaa heitä molempia... Lapsi iloitsi ja haluaisi nähdä isäänsä mutta isä ei jostain syystä ole aktiivinen, eikä saa tehtyä/ei ole se aikuinen.
Päihdeongelmien ja muun vuoksi valvotut määrättiin olosuhdetutkinnan jälkeen. Yksi neuvottelu valvotuissa oli ja siellä istuin yksin. Isä ei saapunutkaan, vaikka oli itse vaatinut tapaamisten käynnistämistä.

Nyt siitä on aikaa vuosi viimekerran yrityksestä ja taas sain ilmoituksen että isä nyt sitten taas haluaa neuvottelun järjestettävän.
Onneksi päätöksessä on maininta että 2 h ennen tapaamispäivänä isän on ilmoitettava saapuuko paikalle vai ei. Joka tapauksessa tämäkään kohta ei ole lapsen edun mukaisesti Lapsi saa tietää viime tingassa mahdollisesta isän tapaamisesta ja meillä on 2h aikaa mennä paikalle.
Lapsi on jo lukuisia kertoja pettynyt ettei isä sitten tulekaan, niin ajattelin kertoa hänelle sitten vasta jos isältä saadaan varmistussoitto, että on tulossa.

En haluaisi enää äitinä ollenkaan tukea tällaista...
Neuvotteluun menen, mutta epävarmuutta ja katteettomia lupauksia en aio lapselle asti viedä. Tässä tilanteessa isää ymmärretää ja uusia mahdollisuuksia aina vaan. Lapsi unohtuu!! Mitä nuo lukemattomat pettymykset ja peruutukset, ainaiset Toivon herättämiset lapsella aiheuttaa. En ymmärrä tätä !
Mietin jopa vaihtoehtoja että jos en veisi lasta sinne ennenkuin on uhka pahemmasta...

 

["vieras"]

Sinulla on velvollisuus, että et hehkuta lapselle isäasiaa jotenkin erityisenä juttuna, vaan puhut isästä arkisemmin ja niin, ettei lapsessa herää turhaa toivoa mistään. Puhut kuin mentäisiin tapaamaan naapurin setää.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25720974]Sinulla on velvollisuus, että et hehkuta lapselle isäasiaa jotenkin erityisenä juttuna, vaan puhut isästä arkisemmin ja niin, ettei lapsessa herää turhaa toivoa mistään. Puhut kuin mentäisiin tapaamaan naapurin setää.[/QUOTE]
Ja kerrot suoraan lapselle sen, että isällä on ongelmia ja siksi käyttäytyy tyhmästi, koska ei oikein voi sille mitään, kun on kerran sairas. Jotenkin tuntuu, että nämä toiveet ovat enemmän sinusta lähtöisin kuin lapsesta itsestään.

 

[näin]

Ei sun kannata kertoa tosta tapaamisesta kun ihan viimetipassa, kun tiedät että isä on paikalla. Mutta en tiedä, kannattaako jatkossa "pomppia" tollasen aikuisen mielenjohteiden mukaan. Kasvakoot ekaks, ja hoitakoot ongelmansa

 

["vierailija"]

[QUOTE="vieras";25720983]Jotenkin tuntuu, että nämä toiveet ovat enemmän sinusta lähtöisin kuin lapsesta itsestään.[/QUOTE]

Vähän epäreilua? Minun äitini yritti aina toppuutella veljeni toiveita tavata isänsä, mutta kun ikävöivä lapsi innostuu pienestäkin toivonkipinästä niin minkä sille voi. Ja totta kai veli sai aina pettyä, kun hänen isänsä ei KOSKAAN halunnutkaan tavata, vaikka oli luvannut.

Yritäpä sanoa lapselle että ei kannata odottaa liikaa, ei joulupukki välttämättä tulekaan. Kyllä se toivo elää silti ja pettyy raskaasti jos niin ei käy.

 

["kesäkuinen"]

[QUOTE="vieras";25720983]Ja kerrot suoraan lapselle sen, että isällä on ongelmia ja siksi käyttäytyy tyhmästi, koska ei oikein voi sille mitään, kun on kerran sairas. Jotenkin tuntuu, että nämä toiveet ovat enemmän sinusta lähtöisin kuin lapsesta itsestään.[/QUOTE]

Lapsi kysyy edelleen kuukausittain, että voisiko hän joskus vielä tavata isää. Kertoo ikävöivänsä tätä. -"Yritä äiti järjestää näkeminen"
Tietysti itsekin toivoisin ettei lapsen tarvitsisi kokea oman vanhemman ns hylkäämistä (pettymysten kautta )joten siksi toivon itsekin että isä olisi kunnollinen isä! Toisaalta olen myös ollut jo viime kerran jälkeen kuoppaamaan koko asian... Lapsella on todettu asperger ja tunnemaailman asiat ovat muutenkin vaikeita. En haluaisi että saavutettu tasapaino horjuu tämän seurauksena...

 

["kesäkuinen"]

Ei sun kannata kertoa tosta tapaamisesta kun ihan viimetipassa, kun tiedät että isä on paikalla. Mutta en tiedä, kannattaako jatkossa "pomppia" tollasen aikuisen mielenjohteiden mukaan. Kasvakoot ekaks, ja hoitakoot ongelmansa

Tätä mieltä itsekin olisin, mutta ei sillä minun mieleipiteellä ole merkitystä kun viranomaisten mielestä tapaamisia täytyy edes yrittää...
Vaikka sitten olisikin lapsen kustannuksella. Tämä on juuri asian ongelma

 

[näin]

[QUOTE="kesäkuinen";25721049]Tätä mieltä itsekin olisin, mutta ei sillä minun mieleipiteellä ole merkitystä kun viranomaisten mielestä tapaamisia täytyy edes yrittää...
Vaikka sitten olisikin lapsen kustannuksella. Tämä on juuri asian ongelma[/QUOTE]

Pitäähän heidän kuunnella vanhempiakin? Ja kysy tuosta heiltä!

 

["kesäkuinen"]

Pitäähän heidän kuunnella vanhempiakin? Ja kysy tuosta heiltä![/B]

Kuulema käräjäoikeuden päätös velvoittaa valvottuja tapaamisia järjestämään "yrityksiä". Kysyinkin sitä jo, mutta näin on asia käytännössä Tarkkaa lukumäärääkään kukaan ei osaa sanoa, että montako kertaa yritetään ja jatketaanko näin lapsen täysi-ikäisyyteen asti. ??? Ei ole siis olemassa mitään turvaa tai puolustusta tällaiselle

 

[lisänimetön]

Minulla/meillä on tilanne, etteivät lapset halua mennä valvottuihin tapaamisiin, koska pelkäävät isäänsä.
Muutaman viikon päästä olisi ensimmäinen sovittu valvottu tapaaminen, lapset ovat sanoneet moneen otteeseen, etteivät halua tapaamiseen mennä.
Onko kellään kokemusta, että miten tilanteeseen on suhtauduttu viranomaisten taholla?
ps: minulle on turha neuvoa, että kannusta lapsia tapaamisiin. Olen täysin neutraali heidän isänsä suhteen, en hauku enkä kehu. Lapset eivät ole päässeet peloistaan eroon ja niitä asioita purkavat lastenpsykiatrilla, heillä on oikeus mielestäni ilmaista omat aidot tunteensa.
Minä en parhaan tahtonikaan voimin pysty heidän isää lapsille kehumaan suostutellakseni heidät tapaamisiin, koska pelkään lasten isää itsekkin, lasten pelkotiloja en voi edes sanoiksi pukea, voin vain yrittää heitä ymmärtää ja etsiä apukeinoja. En tosin ole kertaakaan myöskään haukkunut lasten isää lapsille, olemme asioista keskustelleet lasten ikätason huomioiden ja olemme lähinnä keskittyneet oman elämämme eteenpäin viemiseen.