toipuuko koskaan oman lapsen kuolemasta? entä sitten jos hän on ollut sairas?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja .
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

.

Vieras
yks vain kysyi että onko siskon perhe toipunut heidän lapsen kuolemasta.

sanoin että en tiedä. mutta mietin tilanteen jälkeen että siitä on niin vähän aikaa että eivät ole toipuneet.
 
Mieheni mummo menetti yhden lapsistaan 60 vuotta sitten. Uskallan sanoa, että hän on siitä jo toipunut. Tuskin nyt unohtanut kuitenkaan, mutta ihan normaalia elämää viettää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja en usko:
Mä luulen, että lapsen kuolema jättää aina aukon sydämeen. Aikaa myöten elämä helpottuu, mutta kaipaus jää...

No nyt voidaankin sitten keskustella siitä, mitä tarkoittaa toipuminen. Mulle toipuminen tarkoittaa sitä, että on asian kanssa sinut ja elää normaalia elämää. Ei siis anna sen vaikuttaa jokapäiväiseen arkeen eikä edes mieti asiaa päivittäin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja en usko:
Mä luulen, että lapsen kuolema jättää aina aukon sydämeen. Aikaa myöten elämä helpottuu, mutta kaipaus jää...

No nyt voidaankin sitten keskustella siitä, mitä tarkoittaa toipuminen. Mulle toipuminen tarkoittaa sitä, että on asian kanssa sinut ja elää normaalia elämää. Ei siis anna sen vaikuttaa jokapäiväiseen arkeen eikä edes mieti asiaa päivittäin.

Tuosta alusta olen kanssasi samaa mieltä, mutta jotenkin tuntuu että voisiko sitä kuollutta lasta olla joskus ajattelematta? En ole asiaa kokenut, mutta jotenkin tuntuu ettei vois... en tiedä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja en usko:
Mä luulen, että lapsen kuolema jättää aina aukon sydämeen. Aikaa myöten elämä helpottuu, mutta kaipaus jää...

No nyt voidaankin sitten keskustella siitä, mitä tarkoittaa toipuminen. Mulle toipuminen tarkoittaa sitä, että on asian kanssa sinut ja elää normaalia elämää. Ei siis anna sen vaikuttaa jokapäiväiseen arkeen eikä edes mieti asiaa päivittäin.

Minullekin toipuminen tarkoittaa, että elää normaalia arkea, mutta ei sitä, ettenkö miettisi menetettyä lastamme joka päivä. Joka päivä hänet muistan, joskus suurella surulla, niin että sydäntä puristaa. Mutta koen silti toipuneeni.
 
mun sisko kuoli 10 vuotta sitten, rattijuopon kyydissä. niin ihan totta oma vika,tiedetään.

äite on siitä yli päässyt mutta vuosia se aikaa vei.
meitä sisaruksia on jäljellä vielä mut mukaan laskien 6 =)
nuorimmat oli silloin niin pieniä että kai se piti arjen mukana elämässä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja en usko:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja en usko:
Mä luulen, että lapsen kuolema jättää aina aukon sydämeen. Aikaa myöten elämä helpottuu, mutta kaipaus jää...

No nyt voidaankin sitten keskustella siitä, mitä tarkoittaa toipuminen. Mulle toipuminen tarkoittaa sitä, että on asian kanssa sinut ja elää normaalia elämää. Ei siis anna sen vaikuttaa jokapäiväiseen arkeen eikä edes mieti asiaa päivittäin.

Tuosta alusta olen kanssasi samaa mieltä, mutta jotenkin tuntuu että voisiko sitä kuollutta lasta olla joskus ajattelematta? En ole asiaa kokenut, mutta jotenkin tuntuu ettei vois... en tiedä.

Tottakai joskus (varmaan aika useinkin) tulee ajateltua, mutta ei heti ensimmäisen kun aamulla herää ja viimeisenä kun menee nukkumaan.
 
ei toivu täysin.meillä pojan kuolemasta 5 vuotta ja mietin häntä päivittäin.tänä syksynä lähtisi ekalle luokalle,mietin miltä näyttäisi,olisiko veljiensä näköinen,mitä tykkäisi tehdä ym.on aina osa perhettä.aikanaan minulle sanottiin että kyllä uusi lapsi korvaa menetetyn,mutta ei pidä paikkansa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
ei toivu täysin.meillä pojan kuolemasta 5 vuotta ja mietin häntä päivittäin.tänä syksynä lähtisi ekalle luokalle,mietin miltä näyttäisi,olisiko veljiensä näköinen,mitä tykkäisi tehdä ym.on aina osa perhettä.aikanaan minulle sanottiin että kyllä uusi lapsi korvaa menetetyn,mutta ei pidä paikkansa.

kuka tyhmä on sanonut että uusi lapsi korvaa menetety :o ei tietenkään korvaa. mulla onneksi ei omaa kokemusta ole mutta kun lapsiani mietin niin kukaan ei ikinä heitä korvaisi.

otan osaa suruusi :( pienenä on sinun lapsesi lähtenyt :(
 
serkkupoika jäi 10-vuotiaana rekan alle, tullessaan jalispeleistä.

tästä aikaa jo 20 vuotta, mutta kyllä se vieläkin heidän perheessään tuntuu.
oppii tästä, että vihreä valo jalankulkijoille ei takaa mitään
 
Alkuperäinen kirjoittaja viieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
ei toivu täysin.meillä pojan kuolemasta 5 vuotta ja mietin häntä päivittäin.tänä syksynä lähtisi ekalle luokalle,mietin miltä näyttäisi,olisiko veljiensä näköinen,mitä tykkäisi tehdä ym.on aina osa perhettä.aikanaan minulle sanottiin että kyllä uusi lapsi korvaa menetetyn,mutta ei pidä paikkansa.

kuka tyhmä on sanonut että uusi lapsi korvaa menetety :o ei tietenkään korvaa. mulla onneksi ei omaa kokemusta ole mutta kun lapsiani mietin niin kukaan ei ikinä heitä korvaisi.

otan osaa suruusi :( pienenä on sinun lapsesi lähtenyt :(
satutti kovasti ihmisten tyhmyys.pojalla oli synnynnäinen sairaus.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja viieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
ei toivu täysin.meillä pojan kuolemasta 5 vuotta ja mietin häntä päivittäin.tänä syksynä lähtisi ekalle luokalle,mietin miltä näyttäisi,olisiko veljiensä näköinen,mitä tykkäisi tehdä ym.on aina osa perhettä.aikanaan minulle sanottiin että kyllä uusi lapsi korvaa menetetyn,mutta ei pidä paikkansa.

kuka tyhmä on sanonut että uusi lapsi korvaa menetety :o ei tietenkään korvaa. mulla onneksi ei omaa kokemusta ole mutta kun lapsiani mietin niin kukaan ei ikinä heitä korvaisi.

otan osaa suruusi :( pienenä on sinun lapsesi lähtenyt :(
satutti kovasti ihmisten tyhmyys.pojalla oli synnynnäinen sairaus.

jotku vaan on ajattelemattomia idiootteja. musta tollanen laushadus tuntuis siltä kun lapsi ei olisi ollut minkään arvoinen ja olisi tosta vaan korvattavissa. älä välitä moisista. varmasti muut lapset yhtä rakkaita mutta uskon että se pieni reikä sielä sun sydämessä on ja tulee varmasti aina olemaankin :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja viieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
ei toivu täysin.meillä pojan kuolemasta 5 vuotta ja mietin häntä päivittäin.tänä syksynä lähtisi ekalle luokalle,mietin miltä näyttäisi,olisiko veljiensä näköinen,mitä tykkäisi tehdä ym.on aina osa perhettä.aikanaan minulle sanottiin että kyllä uusi lapsi korvaa menetetyn,mutta ei pidä paikkansa.

kuka tyhmä on sanonut että uusi lapsi korvaa menetety :o ei tietenkään korvaa. mulla onneksi ei omaa kokemusta ole mutta kun lapsiani mietin niin kukaan ei ikinä heitä korvaisi.

otan osaa suruusi :( pienenä on sinun lapsesi lähtenyt :(
satutti kovasti ihmisten tyhmyys.pojalla oli synnynnäinen sairaus.

jotku vaan on ajattelemattomia idiootteja. musta tollanen laushadus tuntuis siltä kun lapsi ei olisi ollut minkään arvoinen ja olisi tosta vaan korvattavissa. älä välitä moisista. varmasti muut lapset yhtä rakkaita mutta uskon että se pieni reikä sielä sun sydämessä on ja tulee varmasti aina olemaankin :(

kiitos.yhtä rakkaita on tosiaan muut lapset,mutta aina tulee puuttumaan yksi pojista.
 

Yhteistyössä