Toisaalta vapauttavaa, toisaalta hämmentävää..

[Fleur de la Cour]

Olen siis aina ollut sitä mieltä, että lapset ovat lahja, ne otetaan vastaan jos niitä tulee. Käytin silti nuorena ehkäisyä, koska olin sitä mieltä, että lapset kuuluvat avioliittoon. No menin sitten aikanaan naimisiin ja halusin lapsen ja jouduimme tekemään työtä, että se saimme. Iloitsin asiasta kun se kohdalle osuin ja tunsin itseni voimakkaaksi, selviän kyllä ihan kaikesta. Sitten ajattelin, että perhe saa kasvaa. No se ei yrityksistä huolimatta kasvanut, joten aikanaan sitten asiat testattiin ja mieheni sperma osoittautui niin huonoksi, että ainokaisemme oli tosiaan ihme. Sitä ennen olin kärsinyt lapsettomuuskriisiä ja sitten minulta vietiin se lopullinen mahdollisuuskin. Tämän jälkeen aloin rakentaa naiseuttani uudelleen.. tai voi olla etten ollut edes koskaan naiseksi prosessissa kasvanutkaan. Olin vain tullut äidiksi, koska minulla oli pakkomielle ja tarve perheen hankintaan kun se on yhteiskunnassa tapana. Suljin lopulta kaiken perhekeskeisyyteen liittyvän pois tietoisuudestani ja rakensin jonkin sortin naiseuden joka minusta sopi minulle. Nyt havaitsin eräänä päivänä, että tunsin tunteen ensimmäistä kertaa elämässäni jolloin tunsin oksetusta ajatellessani sitä että olisin joskus raskaana. On lopullisen tuntuista ajatella, että on jo liian vanha sitten jos nyt antaa periksi, mutta toisaalta vapauttavaa todeta, että minulle on parempi että olen minä itse. En ole vain jonkun äiti vaan olen minä! Minä oikeasti koko ajan teininäkin valmistauduin vain siihen, että olen joskus äiti. Olenhan mä muutakin, onneksi ette syntyneet minulle kaikki ne syntymättömät lapset. Onneksi sain kasvaa itsekseni yksin!

Huh kun helpotti sanoa, vaikka tuo kaikki on kauheaa tekstiä!

 

[Criminal Mind]

:hug:

 

[Kivinen tie kulkea]

Itse olen myös kärsinyt lapsettomuudesta vuosia, muistan kuinka toivoin jotta pääsisin tuohon lopputulokseen jossei lasta tuu, jotta aidosti pääsisin asian hyväksymään ja kokemaan onnistumista siitä jotta asiat eivät menneet niinku alkujani halusin.. ristiriitaista mutta tiedän mitä olet saavuttanut tuolla itsesi etsimisellä ja siitä kovasti onnitteluja

 

[kaalimaan vartija]

Ei kauheaa tekstiä ollenkaan! Mun mielestä on hienoa, että olet löytänyt itsesi, tiedät kuka olet, mistä tulet ja minne olet menossa.
Etkä elä vain perheen ja lasten kautta vaan olet kokonainen ihminen jolla on kokonainen elämä.

 

[Fleur de la Cour]

Ei kauheaa tekstiä ollenkaan! Mun mielestä on hienoa, että olet löytänyt itsesi, tiedät kuka olet, mistä tulet ja minne olet menossa.
Etkä elä vain perheen ja lasten kautta vaan olet kokonainen ihminen jolla on kokonainen elämä.

En mä ehkä vieläkään tiedä minne olen menossa, mutta se ei haittaa, koska kuka tekee mitään valmiilla elämällä ja miksi elää elämää jossa odottaa, että sitten kun.. Mutta naisena ajattelin tulla vahvemmaksi, se ei ehkä ole helppoa, mutta liian paljon tämä yhteiskunta sanelee naisille vieläkin vaihtoehdot. Itkenyt olen 'kuolemaa' joskus joka kuukausi, nyt voinen ehkä nauttia elämästä?

 

["vieras"]

Olen aina ihmetellyt naisen naiseus rakentuisi lapsimäärän ympärille...

 

[Fleur de la Cour]

[QUOTE="vieras";23795360]Olen aina ihmetellyt naisen naiseus rakentuisi lapsimäärän ympärille...[/QUOTE]

Esimerkiksi anoppini elää juuri näin, hänen ainoat saavutuksensa elämässä on hänen mielestään lapsensa ja elää ilot ja onnet ja pettymykset heidän elämänsä kautta.

 

[ihan tavallinen vaimo ja äiti]

Esimerkiksi anoppini elää juuri näin, hänen ainoat saavutuksensa elämässä on hänen mielestään lapsensa ja elää ilot ja onnet ja pettymykset heidän elämänsä kautta.

Olen kuullut varsinkin suurten ikäpolvien naisilta samaa viestiä, lapset ovat se ylpeyden aihe (tietysti) ja samalla myös suurin aikaansaannos. Tekee pahaa ajatella että sitten varmaan sellainen äiti myös odottaa suurta kiitollisuutta lapsiltaan kun on ihan koko elämänsä omistanut näille kun ensin "sai aikaan" lapset.
Jokaisen , sekä äidin että lapsettoman naisen on aikanaan löydettävä oma itsensä ja on aina hienoa kun niin käy. Lapset eivät tee ketään paremmaksi tai huonommaksi ihmiseksi, vaikka monesti niin ajatellaan.
En tarkoita alkutekstilläni etteikö lapsista saisi olla ylpeä, mutta pitää muistaa että loppujen lopuksi luonto määrää miten käy eikä siinä ihmisen omalla tahdolla ihan aina ole merkitystä.