Toisen lapsen odottajat

[VINDE]

Mietityttääkö ketään muuta toisen lapsen odottajaa, että nuoruus jollain tavalla loppuu ja että on nyt sitten jollain tavalla "oikea perheen äiti" kun on kaksi lasta? Siis jotenkin epänuorekkaasti..

Meillä on siis tosi toivottu raskaus ja esikoiseen tulee ikäeroa n. 4 ja puoli vuotta, mutta silti jotenkin mietityttää oma rooli ja identiteetti. Harkittiin tätä toista tosi kauan, koska ekassakin oli niin paljon työtä ja muutenkin elämässä haasteita. Mietin sitäkin, että kuinka pärjään kahden lapsen äitinä.

Onko muilla tällaisia ajatuksia? Olisi mukava kuulla. Mulla on raskaus vasta alussa, joten ehkä senkin takia mietin näitä, kun valmistaudun uuteen tilanteeseen..

 

["vieras"]

Mulla ei tullut tollaisia ajatuksia. Kai yksikin lapsi jo sitoi niin paljon. Ja vanha olin muutenkin, 34

 

[VINDE]

Ok. Kiva kuulla silti. Itse oon vielä kohtuullisen nuori, 28.
Kiitos vastauksesta!

 

[HEI!]

No, minusta olin oikea perheenäiti jo yhden lapsen jälkeen. Ikää on 21v. Toinen lapsi syntyy 1,5kk päästä. Mun "nuoruus" loppui jo ekaan lapseen, tai sitä ennen oikeastaan, jos tarkkoja ollaan. Hurvittelut, jos nyt niitä tarkoitat, alkoi kyllästyttää jo pitkään ennen raskautta.

Mutta kyllä mulla on tavallaan ylpeämpi olo kohta kahden lapsen äitinä. Tai miten sen nyt selittäisi. Erilainen fiilis.

 

[VINDE]

Niin, voihan sen noinkin ajatella. Ymmärrän kyllä mitä tarkotat Itellä oli jo aika ylpeä olo esikoisen jälkeen.

Itse en koskaan ole ollut mikään hurvittelija, joten en tarkoita ihan sitä, mutta ehkä jotain sen tapaista kuitenkin.. En ehkä kokenut että nuoruus loppui ekaan lapseen, vaan se oli sen jälkeen erilaista.. Ehkä pelkään sen loppuvan nyt!

 

[ärsypilämi]

Nuoruus ja menot loppui siihen kun minusta ekana tuli jo äiti. Toki pidän kiinni myös siitä, että saan itse aikaa hullutteluille ja miehelle, eli järjestän omaa aikaa.
Nyt kun odotan toista, on toki pyörähtänyt mielessä, että asiat on vähän monimutkaisempia kun lapsia on kaksi, mutta jonkin aikaahan kuopuskin on vain pieni, jonka jälkeen menee yhtä hyvin mummolaan yökylään jos joskus iskä ja äiti haluaa käydä hulluttelemassa
Raskausaikana tässä jo valmentautuu siihen, että menee taas tovi ennenkuin pääsee mihinkään ryyppyreissulle, mutta eipä tuo taida enään niin olla väliksikään. Enemmän kaipaan yhteistä tuulahdusta mieheni kanssa.

 

[HEI!]

Toki olin ylpeä esikoisenkin jälkeen, nyt se ylpeys on vaan erilaista. Tosi vaikea selittää En edes ole varma onko kyse ylpeyden tunteesta vai mistä?

 

[iiris-77]

32 esikoisen syntyessä, nyt 34. Nuoruus meni siinä 20-30, ehkä oikeastaan enemmän 20-25. Reissasin, bailasin, opiskelin ja kävin töissä. En mä edes enää muista enkä todellakaan kaipaa sitä aikaa Nyt on nyt ja nautin tästä!