Toista lasta ei tule

["Sompio"]

Meidän esikoinen täyttää kohta 5-v. Mies ei ole lämmennyt toiselle lapselle, mutta olen aina ajatellut, että saisin hänen päänsä vielä kääntymään.

Ei käänny ei. Ikä tulee vastaan, täytän kohta 40-v. Eikä raskauden yrittämisestä tietoakaan.

Melkoinen pettymys kun kaikki nämä vuodet olen ajatellut, että toinenkin vielä tulee.

 

[goukk]

No parisuhteessa on tyydytettävä kahden ihmisen tarpeet, sun lapsen haluaminen ei ole yhtään vähempiarvoisempi kuin miehen haluamatta oleminen.

Joten neuvotelkaa, älä tyydy tuohon odotteluun.

Tietäähän mies kuinka tärkeää sulle olisi se toinen lapsi? Vai etkö uskalla kertoa sitä kun et halua mitään eripuraa luoda?

 

["Aapee"]

Olen mä puhunut siitä aina välillä ja mä olen jäänyt siihen käsitykseen aina, että joskus voisi ehkä haluta, mutta ei nyt. Mä unohdin pillerit aloittaa menkkojen jälkeen ja otin vain puheeksi, että nyt voisi sitten tehdä vaikka vauvan. Niin on kyllä niin ehdoton ei asialle, että eipä tuo tuosta asia muuksi muutu.

Uskallan sanoa ja tietää kyllä kuinka tärkeää se on mulle. Kysyi tänään, että haluanko sitten erota. En tiedä. Nyt ainakin tuntuu tosi pahalta. Mies meni nukkumaan, mutta mä en halua mennä edes makkariin.

 

[Hmmmm]

Onko mies ollut aina sitä mieltä ettei halua kuin yhden lapsen vai onko muuttanut mielensä ensimmäisen jälkeen?

 

["Aapee"]

Yhtä lasta on puhuttu molemmat, mutta kun mä aloin puhuun toisesta niin mä olin siinä uskossa, että joo parin vuoden päästä vois vielä tehdä. Mutta ehkä mä olen käsittänyt väärin.

Mä olen piruvie säästänyt varastoon sängyt, istuimet, potat yms. niin olisi helkkarit voinut sanoa joskus että mitä niitä säästelemään ja elätellä toiveita.

Mä vaan luulin, että toinen tulis. Ennen lasta ajattelin siis itsekin, että yksi lapsi, mutta kyllä se sisarus olisi kiva mielellä olen ollut nyt 4 vuotta.

 

["mmm"]

Miehesi ei halua enää valvoa öitä ja vaihtaa kakkavaippaa. Onhan edellisestä jo 5 vuotta. En olisi ehkä sinuna luottanut siihen, että saan vielä miehen pään kääntymään. Asia on kuitenkin aika iso. Ja ettehän ole enää mitään nuoria lapsenteolle.
Mutta eipä mikään mykkäkouluilu ainakaan tilannetta paranna.

 

[Blue]

Olen pahoillani ap. Mutta sinähän olit se joka mieltään muutti vaikka olitte jo jotain sopineet. Siksi periaatteessa ymmärrän miehesi jyrkän suhtautumisen.

Sun pitää nyt päättää pystytko sinä elämään sen asian kanssa. Sullahan on oikeus muuttaa mieltä mutta miehellä ei ole velvollisuutta siihen, ei edes sinua miellyttääkseen.

 

[Hmmmm]

No mutta se että jos sinä olet muuttanut mielesi lapsiluvusta, ei tarkoita että miehesi olisi. Nyt kannattaisi sinun nöyrtyä tilanteeseen koska miehesi ei ole tehnyt mitään väärää, jos ei ole missään vaiheessa toista lasta edes halunnut. Tai sitten mietit haluatko sen vauvan jonkun muun kanssa....

 

["Aapee"]

Juu, kyllä mä tiedän, että mä se muutin mieltäni. Mutta kun ei ole siis aikaisemmin tässä näin ehdottomasti kieltänyt asiaa vaikka olen siitä vuosien varrella puhunut. Jäänyt siis aina siihen käsitykseen, että voisi juu. Ja nyt ymmärsin, että ole toista halunnutkaan. Miehellä on jo yksi edellisetä liitosta. Ne riittää kuulemma.

 

[goukk]

[QUOTE="Aapee";29701953]Olen mä puhunut siitä aina välillä ja mä olen jäänyt siihen käsitykseen aina, että joskus voisi ehkä haluta, mutta ei nyt. Mä unohdin pillerit aloittaa menkkojen jälkeen ja otin vain puheeksi, että nyt voisi sitten tehdä vaikka vauvan. Niin on kyllä niin ehdoton ei asialle, että eipä tuo tuosta asia muuksi muutu.

Uskallan sanoa ja tietää kyllä kuinka tärkeää se on mulle. Kysyi tänään, että haluanko sitten erota. En tiedä. Nyt ainakin tuntuu tosi pahalta. Mies meni nukkumaan, mutta mä en halua mennä edes makkariin.[/QUOTE]

Mun mielestä kuulostaa että kommentilla "haluatko sitten erota" mies ehkä testasi sitä kuinka tärkeää todellisuudessa sinulle on toinen lapsi?
En tiiä kun en ollut paikalla, mutta millä tavalla sanoi tuon? Tuohtuneena vai näkymättömällä kysymysmerkillä?

On ihan ok parisuhteessa joustaa omista haluista ja tarpeistaan, jos se on äärimmäisen tärkeää sille toiselle puoliskolle, ei se automaattisesti tarkoita vihaa ja katkeruutta toista kohtaan.

Mun sympatiat on sun puolella koska olet nainen, aika tulee väkisinkin vastaan ja lopullisesti estää mahdollisuudet. Miehet kun voivat tulla isäksi lähes koko ikänsä. Sitä lopullisuutta ei välttämättä moni mies tajua ja sen kellon tik tak tik tak-tikitystä.

 

["Aapee"]

Mun mielestä kuulostaa että kommentilla "haluatko sitten erota" mies ehkä testasi sitä kuinka tärkeää todellisuudessa sinulle on toinen lapsi?
En tiiä kun en ollut paikalla, mutta millä tavalla sanoi tuon? Tuohtuneena vai näkymättömällä kysymysmerkillä?

On ihan ok parisuhteessa joustaa omista haluista ja tarpeistaan, jos se on äärimmäisen tärkeää sille toiselle puoliskolle, ei se automaattisesti tarkoita vihaa ja katkeruutta toista kohtaan.

Mun sympatiat on sun puolella koska olet nainen, aika tulee väkisinkin vastaan ja lopullisesti estää mahdollisuudet. Miehet kun voivat tulla isäksi lähes koko ikänsä. Sitä lopullisuutta ei välttämättä moni mies tajua ja sen kellon tik tak tik tak-tikitystä.

En mä oikein osaa sanoa. Enempi se erokysymys oli varmaan toteamus tai joku, että haluatko nyt sitten erota? En ollut osannut varautua sellaiseen kysymykseen.

Ei tässä nyt uutta miestäkään ehdi hommata Joko toinen tässä suhteessa tai sitten ei ollenkaan.

 

["saana"]

Mulla myös luopumisen tuskaa siitä ajatuksesta, ettei 5v koskaan saa sisarusta tai me ei toista lasta. 40v lähenee... Meillä tosin se ero, että mies on koko ajan ollut ehdoton sen suhteen, että haluaa vain yhden lapsen. Itse luulin olevani samaa mieltä kunnes lpsen kasvaessa muutin mieltäni. Mä en edes oleta mieheni muuttavan mieltään, käyn yksin läpi suruni asian suhteen... Ei toista voi pakottaa...

 

["Aapee"]

Tsemppiä Saanalle ja voimia!

Mun täytys kanssa alkaa sitä surutyötä nyt tekemään.