Toivoin mieheltä enemmän yhdessäoloa, ja mies suuttui...

[vieras...]

Eli keskusteltiin tossa miehen kanssa aiheesta yhdessäolo ja yhteinen aika. Minä otin aiheen esille, koska musta tuntuu ajoittain - viime päivinä aika usein - että me ei juurikaan tehdä mitään yhdessä. Edes vain olla. Jokaisen yhdessäolohetken tuntuu täyttävän tietokone, jota mies niin mielellään katsoo, ja homma meneekin niin, että miehen tultua töistä minä hoidan lapsia, teen kotitöitä ja mies istuu koneella. Tai jos mulla on vapaa hetki, niin hakeudun miehen seuraan, mutta koska miestä ei kiinnosta jutella tai jättää konettaan, hautaudun itsekin kirjan tai oman koneeni taakse. Pointti on siis siinä, että kaipaisin enemmän sitä varsinaista läsnäoloa - meidän välillä tuntuu nykyään aina olevan tätä rekvisiittaa, enkä oikein tykkää siitä.

Sanoin asiasta miehelle, ihan nätisti, mutta mies suuttui ja käänsi asian päälaelleen. Sanoi, että syyllistän. Sanoi, että vaadin liikaa. Kysyi, pitäisikö hänen lopettaa omat harrastuksensa jotta meillä olisi yhteistä aikaa. Kysyi, eikö hän sitten saisi katsella koneelta autoja - joita siis suurimmaksi osaksi katselee.

Ja kun ei se ole niin. En mä halunnut syyllistää tai tehdä hänelle pahaa oloa, halusin vain kertoa miltä musta tuntuu ja mitä minä kaipaisin. Halusin, että mies ajattelisi asiaa myös siltä kantilta, mitä itse voisi tehdä - koska niin minäkin teen. Koskaan mä en ole vaatinut miestä jäämään pois harrastuksistaan meidän yhteisen ajan tai minkään muunkaan asian vuoksi - jos jostain on tingitty, niin ne on aina olleet mun menot, mikä on sinänsä ihan ok, vaikka välillä tuohon asetelmaan tympäännynkin. Silti musta on hyvä että miehellä on työn ja kodin lisäksi muutakin elämää. Ja se väite, että mies ei saisi katsella autoja koneelta, no siinäpähän katselee. Enhän mä sitä meinannut, ettei saisi katsoa, tietenkään... Tuntuu vain että se autojen katselu käy miehelle yhteisestä ajasta eikä mun seurani kiinnosta häntä tippaakaan.

No, mies ei mun pointtiani tajunnut, ja keskustelu päättyi riitaan. Jotenkin paskan maku suuhun jäi tosta meidän keskustelusta nyt kuitenkin, koska mulle jäi sellainen tunne, että vaadin liikoja tai ettei mulla ole oikeutta pyytää miestä välillä jättämään armas koneensa huomiotta ja keskittymään välillä minuun. Tai meihin, meillä kun on lapsiakin...

Mua vain väsyttää. Se, että mun tekemisilläni ei tunnu olevan enää mitään arvoa. Että se mitä teen kodin ja lasten suhteen, ei riitä tai ei ole mitään, koska se ei tuo rahaa tähän kotiin. Että mulla ei sen vuoksi ole oikeutta pyytää mieheltä yhtään mitään. Että se olen aina mä, jonka tarpeista ja hyvinvoinnista tingitään, jos jostain pitää tinkiä. Musta tuntuu siltä, että olen joku itsestäänselvä taloudenhoitaja, joka pukataan aina sivuun odottamaan ja jonka kuitenkin odotetaan kävelevän kädet levällään vastaan sitten kun se muille sopii.

Mies sanoi, että häntä ahdistaa mun keskustelunyritykseni. Kuulemma tuntuu siltä, että koko ajan pitäisi vain puhua ja puhua vaikkei ole mitään mistä puhua. Tuntuipa pahalta, en mä ole asiaa noin ajatellut... Musta olisi vain kiva kommunikoida toisen puoliskoni kanssa sen jälkeen, kun olen päivän kuunnellut lelukiistoja, uhmailuja, tuhmailuja, pölynimurin hurinaa ja pyykkikoneen pauhua. Mua on vilpittömästi kiinnostanut mitä miehelle minäkin päivänä kuuluu, miten työpäivä on mennyt, olisiko ajatuksia tai toiveita päivän X ruuan suhteen,... Olen ajatellut, että miehestä on mukavaa, että mua kiinnostaa hänen kuulumisensa ja mielipiteensä, koska itse pidän vastaavasta. Tietysti hyvä, että tiedän jutun jujun nyt, osaanpahan olla kyselemättä...

Jotenkin ahdistunut olo vain. Tuntuu, etten tiedä enää, mitä mun pitäisi tehdä tai olla tekemättä tai mitä sanoa, että en loukkaisi miestä, saisi hänelle pahaa oloa aikaan tai saisi häntä ahdistumaan. Ehkä mun pitää antaa miehelle enemmän omaa tilaa - tosin mies väitti, ettei sellaista kaipaa. Mulla on vain sellainen olo etten tiedä, miten miehen seurassa olisin. Ei tee mieli hakeutua hänen seuraansa tai puhua yhtään mitään, koska mulle tulee sellainen olo että olen joku saakelin lapamato jolta hän ei saa hetken rauhaa.

Yö meni valvoessa ja aamulla sitten istuttiin nokakkain pöydän ääressä. Mies tokaisi vain, että oli tuuminut nukkumaanmennessään, että parhaansa hän on ainakin tehnyt.

Viesti ei siis mennyt perille, oli ihan sama, avasinko suutani vaiko en. Vika on minussa, kun haluaisin sitä aikaa miehen enkä koneen kanssa. Ehkä mun pitää vain keskittyä omiin juttuihini ja antaa miehen keskittyä omiinsa...

Anteeksi tämä kamalan pitkä ja sekava purkaus, josta ei varmaan saa mitään tolkkua. Helpotti silti. Jos jotain rakentavia neuvoja tilanteeseen on, niin kertokaa ihmeessä..

 

[ap.]

Nosto..

 

[KS]

Kirjoita miehellesi kirje missä kerrot tunteistasi. Näin hän ei heti mene puolustuskannalle ja ehtii hetken sulatella ja miettiä vastaustaan.

 

["tepa"]

Hyökkäyshän on tunnetusti paras puolustus. Kuulostaa jotenkin niin tutulta tuo, ettei mitään välimuotoa ole, siis että jos viettäisi hetken sinun tai perheensä kanssa = ei saa katsoa autoja ollenkaan. Miehesi ei siis vietä aikaa lastenkaan kanssa? En tiedä, olisiko tuosta kirjeen kirjoittamisesta apua, mutta voithan yrittää. Kerro ymmärtäväsi, että tietyt asiat ovat miehellesi tärkeitä, mutta ettet ole niitä pois viemässä tai vaatimassa. Pyydät ainoastaan, että miehesi vastavuoroisesti ymmärtäisi hiukan sinuakin.

 

[vierass]

Mitäs, jos vaan ryhdyt kehittämään teille yhteistä tekemistä? Teillä on molemmilla tylsää, joten suunnitelkaa jotakin. Heitä kehiin ehdotuksia ja ole tiukkana niiden takana. Se voi olla leffareissu, kulttuurimatkalähikaupunkiin eli sellaista, jossa on tai ei ole lapsia mukana. Jos ei muuta osta lautapeli ja raahaat miehen pelaamaan sitä. Tapoja voi muuttaa, mutta siihen tarvitaan yksi ensin koordinoimaan. Muutaman kerran jälkeen miehesi on innolla mukana, jos teette mistä kumpikin tykkää.

 

[fdsafas]

Kauanko olet ollut kotiäitinä ja koska ajattelit mennä töihin? Minkäikäisiä lapsia?

 

["vierailija"]

Kuulostaa niin tutulta, ei miehet aina ymmärrä meitä naisia, me naiset mennään niin enemmän tunteella ja pohditaan enemmän asioita.

 

["kaima"]

Meillä on vähän samanlaista, eli ymmärrän sinua. En kyllä osaa antaa mitään neuvoja.

Meillä mies istuu iltaisin (lasten mentyä nukkumaan) telkkarin ääressä ja sitten tietokoneella. Aiemmin yritin mennä sohvalle viereen ja jutella niitä näitä, mutta ei miestä kiinnostanut. Hän vain katseli televisiota ja huomasi, ettei yhtään viitsinyt kuunnella minua. Ja ei ole nyt kyse siitä, että olisi just se hänen lempiohjelmansa mikä oli pakkoa katsoa eikä saanut häiritä. Ei, vaan siis ihan selaili televisiota ja tämä on jokailtaista. Tekee myös lasten kanssa niin, että avaa television ja on muka lasten kanssa. Todellisuudessa ei yhtään seuraa lapsia eikä kuule mitä nämä yrittävät isälle kertoa, vaan keskittyy televisioon. Sama juttu voi olla tietokoneella, eli hautautuu sinne yksinään, kun voisi olla perheen kanssa.

Puhelin on toinen murhe meillä. Itselläni lapset menee edelle. Eli jos olen laittamassa ruokaa pöytään, ollaan menossa iltapesulle, lähdössä jonnekin tms. ja itselleni tulee viesti, niin en siihen juurikaan reagoi. Ehdin kyllä katsomaan sen tilanteen rauhoituttua ja vastaamaan myös. Mutta miehelle jos viesti tulee, niin heti puhelin käteen ja vastausta kirjoittamaan. Ihan sama vaikka muu perhe odottaa eteisessä tai lapset istuu pöydässä, mutta iskä ei nyt vaan ehdi tuoda ruokaa. Kun oikeasti kellään ei voi olla niin tärkeää asiaa, että samalla sekunnilla pitäisi vastata. Sama autolla ajaessa. Niin vihaan sitä tapaa näpytellä puhelinta autolla ajaessa!

Ja jos yritän tästä keskustella (siis keskustella, ihan rakentavasti, en syyllistä), niin vastaus on heti, että eikö hän saa pitää yhteyttä kavereihinsa ja eikö telkkaria saa katsoa yms. En todellakaan tarkoita sitä, mutta mihehellä on jotenkiin niin on-off suhtautuminen asiaan. Mä ainakin kaipaisin lisää läsnäoloa häneltä, mutta miehen mielestä hän on läsnä, jos hän on sohvalla ja syventyy telkkariin. Daaa...

En enää jaksa asiasta taistella, olen hyväksynyt (no joo, en ole!) sen, että tv ja tietokone on hänelle minua tärkeämpiä ja hän viettää mieluummin aikansa niiden kanssa kuin minun. Mä meen omaan rauhaani sänkyyn ja luen hyviä blogeja ja kirjoja ja teen käsitöitä ja rupeen nukkumaan kun siltä tuntuu. Enkä suo ajatustakaan sohvalla röhnöttävään mieheen. No, todellisuudessa ottaa päähään aika ajoin rankastikin ja kiukuttaa ja tekisi mieli saada huutoraivarit.

Mutta emmä tiedä mikä tähän auttaisi. Tuskin miehen vaihto kuitenkaan, siihen en usko. Tulisi kuitenkin joku muu ongelma eteen. Ei se vaihtamalla parane, kun muuten on ihan hyvä ja kelpo mies.

 

[Lispetti]

Peesailen tota "vierass" kirjoittajaa.
Sen autonäyttelyn tms. jlk. voi tehdä jotakin mistä sinä pidät.

Pääasia että teette jotain kivaa yhdessä.

Onko seksielämä kunnossa?

 

["vierailija"]

Mä tiedän ton tunteen. Mun ex-mies suuttui jos mainitsin jostain asiasta mikä mua häiritsee. Aina oli riita pystyssä. Jossain vaiheessa totesin että parempi olla hiljaa ja leikkiä tyytyväistä.

 

["outsider"]

Meillä sama tilanne. Mies istuu illat koneella, eikä ota mitään kontaktia kehenkään. Hyvä jos 10 sanaa lapsille päivässä sanoo. En mie tee mitään tuollaisella miehellä, eikä mieskään näytä tarvitsevan ketään ympärilleen.

 

[Sanon suoraan]

Helvetti mitä "miehiä" teillä on. Sanon suoraan, että niitä ei vaan oikeasti kiinnosta teidän seura. Ei ihminen kieltäydy seurasta tai tekemisestä joka hänen mielestään on kivaa ja mielenkiintoista! Ihan turha yrittää selittää jotain miehistä ja naisista ja väsymyksestä jne.. Jos tuollainen tilanne on ihan normia, niin SITÄ MIESTÄ EI KIINNOSTA, piste. Tietää se ukko sen itsekin, mutta ei vaan uskalla myöntää vaan siksi kehittelee puolustusreaktioita.

 

[vieras myös]

mäkin jäin miettimään kauanko olet ollut kotona ja minkä ikäisiä lapset on? Joskus pitkään kotona olleena ympyrät vaan pienenee kun nes sitä ei huomaakaan itse, ja meillä ainakin sillon just noi "miten päivä meni, mitä haluut ruuaksi" oli niitä vakkariaiheita.

Töihin menon jäkeen tuli kysyttyä lähinnä että oliko jotain erityistä harmia töissä tai mitä söit tänään (ettei tee samaa kotona).

Oletko kysynyt millainen miehesi unelmaviikko olisi jos saisi valita/toivoa? Ei niitä kaikkea tarvitse heti toteuttaa, mutta siitä voi tulla yllättäviäkin ajatuksia.

 

[Arki sokeuttaa]

Eli keskusteltiin tossa miehen kanssa aiheesta yhdessäolo ja yhteinen aika. Minä otin aiheen esille, koska musta tuntuu ajoittain - viime päivinä aika usein - että me ei juurikaan tehdä mitään yhdessä. Edes vain olla. Jokaisen yhdessäolohetken tuntuu täyttävän tietokone, jota mies niin mielellään katsoo, ja homma meneekin niin, että miehen tultua töistä minä hoidan lapsia, teen kotitöitä ja mies istuu koneella. Tai jos mulla on vapaa hetki, niin hakeudun miehen seuraan, mutta koska miestä ei kiinnosta jutella tai jättää konettaan, hautaudun itsekin kirjan tai oman koneeni taakse. Pointti on siis siinä, että kaipaisin enemmän sitä varsinaista läsnäoloa - meidän välillä tuntuu nykyään aina olevan tätä rekvisiittaa, enkä oikein tykkää siitä.

Sanoin asiasta miehelle, ihan nätisti, mutta mies suuttui ja käänsi asian päälaelleen. Sanoi, että syyllistän. Sanoi, että vaadin liikaa. Kysyi, pitäisikö hänen lopettaa omat harrastuksensa jotta meillä olisi yhteistä aikaa. Kysyi, eikö hän sitten saisi katsella koneelta autoja - joita siis suurimmaksi osaksi katselee.

En voisi asian antaa vain olla yhden keskusteluyrityksen tiimoilta vaan jos mies tosiaan lähtee puolustelulinjoille, niin olisi hyvä jos kirjoittaisit hänelle sähköpostin/kirjeen ja kertoisit omista tunteistasi.

Anteeksi jos utelen, mutta onko teillä kuitenkin jotain seksielämää vaikka tavallaan teidän parisuhde on aika kuollut? Toisiaan tuossa tilanteessa jos olisin, niin seksiäkään tuskin olisi ja jos olisi se tosiaan olisi seksiä ja rakastelusta kaukana. Mielestäni tietty läheisyys ja arjen jakaminen myös henkisellä tasolla on parisuhteen peruskiviä eikä vain kämppiksenä olo. Voit vielä miehelle selittää, että se, että kaipaat yhteistä aikaa, jossa olette henkisestkin läsnä ei tarkoita sitä, että mies ei saisi ikinä olla koneella tai katsoa TV:ta - se vain tarkoittaa sitä, että aikaa säännöllisesti myös teidän suhteelle on löydyttävä. On tietty ikävää jos mies menee heti puolustuskannalle ja hyökkää sinua vastaan eikä halua kuunnella tunteitasi. Se tietty voi kertoa myös siitä, että on isompiakin ongelmia.

Joskun arjen kiireissä olemme miehen kanssa ajoittain ajauduttu samaan tilanteeseen, mutta sellaisessa tilanteessa ei ole kuin tarvinnut muistuttaa, että tämä ei voi jatkua näin ja tarvitaan olla enemmän myös henkisesti läsnä niin tilanne on korjaantunut. Arki voi sokeuttaa. Minulla on mielestäni hyvä avioliitto ja hyvä mies kenen kanssa ei tarvitse asioista taistella vaan yleensä keskustellaan ja yritetään löytää molempia miellyttävä ratkaisu.

Parisuhde kuin parisuhde kuolee jos antaa arjen tulla väliin eikä olla enää henkisestikään läsnä vaan vaan puuhataan omissa maailmoissa omia juttuja eikä jaeta niitä arjen pieniä iloja ja suruja keskenään. Parisuhteesta pitää jaksaa pitää huolta, sillä se ei se vaan mene siinä arjen sivussa vaikka joskus, siltä tuntuu.

Tsemppiä teille!

 

[astrolabe]

Tää aloitus veti sanattomaksi. Tämänlainen tilanne mua pelottaa kovasti. Jos ei juttua tuu, niin ainakin sitten läheisyyttä? En osaa sanoa mitään apukeinoja, koska en oikeasti osaa sanoa.

 

[Data]

Tää aloitus veti sanattomaksi. Tämänlainen tilanne mua pelottaa kovasti. Jos ei juttua tuu, niin ainakin sitten läheisyyttä? En osaa sanoa mitään apukeinoja, koska en oikeasti osaa sanoa.

Unohdit että sinulla on androgyyni puoliso, ei pelkoa

 

[kfkfkf]

Meillä on vähän samanlaista, jos miehelle jostain sanoo niin ottaa sen niin, että "kaikki mä teen väärin", no eikös sit kannattais yrittää tehdä niitä asioita oikein mistä toinen sanoo?

Tuo koneellaolo on meilläkin joskus ollut riidan aiheena, tai lähinnä pelaaminen. Se kun ei silloin näe eikä kuule mitään kun kuulokkeet päässä istuu- jos sanon jotain pahassa kohdassa niin saattaa tiuskaisten vastata. Jos asiasta sanoo, lopettaa pariksi päiväksi koko pelaamisen juu niinhän se juttu hoidetaankin, ääripäästä ääripäähän...

Tai jos mä sit meen omalle koneelle kun hän pelaa ja lopetettuaan tulee mun viekkuun, niin jotenkin olettaa et mä lopetan heti kaikki juttuni samantien kun hän tulee viereen Sit pitäis alkaa kattoo leffaa tms ku hän on valmis. Ei näitä juttuja vain toisen pillin mukaan tehdä...

Joskus ärsytti kovastikkin, mut ei kyllä enää, kyllä tuo murmeli sit tulee ja antaa mullekkin sitä aikaa

 

["Vierailija"]

Meilläkin mies katselee autoja netistä ja ärsyynnyn siitä joskus. Minäkin olen aiheesta sanonut ja meillä on kyllä ihan keskusteltu ja mies ottanut onkeensa. Muutenkin meillä keskustellaan aiheesta kuin aiheesta, joten kyllä nyt on kommunikaatiossa jotain vikaa miehesi puolelta.

Se, miten tilannetta saisi muutettua.. En oikeastaan tiedä. Mielestäni tuo kommunikaatiokatkos on suhteessa pahin asia, mitä voi tapahtua, koska sitä on vaikea lähteä korjaamaan jos kommunikaatio ei toimi. Kaipa itse kokeilisin lähestyä asiaa eri tilanteessa, positiivisella asenteella, hakemalla hakisin rakentavaa keskustelua.

Pitäkää ainakin kiinni siitä, että kummallakin on muutakin elämää kuin koti/työ.