Toivonsa menettäneet totaalilapsettomat - miten eteenpäin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja taria
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

taria

Jäsen
10.10.2007
78
0
6
Hei kaikki joihin otsikko kolahti!

Löytyisikö keskustelukumppaneita hoidot läpikäyneistä/hoitojen loppusuoralla olevista, joilla on edessä tilanne, että pitää kohdata se, ettei hoidoillakaan saada raskautta alkamaan? Kovasti palstalla löytyy keskustelua erilaisista hoidoista ja niihin liittyvistä asioista, mutta olisiko tarvetta tällaiselle ajatusten jakamispinolle?

Oma taustamme: pillerit jätetty pois + lapsitoive 8/2005 alkaen. Hoidot: 4 x IUI, joista yksi lääkkeellinen. 2 x IVF/ICSI, ekasta 2 X PAS. Toisesta ainut pakastettu ei selvinnyt sulatuksesta. Yhtään plussaa ei olla saatu. Nyt viimeisenä oljenkortena tehtäneen ensi keväänä vielä yksi ivf/icsi, jossa blastokystiviljely. Kovin positiivisella mielellä lääkäri ei senkään suhteen ollut, kun alkioiden laatu on ollut aina kertakaikkisen huono. Lähinnä ajatuksena on, että tehdään nyt sekin, niin ei jää sitten harmittamaan.

Tosiasia on, että tässä vaiheessa pitää kohdata se, että on hyvin todennäköistä, ettei meille hoidoillakaan lasta saada. Ajatukset ovat kovin vaihtelevat, välillä on hyviä päiviä ja välillä taas ei niin hyviä päiviä. Adoptio on itselläni mielessä, yksi varovainen keskustelun avaus on aiheesta miehen kanssa käyty. Itse haluaisin ainakin vakavasti miettiä sen vaihtoehdon läpi, mutta miehestä en oikein tiedä. Pitää keskustella ja miettiä. Pitkä tie on sekin tietysti.

Myös paniikinomaisia ajatuksia on ajoittain: pitäiskö muuttaa, vaihtaa työpaikkaa, muuttaa ulkomaille jne., tehdä jotakin, millä voisi hetkeksi täyttää tämän jäljelle jäävän tyhjiön.

Ei nyt tällä kertaa enempää. Liittykää mukaan, niin vaihdetaan ajatuksia =)


 
Täällä on ollut ketju hoidot lopettaneet lapsettomat: http://kaksplus.fi/keskustelu/t1443874
Tässä ketjussa on ainakin ajatuksia aiheesta ja mietin, että saisikohan tähän ketjuun vielä eloa.
 
Kiitos vinkistä! Lukaisin tuon pikaisesti läpi, voisihan sitä koettaa elvytellä tuotakin keskustelua. Onhan meitä kuitenkin, ei kai kaikkia lapsettomiksi jääviä sentään maa nielaise :o
 
Olen miettinyt samaa, että ihan kuin hoitoketjuissa epäonnistuneet vain lopulta häviäisivät palstalta johonkin eikä sen koommin heistä enää kuule mitään. Vaikka hoidoissa ei enää mitään tapahtuisi, niin olisi kiva vaihtaa ajatuksia myös tässä vaiheessa, kun alkaa miettiä lopullista lapsettomuutta. Meillä on tilanne, että hoitoja tehtiin omilla soluilla kuusi (neljässä päästiin siirtoon) ja yksi lahjamunasoluilla (tuoresiirto + pas). Mistään ei ole plussan plussaa. Mietimme, että yksi lahjasoluhoito vielä tehtäisiin, mutta ehkä sitten tämä tie olisi käyty. Kyllä tässä tulee paljonkin ajatuksia ja tunnistin hyvin nuo paniikinomaiset ajatukset, että miten nyt muuttaisin elämääni. Ehkä niillä ajatuksilla yrittää jotenkin epätoivoisesti keksiä ratkaisun, millä täyttäisi tämän tyhjiön.

Ennen viimeistä lahjasoluhoitoa lääkäri laittoi vielä lähetteen naistentautien pkl:lle, jotta voitaisiin tsekata voisiko endolle vielä tehdä jotain. Käyn magneettitutkimuksissa loppuvuodesta ja katsotaan sitten.. Jotenkin alkaa kyllä tuntua, ettei tässä ole mitään tehtävissä. Olemme mieheni kanssa puhuneet vähän adoptiosta ja itse olisin siihen valmis, mutta mies vähän empii. Olen miettinyt paljon sitä, että adoptio on sitten kokonaan oma prosessinsa. Ensin täytyy varmaan surra jonkin aikaa sitä, että yhteinen lapsi jäi syntymättä.

Meilläkin alkioiden laatu on ollut usein heikko, joten siksi olemmekin nyt vielä näissä lahjasoluhoidoissa. Oletteko miettineet sitä vaihtoehtoa?

Jaksamista näissä pohdinnoissa!
t. Lotta
 

Yhteistyössä