Äkkiseltään sanoisin, että jos saisin tuon pojan kanssa aloittaa uudelleen, en stressaisi kaikista asioista niin paljon uudelleen. Mutta jos olisin minä, tekisin sen luultavasti kumminkin, joten paras tässäkin tyytyä tilanteeseen, ja toivoa, että mahdollisen seuraavan lapsen kanssa osaa ottaa rennommin.
no enpä toivo, kaikki on elämässä mennyt suhteellisen hienosti =) ehkä esikoisen vauva-ajan olisi voinut ottaa vähän relammin, mutta hyvinhän se meni näinkin
Tavallaan toivon |O mutta sit muistan että jos oisin toiminut erilailla mulla ei ois tota mun ihanaa esikoisprinsessaa :heart: :heart: :heart: :heart: =)
Miehen kanssa toimisin toisin. Muutama vuosi sitten oli isoja riitoja perheen perustamisesta ja etenkin naimisiin menosta. Mies ei siis halunnut. Ei siinä sitten mitään kaunista ja romattista ollut, kun sitten lopulta mies suostui. Olisi pitänyt vain antaa asian olla. Kaipa tuo olisi tullut kosimaan ja homma mennyt paljon mukavammin.
en ottais niin kauheeta stressii joka asiasta,olisin silleen rennompi
mut ellen ois aikasemmin toiminut niin,ni ei meillä ois tota tuhisee tyttöö makkarissa :heart: