V
"vieras"
Vieras
Oon usein kirjottanu tälle palstalle siitä mun kiusaamisesta ja niistä mun peloista että kiusaajat seuraa ja siitä etten uskalla värjätä tukkaa enää tummaksi vaikka vähän ehkä haluttais koska se muistuttaa mua siitä menneestä ajasta kun mua kiusattiin koska mulla oli sillon mustat hiukset ja olin ehkä niillä paljon hotimpi mitä vaaleilla niin pelkään sit jos mun kiusaajat näkis mut myöhemmin kun tuun käymään esim. porukoilla kylässä et hei, eihän toi oo muuttunu yhtään edukseen ja muistuttaisin sitä samaa vittumaista lehmää mitä vaan sillon olin nii se sais sit ne kaivelee uudestaan mun asioita ja halu kiusaamiseen lähtis taas nousemaan ja sit kun ne pari tyyppiä tietää mun uuden asuinpaikan nii ne vois kertoo missä se nykyään lymyilee, enkä oliskaan enää turvassa siltä kiusaamiselta...
Niin tänään mä oon ottanu sit sellasen askeleen mun elämässä, et sain puhelun kännykkääni sieltä oulusta et ois löytyny kämppä vasten mun toiveita eli oon menossa sitä tuossa kesäkuun alussa kattomaan... ja sit myös oon soittanu oulun terveyskeskukseen ja ilmottanu halustani päästä terapiaan ja mut on pistetty listoille sinne et sit kun pääsen muuttaa niin pääsen varmaan alottamaan kanssa sen terapian.
Mun piti monesti jo aiemminkin terapiaan kun tuntu etten jaksa sillon kun kiusattiin ja sit kun oli sen yhen jätkän kanssa juttua ja se näki kans et mulla on mielenterveydellisiä ongelmia nii sano et mun pitäis mennä johonkin terapiaan, mut jätin sit menemättä... Ei kukaan varmaan uskois että mä nyttenkään oikeesti menisin, mut nyt haluan kyl tehdä kaiken sen eteen jos pääsen uuteen kaupunkiin ja saisin uuden alun mun elämälle et mä tervehtyisin ja musta tulis mahdollisimman tasapainoinen, onnellinen ja vahva ihminen!
Et ehkä se elämä tästä lähtee. Tää on se vuosi kun mä oon täys-ikäistyny eli astunu aikuiselämän piiriin, joten mä voisin tehdä mun aikuisuudesta paremman mitä lapsuus oli kun en oo enää silleen porukoidenkaan armoilla ja mun pitäis ilota ihan helkkaristi tosta muutosta mutta kun mä en pysty!! MÄ ILOITSISIN, jos , olisin tajunnu jättää sanomatta parille ihmiselle siitä minne aion mennä kun ne ei halunnu/tajunnu näköjään ymmärtää mun hätää miten tärkeetä se mulle on ettei siitä puhuta, koska se ei luo mulle sitä turvallisuuden tunnetta et nää kaikki nyt tietää.................................. Äh, ei sen pitänyt mennä näin
Mä kun vielä koitin tosi tarkkaan miettiä et kelle mä voisin avautua ja puhuu ja mulla kun ei oo oikeen enää ketään ihmisiä. Mä olin poistanu jo peruskoulun jälkeen ne vanhat tutut mun elämästä, puhelinnumeroita myöten, kunnes muutama alko vaan ottelee yhteyttä ja kysyy et mitä mulle kuuluu.. sit kun meni sen jätkänkin kanssa huonosti, se vaan haukku mua mun ulkonäöstä, kaikesta muustaki ja huoritteli ( niinku jokanen tapaamistani miehistä tähän asti kun ne on saanu kuulla mun maineesta ja miten paska tilanne mulla elämässä voikaan olla.) nii eikun vaan, tulee lisää kiusaus pistää kärsimystä mun niskaan. Tai en minä vittu tiedä enää mitä se on !!!!!!!!!!!! minä oon itekki nii sekasin tämän oman pääni ja elämäni kanssa ettei tosikaan... sit ne vähäsetkin nettituttavat joita mulla ympärillä on, kun oikeita ystäviä ei oo yhtään, niin alkaa väsyy siihen mun jatkumaan marmattamiseen ja miten sekasin mun pää on menny tuosta kiusaamisesta.
En tiedä miten tää päättyy. Ehkä itsemurhaan? kun on tarpeeks paha olo nii kai sen pystyy tekee tai sit päätyy koko loppuelämäks mielisairaalaan osastolle et eläkää te vaan siinä ihanaa perhe-elämäänne sitten kun ette voi vitunkaan vertaa todellisuudessa tuntea ja tajuta et miltä tällänen tilanne tuntuu kun on kussu näin pahasti oman elämänsä..
Niin tänään mä oon ottanu sit sellasen askeleen mun elämässä, et sain puhelun kännykkääni sieltä oulusta et ois löytyny kämppä vasten mun toiveita eli oon menossa sitä tuossa kesäkuun alussa kattomaan... ja sit myös oon soittanu oulun terveyskeskukseen ja ilmottanu halustani päästä terapiaan ja mut on pistetty listoille sinne et sit kun pääsen muuttaa niin pääsen varmaan alottamaan kanssa sen terapian.
Mun piti monesti jo aiemminkin terapiaan kun tuntu etten jaksa sillon kun kiusattiin ja sit kun oli sen yhen jätkän kanssa juttua ja se näki kans et mulla on mielenterveydellisiä ongelmia nii sano et mun pitäis mennä johonkin terapiaan, mut jätin sit menemättä... Ei kukaan varmaan uskois että mä nyttenkään oikeesti menisin, mut nyt haluan kyl tehdä kaiken sen eteen jos pääsen uuteen kaupunkiin ja saisin uuden alun mun elämälle et mä tervehtyisin ja musta tulis mahdollisimman tasapainoinen, onnellinen ja vahva ihminen!
Et ehkä se elämä tästä lähtee. Tää on se vuosi kun mä oon täys-ikäistyny eli astunu aikuiselämän piiriin, joten mä voisin tehdä mun aikuisuudesta paremman mitä lapsuus oli kun en oo enää silleen porukoidenkaan armoilla ja mun pitäis ilota ihan helkkaristi tosta muutosta mutta kun mä en pysty!! MÄ ILOITSISIN, jos , olisin tajunnu jättää sanomatta parille ihmiselle siitä minne aion mennä kun ne ei halunnu/tajunnu näköjään ymmärtää mun hätää miten tärkeetä se mulle on ettei siitä puhuta, koska se ei luo mulle sitä turvallisuuden tunnetta et nää kaikki nyt tietää.................................. Äh, ei sen pitänyt mennä näin
Mä kun vielä koitin tosi tarkkaan miettiä et kelle mä voisin avautua ja puhuu ja mulla kun ei oo oikeen enää ketään ihmisiä. Mä olin poistanu jo peruskoulun jälkeen ne vanhat tutut mun elämästä, puhelinnumeroita myöten, kunnes muutama alko vaan ottelee yhteyttä ja kysyy et mitä mulle kuuluu.. sit kun meni sen jätkänkin kanssa huonosti, se vaan haukku mua mun ulkonäöstä, kaikesta muustaki ja huoritteli ( niinku jokanen tapaamistani miehistä tähän asti kun ne on saanu kuulla mun maineesta ja miten paska tilanne mulla elämässä voikaan olla.) nii eikun vaan, tulee lisää kiusaus pistää kärsimystä mun niskaan. Tai en minä vittu tiedä enää mitä se on !!!!!!!!!!!! minä oon itekki nii sekasin tämän oman pääni ja elämäni kanssa ettei tosikaan... sit ne vähäsetkin nettituttavat joita mulla ympärillä on, kun oikeita ystäviä ei oo yhtään, niin alkaa väsyy siihen mun jatkumaan marmattamiseen ja miten sekasin mun pää on menny tuosta kiusaamisesta.
En tiedä miten tää päättyy. Ehkä itsemurhaan? kun on tarpeeks paha olo nii kai sen pystyy tekee tai sit päätyy koko loppuelämäks mielisairaalaan osastolle et eläkää te vaan siinä ihanaa perhe-elämäänne sitten kun ette voi vitunkaan vertaa todellisuudessa tuntea ja tajuta et miltä tällänen tilanne tuntuu kun on kussu näin pahasti oman elämänsä..
Oulu on muuten kiva paikka, mutta paska leviää sekuntin sadasosassa joka hiivatin paikkkaan.
