Toka raskaus, oliko erilainen fiilils kaikesta?

["Onnellinen"]

Raskaustesti näytti plussaa ja esikoinen on reilu 2v. Olen onnellinen. Haluaisin kysyä, miten teillä erosi eka raskaus toisesta? Enkä tarkoita nyt fyysisiä oireita, vaan henkistä puolta. Oliko kaikki helpompaa, kun tiesi jo suurinpiirtein mitä tuleman pitää?

Itselläni on ihanan seesteinen olo. Jotenkin sitä ei niin jännitä kaikkea, kuin ekassa raskaudessa. Tiedän, että se vauva pysyy hengissä myöskin sen jälkeen kun kotiudutaan kotiin. Tiedän millaista on imettää ja mitä yöheräilyt on.

Ainoa jännityksen aihe on synnytystapa. Esikoinen oli perätilassa ja suositeltiin sektiota, joten nyt voi olla eka kerta sitten alatiesynnytyksen suhteen....

Joten kokemuksia; kaikenlaisia!

 

[pelkuri?]

Onnea plussasta Millä viikolla olet?

Mäkin odotan alkuviikoilla toista... alkuun kun plussa tuli testiin mielialat oli melko sekalaisia laidasta laitaan. Ensimmäisenä sitä mietti että jaksaako enään ja toisekseen sitä miten esikoinen suhtautuu. Nyt kun viikkoja on kulunut alkaa mieli olla mukana kuvioissa ja pelkokin hiipii pikkuhiljaa... en osannut ekasta pelätä että jotain tapahtuisi...nyt pelkään hullunlailla keskenmenoa ja sitä että kaikki ei sujukaan suunnitelmien mukaan...

Synnytys oli helppo joten siitä ei jäänyt mitään paniikkeja, nyt kuitenkin pelkään ihan kamalasti et mitä jos synnytyksessä tapahtuu minulle tai vauvalle jotakin... jännää miten toinen raskaus pelottaa enemmän kun ensimmäinen.

Käytännön asiat ei niinkään huoleta, voi luottaa siihen että pärjää ja selviää kun on jo yhdestäkin selvinnyt

 

["vieras"]

Raskaus meni mitä hienoiten. 9kk aikana ei jännittänyt mikään uu kuin se, et miten jaksan kahden alle 2v kanssa.
Taisin jaksaa kun nyt on 3 alle 6v ja haaveissa yksi.

 

[Kärppänä heinälatoon]

Oli helpompi, kaikin puolin. Tosin tokaa odottaessa sain rd:n, mutta se oli ainoa jännättävä ja meni sekin lopulta ihan hyvin.

Mutta just siksi, kun tiesi, mitä tuleman pitää, kaikki tuntui helpommalta. Ja toki raskaus itsessäänkin oli helpompi.

 

[Maira]

Mä odotan toista nyt rv29, esikoinen täyttää parin viikon päästä 1v5kk ja joo, on tää tavallaan seesteisempää kun päivät menee esikoisen kanssa eikä ehdi tai ole halua hössöttää samallalailla kun ennen..

Mutta, mulle on iskenyt kamala huono äiti kriisi, olen väsynyt ja hermostun herkästi, paikkoja kolottaa ja välillä olo on melko ankea, viimeset pari päivää olen miettinyt että miksi teen lisää lapsia kun tuntuu että hukun tuon yhdenkin kanssa, punnitsen kaikkea tekemisiäni ja pelkään etten ole tarpeeksi hyvä, enkä osaa ja että vahingoitan esikoistani jollain henkisellä tasolla koska olen niin kireä koko ajan..Pelottaa ajatuskin siitä että mitä tää tulee olemaan ihan loppuaikoina..

Eli mä koen että henkisesti tää ja fyysisestikkin tämä on huomattavasti raskaampaa kun ensimmäisen odotus, silloin olit vastuussa vain itsestäsi, nyt pitää jaksaa huolehtia muistakin vaikka olis kuinka paha olo itellä...

 

[SeInka]

Mä olen kanssa samassa tilanteessa (toista odotan viikolla 10) eli omakohtaista kokemusta ei vielä ole. Mutta juuri eilen neuvolassa täti sanoi, että noin yleisesti ottaen toinen raskaus on monelle henkisesti helpompi kun mikään ei ole enää ihan uutta eikä siihen omaan tilaansa ja oloonsa niin ehdi keskittyä kun on se toinen siinä pyörimässä. Fyysisesti sitten toinen raskaus on monelle vaikeampi, varsinkin jos väli on melko lyhyt, kun maha pullahtaa aikaisemmin ja muuta sellaista.

Onnea!

 

["vierailija"]

toista odottaessa olo oli ihan erilainen, ei tarvinnu enää pelästyä jokaista vihlaisua ja vaivaa. Ei tullut hössötettyä turhaa vaan se meni siinä sivussa hoitaen samalla 1v. 8kk. Pikkulapsi aika oli haastavaa, yksi vaunuissa, yksi pulkassa, yksi rattaissa, yksi apupyörillä mutta hyvin siitä selvittiin ja kaikki meni hyvin. Lapset helppoja syömisten ja nukkumisten suhteen. Nyt olen onnesta soikeana kun odotamme 3. lasta .Kaksi isompaa on jo koulussa 1 ja 3 luokalla. Nyt koen kaiken ihanan kuin ensimmäistä kertaa uudelleen, on aikaa enemmän itselleen ja omaan hellimiseen ja hyvinvointiin. Ja on mukavaa saada vielä kerran kokea tämä. Olen kerennyt olemaan useamman vuoden töissä ja elämään kiireistä arkea lasten harrastusten ym vuoksi, oma vuorotyö päälle. Jestas minä nyt odotan äitiysloman alkua. Saan aivan uudelleen heittäytyä kotiäitiyteen ja puuhailla rauhassa vauvan kanssa kun isommat ovat koulussa.

 

[Phoebsi]

Onnea plussasta


Kyllä oli erilainen monella tapaa. Kun ensimmäiseen oli aikaa keskittyä ja kuunnella kaikki mitä mahassa tapahtui, toinen tuli vähän siinä sivussa. Täytyi jo miettiä, millä viikoilla menen kun joku kysyi, ei sitä muistanut. Osasin myös olla rennommin itseni kanssa, ja pelkäsin vähemmän. Suhtauduin synnytykseen rennommin, asenteella että se menee, miten menee.

Toinen raskaus oli ensimmäistä vaikeampi vielä, joten se yllätti. Kun olisi halunnut nukkua, piti olla esikoisen kanssa. Tuntui pahalta olla pahantuulinen ja huonovointinen. Oksensin enemmän kuin ensimmäisellä kerralla, ja kipuja ja supistuksia oli enemmän. Silti toinen raskaus meni muuten yliajalle Viikoilla 38+3 mulla oli huijattu olo, ei sen niin pitänyt mennä, kun esikoisesta meni vedet tasan 38.

 

[millanen]

Tavallaan ollut paljon helpompaa tosin tässä on nyt se ero esikoisen odotukseen että meillä tuli miehen kanssa ero syksyllä ja olen nyt yksin esikoisen ja koiran kanssa ja toisen lapsen LA on helmikuussa joten ikäeroa lapsille tulee 1.v ja 7kk.
Maha on tosiaan jo huomattavasti isompi kuin esikoista odottaessa ja stressi erosta saa aikaan melko usein supistuksia joten melko varovainen on oltava nostelunyms suhteen. Esikoisesta piti tarkkaa kirjaa joka päivä miten pitkällä ja melkeinpä tunnilleen tiesi raskauden keston hedelmöityksestä lähtien... Nyt muistaa tarkistamatta n. about viikon heitoilla missä mennään.. Tavarat ja vaatteet jo valmiina joten ei tarvitse niistä onneksi huolehtia

ps.onnea raskaudesta!

 

[toinen_onnellinen]

No olipa sattuma. Itse juuri plussasin ja esikoinen reilu 2v. ja hänkin syntyi perätilan vuoksi sektiolla. Alatiesynnytys jännittää riskienkin vuoksi. Koska jää viimeiseksi lapseksi, voi olla että tämäkin tulee sektiolla.

Jännitän kyllä, koska takana myös keskenmenoja tiedän ettei mikään ole niin itsestään selvää. Ja esikoisella epäiltiin rakenneultrassa vakavaa poikkeamaa, joka osoittautui myöhemmin turhaksi peloksi.

Itse vauva-aika ei kyllä jännitä niin paljon. Esikoisen puolesta jännitän kyllä eli miten lie suhtautuu sitten uuteen tulokkaaseen. Kahden kanssa varmaan muutenkin erilaista tuo kotona olo.

 

[sunniee]

tavallaan helpompaa.. esikoinen nyt 1v2kk ja ikäeroa näille kahdelle tulee 1v7kk.. eniten jännään just sitä että miten sitä jaksaa kahden vaippaikäisen kanssa esikoinen on kylläkin ollut tosi helppo lapsi niin vähän sitäkin mietin että mitäs jos nyt tuleekin kaikki mahdolliset yöheräilyt,koliikit jne.. :/

iskiaskivuista kärsin toki nytkin niinkuin aiemmassakin raskaudessa,mutta muuten on sujunut jotenkin helpommin.. mulla on nyt viikkoja 21+2 ja maha on jo melko iso ja ei oikeen tuota esikkoa pysty sylissä enää pitämään(kantamaan) ja sekös harmittaa vaikka ei sitä kantaa tarvis enää mut onhan tuo vielä mun vauva !