Toki yhteiskunta hoitaa!

[Karoliina123]

Olenko ymmärtänyt aivan väärin päiväkodin funktion, kun se on mielestäni lasten hoitopaikka silloin, kun vanhemmat ovat töissä? Meinasin pyörtyä hämmästyksestä, kun hiljattain eräs äiti paheksui leikkipuistossa, kun hänelle kehdattiin päiväkodista sanoa, että jos äiti on kotona vauvan kanssa, esikoisenkin paikka on silloin kotona. Hänen mielestään vanhempi tyttö (2 v) pitää laittaa päiväkotiin, koska eihän hän jaksa hoitaa tyttöä päivisin, kun vauva saattaa valvottaa yöllä ja näin häntä (saattaa) väsyttää. Voi halooo!
Onko se yhteiskunnan tehtävä hoitaa ensimmäinen lapsi, jos perheeseen sattuu syntymään toinen lapsi?! Alueemme päiväkodin ovat ääriään myöten täynnä, ja lapsia on jonossa - ihan varmasti niitäkin lapsia, joiden vanhemmat oikeasti olisivat menossa töihin. Näiden kotona olevien äitien lapset vievät työssäkäyvien vanhempien lasten hoitopaikat ja lapsia pitää kuskata kauas muihin päiväkoteihin. Tämä on mielestäni todella suuri vääryys!! Ei itsellenikään helppoa ole kahden pienen lapsen kanssa kotona, muttei tullut mieleenkään laittaa esikoista päiväkotiin, kun vauva syntyi. Miltä se olisi mahtanut esikoisestakin tuntua??

 

[:))))))]

uusi tappeluketju aloitettu

Itse olen samaa mieltä että tietenkin hoidan kumpaakin lasta kotona koska olen heidän äiti ja olen kotona. Mutta ymmärrän jos jollain todella on niin rankkaa (esim. synnytyksen jälkeinen masis, koliikkia tms) että tarvitsee apua ja laittaisi osahoitoon tai kerhoon lapsen. Kuulostaa kyllä hurjalta minustakin jos äiti kotona vauvan kanssa ja 2-vuotias päiväkodissa 40 tuntia viikossa.

 

[Toista mieltä]

Mulla on 4 viikkonen vauva joka on tähän asti valvonu 90% kaikki yöt joten itsekään en ole juuri nukkunut öisin. 2 vuotias esikoiseni on tarhassa täysipäiväisesti, koska en kertakaikkiaan voi valvoa vuorokautta ympäriinsä. Täytyy ymmärtää että lapsen perhe itse tietää mikä on heidän tilanteessaan paras ratkaisu, sitä ei tarvitse kenenkään arvostella. Heti kun lapseni rytmi normalisoituu muun perheen tahtiin, vähennämme päivähoidon tarvetta. Tuo päivähoitoasia on sellainen että siihen on joka perheellä oikeus, ja kunnan tehtävä on järjestää hoito jokaiselle lapselle joka sitä tarvii. On turhaa alkaa tappelemaan siitä kenen lapsella on suurempi oikeus olla tarhassa kun se on kaikilla sama. Eli sen sijaan että kytätään kenen lapsen vanhemmat ovat kotona ja ketkä töissä, meidän pitäisi valittaa kunnan tasolle että päivähoitopaikkoja riittäisi kaikille.

 

[yksi mielipide]

Pitäis kyllä olla ensisijaisesti työssäkäyvillä vanhemmilla oikeus paikkaan lähipäiväkodissa niin että tarvittaessa sitten näiden kotonaolijoiden lapsia siirrettäisiin kauemmas. Jos joutuu viemään lapsen tosi kauas hoitoon kun lähempää ei paikkaa löydy, voi hoitopäivä venyä tosi pitkäksi matkojen takia ihan normaalipituisella työpäivällä ja joidenkin on pakko mennä töihin vaikka lapsi olisi kovin pienikin Kotona olevalla on kuitenkin joustovaraa sen päiväkodissa vietetyn ajan suhteen ja aikaa kuskailla sitä lasta vaikka puoli päivää.

Mielestäni kuulostaa aika utopistiselta sekin, että päiväkotipaikkoja pidettäisiin joka kunnan jokaisessa päiväkodissa niin paljon ylimääräisenä, että millä tahansa asuinalueella lapsi saisi heti paikan sieltä lähipäiväkodista kun tarve olisi. Tuostahan tulisi ihan mielettömästi ylimääräisiä kuluja periaatteessa turhaan, koska päivähoidon tarve vaihtelee aikalailla. Ei sitä rahaa kuitenkaan tyhjästä tule vaan se on aina pois jostain muualta. Työssäkäyvä vanhempi sentään verorahoillaan edistää myös sitä päivähoidon järjestämistä.

 

[Hmmm.]

En ymmärrä minäkään... ammattini vuoksi tosin pitää hymyillä aamuisin äidille kauniisti joka lähtee vauvan kanssa kotiin, vaikka tietää, että tuo esikoinen itkeskelee hoidossa äitinsä perään.
Puhumattakaan tilanteesta joka vallitsee koko maassa... henkilökuntaa ei vain ole ja täyttämättömiä lastenhoitajan sekä lastentarhanopettajan paikkoja on avoinna vaikka kuinka paljon. Sijaisilla yritetään paikata tilannetta ja sijaiset ovat mitä ovat, ei tietoakaan pätevyydestä eli perustarpeet saadaan hoidettua, mutta sitä äitien hehkuttamaa virikkeellistä toimintaa ei todellakaan pystytä tarjoamaan... mitenkähän kävisi jos tuo subjektiivinen päivähoito-oikeus poistettaisiin ja palattaisiin entiseen (jonka uskon laman myötä tulevan), kuka ne vauvan kanssa väsyneiden äitien vanhimmat lapset sitten hoitaisi???

 

[yksi mielipide]

Eikö sitäpaitsi aikaisemminkin ole kotonaolijakin saanut hoitopaikan, jos on ollut esim. masennusdiagnoosi tai muuten katsottu perheen tilanne semmoiseksi, että lapsen on parempi olla hoidossa kuin kotona?

 

[Irina69]

Samaa mieltä nimimerkin "yksi mielipide" kanssa. Jos paikkoja on, niin ne lähimmät työssäkäyville ja kauemmat paikat siten muille, päivistä kun tulee työssäkäyvien vanhempien lapsille jo muutenkin turhan pitkiä. Samoin "Hmmm." puhuu asiaa, mielummin päteviä hoitajia kuin epäkelpoja sijaisia. Erittäin kärjistetysti sanottuna: jos niitä lapsia tekee ja on kotona, ne pitää myös kotona hoitaa.

Tosi julmaa, mutta kun on kyse verovaroista joilla pitäisi kattaa niin monta eri palvelua. Hitto, kun tää maailma olisi erilainen, mutta ei.. Se on raha joka puhuu ja mielummin itse näen silloin, että tuokin "ylimääräisen lapsen" hoitopaikkaraha menee sitä tarvitsevalle lapselle tai esim. vanhustenhuoltoon.. Surullista väsyneiden äitien kannalta, mutta näin se vaan pitäisi mennä..

 

[miten ne vauvat nyt on muuttunu?]

Tätä mietin, että miten ne vauvat nyt on niin rasittaviksi ja valvottaviksi ja koliikkisiksi muuttuneet, että isommat täytyy saada hoidattaa muilla? Miten ennen äidit jaksoivat? 70-80-luvulla ainakin oli hyvinkin yleistä, että äiti hoiti kolmea lasta kotona ja oli ihan selväjärkinen. Onko äidit nykyään jotenkin hauraampia, vaiko vain tottuneet paapomiseen? Ei niitä lapsia kannata tehdä pienellä ikäerolla, jos voimat ei riitä! Subjektiivinen päivähoito-oikeus on ihan syvältä. Meidän kunnassa tilanne on jo niin paha, että on tehty päätös, ettei tällaisia esikoiselleen paikkoja hakevien hakemuksia enää hyväksytä uusia, mutta jos esikoisella on jo paikka, sen saa pitää, jos vanhemmat niin katsovat.

Mutta äidit hyvät, älkää ikinä vain missään tapauksessa luulko, että lapsellanne on parempi olla päivähoidossa vierailla ihmisillä, kuin kanssanne kotona. Äidin läsnäolo riittää, päiväkoti ja pph ei ole mikään koulu, jonka lapsi tarvitsisi kehittyäkseen. Pieni lapsi tarvitsee rauhaa ja oman turvallisen vanhemman peilatakseen tunteitaan (mm. uhma, kiukku, hellyys jne.), sitä ei korvaa yksikään ammattikasvattaja, joka hoitaa lastasi saadakseen palkkaa.

 

[Samoilla linjoilla...]

Olen niin samaa mieltä kanssanne nimimerkit: yksi mielipide, Hmmm.,Irina69 ja "miten ne vauvat nyt on muuttunu?" !!!!

Meidän kotikaupungissa myös sama tilanne, päiväkodit pullollaan ja kun jossain vaiheessa palaan työelämään, huonolla tuurilla joudutaan viemään lapset toiselle puolen kaupunkia hoitoon (ja tietysti vielä aivan eri suuntaan missä minä ja mieheni olemme töissä) vaikka kodin vierestäkin löytyisi päiväkoti! - Ja yhdellä autolla ja julkisilla yritetään pärjätä. Saa nähdä miten käy... Olisi se vaan niin väärin, jos kotonaolevan lapsi veisi meiltä päivähoitopaikan...Ja vaikka itsekin olen välillä ollut todella väsynyt vauvan kanssa valvomiseen, niin ei ole tullut mieleenikään viedä 2-vuotiasta esikoista hoitoon muualle - tämän ikäinen tarvitsee vain äidin (ja isän) läsnäoloa ja rakkautta eikä tätä mikään toinen hoitopaikka maailmassa voi korvata!

 

[Haloo?!]

Tätä mietin, että miten ne vauvat nyt on niin rasittaviksi ja valvottaviksi ja koliikkisiksi muuttuneet, että isommat täytyy saada hoidattaa muilla? Miten ennen äidit jaksoivat? 70-80-luvulla ainakin oli hyvinkin yleistä, että äiti hoiti kolmea lasta kotona ja oli ihan selväjärkinen. Onko äidit nykyään jotenkin hauraampia, vaiko vain tottuneet paapomiseen? Ei niitä lapsia kannata tehdä pienellä ikäerolla, jos voimat ei riitä! Subjektiivinen päivähoito-oikeus on ihan syvältä. Meidän kunnassa tilanne on jo niin paha, että on tehty päätös, ettei tällaisia esikoiselleen paikkoja hakevien hakemuksia enää hyväksytä uusia, mutta jos esikoisella on jo paikka, sen saa pitää, jos vanhemmat niin katsovat.

Mutta äidit hyvät, älkää ikinä vain missään tapauksessa luulko, että lapsellanne on parempi olla päivähoidossa vierailla ihmisillä, kuin kanssanne kotona. Äidin läsnäolo riittää, päiväkoti ja pph ei ole mikään koulu, jonka lapsi tarvitsisi kehittyäkseen. Pieni lapsi tarvitsee rauhaa ja oman turvallisen vanhemman peilatakseen tunteitaan (mm. uhma, kiukku, hellyys jne.), sitä ei korvaa yksikään ammattikasvattaja, joka hoitaa lastasi saadakseen palkkaa.

Öh?!?! Mistä mahdat puhua???

1970-80 luvuilla ei ollut lamaa vaan yhteiskunnassa yleiset palvelut voivat pulleasti. Esimerkiksi terveyskeskuksissa sai hyvää ja asiantuntevaa palvelua nopeasti toisin kuin tänään. Samoin päiväkodit toimivat, ei niissä ollut jonoja saati ylisuuria ryhmiä.

Olen syntynyt -77 ja veljeni -81. Äitini vei meidät päiväkotiin heti kun mahdollista, minut puoli vuotiaana ja kun veljeni syntyi jatkoin päiväkodissa. Ei ollut mielestäni hyvä ratkaisu, mutta se on toinen asia. Tarkoitan vain, että turha puhua 70-80 luvuista kuin ne olisivat olleet joatin 50-lukua. 50-luvulla tosiaan hoidettiin lapset kotona, toisin oli ennen lamaa kun yhteiskunat pisti rahaa tällaisiin palveluihin. 80-lvulla kukaan ei kysynyt jos hoiti vauvan kotona ja vei esikon hoitoon, yhteiskunta maksoi mukisematta eikä jonoja ollut. Älä viitsi puhua asiasta josta et tiedä.

 

[...]

Tätä mietin, että miten ne vauvat nyt on niin rasittaviksi ja valvottaviksi ja koliikkisiksi muuttuneet, että isommat täytyy saada hoidattaa muilla? Miten ennen äidit jaksoivat? 70-80-luvulla ainakin oli hyvinkin yleistä, että äiti hoiti kolmea lasta kotona ja oli ihan selväjärkinen.

Minusta on turha vertailla vanhoihin aikoihin, maailma on muuttunut aika paljon. Esim "vanhoina aikoina" äidin apuna hoitamassa oli muu perheyhteisö, maaseudulla samassa pihapiirissä. Nykyään äidit ovat usein tosi yksin lastenhoidon kanssa, isovanhemmat voivat asua satojen kilometrien päässä. Joskus 70-luvulla taas äitiysloma oli vain muutaman kuukauden, joten eivät ne äidit ehtineet lasten kanssa kauaa kotona ollakaan.

Muistettava on myös, että kyllä varmasti silloin 80-luvullakin äidit kärsivät masennuksesta / alakuloisuudesta / tylsistymisestä, mutta niistä asioista ei vaan puhuttu, eikä niihin haettu apua. Entisaikaan kituutettiin huonoissa avioliitoissakin, mutta ei silti asiat varmaan mukavasti olleet.

Itselläni on vain yksi lapsi. En halua ruveta arvostelemaan muiden ratkaisuja, koska en voi tietää, että jos joskus saamme toisen, niin jos vaikka tilanne on se että itse haluan / joudun turvautumaan ekan lapsen hoitoon. Nyt tämän esikoisen kanssa vauva-aika oli tosi raskas, koliikkia, valvomista ja omaa unettomuutta. En tiedä miten olisin selvinnyt kahden kanssa. Hienoa että suuri(n?) osa äideistä kuitenkin ilmeisesti jaksaa ja haluaa hoitaa kaikki lapsensa itse!

 

[Jep....]

Itse olen aina ollut sitä mieltä, että jomman kumman vanhemmista ollessa kotona, lastenkin paikka on ehdottomasti kotona eikä päivähoidossa. Mutta edellinen kirjoittaja puhuu kyllä täyttä asiaa. Ehkäpä täytyy omaakin mielipidettä hieman lieventää...
"Vanhoina hyvinä aikoina" (70-luvulla) oma äitinikin yritti kaksi kertaa itsemurhaa kun ei jaksanut kahden pienen kanssa kotona. Että niin oli ruusuista...
Oma poikani kärsi niin kovasti vatsavaivoista että ensimmäisen 3 kuukauden aikana nukuin 4 h/vrk ja sekin tunnin, puolentoista pätkissä. Lisäksi olin itse erittäin vahvalla antibioottikuurilla pitkään eli oma vointi oli muutenkin kehno. Kyllä kävi mielessä monta kertaa, että mitenkään en olisi pystynyt toista lasta hoitamaan.

 

[oma kokemus (lapsena)]

Minä olin se lapsi, joka laitettiin hoitoon kun pikkusisko syntyi. Äiti mielestään kärsi väsymyksestä ja masennuksesta, mutta oli vauvan kanssa päivät kotona ja haki minut iltapäivällä puolipäivähoidosta. Äitini "perustelu" hoidolle oli se, että olen liian ujo ja minut pitää sosialisoida. Äidin masennuksesta ja ongelmista ei kukaan puhunut. Itsekin ymmärsin vasta pari vuotta myöhemmin, että äidillä oli alkoholiongelma, kun isäni onnistui sen niin hyvin kätkeä. Opettajillani jne sen tajuamisessa kesti kymmenen vuotta ja oikeastaan äidin itsemurhayritys oli se ensimmäinen viesti heille.

Päiväkodissa sain kavereita, olin jopa niin pienenä yökylässä kavereiden luona, oli mukavaa kun joku kehui reippaaksi kun kotona aina toruttiin kaikesta ja kotioloissa vetäydyin kuoreeni. Päiväkodin tätejä muistelen vieläkin haikeudella, vaikka vaihtuvuus oli silloin(kin?) suuri.

Päiväkoti pelasti minut uskomaan itseeni. En tiedä minkälainen ihminen olisin, jos minua olisi vain potkittu päähän koko lapsuus kotona. Nytkin on tarpeeksi arpia siitä, että sitä henkistä alistamista tapahtui koko nuoruus.

Kaikki ei tosiaan näy päällepäin ja minunkin äitini oli muiden silmissä oikein tehotyttö.

 

[vähän höpinöitä]

Musta tässä nyt vedetään liian äärilaidat taas peliin. Tottakai, jos äidillä on mielenterveyden ongelmia, fyysisiä vammoja tms. jotka tekevät vauvan + vanhempien sisarusten hoidon yhtäaikaa lähes mahdottomaksi (turvallisuudenkin kannalta), on hyvä että vanhemmilla lapsilla on mahdollisuus päivähoitoon. Siellä he saavat sosiaalisia kontakteja ja virikkeitä enemmän kuin ehkä äiti pystyy tarjoamaan. Kuitenkin päivähoitoa käyttävät paljon sellaiset perheet, joissa äiti on elämänsä kunnossa. Hän vaan haluaa "keskittyä vauvaan", ja vie siksi isommat sisarukset hoitoon. Pitäisi huomata noiden kahden tapauksen ero. Minä en tuomitse ensimmäisen kaltaisia tapauksia, mutta jälkimmäisiä kyllä. Jos äidillä ei muita ongelmia ole kuin väsymys, joka johtuu vauvan valvomisesta, ei päivähoitopaikkaa kyllä tarvita. Itselläni on vasta yksi lapsi. Hän on vuoden ikäinen, enkä ole ainoaakaan yötä nukkunut vielä kunnolla hänen syntymänsä jälkeen. Pätkissä vain. Väillä väsyttää, mutta kyllä tässä toinenkin, isompi lapsi olisi mennyt. Mutta meillä ei ole aikomustakaan "tehdä" toista lasta ennenkuin tämä eka on niin vanha, että on omatoiminen (osaa pukea, ei tarvitse vaippoja jne.). En oikein ymmärrä miksi ne lapset pitää tehdä usein alle kahdenkin vuoden ikäerolla, ja sitten valitetaan kun väsyttää niin että isompi täytyy laittaa hoitoon... Voisiko ajatella isompaa ikäeroa??
Tuossa muuten puhuttiin 70-80-luvusta ikään kuin se olisi jotain "entisaikaa". Kuinkas nuoria äitejä täällä oikein kirjoittelee...? Toisaalta, kyllä mun naapurustossa ja ystäväpiirissä oli tavallisempaa 70-luvun lopulla ja 80-luvun alussa, että äiti oli kotona ja hoiti lapsia melko pitkäänkin. En muista kenenkään naapurini äidin käyneen töissä ennen kuin lapset menivät kouluun. Oma äitinikin hoiti meidät 3 sisarusta kotona kunnes minä kuopus aloitin koulun.

 

[....Minä]

olen sellainen "huono äiti", jonka vanhempi lapsi 3,6v käy päivähoidossa 3 päivää viikossa, 6 tuntia kerrallaan ja olen 2kk vauvan kanssa itse kotona. Vanhempi lapsi aloitti päivähoidon kun menin töihin hänen ollessa 1v8kk. Vanhin lapseni viihtyy päiväkodissa ja menee sinne mielellään. Palaute on ollut vain positiivista ja hän ei todellakaan itkeskele perääni joka päivä. Meidän päiväkodissa ainakin on joka päivä mukavaa ja kehittävää toimintaa, jota ei itse kyllä jaksaisi kehitellä kotona (maalaamista, retkeilyä, jumppaa, jne.) Itse nautin kun saan viettää aikaa edes vähän uuden vauvan kanssa kahdestaan. Iltaisin jaksan olla iloinen ja mukava esikoiselle, joka saapuu hoidosta. Jos olisin ottanut lapseni pois päivähoidosta vauvan synnyttyä joutuisin taas työelämään palatessani hakemaan paikkaa uudelleen ja silloin emme välttämättä saisi paikkaa lähipäiväkodista, johon on nyt matkaa 100 metriä. Tämä ratkaisu sopii meille ja veroja on maksettu niin paljon, että ihan hyvällä omalla tunnollakin...

 

[toisaalta]

Musta tässä nyt vedetään liian äärilaidat taas peliin. Tottakai, jos äidillä on mielenterveyden ongelmia, fyysisiä vammoja tms. jotka tekevät vauvan + vanhempien sisarusten hoidon yhtäaikaa lähes mahdottomaksi (turvallisuudenkin kannalta), on hyvä että vanhemmilla lapsilla on mahdollisuus päivähoitoon. Siellä he saavat sosiaalisia kontakteja ja virikkeitä enemmän kuin ehkä äiti pystyy tarjoamaan. Kuitenkin päivähoitoa käyttävät paljon sellaiset perheet, joissa äiti on elämänsä kunnossa.

MInun mielestäni äiti, joka ei halua olla lapsensa kanssa vaikka voisi olla, ei ole elämänsä kunnossa. Joitain on pielessä. Vaikka se sitten olisi se äärimmäinen mukavuudenhalu ja uusavuttomuus ja rakkauden riittämättömyys kun lapsia on enemmän. Siinä jo kyllin syytä saattaa lapsi päivähoitoon. Lasten turvaksi.

 

[klgjöldfjgf]

Kyllä niin on että jos toisen lapsen tekee nopeasti esikoisen jälkeen, on hoidettava molemmat kotona. Ihmeellistä avuttomuutta äideiltä, ei muka jaksa hoitaa molempia! Älkää sitten tehkö niitä lapsia!

 

[ei hoitoon]

Meillä lapset 1,7v ikäerolla, enkä olisi voinut kuvitellakaan laittavani esikoista hoitoon. Siis ihan järjetön ajatus. Eihän tämä tietty helppoa ole ollut, mutta meidän lapset, eikä niitä tosiaankaan kukaan muu hoida jollei ole ihan pakko! Väsyttää ja itkettää ja raivostuttaa välillä, mutta tottakai kannan vastuun omista valinnoistani. Itse hoitaisin kouluikään asti kotona jos se vaan rahallisesti olisi mahdollista. Nuorempi on nyt 1v9kk ja käyn töissä, mutta iltaisin ja viikonloppuisin. Mies hoitaa lapsia silloin. En todellakaan ole valmis laittamaan lapsiani vielä hoitoon, edes tuota 3,5-vuotiasta. Mutta tämä on minun ratkaisuni, sopii meille!

 

[Näin on näreet]

Voin sanoa suoraan etten kyllä jaksaisi tähän päälle toista lasta, vauvani on nyt 6 kk. Hän on ollut todella vaikea lapsi ja nukkunut aina huonosti, nytkin on ollut jaksamisen kanssa tekemistä. Toki jos olisi kaksi lasta varmaan olisimme pyytäneet enemmän lastenhoitoapua sukulaisilta tai palkanneet ulkopuolisen hoitajan joskus. Mutta tästä väsymyksest johtuen ei ole käynyt mielessäkään toisen lapsi. En vain jaksaisi. Ja pitäisi itseäni tosi itsekkäänä jos tekisimme toisen lapsen ja ensimmäisen hoidattaisimme tarhan tädeillä. Eli meille tulee iso ikäero jos ylipäätään toinen lapsi tulee. Minusta on verovarojen haaskausta jos esikoinen viedään tarhaan ja siitä lapsesta pitäisi ainakin periä suurempi maksu kuin jos vanhemmat ovat töissä. Jos päivähoitomaksu olisi suurempi niin kummasti ne esikoisetkin jaksettais hoitaa kotona..

 

[Päivi Annele]

Minun lapseni ovat syntyneet 80 luvun alussa ja voin kertoa, että kaikki 3 lasta on hoidettu kotona. Siinä sivussa on ommeltu lasten vaatteet + hoidettu koti, niin ettei miehen, joka joutui paljon matkustamaan työn vuoksi tarvinnut esim. koskaan laittaa ruokaa tai siivota. Lapsia hän kiitettävästi hoiti aina kotona ollessaan ja osallistui muihin kotitöihin. Tarhaan ei silloin lapsia saanut muuta kuin vähävaraiset toisinsanoen yksinhuoltajat ja perheet joissa oli monta lasta ja todella pienet tulot. Silloin ei olis tullut mieleenkään laittaa lapsia hoitoon, jos äiti oli kotona. Kun sitten menin töihin nuorimman ollessa 4-vuotias niin jouduin viemään lapset yksityiseen perhepäivähoitoon, joka maksoi maltaita.
Nykyajan naiset ovat tottuneet pääsemään niin helpolla eivätkä ole tottuneet nuorena kotitöitä tekemään, joten he eivät yksinkertaisesti jaksa ja viitsi hoitaa paria lasta yhtäaikaa. Puhumattakaan, että käytettäisiin harsovaippoja ja tehtäisiin kaikki lastenruoat itse. Silloin kun meidän lapset oli pieniä niin ei ollut mitään helppovaippoja, vaan käytettiin muoviliinaa ja harsoa tai kertakäyttövaippaa. Kunnan palveluja eivät saaneet muut, kuin jotkut vähävaraiset ja ongelmaiset perheet.

 

[Tellervo 58]

Olen samaa mieltä Päivi Annelen kanssa nykyäideistä. Mulla on lapset syntyneet 70-luvulla ( 2 kpl) ja kyllä silloin oli tarhapaikat vain harvoille ja valituille. Meillä onneksi mummo hoiti lapsia päivisin, kun menin töihin lasten ollessa parivuotiaita (kaksoset). Sitä oli vaan pärjättävä ja miten nykyaikana pärjää äiti jolla on kaksoset ja molemmat vauvoja. Vievätkö he sen toisen syntymästä jo hoitoon??? Tein onneksi vaan osapäivätyötä aluksi, joten meillä oli asiat hyvin. Edes kaksosia ei saanut kunnalliseen tarhaan, vaikka meilläkään ei mitkään häävit tulot olleet. Joten kyllä tämä nykyaikana on helppoa, kun tekee vaan lapsia ja vie vieraalle hoitoon kun ei itse jaksa. Miksi sellaiset äidit hankkivat yleensäkään lapsia, jos eivät jaksa itse hoitaa kahta tai kolmea. Kyllä vähän huolettaa, että ihmiset ovat niin vastuuntunnottomia. Kaikki sysätään vaan yhteiskunnan piikkiin ja me veronmaksajat maksamme kiltisti. Hankkikaa vaan yksi lapsi, jos tuntuu ettei pärjää kahden tai useamman kanssa. Mielestäni on suorastaan moraalitonta viedä lasta päivähoitoon äidin ollessa kotona. Olen kuullut sellaistakin, että äidit vievät molemmat lapset hoitoon ja itse ovat kotona ja jopa ostoksilla.

 

[...]

Tuossa muuten puhuttiin 70-80-luvusta ikään kuin se olisi jotain "entisaikaa". Kuinkas nuoria äitejä täällä oikein kirjoittelee...?

Tämmöinen niinkin nuori kuin 31 v. On se 70- ja 80-lukukin entisaikaa

Mun mielestä vaan on ärsyttävää semmoinen nykyäitien parjaaminen, että muka kaikki pitää saada niin helpolla jne. Ensinnäkin: nykyäiteihin kohdistuu toisaalta ihan erilaiset työpaineet kuin ennen - pitäisi hoitaa SEKÄ koti ETTÄ ura tiptop. (ja tämä ei nyt liity tohon päivähoitoasiaan mutta yleensä) Toiseksi: jos nyt elämään onkin jotain helpotusta saatu sitten 50-luvun, niin mikä synti se on? Jos muinoin oli ankeaa, niin miksei nyt voisi ollakin jotain helpotusta naisten elämässä? Ja kuten aiemmin kirjoitin, on ihan hyvä että niitä helpotuksia on yhteiskunnan taholta luotu, kun se tiivis agraariyhteiskunnan perheyhteisö hoitoapuinen ei ole enää olemassa.

Teillä hieman vanhemmilla kirjoittajilla kyllä varmasti myös aika hieman kultaa muistoja...

Kyllä itseänikin harmittaa, jos emme saa lapsellemme hoitopaikkaa läheltä sen takia, että joku kotona oleva on laittanut lapsensa hoitoon. Eikä tulisi mieleenkään hankkia sitä toista lasta heti perään juuri siksi, että en tällä hetkellä kahta jaksaisi hoitaa. Mutta ärsyttää silti tommoinen mustavalkoisuus, että toisten ratkaisut tuomitaan tuntematta taustoja ja ihannoidaan jotain entisajan äitejä.

 

[mami5]

Oma kantani on myös se etten ymmärrä subjektiivista päivähoito-oikeutta niille perheille joissa äiti on vauvan kanssa kotona ja alle 3v sisarus kiikutetaan hoitoon 5 pvä viikossa aamu 8 ja haetaan 16 jälkeen.
Alle 3 vuotiaan paikka olisi kotona äidin ja pikkusisaruksen kanssa.
Ymmärrän yli 3v isosisaruksia jotka jatkavat osapäiväisenä hoidossa sisaruksen syntymän jälkeen, he ovat olleet yleensä hoidossa jo pidemmän aikaa ja vauvan syntymän aiheuttavan muutoksen vuoksi olisi turha enempää muutosta pk:sta kokonaan pois jäämisen myötä heille tuoda...
Meillä on päiväkoti kiinni joulun-uudenvuoden välipäivät ja tänään ihmeteltiin erään perheen päätöstä tuoda alle 2 vuotias todella ujo ja hiljainen poika tuolloin hoitoon päivystävään hänelle outoon suureen päiväkotiin vaikka äiti on juuri jäänyt äitiyslomalle kotiin ja pikkusisaruksen laskettu-aika on tammikuun puolessa välissä.
... itse hoidin 4 vanhinta lastani kotona reilu 12 vuotta ja takaisin työelämään lähdin neljännen lapsen täytettyä 3.5 vuotta... tuo aika oli elämäni parasta ja antoisinta aikaa, eikä aika ole todellakaan kullannut muistoja.
Iltatähden kanssa olin kotona reilu 2.5 vuotta ja hän aloitti pk.uransa muutama kk sitten, palattuani takaisin töihin huutavan lastenhoitajapulan vuoksi (tarkoituksenani oli olla kotona siihen saakka, kunnes hän tulee 3v).
Subjektiivinen päivähoito-oikeus kaipaa kiireellistä muutosta, hoitajapula on valtava eikä sijaisia saada, hoitajat ovat ruvenneet väsymään ja sairastelemaan suunnattoman henkisen ja fyysisen työtaakan alla, eikä lapsille voida todellakaan antaa paljon muuta kuin perushuolenpitoa.

 

[kh je]

Minustakin on tyhmää ihannoida menneitä aikoja ja ajatella, että kaikki on tehtävä samanlailla kuin ennen, vaikka hammas irveessä. Nykyäideiltä - joihin siis itsekin kuulun - kaipaisin kuitenkin välillä vähän realistisuutta ja sitkeyttä. Sitkeyttä siinä, että kestäisi vähän rankkaakin aikaa pienten lasten kanssa ja realistisuutta siinä, ettei odotakaan aivan ruusunpunaista vauva-aikaa niin ekan kuin toisienkaan lasten kanssa. Luultavasti ei masennu aivan niin helposti, jos ei odota vauvanhoidon olevan aina kevyttä ja ihanaa.

Minusta esikoisen pitäminen päiväkodissa (ja puhun nyt alle 3-vuotiaista) vaikka äiti on kotona on huono ratkaisu. Se on sitä ennen kaikkea esikoisen ja kuopuksen kannalta. Tulee paljon enemmän mustasukkaisuusongelmia ja on vähän luonnotonta, ettei isosisarus ole kotona vauvan arjessa mukana. Esikoisparka joutuu olemaan tarhassa. Hoito siellä on hyvää ja ammattitaitoista, se ei ole ongelma, mutta esikoinen ei varmasti saa tarhasta mitään parempaa kuin saisi kotoansakaan. Ei alle 3-vuotias tarvitse vielä erityisiä ohjelmia ja sosiaalisia virikkeitä koko ajan, vaan kunnon arkea perheessä. Tietenkin on hyvä käydä leikkimissä muiden lasten kanssa esim. kavereilla, puistossa tai avoimessa päiväkodissa.

Paitsi perheen myös yhteiskunnan kannalta tämä subjektiivinen päivähoito-oikeus on huono ratkaisu. Tulee kalliiksi ja kuormittaa aivan liikaa päiväkoteja. Ehkä hyvä ratkaisu voisi olla näille esikoisille muutaman tunnin kestävät puolipäiväryhmät tai puistotädillä olo? Yhteiskunta voisi panostaa niiden kehittämiseen. Se voisi olla hyvä ratkaisu niin perheiden kuin yhteiskunnan kannalta, vai mitä arvelette?

 

[en ymmärrä minäkään]

Samaa mieltä aloittajan kanssa. Ihmettelen, miksi se toinen/kolmas lapsi pitää tehdä, jos ei jaksa niitä isompiakaan hoitaa. Toisaalta minulla on vasta yksi lapsi (vuoden ikäinen), ehkäpä ymmärrän asian paremmin kun lisää lapsia tulee.