V
VIERAS...
Vieras
En oikein tiedä mistä aloittaisin, mutta kerrotaan nyt vaikka aluksi että anoppini on mitä mukavin, ihanin ja lämminsydämisin ihminen. Hän on tehokas organisoija ja omaa vahvat mielipiteet siitä, miten asiat olisi hyvä tehdä. Monessa asiassa hän on oikeassa, mutta usein tulee tunne hienoisesta minun ajatusteni mitätöimisestä ja niiden ylitsekävelemisestä.
Miehen kanssa olemme jo aikuisia ihmisiä (26-vuotiaita) ja meillä on oma talous ja lapsiakin kolme kipaletta. Mies on sinänsä napanuoran äitiinsä jo katkaissut, mutta kuitenkin mukailee aika vahvasti näitä anopin mielipiteitä ja tuntuu, että kun sitten anoppi jotain sanoo, niin asia on sitten niin - olinpa minä mitä mieltä halusin.
Meillä oli tuossa perheenlisäyssuunnitelmia. Ei mitenkään hirveästi huudeltu asiasta mutta ei se salaisuuskaan ollut. Anoppi nyt sitten sai tietää aikeistamme ja torppasi heti tämän kertoen miehelle, että kyllä meidän on tehtävä lisää lapsia vasta kolmen vuoden kuluttua, koska se sopii hänelle (siis anopille) parhaiten. Aluksi mies vain naureskeli anopin tohotukselle mutta sitten sanoi, että kyllä tämä asia on nyt näin niin kuin äiti sanoo ja että ehkäisy otetaan nyt käyttöön. Siihen se lapsentekoyritys sitten jäi - toki jos mies itse ajattelee, että nyt ei sittenkään ole lapsille oikea aika, niin eihän siinä mitään - mutta kun mies perusteli asiaa nimenomaan sanomalla että kun äidillään on sitten paremmin aikaa uusille lapsenlapsille.
No, meille on tulossa häät tuossa marraskuussa. Koska juhlapaikka ja kirkko tulisi varata pian, niin mietittiin tietysti näitä ajoituksia miehen kanssa. Miehen mielestä sopiva aika vihkimiselle olisi ollut kello 17:00 ja minusta puolestaan klo. 16:00. Ehdotin kompromissiksi klo. 16:30, joka sopi miehelle hyvin. Noin viikko sitten anoppi marssi kynä kädessä kotiimme suunnittelemaan hääaikatauluja ja kerroin tuosta aikatauluajatuksestamme. Anoppi sitten tokaisi vain, että "No koska X niin haluaa, niin vihkiminen on sitten klo.17:00. Eipähän mene niissä häissäkään sitten koko päivää." Anopin lähdettyä tokaisin miehelle, että kyllähän nuo nyt on meidän häät ja että eikö nyt kuitenkin voitaisi tehdä kompromissi - mutta miehen päätä ei enää saanut käännettyä. Vihkimisajan tulee kuulemma nyt olla se klo. 17:00 että hommassa ei mene koko päivää - siis mitä ihmettä?
En tiedä, ylireagoinko, mutta mulle tuli jotenkin todella paha mieli. Että ylitseni kävellään tuolla tavalla, millään tavalla minun mielipiteitäni noteeraamatta. En väitä, että juuri minun mieleni mukaan olisi pitänyt toimia, mutta kai nyt jonkinlaiseen kompromissiin olisi voinut kuitenkin päästä ilman, että tämäkin homma nyt vedettiin sitten niin kuin anoppi sanoi.
Jotenkin tuntuu turhalta suunnitella mitään häihin liittyvääkään, kun kaikki suunnitelmani torpataan - ensin anopin ja sitten miehen toimesta. Tuntuu, että häistä on tultava tasan tarkkaan anopin mielenmukaiset jopa morsiuspukua myöten. Mies taas mukailee kaikessa anoppia ja anoppi miestä ja keskenään lyövät lukkoon asioita mitenkään mielipiteistäni välittämättä tai niitä oikeastaan haluamatta ajatellakaan.
Mies kertoi aiemmin minulle omia ajatuksiaan mm. häiden teemaan liittyen ja minusta ne olivat hyviä. Myöhemmin anoppi kertoi omat ajatuksensa häiden teemasta tai siis lähinnä siitä, että häiden tulisi olla mahdollisimman yksinkertaiset ja askeettiset minun pukuani myöten. Kuinka ollakaan, miehen mielipide muuttui siinä silmänräpäyksessä ja kun olen jotain koettanut ehdottaa, niin mitään minun ajatustani mies ei hyväksy, kun anoppi tahtoo asiat tehtävän toisin...
Kannattaako tässä naimisiin mennäkään
Miehen kanssa olemme jo aikuisia ihmisiä (26-vuotiaita) ja meillä on oma talous ja lapsiakin kolme kipaletta. Mies on sinänsä napanuoran äitiinsä jo katkaissut, mutta kuitenkin mukailee aika vahvasti näitä anopin mielipiteitä ja tuntuu, että kun sitten anoppi jotain sanoo, niin asia on sitten niin - olinpa minä mitä mieltä halusin.
Meillä oli tuossa perheenlisäyssuunnitelmia. Ei mitenkään hirveästi huudeltu asiasta mutta ei se salaisuuskaan ollut. Anoppi nyt sitten sai tietää aikeistamme ja torppasi heti tämän kertoen miehelle, että kyllä meidän on tehtävä lisää lapsia vasta kolmen vuoden kuluttua, koska se sopii hänelle (siis anopille) parhaiten. Aluksi mies vain naureskeli anopin tohotukselle mutta sitten sanoi, että kyllä tämä asia on nyt näin niin kuin äiti sanoo ja että ehkäisy otetaan nyt käyttöön. Siihen se lapsentekoyritys sitten jäi - toki jos mies itse ajattelee, että nyt ei sittenkään ole lapsille oikea aika, niin eihän siinä mitään - mutta kun mies perusteli asiaa nimenomaan sanomalla että kun äidillään on sitten paremmin aikaa uusille lapsenlapsille.
No, meille on tulossa häät tuossa marraskuussa. Koska juhlapaikka ja kirkko tulisi varata pian, niin mietittiin tietysti näitä ajoituksia miehen kanssa. Miehen mielestä sopiva aika vihkimiselle olisi ollut kello 17:00 ja minusta puolestaan klo. 16:00. Ehdotin kompromissiksi klo. 16:30, joka sopi miehelle hyvin. Noin viikko sitten anoppi marssi kynä kädessä kotiimme suunnittelemaan hääaikatauluja ja kerroin tuosta aikatauluajatuksestamme. Anoppi sitten tokaisi vain, että "No koska X niin haluaa, niin vihkiminen on sitten klo.17:00. Eipähän mene niissä häissäkään sitten koko päivää." Anopin lähdettyä tokaisin miehelle, että kyllähän nuo nyt on meidän häät ja että eikö nyt kuitenkin voitaisi tehdä kompromissi - mutta miehen päätä ei enää saanut käännettyä. Vihkimisajan tulee kuulemma nyt olla se klo. 17:00 että hommassa ei mene koko päivää - siis mitä ihmettä?
En tiedä, ylireagoinko, mutta mulle tuli jotenkin todella paha mieli. Että ylitseni kävellään tuolla tavalla, millään tavalla minun mielipiteitäni noteeraamatta. En väitä, että juuri minun mieleni mukaan olisi pitänyt toimia, mutta kai nyt jonkinlaiseen kompromissiin olisi voinut kuitenkin päästä ilman, että tämäkin homma nyt vedettiin sitten niin kuin anoppi sanoi.
Jotenkin tuntuu turhalta suunnitella mitään häihin liittyvääkään, kun kaikki suunnitelmani torpataan - ensin anopin ja sitten miehen toimesta. Tuntuu, että häistä on tultava tasan tarkkaan anopin mielenmukaiset jopa morsiuspukua myöten. Mies taas mukailee kaikessa anoppia ja anoppi miestä ja keskenään lyövät lukkoon asioita mitenkään mielipiteistäni välittämättä tai niitä oikeastaan haluamatta ajatellakaan.
Mies kertoi aiemmin minulle omia ajatuksiaan mm. häiden teemaan liittyen ja minusta ne olivat hyviä. Myöhemmin anoppi kertoi omat ajatuksensa häiden teemasta tai siis lähinnä siitä, että häiden tulisi olla mahdollisimman yksinkertaiset ja askeettiset minun pukuani myöten. Kuinka ollakaan, miehen mielipide muuttui siinä silmänräpäyksessä ja kun olen jotain koettanut ehdottaa, niin mitään minun ajatustani mies ei hyväksy, kun anoppi tahtoo asiat tehtävän toisin...
Kannattaako tässä naimisiin mennäkään