Tosi kurja fiilis ja huono omatunto :(

[voih]

Olen yh ja joululomalla niinkuin lapsetkin. Viikko oltiin tässä kotona yhdessä, kunnes lapset eilen lähtivät isälleen ja palaavat vasta tiistaina. Ja mä niin odotin jo torstaina tätä hetkeä, kun lapset tappelivat 24/7 ja päällä oli jatkuva huuto, tappelu ja mekastus.

Ja nyt mä oon yksin kotona. Täällä on täysin hiljaista, edes telkkaria ei ole päällä. Olen siivoillut ja pyykännyt.. eikä mulla ole mitään tekemistä. Jotenkin on lapsia ikävä, mulla on huono omatunto siitä että halusin ne pois hetkeksi kotoa, että kaipasin omaa aikaa ja hiljaisuutta En pysty nauttimaan tästä, melkein tekis mieli lähteä hakemaan ne vaan takas kotiin.

En halua lähteä kaupungille, ei ole yhtään rahaa mihinkään shoppailuihin tai yömenoihinkaan. Joten pysyttelen kotona. Miksi mä en pysty nauttimaan nyt tästä? Seuraavan kerran näin monen päivän "lapsivapaa" koittaa vasta kesälomalla. Mua ahdistaa, ikävä lapsia. Niitä kauheita riekkuvia ja tappelevia kauhukakaroita, jotka olin valmis ampumaan kuuhun torstai-iltana.

 

["vieras"]

:hug:

 

["vieras"]

koita vaan nauttia omasta ajasta! mä taas tällä hetkellä ajattelen että olis helppoa jos lapsi ois nyt isällä,mutta menee tää näinkin.Pakko kyllä sanoo että tiedän mitä tarkoitat,oon joskus innoissani odottanut että mies hakee lapsen ja sitten en kuitenkaan osaa olla yksin ja kauhee ikävä lasta...

 

[Minni:)]

:hug:

Mulla usein ihan sama juttu. Odotin eilistä päivää kuin kuuta nousevaa kun väsytti uhmailevan pojan kanssa. Ikävä iski välittömästi kun kattelin ikkunasta kun poika käveli käsi kädessä isänsä kanssa pois. Mulla tosin se, et lapsivapaata ei ole kuin yksi päivä ja yö joka toinen viikko. Eli tänään poitsu tulee jo takas. Käy kävelyllä, siivoile, lue, kattele leffoja tai tee mitä vaan mistä nautit ja tuntuu et rentoudut.

 

["vieras"]

Jokaiselle tulee joskus noita hetkiä, kun oma lapsi väsyttää ja ärsyttää. Nauti nyt omasta ajasta. Lapsilla on varmasti kivaa, kun näkevät isääkin.

 

["aapee"]

On niillä varmaan kivaa.. ja sanoin mä kyllä että saa heti soittaa jos tulee koti-ikävää tai jotain muuta ongelmaa, kotiin saa tulla ihan milloin tahansa. Sanoin siis myös lasten isälle. Eli on niillä siellä kaikki ihan hyvin. Musta vaan tuntuu pahalta oma itsekkyys..
Huoh. Onkohan nyt joku tähtien asema miten sattuu, kun meinaa alkaa itkettämäänkin jo. Mä oon niin pölhö.

 

["vieras"]

Se on ihan luonnollista, että joskus väsyttää. Älä ole liian ankara itsellesi. Lepää nyt niin jaksat olla taas hyvä äiti, kun lapset tulevat kotiin.

 

["jep"]

Toisaalta, olet jatkuvasti vastuussa lapsistasi, joten tekee varmasti molemmille osapuolille hyvää hengähtää toisistaan. Älä käsitä väärin, olet varmasti hyvä äiti, mutta uskon vakaasti, että ihan vauva-ajan jälkeen lasten on hyvä olla joskus poissa ensisijaisen hoitajan luota. Jokainen ihminen on omanlaisensa, ja on hyvä, että lapset saavat vaikutteita useammasta ihmisestä. Eli sallimalla lapsillesi aikaa muidenkin kanssa, ja lastesi isälle aikaa lastensa kanssa, olet nimenomaan epäitsekäs .

 

["perseennuolija"]

Hei,nainen!Älä pyydä anteeksi tunteita,tuohan on ihan normaalia.
Nauti nyt hiljaisuudesta,tee rästi asiat ja RENTOUDU.

 

["aapee"]

Kiitos ihanat.

Keitin päiväkahvit ja syön palan jouluksi leivottua Mariannekakkua Koetan nyt vaan olla ja rentoutua ja lopettaa tän turhanpäiväisen ahdistumisen.

 

["kolmen äiti"]

[QUOTE="aapee";27776682]On niillä varmaan kivaa.. ja sanoin mä kyllä että saa heti soittaa jos tulee koti-ikävää tai jotain muuta ongelmaa, kotiin saa tulla ihan milloin tahansa. Sanoin siis myös lasten isälle. Eli on niillä siellä kaikki ihan hyvin. Musta vaan tuntuu pahalta oma itsekkyys..
Huoh. Onkohan nyt joku tähtien asema miten sattuu, kun meinaa alkaa itkettämäänkin jo. Mä oon niin pölhö.[/QUOTE]

Sä oot nyt varmaan 'vähän väsynyt.' Noita tunteita löytyy ainakin täältä vaikken edes mikään yksinhuoltaja ole. Ei kai se nyt mitään itsekkyyttä ole jos tekee mieli ampua koko lössi maata kiertävälle radalle välillä, väsymystä ja turhautumista ennemminkin. Lapset 5v 3v ja 2v ja isä tekee pitkää päivää töissä. Meillä lapsivapaat järjestyy pari kertaa vuodessa mummojen ja vaarien avustuksella, tosin harvoin niin että koko kolmikko olisi yhtäaikaa poissa, ymmärrettävää kyllä ettei kukaan niitä kerralla halua/jaksa ottaa. Viimeksi eilen vaan kyttäsin kelloa että koska mies tulee kotiin ja pääsen edes hetkeksi pois, kaupassa käymään. Onko sulla sen verran rahaa että käyt vaikka filmejä vuokraamassa, irtokarkkeja yms. pientä kivaa. Käyt rauhassa suihkussa (ooh!) syöt rauhassa (wohoo!) ja käperryt sohvalle huilaamaan. (jiihaa!) Olet vain. Jos miehesi ei ole holisti tai väkivaltainen niin lapsilla tuskin on minkäänlaista hätää, päinvastoin.

Keräät voimia hiljaisuudesta, kun palaavat sieltä isältä niin sitten todennäköisesti on pari päivää melkoista kiukkua ja hulinaa kun hakevat taas uomaansa sun kanssasi.

 

["hei"]

Tee kaikkea sellaista mitä on vaikeampi keskittyä tekemään kun lapset on kotona.
Lue, tee palapeliä, sauno pitkään ja hartaasti, nuku, syö omia lemppariruokia, käy ulkona, kaverin luona piipahtamassa, tai uimassa. Mutta älä tunne kurjaa oloa, lapsilla on kivaa isällään ja sinä voit hetken hengähtää, jaksatte jokainen sitten taas arkea paremmin =)

 

["vieras"]

Katso ne sun lempparileffat, tee jalkakylpy itsellesi, tee just omaa lempiruokaa, ota rennosti. Kyllä sinä saat nauttia yksinolosta ja yhtälailla ikävöidä lapsiaisi Pian he ovat palanneet, taas mennään täyttä arkea!

 

["aapee"]

Se on kyllä totta, että aina kun haen lapset kotiin, kiukuttelu ja riitely alkaa jo autossa. Se on ihme juttu. Vaikka niillä ois ollut miten kivaa tahansa, niin heti kun mä nappaan ne kyytiini ja lähdetään kohti kotia, alkaa kiukkuaminen. Yleensä tilanne rauhoittuu ennenkuin päästään kotiin, mutta tuo tapahtuu siis aina.

 

["vieras"]

[QUOTE="aapee";27776819]Se on kyllä totta, että aina kun haen lapset kotiin, kiukuttelu ja riitely alkaa jo autossa. Se on ihme juttu. Vaikka niillä ois ollut miten kivaa tahansa, niin heti kun mä nappaan ne kyytiini ja lähdetään kohti kotia, alkaa kiukkuaminen. Yleensä tilanne rauhoittuu ennenkuin päästään kotiin, mutta tuo tapahtuu siis aina.[/QUOTE]

Tuo sama ilmiö toteutuu ydinperheissäkin, ehkä pienemmässä mittakaavassa, mutta silti. Kun omat lapseni olivat pieniä, he olivat kuin herran enkeleitä, kun toinen vanhemmista oli töissä tai työmatkalla. Mutta annapa kun se toinen tulee kotiin, alkoi melkoinen kiukuttelu ja riidanhaasto. Varmaan se on ihan luonnollista ja normaalia, vaikka onkin ärsyttävää. Siksi vielä enemmän, nauti nyt olostasi ihan hyvällä tunnolla

 

["blaah"]

Sama fiilis Vielä tuli riitaa lasten kanssa ennen kuin lähtivät isälleen ja korotin ääntä Nyt sitten sitä mietin..Niin ja tietysti muita hyvä äiti hetkiä jolloin en ole ollut parhaimmillani Mutta koitahan nostaa häntä pystyyn.Voisitkos mennä jonkun kaverin luokse kahville?

 

["vieras"]

Olipa ihania vastauksia. Samat tunnelmat täälläkin usein.

 

["aapee"]

Mulla ois tuolla kaapissa lahjaksi saatu, avaamaton valkkari. Uskaltaiskohan siitä ottaa lasillisen?
Toisaalta vähän pelottaa että jos sitten alkaa tehdä mieli jonnekin viihteelle ja kun ei sitä rahaa semmoiseen ole.. Isot ongelmat mulla.
Saunankin voisin lämmittää.

Onneksi teistä on mulle vähän jutteluseuraa, kun en oikein osaa/jaksa lähteä tällä hetkellä minnekään täältä kotoa

 

["Blaah"]

Jos oot facebookissa niin mee ja kato ihmisten juttuja mitä ne siellä kirjottaa Mä olen ainakin nauranut niitä täällä kui urveloi ihmiset on

 

["vieras"]

Onpas erikoinen ketju! Näin monta vastausta ja kaikki kannustavia ja hyvää tarkoittavia. Hienoa ihmiset!

Ap:lle kannustusta myös täältä! Sauna kuulostaa ihanalta. Otat oikein pitkät löylyt lauteilla maaten jalat pystyssä. Sen jälkeen valkkaria lasillinen, villasukat jalkaan ja hyvä leffa pyörimään. Mukavaa päivää

 

["aapee"]

Ihania ihmisiä todellakin, ja ihania viestejä jokaiselta <3

Jospa viettäisinkin pyjamapäivän tänään. Käyn napsauttamassa saunan päälle, sytyttelen kynttilät. Saunon, otan lasin valkkaria ja oon vaan. Ai niin, mähän löysin youtubesta pianomusiikkia, jota mun piti kuunnella kun lapset on pois (muulloin ei pysty keskittymään) Voisinkin sen laittaa nyt soimaan.

 

["kolmen äiti"]

[QUOTE="vieras";27776894]Tuo sama ilmiö toteutuu ydinperheissäkin, ehkä pienemmässä mittakaavassa, mutta silti. Kun omat lapseni olivat pieniä, he olivat kuin herran enkeleitä, kun toinen vanhemmista oli töissä tai työmatkalla. Mutta annapa kun se toinen tulee kotiin, alkoi melkoinen kiukuttelu ja riidanhaasto. Varmaan se on ihan luonnollista ja normaalia, vaikka onkin ärsyttävää. Siksi vielä enemmän, nauti nyt olostasi ihan hyvällä tunnolla [/QUOTE]

Joo, siis tää on kyllä yksi suurimmista mysteereistä ikinä, ei ole vielä selvinnyt että miksi näin. Kauhea ikävä on isää ja nenät kiinni ikkunassa seistään iltapäivällä ja sitten kun auto kaartaa tohon pihaan niin kina alkaa jo eteisessä siitä, että kuka ensimmäisenä saa sanoa isälle moi. Ja kun isä tulee sisälle asti niin kauhee huuto ja raivo on jo valloillaan, se on aika jäätävää seurattavaa oikeesti. Joka päivä. Ei tunnista samoiksi lapsiksi laisinkaan kuin mitä muuten päivän aikana ovat. Rauhottuu kyllä suht nopeasti (tai no) mutta se eka puoli tuntia- tunti on kyllä melkoista menoa. Sitten jos minä olen päivän poissa niin ei hetkauta ketään suuntaan tai toiseen, hyvä kun moikkaavat kukaan kun kotiin saavun. :O

 

["kolmen äiti"]

[QUOTE="aapee";27777040]Ihania ihmisiä todellakin, ja ihania viestejä jokaiselta <3

Jospa viettäisinkin pyjamapäivän tänään. Käyn napsauttamassa saunan päälle, sytyttelen kynttilät. Saunon, otan lasin valkkaria ja oon vaan. Ai niin, mähän löysin youtubesta pianomusiikkia, jota mun piti kuunnella kun lapset on pois (muulloin ei pysty keskittymään) Voisinkin sen laittaa nyt soimaan.[/QUOTE]

Noni!

Nyt mä alan olla jo kateellinen.

 

["vieras"]

[QUOTE="kolmen äiti";27777080]Joo, siis tää on kyllä yksi suurimmista mysteereistä ikinä, ei ole vielä selvinnyt että miksi näin. Kauhea ikävä on isää ja nenät kiinni ikkunassa seistään iltapäivällä ja sitten kun auto kaartaa tohon pihaan niin kina alkaa jo eteisessä siitä, että kuka ensimmäisenä saa sanoa isälle moi. Ja kun isä tulee sisälle asti niin kauhee huuto ja raivo on jo valloillaan, se on aika jäätävää seurattavaa oikeesti. Joka päivä. Ei tunnista samoiksi lapsiksi laisinkaan kuin mitä muuten päivän aikana ovat. Rauhottuu kyllä suht nopeasti (tai no) mutta se eka puoli tuntia- tunti on kyllä melkoista menoa. Sitten jos minä olen päivän poissa niin ei hetkauta ketään suuntaan tai toiseen, hyvä kun moikkaavat kukaan kun kotiin saavun. :O[/QUOTE]

Joo, meillä oli, että isä kun oli pois, lapset riehaantuivat kun palasi, minua eivät niinkään noteeranneet suuntaan eikä toiseen. Se kai siinä vähän ärsyttikin ja kadeuttikin. Mutta se on mennyttä se, nyt on teinejä talossa, heidän seurustelukumppaneita, uudet tuulet Ja pari kolme vuotta, niin ollaan kahdelleen.

Ap:lle vielä mahdottoman kivaa iltaa!

 

[Spirit of the Christmas Past]

Oi, nauti kaikin mokomin valkkarista, kynttilöistä ja pianomusiikista - ja vähän siitä ikävästäkin! Kuten on huomattu niin se arki äkkiä jää semmoisen puuhastelun alle ettei niihin syvimpiin tuntoihinsa useinkaan pääse käsiksi. Luksusta siis sekin että ehtii joskus niitä tuntojaan eritellä. Ei ikäväntunne kerro siitä että joku on pielessä vaan siitä että lapsesi ovat sulle rakkaita, vaikka välillä meinaisikin kärsivällisyys loppua . Kaikki on siis kunnossa ja hyvin, ja lapsia odottaa iskäloman jälkeen rentoutunut ja virkistynyt äiti. Mikäs sen parempaa!