tottelemisen kehittyminen

[taaperon äiti]

Moi,

Ihan tässä uteliaisuuttani kyselen että miten tuo lapsen tottelevaisuus on teillä kehittynyt? Meillä on 1v 3kk poika joka on kyllä jo pitkään ymmärtänyt sanan ei, sanoo sitä itsekin ja pyörittelee päätä mutta toteutuspuoli onkin toinen juttu. Tuntuu että kieltäminen vain yllyttää häntä esim. viskomaan cd-levyt lattiaan, tonkimaan roskista, heittelemään tavaroita ym. En nyt vielä odotakaan hänen tottelevan täysin mutta innolla odotan niitä päiviä kun oppi alkaa mennä perille. Olemme toki raivanneet kotia lapselle sopivaksi ja laitelleet kiellettyjä juttuja pienten käsien ulottumattomiin mutta silti hän löytää "luvattomia puuhia". On muuten aika väsyttävää välillä kieltää ja kieltää ja nostaa poika pois kolttosten ääreltä....

 

[samoin taaperon äiti]

Meillä myös ymmärretään kieltäminen ja itketään joskus kun kielletään.Ei siis joka kerta.Kuulostaa tutulta tuo cd-levyjen heittely ja roskiksen tonkiminen.Erityisesti cd-levyt ovat nyt in.Avaa kirjahyllyn cd-laatikon ja alkaa viskelemään.Vaikka miljoona kertaa kieltää ihan painokkaalla äänellä ja kantaa pois.Olen myös huomannut nyt että oikein innostuu joskus kieltämisestä.Meillä poika 1v5kk.On kyllä niitäkin kertoja kun uskoo jotakin.Ja joo-o on välillä väsyttävää kieltää koko ajan samasta asiasta.

 

[kolme poikaa]

Meillä on kolme poikaa ja vilkkaita,ni sotkuja ja järjesteltävää riittää.Oon huomannu,että 3-v.alkaa tottelemaan ja oikeesti ymmärtämään asioita,mut 2-v.ei vielä tajua...

 

[Aq]

Lapset on niin erilaisia.. Meidän 1v11kk ikäinen tottelee jo oikein hyvin. Aikaisemmin oli just sitä et tajus mitä ei tarkoittaa mutta yritti tehdä jutut mahd äkkiä tai lähti karkuun =). Rauhallinen luonteeltaan.

Ei tietenkään aina tottele mutta pääsääntöisesti. Esimerkkinä ymmärtämisestä voisin kertoa sellaisen tilanteen kun meillä on sellainen iso kuntolaite joka sitten kiinnostaa aina vaan NIIN paljon.. Menee siihen seisomaan ja kun sanon että siinä istutaan tai tullaan pois ja että tuletko pois niin tyttö menee heti istumaan.

Myöskään tavaroita ei ole repinyt paikoiltaan enää muutamaan kuukauteen ja jos sattuu jotain "kiellettyä" ottamaan niin vie takaisin samalle paikalle pyydettäessä. Suuhunsa ei enää onneksi pahemmin mitään lykkää. Ennen oli se tyyli että laittoi mahdollisimman äkkiä suuhunsa jos jotain sellaista oli ettei olis saanut laittaa..

Sanoisin että "pahin" vaihe loppuu siinä 1,5-2v iässä. Näin meillä molemmilla lapsilla.

 

[tytön äiti]

Meillä tyttö alkoi ymmärtää kiellot vajaan vuoden ikäisenä. Toinen juttu olikin sitten saada tyttö tottelemaan niitä kieltoja. 1,5-vuotiaana otettiin jäähy käyttöön. Ensin kielto, sitten uhkaus jäähystä ja kolmannella kerralla mennäänkin jo jäähylle työhuoneen nurkkaan. Tuo jäähy on toiminut meillä erittäin hyvin. Nyt tyttö on 2v3kk ja harvoin täytyy jäähyllä edes käydä. Hyvin menee kiellot perille. Tyttö on perusluonteeltaan suht rauhallinen ja harkitsevainen, joten senkin vuoksi on ollut aika helppoa. Uhmakohtauksia ja raivareita kuitenkin tulee päivittäin.

 

[@@@@]

Meillä vuoden vanhana ymmärrettiin kielto, mutta kuin kiusallaan uhmattiin sitä kovasti. Lapsi otti sen leikkinä, kun kielsi ja otti pois jostain, niin oli hauskaa tehdä uudestaan ja uudestaan vaikka selvästi tiesi ettei niin saa tehdä. Aloimme antaa pieniä luunappeja sormille, silloin kun mikään ei mennyt perille useasta kiellosta ja pois ottamisesta huolimatta. Siis niin pieniä, ettei varsinaisesti satu, mutta lapsi tajuaa, ettei ole kyse enää mistään leikistä. Pikkuhiljaa alkoi oppia, että ei on ei ja noin 1,5 vuotiaana uskoi jo aika hyvin. Siinä vaiheessa niitä pikku nappaisuja tarvi antaa enää tosi tosi harvoin. Nyt 1v 9kk voi sanoa, että uskoo tosi hyvin. Tosin on joitain asioita, mitkä ovet kertakaikkiaan niin mielenkiintoisia juttuja, ettei millään voi olla tekemättä vaikka kieltää. Kuitenkin pääpiirteittäin uskoo jo tosi hyvin ja erittäin harvoin meillä turvaudutaan siihen pieneen luunappiin sormille. Siitä kyllä uskoo nopeasti. Täällä on tietysti niitäkin, jotka tuomitsevat pikku luunapit täysin, mutta se aihe ei olekaan tämän ketjun idea. Jäähyt ei meillä vielä toimi, kun ei ymmärrä sitä, että jostain syystä pitäisi pysyä paikoillaan.

 

[keittiöpsykaa]

Lapsi tajuaa myös EI-sanan. Itse ainakin haluan, että lapsi sosiaalistuu normaalisti oppimaan erilaiset sanat ja äänenpainot, eikä niin, että EI on yhtä kuin fyysinen rangaistus (on muuten Suomessa kieletty). Tällainen lapsi oppii kyllä tottelemaan nöyrästi, mutta pinnan alla kuohuu, kunnes jonain päivänä pääsee antamaan samalla mitalla takaisin - jolle kulle!

Eiköhän kannattaisi noudattaa ihan puhdasta fyysisen koskemattomuuden sääntöä rangaistuksissa. Jollekin "pieni luunappi" on toiselle "harmiton tukistus". Oppimista on siis enemmän vanhemmilla kuin lapsilla - yksivuotias tuskin tekee mitään niin kamalaa, että vatii luunappeja. Mitä sitten jos ei vielä (!) aina usko. Rajat täytyy oppia, ei yksivuotiaalla ole mitään tajua oikeasta ja väärästä vielä, eikä varmasti tee mitään kiusatakseen, kokeillakseen kyllä.

 

[noniinno]

Meillä on myös 1,3 v lapsi ja kiellot menee vaihtelevasti perille. Itse henkilökohtaisesti uskon, että kannattaa kieltää tottakai ja hakea lapsi pois, jos ei usko, mutta hermostumaan tai luunappeja antamaan en lähtisi. Olen itse huomannut, että tuo "kaikkeen koskeminen" on ohimenevä vaihe ja se vähentyy itsestään, oli sitten kielletty nätisti tai nappailtu sormille. Jopa tuttavaperheemme kaksivuotias, jota tuskin koskaan kiellettiin (katsoin kauhulla sivusta), on nyt myös oppinut tosi kivasti tottelemaan ihan normaaleja käskyjä, eikä todellakaan kotona eikä kylässäkään koske enää sopimattomiin paikkoihin. Mun mielestä täytyy siis muistaa, että noin pieni ei vielä pysty täysin käsittämään kieltojen tarkoitusta tai merkitystä, joten lempeä, mutta myös johdonmukainen suhtautuminen säästää myös omia hermoja.

 

[@@@@]

Meillä oli kyllä lapsi erittäin sinnikäs. Jos ei yhtään luunappia olisi saanut, ei olisi tullut yhtään mitään. Lapsi ei kertakaikkiaan reilun vuoden iässä uskonut vaikka kuinka kielsi tai otti pois kielletystä paikasta. Meillä päivät alkoi olla sitä, että äiti hokee eitä kaiken aikaa. Ei ollut kivaa itselle, eikä lapselle. Pienestä napsusta alkoi ymmärtää, että se ei tarkoittaa todella ei, ja pian alkoi riittää se, että uhattiin sillä napsulla ja lapsi uskoi jo siinä vaiheessa. Mitenkään hermostuksessani en sitä tehnyt vaan aikani kielsin, sitten uhkasin napsulla ja sitten toteutin jos ei vieläkään uskonut. Näitä tilanteita on nykyään äärimmäisen harvoin.

 

[elli vaan]

jossain vaiheessa ihan selvästi ymmärsi kiellot, ehkä noin 1v, mutta sitten tulikin peliin uhma... nyt ikää on reilu 2,5v ja koko ajan peräänkatsottava on. toki tulee rauhallisiakin hetkiä...
poika on kiltti, mutta erittäin aktiivinen ja utelias...

 

[VP.]

Meillä 1-v. tyttö, joka tottelee jo melko hyvin. Ein merkitys upposi vasta sitten, kun minulla oli komennossa tunnetta mukana. Toisin sanoen, kun tyttö puri ja raapi (paljon!) ja minua sattui oikeasti, niin neiti ymmärsi äitin olevan vihainen, kun EI! tuli tulisen mulkaisun kera. Tyttö säikähti vihaista äitiä ja alkoi itkeä. Nyt ei tarvitse kovasti komentaa, vaan uskoo vähemmälläkin. Yleensä... Ja lähes säännönmukaisesti suuttuu, kun "#¤&%¤" äiti kieltää kaiken kivan mullan syömisestä koiran kiusaamiseen

 

[Meidän neiti]

Meillä kukkiin koskeminen/mullan syönti loppui yhteen kertaan, kun reippaasti huudosta välittämättä hanan vieressä huuhtelin suuta ja kaivelin multaa pois pitkään ja hartaasti. Oli ilmeisesti niin kurjaa, että yksi kerta tehosi. Muutenkin aika hyvin kiellot menee perille, eli normaalisti uskoo jos kieltää, toisinaan, jos kyse on jännästä jutusta, niin sitten kyllä loukkaannutaan verisesti ja käydään lattialle kirimään. ja mitään asioita yhtä arvoesinettä lukuunottamatta meillä ei ole siivottu pois alahyllyiltä yms. lapsen tullessa. Kyseessä 14 kk ikäinen kiltti mutta menevä neito.

 

[äfviis]

Lapsi kyllä oppii äkkiä ymmärtämään Ei-sanan merkityksen, mutta lapsi on niin intensiivisesti tässä hetkessä täysillä elävä, että se kielletyn asian tekeminen on niin kiinnostavaa, että se "himo" voittaa kiellon. Kyse ei ole tahallisesta tottelemattomuudesta, vaan Ei-kiellon rikkominen on tuon ikäisillä normaalia. Erityisen ongelmallista asia on vilkkailla lapsilla, jotka oppivat varhain kävelemään. Rauhallinen, paikallaan pysyttelevä lapsi ei ylety pahantekoon kuin juokseva kanssasisar/-veli.

Systemaattisesti kieltämistä. Vaikka pahimpia kohtia raivaisi lapsen tieltä pois, niin varmasti kiellettävää jää ihan tarpeeksi. Meillä on keittiön alakaappi sellainen, että sitä annan penkoa, vaikka se tarkoittaakin sitä, että joudun 3-4 kertaa päivässä korjaamaan tavarat takaisin alakaappiin. Kyseisessä kaapissa on muoviastioita (spagettisiivilä, suppilo, kaulin jne), joten ne on helppo pesaista puhtaaksi ja niillä lapsi ei voi satuttaa itseään eikä muita.

 

[kati3]

ei meillä tuo 9v poikakaan tottele läheskään aina... että kai se oppiminen jatkuu läpi elämän

meidän 2v neitiin tehoaa jyrkkää käskyä ja kieltoa paremmin tunteisiin vetoaminen. ihan oikeasti joku, mihin ei kielto eikä edes huuto auta, saattaa sujua tosi hyvin kun sanon, että "äidin tulee tosi paha mieli jos..." tuo meidän 2v neiti on ilmeisesti sellainen, joka ei halua että äidille tulee paha mieli. mun esikoinen ois varmaan vastaavassa tilanteessa aikanaan kysynyt "mitä sitten?".

niin on erilaisia lapset...