Toukokuun tiitiäiset 2015 *tammikuussa*

[SJ]

Carna: mä ostin ihan prismasta cirafin harsoja, 6kpl maksoi jotain 10e? Olivat minusta hyvälaatuisia. Kangaskaupasta ostin sitten tuota froteesuojaa pinnasänkyyn, vaunuihin ym. Kolme isoa palaa, ne maksoi jotain 30e. Sillä äitiyspakkauksen luirulla froteepalalla ei minusta tee yhtään mitään
Meillä on kaikki vauvaa varten valmista, vaatteet, lakanat ym. Pesty, silitetty ja viikattu, pinnasänky pedattu, kaikki tarvikkeet nenätippoja myöten ostettu Viime viikolla tein kunnon siivouksen kotona ja nyt kaksi viime päivää oon viettäny pihalla haravan varressa ja kukkapenkkejä nyppiessä. Ihanaa kun tulee kevät ja pääsee pihaa laittamaan. Meillä iso takapiha ja etupiha (asutaan omakotitalossa, vähän syrjemmässä) ja pihojen laitto on sellainen ikuisuusprojekti, joka vuos aina jotakin koitetaan saada valmiiksi. Kai tätä viikkoja kestänyttä siivous, sisustus, pihanlaitto -inspiraatiota voi pesänrakennusvietiksi kutsua Alaselkä meinaa kipeytyä, kun useamman tunnin kökkii rikkaruohojen perässä, mut siinäpä mun kivut onkin.. Selkäkin vetreytyy pian kunhan vaan sängystä pääsee ylös ja venyttelee. En ikinä olis uskonut että raskausaika voi olla fyysisesti ja henkisesti näin helppoa ja olen kiitollinen siitä.. liian moni joutuu kärsimään vaikka ja mistä vaivasta jo alusta alkaen, ei ihme että suurin osa odottajista on ihan kypsiä koko raskauteen jo loppuajasta. Mulla olis kans vielä yks tehtävä tekemättä opinnoissa ja sitten saakin keskittyä opintojen osalta 100% graduun, kun kaikki muut on suoritettu
ootteko te miettinyt ristiäisiä tai pitääkö täällä kukaan muu nimiäisiä? Mitä ohjelmaa/tarjottavaa ootte ajatellu?

SJ 37+4

 

[Haave]

Heipä hei pitkästä aikaa!

Täällä meillä onkin riittänyt draamaa taas vaihteeksi. Kuutisen viikkoa sitten jouduin sairaalaan kovien ylävatsakipujen takia ja syyksi paljastui iso sappikivi ja sappirakon tulehdus. Tulehdusarvot kävivät melko korkealla ja synnytyksen vaaran vuoksi vauva sai kortisoonit jo rv 28+. Sappirakkoon kuitenkin laitettiin dreeni jolla saatiin tulehtunut sappineste ulos ja 5 päivän sairaalareissun aikana saatiin tulehdusarvot kuriin. Sappi dreeni on jo poistettu, mutta sappirakon tulehduksen uusiutumisriski on todella suuri joten kuukauden päästä synnytyksestä olisikin edessä sappirakon poistoleikkaus.

Valitettavasti iso sappikivi aiheuttaa melkoisesti oireita ja äitipolin lääkärin kanssa soveimme että yritän sinnitellä ensi viikkoon jolloin tulee 35 viikkoa täyteen, sitten päätetään käynnistyspäivä. Ainoa hyvä puoli on se, että olen niin tiukalla ruokavaliolla (enkä uskalla paljoa syödä pahan sappikohtauksen pelossa) että paino ei ole noussut grammaakaan kuuteen viikkoon. Vauva onneksi kasvaa hyvin joten tuskimpa siitä on kovastikaan haittaa vaikka mulle ei kiloja enempää tulisikaan. Että tämmöinen raskaus tämä. Esikoinen syntyi yllättäen rv 32+3 ja tämä raskaus ei myöskään loppuun asti mene. Mulle ei varmaan oo sitten tähtiin kirjoitettu normaalia raskautta. Pääasia tietenkin se että vauva saisi olla massussa vielä viikon toista jotta olisi mahdollisimman kypsä eikä joutuisi keskolaan.

Tämän kaikenkaan takia en ole saanut kaikkia vauvan tavaroita laitettua valmiiksi. En tiedä miksi! Osa vaatteista on pesty, mutta silitys vielä puuttuu. Pinnasänky on kokoamatta ja petaamatta. Vaunujen ja turvakaukalon päälliset olen sentäs pessyt mutta ne pitäisi vielä viritellä takaisin paikoilleen. Ainoa mikä vielä on ostoslistalla on lisää harsoja ja ehkäpä kosteuspyyhkeitä. Vaippoja on ostettuna ja tutit. Niin ja pitää se tuttipullo tietenkin ostaa sillä leikkausta varten vauva pitää opettaa myös pullolle että isä pystyy häntä sitten hoitaa kun itse olen sairaalassa. Ei varmaan tarvi mainita että sairaalakasseja (niin vauvan kuin minun) ei ole edes etäisesti mietitty. Ei ole varmaan menny vielä jakeluun että ensiviikolla meillä on tiedossa päivä jolloin vauva syntyy! Tai ainakin milloin häätö aloitetaan. Onneksi alakerrassa oli jo sen verran pehmenemistä ja kohdunkaulan lyhetymistä tapahtunut, että toivonmukaan käynnistäminen onnistuu.

Anteeksi sekava viesti, mutta tässä on niin monelta viikkoa asiaa samassa pötkössä, että voi olla aika haastavaa saada selvää tästä sepustuksesta!

Tsemppiä toivon kaikille loppuajalle, uskomatonta kuinka äkkiä aika on mennyt ja ensi kuussa on meidän kuu!

 

[(Laura)]

Moi! Enpä ole puolenvälin jälkeen kirjoitellut.. Täällä vielä keskustelu jonkinlaisena pyörii. Viikkoja 37+2 tänään. Töistä jäin pois jo joku viikko sitten ja en hetkeäkään liian aikaisin.. Kotia on koitettu remontoida, ostettiin isompi asunto (talo) uutenavuotena. Vauvalle on kaikki valmiina ja tiedetään jo että meille odotetaan tyttöä tällä kertaa (aiemmat tyttö ja poika).

Minulle puhkesi tässäkin odotuksessa rdm ja nyt insuliinihoitoisena. Kaikki ruoka nostaa sokereita ja insuliinista ei ole kummoista apua vaikka sitä työnnetään jo ämpäritolkulla reiteen. Käynnistykseen olen saanut jo ajan viikolle 40+0, eli 4.5. Aion kyllä itkeä käynnistystä viikkoa aiemmaksi.

Raskaus on ollut raskas. Alkuun oli väsymyshuono olo, sen jälkeen jonkin sortin stressiahdistus. Nyt viimeiset viikko tai kaksi kivuliaita supistuksia, iskiasvaivaa, närästystä, turvotusta, päänsärkyä..

Pari päivää ollut tässä kovin itkuinen/vihainen/väsynyt. Toisaalta innostun lenkille ja remontoimaan koko illaksi ja naurattaa kaikki. Kunnon maanis-depressiivinen fiilis.. Vauva on laskeutunut (näyttää hassulta kun vatsa roikkuu niin alhaalla), kohdunsuu on sormelle auki jo viime viikolla ja kohdunkaula on hävinnyt lähes kokonaa. Ummetuskin on poissa ja vatsa toimii monta kertaa päivässä. Pääkivut on jatkuva riesa eikä häviä panadolilla. On vähän semmoinen fiilis ettei tarvitse käåynnistystä odottaa..

Ylhäällä joku kysyi nimiäisistä. Meille semmoiset on tulossa jo heti toukokuun viimeisellä viikolla. Kotona ollaan vain mummojen ja omien sisarusten kanssa perheineen. Kahvia, kakkua ja riisipiirakoita. Kaikki tulevat ihan läheltä. Nimi on jo valmiina. Sen paljastaa isommat sisarukset. Aikoivat kertoa runon, jonka lopuksi nimi kerrotaan. Tuo meidän tyttö meinasi runon keksiä ihan itse.

 

[Oodikas]

Minunkin pitäisi hommata sitä muovitettua froteeta jostain. Eihän se yksi pala riitä mihinkään, jos vahinko sattuu ja tosiaan vaunutkin olisi hyvä suojata. Pitääpä katsella, mistä löytyisi. Meillä ei ole kangaskauppaa lähellä mutta kai tuota voi Ouluun sen verran eksyä, jos ei Prismasta löydy.

Perjantaina oli neuvola. Eipä mitään ihmeitä siellä. Hemoglobiini on lähtenyt hyvään nousuun lisäraudan ansiosta ja oli nyt 123. Alhainen tuo on minun normiin nähden edelleen niin jatkan rautaa varmaan loppuun asti. Sf-mitta taisi olla ennallaan ja siitä ei nyt puhuttu mitään. Tai täti ensin sanoi, että 36 mutta kirjasi neuvolakorttiin kuitenkin 34 cm. En tiedä saiko se erin mittaustuloksen vielä tuon ekan jälkeen vai kirjoittiko väärin. No ihan sama. Yläkäyrillä ja pilvissä mennään, mutta minkäs teet. Lapsivettä edelleen siinä normaalin ja runsaan välimaastossa.

Neuvolassa myös puhuttiin puudutuksista sitten synnytyksessä ja nyt minua taas jotenkin huolettaa kaikki. Oysissa kätilö vakuutti, että jotain ehditään antamaan ja puhui paljon kohdunsuulle laitettavasta puudutteesta. En ajatellut asiaa sen enempiä, mutta nyt neuvolassa jutellessa tajusin, etteihän mitään kohdunsuuta ole enää ponnistusvaiheessa eli sitä ei myöskään voi silloin puuduttaa. Ja epiduraalistakin sanottiin, että väärällä hetkellä laitettuna se voi pysäyttää synnytyksen etenemisen. Jos vaikutus meinaa loppua just ponnistusvaihetta ennen niin onko se väärä vai hyvä hetki lisätä? Minua nimenomaan pelottaa se ponnistusvaihe enkä todellakaan halua tuntea, miten paikat venyy, paukkuu ja repeilee. Taisin huhtikuisten puolelta vasta lukea, että jollekin ei oltu lisätty epiduraalia just ennen ponnistusvaihetta syystä, ettei hyödytä enää. Yritin kysyä mahdollisia syitä tälle mutta en saanut kunnollista vastausta. Tietenkin voi olla ehtimisen kanssa tiukkaa, jos vauva on jo tulossa mutta silloinhan sanotaan, ettei enää ehdi. Se on sitten eri juttu. Tosin mie haluan, että jotain ehditään laittaa... Vaikka ponnistusvaihe ei kestäisikään kuin hetken avautumisvaiheeseen nähden, niin se on tosiaan minusta silti se pelottavin ja kivuliaimmalta kuulostava vaihe enkä tahtoisi joutua siihen ilman mitään kunnollista kivunlievitystä. Neuvolassa puhui myös pudentaalista, mutta olen lukenut, että sen laittaminen onnistuu hyvin harvoin kunnolla. Hoitaja yritti vakuuttaa, että Oysissa on osaavat lääkärit ja puudutus yleensä onnistuu. En vakuuttunut. Saa nähdä pitikö tässä vielä kiireellisenä käydä pelkopolilla juttelemassa... Ei minua edelleenkään sektiokaan hotsita, mutta se ei ainakaan käy kipeää. Jälkeenpäin kipuja on tietenkin, mutta niin on myös silloin, kun alakautta synnyttää ja paikat on tikattuna.

Eikö teillä muilla tosiaan ole turvotuksen kanssa ongelmia? Mulla ei mene iltapäivästä enää omat kengätkään kunnolla jalkaan. Lenkkarit menee just ja just, kun löysyttää nauhat mahdollisimman löysälle. Silti kengät puristaa välillä jopa niin, että varpaat puutuu. Tukisukat ei kauheasti auta ja ne tekee nilkkoihin nestepatit huonona päivänä. Eilen sitten äiti keksi alkaa panikoimaan, että saan veritulpan tämän turvotuksen takia ja tätini oli ollut myös sitä mieltä, ettei huoli ole turhaa. Siis, kun ne tukisukat tai siis nestepatit voisi aiheuttaa tukoksen, joka lähtee liikkeelle, kun sukat ottaa pois. Niin kuin en muutenkin murehtisi kaikkea ja olisi huolissani verenkierrosta niin tämä nyt vielä sitten päälle. Mulla tosiaan alkaa jalat puutumaan jo pelkästä pidempään paikoillaan seisomisesta. Ruokaa tehdessä ja istuessa saattaa alkaa kädet ja jalat muuttumaan sellaisiksi sinipunertavan kirjaviksi kuin jos palelisi tosi paljon. Minuahan ei tosiaan vain palele vaan sinertyminen johtuu siitä, kun veri ei kierrä. Perjantaina olin pihalla haravavoimassa eikä ollut mikään helppo homma sekään. Liitoskipujen kannaltahan siinä tarvii kävellä lopulta aika vähän eli siltä kantilta onnistui. Mutta paikoillaan seisominen turvotti ja puudutti jalkoja niin, etten lopulta meinannut selvitä ulkoa sisälle. Sormetkin meni ihan oudoiksi enkä saanut jätesäkkejä solmittua. Jotenkin pitäisi saada liikuttua enemmän, mutta en vain oikein keksi miten. Ja ei tuo tilapäinen aktiviisuuskaan paljon auta. Olen käynyt kauppakeskuksessa pyörimässä, mutta sieltä tullessa istumisen jälkeen sinerrys alkaa kuitenkin ja kintut on niin turvonneet, että varpaatkin tuntuu poksahtavan kuin ylikuumennetut prinssinakit. Neuvolassa tästä turvottelusta jne sanoin, mutta hoitajaa se ei huolettanut mitenkään. Vaikka se synnytys pelottaakin niin melkeinpä toivon, ettei tämä raskaus mene laskettuun aikaan asti... Liikaa vaivoja ja huolta.

Nyt taidan ottaa koirat mukaan ja lähteä pihalle haravoimaan, kun aurinko taas paistaa niin kauniisti. Tai sitten vain heittelen palloa koirille... Mutta ulos tekee mieli. Mies tulee neljän pintaan töistä niin sitten viimeistään pääsen sisälle, jos oikein raihnaiseksi taas muutun.


Oodikas 36+3

 

[(Laura)]

Oodikas Olen tehnyt yhden lapsen luomuna ja toisen epiduraalin kanssa. Epiduraali auttoi nimenomaan aukeamisvaiheessa, ei niinkään enää ponnistaessa. Luomuna huomasin ettei ponnistus satu oikeastaan. En ole kyllä kummankaan aikana revennyt yhtään ponnistaessa. Se tuntuu kuin änkäisi oikein tiukkaa kakkaa.. Ponnistaminen tuntuu oikeastaan aika helpottavalta. Olen kyllä niin huono jännittäjä, etten laita yhtään ns.vastaan vaan alakerta on rentona.

Ja minä oon sun turvotuskaveri. Viikossa tuli 6kg painoa ihan yhtä-äkkiä. Sormetkaan ei taivu nyrkkiin. Tennarit menee jalkaan kun jättää viimeiset nauhanreiät laittamatta.. Minulla on turvotusta kasvoissakin!

Viimeyönä maha meni ihan sekaisin. Olin vesiripulilla pari kertaa yöllä. Toivon nyt että olisi merkki pian alkavasta synnytyksestä. Supistuksia tullut aamu kymmenestä saakka, mutta kovin on leppoisen tuntoisia vielä.

Muoks. 37+6

 

[Oodikas]

Kiitos, kun kerroit kokemuksistasi (Laura). Mulla, kun on se radikin, niin pelkään vauvan olevan iso ja että paikat repeilee oikein viimeisen päälle pahasti. Siksi sitä ponnistusvaihetta pelkään niin paljon. Neuvolassakaan, kun ei mitään kokoarviota koskaan anneta enkä siihen kuitenkaan luottaisi edes. Antaisikohan ne jotain kokoarviota pelkopolilla, jos siellä vielä kävisin... Toisaalta olisi varmaan parempi olla tietämättä onko sieltä tulossa 3,5 vai 4,5 kiloinen vauva. Hermostuttaisi vain lisää, jos tietäisin, että on iso. Äiti kyllä eilen yritti lohduttaa, ettei se koko kuitenkaan määritä sitä onko synnytys helppo vai vaikea. Mulla on kaksi veljeä ja me kaikki ollaan oltu yli nelikiloisia syntyessä. Toinen veljistä oli 52 cm pitkä ja painoa oli 4,3 kg. Oli niin harteikas, että oli meinannut jäädä jumiin pään synnyttyä ja äiti sanoi, että tosissaan sai töitä tehdä ponnistaessa. Sitten nuorempi veli oli 56 cm pitkä ja painoi 5,3 kg eikä synnytyksessä ollut mitään ongelmia. Luomuna on synnyttänyt ekat kaksi ja tässä viimeisessä on laitettu joku puudute ponnistusvaihetta ennen, kun lääkäri ja kätilö olivat tajunneet, että on todella iso vauva tulossa. Äiti itse sanoi, ettei tuntenut tarvetta milleen, mutta antoi laittaa sen puudutteen, kun henkilökunta hätäili. Mutta pointtina siis sopusuhtaisuus... Isokin vauva voi syntyä helposti, jos on painoa ja pituutta kumpaakin. "Palloa" tai kovin harteikasta on luonnollisesti vaikeampi synnyttää. Meille kuitenkin tyttö tulossa, niin sillä tuskin valmiiksi on mitään uimarin ladonoviharteita. Mutta pelottaa silti, minkäs teet.

Mulla kans on paino alkanut nyt nousta turvotuksen lisääntymisen myötä, mutta ei sentään noin rajusti kuin sulla (Laura). Jossain vaiheessa tuli pari kiloa ihan hetkessä, mutta niistä toinen katosi, kun turvotus vähän hellitti. Koska sulla on seuraava neuvola? Mulle sanottiin, että jalkojen turvotus ja lievä sormissakin on vielä normaalia, mutta jos kasvoihin ja muualle tulee niin pitää tarkistaa verenpaineet ja virtsan valkuaisaineet raskausmyrkytyksen varalta. Mullakin sormia turvottaa jonkin verran. Niveliin sattuu, kun sormia koukistaa ja onhan nuo nakit välillä melko turpeat. Verenpaineita olen seuraillut kotona, kun pelkäsin raskausmyrkytystä, mutta ovat pysyneet hyvinä ja neuvolassa todettiin pissankin olevan puhdasta. Eli ei syytä huoleen ainakaan tällä hetkellä.

 

["SJ"]

Haave: Tosi kurjalta kuulostaa sun kokemukset.. raskaus nyt on itessäänkin jo tarpeeksi stressaavaa ja tuo mukanaan kaikenlaista, niin ei olis tuommoista sappiongelmaa enää tarvinnut ilmaantua :/ Hyvä, että suunnitelmat on nyt kuitenkin tehty sen mukaisesti ja saat varmasti hyvää hoitoa

Oodikas: Meille synnytysvalmennuksessa sanottiin, että yleensä ainakin jonkun puudutteen ehtii kyllä saamaan, varsinkin ensisynnyttäjä kun synnytys yleensäkkin pidempi kuin uudestaan synnyttäjillä. Tokihan eroja on, eikä koskaan voi tietää kaikkea etukäteen, mutta en olisi tuosta huolissaan. Toisaalta myös kaikki, kenen kanssa olen keskustellut ja myös mitä täältä netistä olen kokemuksia lukenut, ovat sanoneet juuri tuota mitä (Laura)kin sanoi, että ponnistusvaihe on pikemminkin helpottava ja että nimeomaan avautumisvaihe on se kipein ja rankin osuus synnytystä. Mullakin kun on eka tulossa, niin tottakai se ponnistusvaihe pelottaa ja kaikki ajatukset ja mielikuvat siitä, että tuo iso vauva pitäisi jotenkin puskea ulos tuolta kuulostaa ihan hirveältä eikä aina meinaa mun järkeen mennä, että ei se välttämättä ole se synnytyksen pahin osuus. Supistuksia en pelkää ollenkaan, enkä niihin liittyvää kipua vaikka tosiaan kaikki sanoo, että supistukset ja avautumisvaihe on pahin ja ponnistusvaihe ei ole kipeä vaan helpottava. Tsemppiä sulle näiden mietteiden kans ja ota ihmeessä sinne pelkopolille yhteyttä jos tuntuu siltä, koska turha stressi synnytyksen suhteen voi hidastaa koko hommaa ja sehän ei oo myöskään hyväksi.

Tosi inhottavalta kuulostaa myös tuo turvotus teillä :/ Mulla on iltasin vaan nilkoissa sen verran, että sukan rajat näkyy. Mut esim. sormukset on edelleen sormessa. Ajattelin kyllä ne ottaa ihan lähipäivinä varulta pois, näin lopussahan turvotus voi ilmestyä ihan hetkessä ja olla tosi pahanakin. Mutta tosiaan ite oon siltä aika hyvin säästynyt, kuten kaikelta muultakin vaivalta. Jano on kyllä kova ja vettä tulee juotua useampi litra päivässä, mutta eipä vedenjuontikaan taida ihan noin pahassa turvotuksessa tuoda helpotusta?

SJ 38+3

 

[(Laura)]

Minullakin on radi ja nyt insuliinihoitoisena. Yhdessäkään raskaudessa ei ole sokerit pysyneet hyvinä teki mitä tahansa. Silti vauvat olleet pieniä. Eka 2100g ja toinen 3300g. Nyt painoarvio noin 3500g jos menee täysiaikaiseksi. Eli ei se radikaan aina kasvata isoksi. Synnytystä ei siinä mielessä kannata hirveesti pelätä, että se voi olla ihan turhaa. Minä en esim. ole koskaan revennyt tai tarvinnut tikkejä, olen kävellyt ihan itse salista osastolle ja istunut normaalisti. Ainut vaiva on ollut että pissaaminen vähän kirvelee synnytyksen jälkeen. En ole kärvistellyt vuorokausitolkulla vaan vauvat on syntyneet kolmessa tunnissa ja puolessa tunnissa. Kolmen tunnin synnytyksessä ehdin vielä saada epiduraalinkin! Synnytyskertomuksessani lukee "äiti hengittelee rauhallisesti lapsen maailmaan" (tämä siis ponnistusvaihe).Jotenkin sitä vaan aina rekisteröi ne kauhutarinat joita kuulee ja harvoin muistaa että tosi monesti synnytys on luonnollinen ja ihan kestettävissä oleva tapahtuma.

Minulla verenpaineet on olleet korkeat viime viikosta (150-160/80-90 ja pulssikin satasen luokkaa), virtsassa ei proteiineja ja myrkytysverikokeetkin oli ok. Kuitenkin turvotus on massiivista, sokerit ei enää laske edes paastona alle kuuden. Käyn neuvolassa nyt kerran viikossa ja äitipolilla kerran viikossa. Vähän puhuttiin että käynnistyksen voisi aikaistaa ensi viikolle kun viikot 39+. Jänniä aikoja tosiaan! Omakin keho kyllä antaa merkkejä että voisi käynnistyä spontaanisti.

rv 38+0

 

[Oodikas]

Mie juuri tänään täällä ihmettelin, kun omat sokerit pysyy kumman hyvin kuosissa. Yöpaastoksi tuli 11,5 tuntia ja mittaustulos oli 4,7 ennen aamupalaa. Olin ihan varma, että menee yli suositellun, kun aiemmin 10 tunnin pienikin ylitys tarkoitti vitosella alkavaa paastoarvoa. Toki nämä hyvät sokeriarvot on johtaneet siihen, että lipsun ruokavaliosta aina välillä pahastikin. :ashamed: Nyt varsinkin tuo lipsuminen on helpompaa, kun tarvii mitata vain 2 kertaa viikossa aamupaasto ja aterian jälkeiset. Mutta hyvänä puolena tässä kaiken keskellä on kuitenkin se, että viime aikoina mulla on ollut kauhea himo salaattiin ja niinpä täällä pupelletaan useamman kerran viikossa salaattia tonnikalalla, kanalla tms höystettynä. Salaattiaineksista hiilareita tulee vain täysjyväpastasta, jota laitan vähän ruokaisuutta lisäämään niin ehkei tuollaisena hyvänä päivänä ole niin paha, jos sitten syökin jäätelöä tai pullan. Mullahan ei maitoon keitetyt puurotkaan ole nostaneet sokereita liian korkealle, vaikka olen sokeroidun marjakeiton kanssa syönyt. Ei siis ilmeisesti se hankalin radi, vaikka tässähän ei neuvolan mukaan ole lieviä tai vaikeita muotoja. Väittäisin silti vähän toisin, jos mulla ei ole sokereiden kanssa mitään ongelmia ja (Laura):lla ei meinaa insuliinista huolimatta pysyä arvot rajojen sisäpuolella. Että ehkä jotain vaikeusaste-eroja kuitenkin on.

Tässähän on sitten jännät paikat, joko kohta syntyy ensimmäinen toukokuinen. Itselläni ei kyllä ole mitään tuntemuksia siihen suuntaan, että vauva syntyisi suunnilleen koskaan. Kipeitä supistuksia on ollut tasan kerran useampi viikko sitten. Harkkasuppareita sentään on ja aika usein vatsa onkin kiristävä ja kova kuin keilapallo. Edelleenkin toivon, että syntyisi toukokuun alussa tai korkeintaan muutama päivä lasketun ajan jälkeen. Mutta toiveitahan toki saa esittää ja vauva syntyy, kun hänelle sopii.

 

["SJ"]

Poika syntyi tänään rv 38+4, synnytys meni tosi hyvin ja luonnollisesti. Kesti n.6h eli aika ripeästikin ensi kertalaiseksi. Hyvä olo ja fiilis niin äidillä kuin kaikesta päätellen myös vauvalla

 

[Oodikas]

Oi, onnea SJ! :flower: Hienoa, että kaikki meni hyvin.

 

[(Laura)]

SJ

Onnittelut!!! Kerrohan vähän lisää kun ehdit ja jaksat! Ihanaa vauvan tuoksuista arkea koko perheelle!! Perästä tullaan kuhan tullaan..

 

[(Laura)]

Minä vielä tuskailen sokerien kanssa. Paastot ei näy asettuvan alle kuuden vaikka nostin taas insuliiniannosta. Aterian jälkeisetkin huitelee 12 lukemissa. Huomenna neuvola ja äitipoli samalle päivälle.

Vatsa mulla on aivan sekaisin ollut kolmatta päivää. Selkäkin on mennyt nyt viime metreille kipeäksi. Kaipa se vauva jo niin alas painaa. Kärsivällisyys ei ole ollut ikinä hyveeni eikä se ole tässäkään tilanteessa. Odottavan aika on pitkä ja toisten vauva uutiset lisää polttoja..

38+1

 

[Oodikas]

Minäkin mielelläni kuulisin vähän tarkempaa tarinaa synnytyksestä ja tietenkin poitsun strategiset mitat. Että jos vain jossain välissä ehdit ja jaksat, SJ.

Olen kyllä vähän kade, kun SJ jo sai nyyttinsä. Sinänsä hassua toivoa, että synnytys pian käynnistyisi, kun pelkään sitä. Mutta sittenpä se olisi ohi. Ja jos alkaa spontaanisti niin ei sillain ehdi edes panikoida. Toivonkin, että vältän käynnistyksen tai sitä ei ainakaan kovin paljon etuajassa sovita. Mutta ei nyt silti tänään tai huomennakaan tarvi käynnistyä, kun mies on reissussa. Tahdon hänet ehdottomasti mukaan. Eikä siitä haittaa ole, jos vauva tuolla vielä jonkin aikaa majailee. Torstaina vasta tulee 37 viikkoa täyteen ja ollaan täysiaikaisia.

Olen tässä pähkäillyt kantoreppujen kanssa... Tahtoisin sellaisen, missä voi kantaa vauvaa alusta asti. Lukemani perusteellä Baby Björn on saatanasta seuraava ja pitäisi ostaa Tula tai Manduca. Ergoa myös kehutaan. Mutta ovatpa nämä suositut merkit melkoisen kalliita. Toki niitä voi tuurilla käyttää pitkään, mutta silti. Onko teillä joku jo hankittuna tai kokemuksia jaettavaksi? Manducoita löytyy Torista käytettynäkin ja muutama Tulakin oli, mutta niistä pyydettiin vielä melko kovia hintoja. Toki yksi katsomistani oli käyttämätön. Jospa joku sukulainen vielä tarjoutuisi ostamaan jotain vauvalle niin voisin pyytää osallistumaan kantoreppuun. En kehtaa ketään pyytää noin kallista ostamaan muuten, vaikka tarjoutuisikin.

Eilen pesin ikkunoita, mutta lopetin sitten, kun vatsasta tuli taas kiristävä ja kova keilapallo. Alkuillasta olin sitten niin väsynyt, ettei edes sirkkelin ääni estänyt nukahtamasta. Tänään en meinannut päästä sängystä ylös, kun niin väsytti. Ja olin siis nousemassa klo 10.20 eli en edes kukon laulun aikaan. Jännä, kun välillä on tosi virkeitä päiviä ja saatan herätä ysin pintaan pirteänä. Ja sitten taas on näitä koomapäiviä, kun vain väsyttää ja väsyttää eikä jaksaisi tehdä yhtään mitään. Mies on tosiaan reissussa ja minun on pakko käydä tänään kaupassa... Pitäisi varmaan tehdä se nyt niin saa loppupäivän koomailla rauhassa. Jospa huomenna olisi taas energisempi päivä.


Oodikas 36+5

 

[(Laura)]

Mulla on kanssa välillä super energinen päivä ja sitten on niitä haamujengipäiviä kun vaan haahuilen ja haukottelen ja huokailen.. Nyt mulla on paikat niin kipeenä etten tiedä mitä tästä ois mieltä. Alakertaan vihloo niin kipeästi että huudan välillä ääneen. Sitten ne kivut äkisti lakkaa. Tunnen vauvan pään tai jotain jo peräsuolessa asti istuessa. Pelottaa että kun paikat lähtee aukeamaan, en ehdi sairaalaan kun lapsi on niin alhaalla. Tekis mieli lähteä telttaretkelle synnärin pihaan loppuajaksi

 

[SJ]

Noniin, voisin vähän tarkemmin kirjotella nyt kun poikakin nukkuu.
Eli tosiaan ihan normaalien 8 tunnin yöunien jälkeen heräsin eilen aamulla, kävin vessassa ja aloin keittään kahvia kun lapsivettä holahti kunnolla housuun n. Klo 8.30. Supistukset alkoi n. 9.30 ja parissa tunnissa jo olivat tosi kipeitä ja tulivat 2min välein. Sairaalassa oltiin 11.30 ja päästiin suoraan saliin, jossa sain epiduraalin joskus klo 13 aikaan, sitten sain hetken levähtää ja nauttia olosta kunnes ponnistusvaihe alkoi ja kolmen aikaan lapsi oli maailmassa repeytymiä tuli ja tikkejä mutta sanotaanko näin että hengissä selvittiin. Ei nyt mun kohdalla missään nimessä kivuton synnytys mutta onneksi nopea. Pojalla kokoa 2900g ja pituutta 47cm. Sairaalassa vielä ollaan, tähän mennessä kaikki sujunut mukavasti En missään vaiheessa uskonut tai edes toivonut että vauva syntyisi nyt jo, kun koko raskaus sujui niin helposti eikä synnytykseen viittaavia merkkejä sunnuntaina tai su-ma yönä ollut ollenkaan. Mutta se täytyy sanoa että kyllä sitä aivan totaalisen rakastunut on tuohon lapseen.

 

[Oodikas]

Kunpa itselläkin sujuisi kaikki noin nopeasti sitten. Monilla tuntuu olevan supisteluja päiviä ennen kuin lopulta alkaa kunnolla tapahtumaan. Mahtaa olla uuvuttavaa sellainen. Ystävälläni esimerkiksi on tullut kolme päivää kipeitä supistuksia ennen kuin lopulta synnytys on kunnolla käynnistynyt. Siinähän on jo ihan poikki valmiiksi ja suurin koitos on kuitenkin vasta edessä. Äitini puolestaan kertoi, että jotain supistelun tynkää oli ollut illalla ja aamulla oli sitten isäni pakottamana lähtenyt synnärille. Ei ollut supistellut mitenkään kipeästi tai tiuhaan niin oli ollut ihan varma, että joutuu vielä palaamaan kotiin. Kätilö oli tutkinut ja parahtanut, kun kohdunsuu oli ollut jo 8 senttiä auki. Vielä, kun olisi vähän odottanut kotona, niin olisi saattanut veli syntyä taksissa. Sinänsä lohdullista, ettei kaikilla ne synnytystä ennakoivatkaan supistukset ole mitään karmeaa tuskaa mutta tiedäpä sitten näin ensikertalaisena, milloin sinne Oysiin pitää lähteä. Vesien meno varma merkki, mutta supistusten kanssa saa kyllä vähän arpoa.

Laitoin vauvalle pedin valmiiksi. Aluksi saa nukkua siis siinä pahvilootassa. Meillä on sellainen pieni hävitykseen menossa ollut sohvapöytä, johon porasin laatikon kiinni niin sain sille kätevät jalat ja korkeutta lisää. Sairaalakassi pitäisi vissiin kans vähitellen pakata niiltä osin, mitä sinne nyt jo voi laittaa. Jättää päälle sitten lappu niistä puuttuvista tavaroista niin on helppo heittää ne mukaan lähdön tullessa ellei tulipalokiireellä tarvi lähteä. En vain osaa sitä kassia pakata. Tuntuu, ettei tässä ole mitään kiirettä sen suhteen ja vauva on tulossa joskus parin kuukauden kuluttua. En tiedä miten onkin näin pöhlö olo... Mies totesi, että kyllä sinusta nyt pian äiti tulee. Käskin lopettaa raskaana olevan pelottelun. Ei siis todellakaan yhtään sellainen olo, että laskettuun aikaan olisi se kolme viikkoa, mitä huomisesta laskettuna on. Jotenkin oletin, että tässä loppuvaiheessa olisi paljon tukalempi olo. Tokihan tämä olo voi muuttua vielä vaikka millaiseksi. Ja enhän tosiaan tiedä, millainen olo tässä vaiheessa pitäisi olla. Vaivoja on, mutta niitä on ollut niin pitkään, että olen jo oikeastaan tottunut. Diabeteshoitaja totesi, että olen vielä hyvissä voimissa, kun jaksan pestä ikkunoita ja haravoida. Ehkä mulla on siksi nyt parempi olo, kun olen ollut ulkona ja tehnyt jotain. Muuten ollut kuukausia vähän niin kuin tyhjän panttina ja aika turhauttavaahan se on ollut. En tiedä... Kuitenkin odotan, että vauva syntyisi, mutta se tuntuu vain niin kaukaiselta nyt. Ristiriitainen olo.


Oodikas 36+6

 

[(Laura)]

Minulla on viides päivä vatsa kuralla.. Kätilö soitteli kyselläkseen sokereista ja oli sitä mieltä että synnytys on lähellä kun vatsa tyhjenee. Voi kunpa olisikin. Käynnistys on varattu 4.5, eli viikko ja 3 päivää. Ei tässä kauaa tarvii odottaa, mutta päiväkin tuntuu nyt pitkältä ajalta.. Saan lopetella insuliinin pikkuhiljaa, siitä ei ole kummoista apua. Jos on ihan kauhea olo ensi viikolla, niin mietitään jos himpun ennemmin onnistuisi se käynnistys. Jos ja jos ja jos ja katsellaan. Ärsyttävää tämmöinen. Ois kivempi kun ois tietty päivä ja kellon aika ja synnytyksen kesto tiedossa etukäteen..

 

[Oodikas]

(Laura) Niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana. Olisihan se ehkä hauska tietää edes se päivä ja kellon aika suunnilleen, milloin synnytys käynnistyy. Paitsi ehkä tällaisen paniikkipetterin kannalta voisi vain lisätä paniikkia. En tiedä. Mutta jossittelu on turhauttavaa. Mielelläänhän sitä löisi yhden suunnitelman lukkoon, vaikka luonto voi silti vielä peliin puuttua. Olen huhtikuisia vähän seurannut ja siellä ei synnytys lähtenyt etenemään, vaikka käynnisteltiinkin. Kovin mutkainen voi tie olla, mutta onneksi toistaiseksi yksikään vauva ei ole kohtuun asumaan jäänyt. Melko kulunut fraasi ja laiha lohtu, jos olo on kurja ja haluaisi synnyttämään. Toivotaan, että sulla käynnistyisi synnytys spontaanisti.

En sitten tiedä onko tämä meidän tyttö sellainen, että jää asumaan kohtuun. Köllöttelee nimittäin pallean kohdilla edelleenkin. Ei haittaisi, vaikka vähitellen laskeutuisi alemmaksi, kun kaipaan sellaista pientä asiaa kuin vapaasti hengittäminen. Toisaalta kuitenkin tunnen välillä kipeää vihlontaa alhaalla ja kovaa painetta suoleen päin eli ehkä vauva on kuitenkin laskeutunut jonkin verran. Jos se on vain niin pitkä, että joutuu olemaan mutkalla pallean kohdalla vaikka pää on jo lantiossa?! Apua! Huomenna neuvolassa ajattelin kysyä, miltä vauva tuntuu terkkarin mielestä. Siis isolta vai normaalilta vai miltä. Diabeteshoitaja tosiaan olisi sillä kannalla, että pitäisi käydä Oysissa kokoarviossa, kun sf-mitta niin iso. Oma hoitaja puolestaan ei ole puhunut mitään siihen suuntaan. Kai se kokeneena kuitenkin hoksaisi, jos vauva tuntuisi kovin suurelta? Ärsyttää, kun yksi sanoo yhtä ja toinen toista. En tiedä pitäisikö tässä olla "huolissaan" vauvan koosta sen sf-mitan takia vai ei. Luonnollisesti tällaisessa tilanteessa olen huolissani. Enhän muuten olisi minä. :saint:

 

[(Laura)]

Mitäs ne OODIKAS sinun mitat on?? Minua on ultrattu usein ja painoarvio keskikäyrällä. Painoarvio viikolla 36+3 oli 2900g ja sf mitta tuolloin 35cm. Siitä nousi mitta 36,5cm kunnes tällä viikolla oli vatsa laskeutunut ja mitta taas 35cm. Nyt siis vii?koja 38+3. Lopullinen poainoarvio viikolle 40 on noin 3500g

 

[Oodikas]

Mulla siis on tuo sf ollut yläkäyrän yläpuolella heti viikosta 22 asti, kun sitä alettiin mittaamaan. Sitten se rv 30+5 oli keskikäyrällä, mutta pompsahti siitä sitten reilusti (6 cm) ylöspäin ja taas yläkäyrän yli. Rv 33+4 mitta oli 34 cm ja 34+5 on kirjattu sama 34 cm, vaikka terkka ensin puhui 36 sentistä. Tuo 34 olisi itseasiassa keskikäyrällä mutta 36 taas yläkäyrällä. Huomenna on tosiaan neuvola niin kuulee mikä tilanne on nyt. Tänään siis 37+0. Vauvan kokoa on arvioitu ultralla viimeksi äitipolilla rv 26+4, jolloin painoksi sanottiin 969 g.

 

[Oodikas]

Neuvola takana. Viime kerralla sf-mitta oli sen 36 cm. Oli kirjausvirhe neuvolakortissa. Nyt vauva oli laskeutunut alemmaksi ja mittakin oli sentillä pienentynyt. Terkka meinasi, että lapsivesi sitä mittaa on nostanut ja radi taas sitten sitä veden määrää. Vauva puolestaan olisi ihan normaalikokoinen. Arvioi, että siinä 3,5 kilon tietämillä olisi lasketun ajan koittaessa. Sen sijaan mulla oli sitten paino noussut viikossa 1,5 kg. Turvotuksen piikkiinhän tuo menee ja sain käskyn levätä kotona enemmän. En tiedä mitä täällä oikein teen, kun en muka missään välissä ehdi käydä makoilemassa. Ja sitten illalla jalat on kuin tukit. Jo nyt aamupäivällä jalat oli niin turpeat, ettei edes Crocksit meinanneet mahtua jalkaan. Laitoin kuitenkin heti herättyäni tukisukatkin jalkaan. Eli turvotus on vain pahenemaan päin kun ei yön aikanakaan enää lähde pois. Onneksi verenpaineet on kuitenkin ennallaan ja pissa puhdas niin ei vielä ainakaan raskausmyrkytyksestä ole merkkejä. Turvotustahan tulee kuitenkin useimmille tässä lopussa.

Kuis muiden olot ja tilat?


Oodikas 37+1

 

[linkkari]

Meillä tuhisee kotona pieni tyttö, joka täyttää huomenna kaksi viikkoa. Mun verenpaineet nousi ennen pääsiäistä ja jouduin osastolle lepäämään. Lepo päätettiin lopettaa synnytykseen, kun viikkoja tuli 37 täyteen. Tyttö syntyi heti yhden päivän käynnistyksen jälkeen. Synnytys oli helppo.

Kirjoittelen lisää, kun pääsen tietokoneelle. Tämä viesti nopeasti kännykästä.

linkkari ja tyttö 13 päivää

 

[(Laura)]

Onnea pikkutytöstä!!! :heart:

Tylsääkun pitää itse vielä odottaa. Kaikki mahdolliset synnytystä ennakoivat oireet on tulleet ja menneet ja meidän tyttönen vain nauttii kohtuasunnostaan..

On ollut maha löysällä viisi vai jo kuusi päivää? Supistaa, polttaa, kirvelee, koskee selkään, vatsaan, reisiin... Paikat varmasti pehmenee siellä, vaan tuskallisen hitaasti käy tämä valmistautuminen.. Vatsakin roikkuu niin alhaalla että rintalastan alaosa (ylävatsa) näyttää kuin ois kuopalla.. On sukkapuikkkokipuja ja menkkakipuja, repivää kipua ja jomottavaa kipua.. Kaikkeen auttaa lämpö ja panadol joten mitenkään ei ole tosi kyseessä..

Kolme ässää on kovasti käytössä, mutta aiheuttaa vaan lähinnä lisää uusia kipuja, joten ne unohdetaan. Paitsi saunominen, joka tuntuu hyvältä kipeelle selälle.

Luulen että tämä ei käynnisty omiaan. Ensimmäinen raskauteni käynnistettiin kun lapsivesi meni ja supistuksia ei kuulunut vuorokauteen. Toinen käynnistettiin koska 40+1 ei vielä tapahtunut edes pehmenemistä ja sokerit oli tosi huonot. Olen pikkuhiljaa alkanut sisäistää että synnytys tapahtuu 4.5-5.5 välillä käynnistyksellä.

Toivon silti että olen väärässä.. Päätään on niin vaikea huijata. Koitan olla ajattelematta oireita ja miettiä synnytystä, mutta se nyt on ainut asia joka päähän mahtuu.. Ihan kuin ois taas toiveilija joka kuulostelee oireitaan voisiko plussa jo tässä kuussa tulla?? Eli alku ja loppu yhtä ärsyttävää toiveilua..

38+5

 

[Oodikas]

Onnea pienestä tuhisijasta, linkkkari ja perhe! :flower: Kunhan ehdit niin kerro tosiaan vähän tarkemmin synnytyksestä jne.

Nyt täytyy sanoa, että kyllä huomaa vauvan laskeutuneen alemmaksi. Pienimpänä muutoksena maha on nyt eri muotoinen ja laskeutunut sekin. Kävin vähän pihatöissä ja normaali takki mahtui päälle ihan ookoo. Suurempana muutoksena on sitten melkoinen paineen tunne tuolla alakerrassa. On ihan erilainen meininki kuin pari päivää sitten. Nyt on sellainen olo, että kyllä tuo tuolta joskus ulos tulee. Illalla tyttö survoi nyrkillä kohdunsuuta melko rajusti ja nauroin miehelle, että varmaan käsi vilkkuisi, jos vähän kinttuja levittäisin. Hyvänä puolena mainittakooon myös se, että kipu häpyluussa on hellittänyt. Ikävämpänä juttuna alaselkä on alkanut kipuilemaan enemmän. Mullahan ei itseasiassa liitoskivut ole selässä juurikaan tuntuneet, mutta nyt alaselkä vaivaa tuon tuostakin. Kipu on sellaista omituista juilintaa, mitä en ole ennen kokenut. Vähän niin kuin menkkakipuja muttei sitten kuitenkaan. Moninaiset on vaivat ja varmaan on vielä monenlaiset kivut tulossa ennen kuin vauva on maailmassa. Nämä uudet tuntemukset sai minut nyt kuitenkin tajuamaan, että synnytys voi käynnistyä ihan koska vain. Niinpä aloitin eilen sen kuuluisan sairaalakassin pakkaamisen. Tai no, valitsin vauvan kotiutumisvaatteet ja toin ne alakertaan. Kassi jäi vielä varastoon, kun en muistanut sitä samalla ottaa enkä sitten jaksanut toista kertaa mennä ylös, kun supisteli sen verran kovasti.


Oodikas 37+2