Toukokuun vauvat 2010

[Hilma77 ejk]

Huh, --S--, kyllä tuo varmaan säikytti! Toivottavasti odotus menee nyt ongelmitta loppuun asti.

Täälläkin nukutaan selällään. Joskus laitan tyynyn jalkojen alle, mutta muuten ongelmitta. Äitiyspakkaus on haettu ja läpi ihmetelty. Hirmu monipuolinen! Muuten en ole hankkinut vauvalle vielä mitään. Tänään ostettiin uusi lamppu vauvan huoneeseen. Pikkuhiljaa täydennetään.

Mulla oli tänään neuvolalääkäri ja valittelin hänelle sitä, että oikealla puolella (nivusissa ja selässä) on kipuja. No, hän hieman paineli mun vatsaani ja totesi, että vaavi on jostain kumman syystä sykkyrässä kohdun oikeassa laidassa. Eli alhaalla ja vasemmalla oli ns tyhjää tilaa. Ei ihme, että painaa! Selvästi vielä on tilaa liikkua.

Värjään myös kulmat ja ripset suht' säännöllisesti - muuten näytän tosi kalpeelta.

Välillä pieni potkii tosi lujaa ja onhan se hassun näköistä, kun nuo liikkeet näkyvät outoina kohoumina. Jotenkin outoa, että hän elää niin täysin omaa elämäänsä mun sisällä. Ei yhtään voi aavistella, koska tulee napakoita potkuja ja minne!

rv 26+4

 

[Danzee83]

HMM83: Mulla serkulla oli samanlainen homma kuin sinulla, elikkä kohdussa eleli sikiö ja kaksi istukkaa. Toinen istukka vei ilmeisesti osansa raskauteen tarvittavasta energiasta ja hidasti hieman sikiön kasvua. Hän myös synnytti hieman ennen kuin olisi pitänyt (vk:lla 36+6), mutta tyttö painoi n.2,6kg ja ihan normaalisti kehittynyt. Synnytys muutoin oli nopea ja helppo. Nykyään reilun vuoden ikäinen tyttönen on tämä tapaus. Toinen istukka oli kuulemma myös täysin kehittynyt, jota lääkärit kummastelivat.

Itsellänihän raskauden alussa ei ollut juuri muita oireita kuin menkkamaiset kivut, jotka antoivat odottaa että kuukautiset olisivat pian alkamassa. Niitä menkkoja tässä siis edelleen odotellaan. Viime aikoina on ollut samankaltaisia tuntemuksia ja ties mitä hetkellisistä repäisevistä kipuiluista jomotukseen, mutta koska nämä eivät ole olleet kovin häiritseviä ja pahenevia, niin olen ajatellut että normaaleita lienevät. Supistuksista en ole varma, että onko niitä ollut, ensikertalainen kun olen..? Omaa kroppaa kuunnellen ja rauhallisemmin ottaen olen koittanut tietenkin olla turhia hätäilemättä.

Danzee83 + Itiö rv.28+6

 

[HMM83]

Danzee: Helpottavaa kuulla että vaikka on ollut samanlainen juttu, niin siitä huolimatta kaikki on mennyt ihan hyvin.. Helpottaa vähän stressiä..kiitos..
Kasvua tosiaan on kyllä tapahtunut, mutta pikkuhiljaa ollaan valuttu kasvutahdissa käyrissä alaspäin. Eka mittauksissa oltiin yläkäyrällä ja nyt keskikäyrän ja alakäyrän välissä.. Toivottavasti kaikki kuitenkin muuten olisi ok.. Potkuja ainakin satelee tälläkin hatkellä niin paljon ettei sitä sentään murehtia tarvitse..

Miulle on iskeytynyt yhtäkkiä tajuntaan että kuinka vähän aikaa toukokuuhun todella enää on.. Syksyllä tuntui ettei aika mene mihkään, ja nyt ollaankin jo viimeisellä kolmanneksella.. hui..
Lapsen tarvikkeita alkaa olla aika hyvin jo hankittu (kiitos siitä kaikkien lapsellisien kavereiden),mutta muuten on iskenyt aivan kauhea sisustusvimma.. Haluaisi kotiin jotain uutta ja ihanaa (tänään maalasin makkarin seinää) ja kun tiedostaa että kohta ei ehdi eikä jaksa enää samalla tavalla tehdä, niin nyt tuntuu että on kamala hinku hoitaa sitten noitakin asioita..
Kai se on sitten se kuuluisa pesänrakennusvimma..

-HMM83 ja tiitiäinen 29+6-

 

[jo-jo76]

Voimia -S-- lepäilyyn, hyvin kaikki menee. Mun kaveri joutui olemaan totaalisessa vuodelevossa koko loppuajan, muistaakseni parisen kuukautta, ja asiaa hankaloitti se että hänellä oli parivuotias poika joka ei yhtään osannut ymmärtää miksi äiti vaan makaa ja alkoi oireilemaan ihmetystään kiukuttelemalla. Pari viikkoa menee nopeasti! Aika pelottavan kuuloista silti...

Mä saan käytetyt vaunut kaverilta pienellä rahalla, ne näytti ainakin kuvassa ihan näppäriltä ja mahtuvat busseihin ja ratikoihin. Olen tuosta todella tyytyväinen kun en joudu miettimään vaununhankintaa sen enempää. Pinnasänky tulee miehen äidiltä. Vaatteita pienokaiselle olen onnistunut hamstraamaan jo aikamoisen pinon kirppiksiltä, harsoja ostin huutonetistä läjän ja tänään käyn hakemassa muutaman kestovaipan jotka ostan myös käytettynä. Olen myös saanut neulottua Kamomillan ohjelinkillä jo kahdet suloiset villahousut Tavaraa alkaa siis vähitellen kerääntymään. Vauva saa alkuun nukkua laatikossa meidän kanssa parvella ja myöhemmin sisustan hänelle huoneen parven alle. Joudumme etsimään uuden asunnon kun poika on muutaman vuoden iässä koska sitten alkaa loppumaan tila jo kesken. Perhe jolta ostimme asunnon eleli tässä kyllä 4-vuotiaan tytön kanssa mutta heilläkin tila oli todella kortilla. Ihana asunto mutta niin pieni!

 

[Hilma77 ejk]

Te kaikki, joilla on jo vaunut! Mitä ominaisuuksia arvostitte eniten? Mulla on pähkäilyssä kolmi- ja nelipyöräinen malli. Kolmipyöräinen on _todella_ näppärä, mutta nelipyöräisessä on heittoaisa. Onko tuo heittoaisa ominaisuus sellainen, että ilman menee hermot?! Muuten nuo nelipyöräiset tuntuvat aika "kolhoilta", kolmipyöräisen ketteryys teki kyllä suuren vaikutuksen. ÄH! Ovat niin kovin kallis hankinta, että haluaisin olla varma mallista. Kaikki muut hankinnat vauvalle ovat hyvinkin selvillä, pitää vain ostaa pois.

 

[kamomillla]

Hilmalle - ja muillekin

Mä olen nyt viimeiset päivät käyttänyt tehokkaasti (työ)aikaa vaunujen metsästämiseen. Luulenpa, että me päädytään Emmaljungan City Crosseihin. Mietin itsekin, pitäisikö ottaa kolmipyöräiset, mutta jotenkin nyt nuo nelipyöräiset vaikuttavat tukevammilta. City crossit vaikuttavat melko näppäriltä, me liikumme myös paljon busseilla ja raitiovaunuilla, sekä autollakin toisinaan.

Meille tärkein kriteeri oli vaunuissa on liikuteltavuus ja keveys. Asumme vanhassa, hissittömässä talossa ja viidennessä kerroksessa, joten vaunuista irrotettavan kopan (meidän tapauksessa ilmeisesti pehmeä kantokassi) täytyy olla kevyt ja helposti irrotettavissa.

Olen myös hirveän kauan pähkäilyt uusien ja käytettyjen välillä. Luulenpa, että me päädymme ostamaan uudet. Vaunut ovatkin ainoa vauvalle uutena ostettu hankinta. Perustelen päätöstä (itselleni) mm. sillä, että Emmaljungilla näyttäisi olevan hyvä jälleenmyyntiarvo ja toisaalta, ovatpahan hyvät vaunut mahdolliselle sisarukselle sitten joskus.

Huomenna neuvolaan!
Terkuin,
Kamomilla ja tyyppi

 

[-S--]

Kiitos kaikille kannustuksesta. Vointi tuntuu ihan hyvälle kun en ole tehnyt oikeastaan mitään. Sain kontrolliajan lääkärille 8.3 ja sitten katotaan miten jatkossa.

Vaunuasioista, minä harkitsin myös noita kolmipyöräisiä ensin, mutta koska täällä on yleensä ihan kunnon talvi ja mummola sijaisee maalla jossa vaunuja myös tullaan käyttämään, hylkäsin ajatuksen. Ainakin jotkin mallit on kuulema hyvinkin hankalat lumessa.

http://www.gesslein.de/kinderwagen-future.htm

Eli tuollaiset vaunut meille nyt sitten hommattiin.Ei kuitenkaan tuon värisenä. Mulle tärkeintä noissa oli se että niissä on ne pienet kääntyvät etupyörät, joiden kanssa ovat yhtä ketterät liikutella kuin kolmipyöräiset. Ja myös isot pyörät talveksi. sekä adapterit joilla saa ton Britaxin turvakaukalon suoraan vaunujen runkoon kiinni.
Lisäksi menevät tosi pieneen tilaan ja mahtuvat hyvin meidän auton aika ahtaaseen takakonttiin.

Noissa on tuo puolikova koppa tai siis kantokassi joka on helppo napata mukaan, myös me asumme hissittömän talon ylimmässä kerroksessa...

Hilma: Gessleinillä on toi malli f6 joissa on tuo heittoaisa ja samalla tavalla vaihdettavat etupyörät kuin noissa futureissa jotka meillä on.

Päivän jatkoja!
-S--

 

[Sintti.]

Vaunuista... meillä siis ne esikoiselta periytyvät kolmipyöräiset Hartanit. Oikein hyvin kulkevat lumessa. Meillä kriteeri oli nimenomaan se, että pitää selvitä vähän hankalammassakin maastossa (mies on suunnistaja), ja hyvin on noilla selvitty. Kolmipyöräiset toimii hyvin lumessa kunhan a) etupyörä on joko kiinteä tai lukittavissa (meillä ihan kiinteä, mikä on miinusta kaupoilla kierrellessä, mutta plussaa maantieajossa) ja erityisesti b) etupyörän lokasuoja ei saa olla liian lähellä pyörää, muuten voi tukkeutua lumesta.

Heittoaisaa kaipailin muutaman kerran, kun aurinko paistoi ilkeästi juuri huonosta kulmasta, mutta hyvin ollaan ilmankin pärjätty. Olisihan se tietysti plussaa, jos olisi ollut mahdollinen. Aika kätsysti sai kyllä ainakin meillä sen istuinosan käännettyäkin.

En muuten ole selvillä nykyisistä vaunusysteemeistä (tosi näppärän näköisiä vehkeitä tulee vastaan), mutta ainakin neljä vuotta sitten oli mahdotonta löytää vehjettä, joka toimisi hyvin vaikeassa maastossa ja olisi kätevä kaupungilla. Silloin vaunuliikkeen myyjä sanoi, että kaikki kuvittelee aina pärjäävänsä sillä pelkällä yhdistelmällä, mutta lopulta tulevat kuitenkin ostamaan matkarattaita. Ja niinhän meillekin kävi sitten. Nyt on harkinnassa uudet matkarattaat (vahant on jotkut halpikset, oisko Carenat), kun istuinsysteemi on vaihtunut Britaxista Gracoon, niin Gracon matkarattaisiin saisi varmaan hyvin sen kaukalon kiinni. On meillä kyllä niissä esikoisen vanhoissa vaunuissa sellainen universaaliadapteri, johon saa minkä tahansa kaukalon, mutta onhan se vähän säätöä verrattuna siihen, jos kaukalo napsahtaisi suoraan matkarattaisiin. Mutta nykyään tosiaan taitaa olla niitä systeemeitä, että normaalivaunun runkoonkin saa suoraan kaukalon kiinni. Sellaista me kovasti kaipailtiin esikoista odottaessa. Esikoiselle pitäisi muuten varmaan hommata sellainen seisomalauta... onko kellään niistä kokemusta, minkä ikäistä olette kuskailleet?

Olisi kai pakko ruveta siivoamaan...

Sintti

 

[Birdie]

Terve,

Toivotaan rentoja vatsoja kaikille ennenaikaisesti supisteleville!

Yhdyn Sintin kuvaukseen siltä miltä supistukset (harjoitussupistukset?) tuntuu, nyt tätä kirjoittaessakin mulla on kova vatsanseutu ja jotenkin “paineen” alla. Hengitys joko salpaantuu tai muuttuu pinnalliseksi kun vatsalihakset eivät anna myöten. Nämä supistukset säteilevät selkään menkkamaisena kipuna, hmmm, en tiedä onko tuo huolestumisen aihe? Ekoissa raskauksissa ei tullut noita menkkamaisia selkäkipuja kuin vasta synnytyksessä, harjoittelusupparit olivat aika kivuttomia, vatsa vaan kovettui. Vatsassa käy muuten kova myllerrys, vauvat liikkuvat todella aktiivisesti, ehkä sekin saa supistelua aikaan. Neuvolassa pari päivää takaperin onneksi sentään kohdunsuuni oli kiinni ja kaula pitkä.

Synnytyssupparit olivat ekan raskauteni kanssa sellaisia että alussa oli vain lieviä menkkakramppeja mutta säännöllisin väliajoin, alkaen n. 20 minuutin välein ja tihentyen. Yltyivät kivultaan sitten pikkuhiljaa niin että heittäydyin aina sängylle sikiöasentoon kun jalat eivät kantaneet. Sairaalaan kun päästiin avautumisvaiheen supistukset tuntuivat repäisykipuna lantionalueella ja kovana poltteena selässä (sori, en halua pelästyttää ketään).
Tokan kanssa synnytys alkoi siten että heräsin aikaisin aamulla vessahätään ja supistukseen, niinkuin joka aamu olin tehnyt moneen viikoon. Tällä kertaa vessaan meneminen vaan ei rentouttanut vatsaa vaan supistus jäi päälle. Kivuliaat supistukset tulivat heti alusta n. 5 minuutin välein joten menimme aika nopeasti sairaalaan. Polte selässä oli kova johon auttoi kuuma suihku, synnytysalissa pystyin istumaan jumppapallolla ilokaasua hengittäen aina supistusten tullessa kunnes oli ponnistusvaihe.

Sairasloma tulisi kyllä tosi pahaan saumaan nyt kun ensi viikolla kontilleni kaatuu ison lehtijulkaisun luotsaaminen painoon, 40 artikkelia viikottaisella tahdilla. Mies ja lapsetkin sairastivat angiinan josta itse “kieltäydyin” Eli eipä muuta kuin jalat ylös täällä töissäkin!

T. Birdie
rv. 27+2

 

[HMM83]

Tänään on ultrassa käyty taas, ja poitsu voi siellä oikein hyvin. Asentovalinnat ovat vaan niin huonoja, että siksi hämää kohdunkorkeuden kanssa.. (Edellisellä kerralla poikkiasennossa ja nyt istuskelee peräasennossa oikeassa laidassa..)
Mutta täydellisesti keskikäyrällä edelleen edetään..
Huimaa vauhtia tulee tässä vaiheessa kasvua kun kahdessa viikossa on painoa pikkuiselle tullut lisää n.500g..
Toista istukkaakin näkyi nyt hieman paremmin..näyttäisi olevan kiinni toisessa istukassa, eli kuuluvan myös tälle samaiselle kaverille..

Supistusten takia ottivat vaavilta sydänkäyrän ja miulta käyrää supistuksista, mutta ne ovat onneksi yön aikana aika hyvin rauhoittuneet ja pysyneetkin melko lailla poissa kun ei ole paljoa riehunut päivän aikana.. Tarkistivat myös kohdun suun joka on hyvin ylhäällä, takana ja napakasti kiinni.. Kaikki siis tuntuisi olevan hyvin..
Seuraava kontrolliultra on vasta viikolla 35, joten sinne asti saa rauhassa kasvatella..ja johan tässä välissä on synnytysvalmennuskin..
Nyt vaan koitetaan taas elellä mahdollisimman rennosti ja rauhallisesti..

Vaunut meillä on jo valmiiksi, joten asiaan en ole sen enempää perehtynyt.. Nelipyöräiset ja pyörät ovat leveät ja isot.. Itselle pääasia on nimenomaan se että ovat helpot työntää niin hiekka- kuin asfalttitielläkin ja myös lumisella tiellä.. ja sitä nuo kyllä ovat..

-HMM83 ja tiitiäinen 30+1-

 

[Danzee83]

Eilen oli lääkärineuvola ja hieman hämmästynyt olo jäi koko hommasta. Käynti meni suurinpiirtein seuraavasti; kätteltiin, käskettiin riisua housut, katsottiin onko paikat kiinni, kuunneltiin sydänäänet ja kysyttiin onko raskaus edennyt mielestäni normaalisti. Sitten käteltiinkin taas ja sanottiin heippa.. Ei punnittu minua, ei otettu hemoglobiinia tai verenpainetta.. Olisin odottanut jotain edes hieman perusteellisempaa..? Mutta samapa tuo, nyt alkaakin olla neuvoloita noin kahden viikon välein jos kaikki jatkuu ilman ongelmia.

Mieheni sisko kävi oman 2,5kk vanhan vauvansa kanssa kylässä meillä. Katsottiin pikkuisen perään, kun äitinsä kävi lastentarvikeliikkeessä. Ovat ostaneet sieltä uusina jo ennen syntymää vaunut (700eur), sängyn hoitotasoineen (250eur), punkan, turvaistuimen ja ties mitä.. Ja nyt oli ostanut jonkun ihme aktivitetti-sitterin (110eur), puuhamaton (80eur), keinun (150eur) jne.. Olenko ainoa, jonka mielestä tuossa ei ole järkeä? Vaikuttivat kovin muovisilta, ei kestäviltä ja niiiiiin turhilta. Itseäni kaikki turha tavaran haaliminen ihmetyttää ja olen ajatellut, että sitterin voi hankkia, mutta ei siinä tarvitse kymmeniä eri killuttimia olla. Ja viltti lattialla saa riittää. Leluja varmasti kertyy lahjoina liikaa muutenkin. Mihin pieni vauva tarvitsee kaikkea tuota tavaramäärää? Asuntomme ei ole suurensuuri, mutta sopivan väljä ja sellaisena ajattelin sen myös säilyttää ja kaiken mahdollisen tulen hankkimaan käytettynä ihan jo periaatteesta.

Eilen saimme noutaa postista äitiyspakkauksen, joka oli todella paljon laajempi sisällöltään, kun olin osannut KELA:n sivuilla vakoilusta huolimatta odottaa. Jotenkin tämä koko vauva-projekti alkaa tässä konkretisoitua koko ajan..

Keskustelimme myös mieheni siskon kanssa synnytyksestä, kun hän vauvoineen kävi kylässä. Oli mukava jutella jonkun kanssa, jolla oli asiasta noinkin tuoreita muistikuvia ja edelleen tähtään synnytykseen luottavaisin mielin.. Miehen siskolla oli puudutteet synnytyksessä kohdillaan ja hän sanoi, että itse ponnistuskaan ei tuntunut juuri yhtään. Kivut tulivat synnytyksen jälkeen näiden jyty-puudutteiden tehon lakattua ja se olikin kuulemma tuskallisin osuus. Siihen neuvolaan palautettavaan esitieto-lomakkeeseen (johon piti laittaa mm. ne hätäkasteen nimiehdotukset) laitoin myös, että olen suostuvainen ja halukas eri kivunlievitysvaihtoehtoihin ja haluaisin niistä sitten suoraa infoa, kun tosi tilanne on kyseessä. En näe mitään syytä siihen, että tieten tahtoen alkaisin mistään kipua lievittävästä kieltäytymään. Mummonikin sanoi, että ennen oli ennen ja nyt on nyt ja hän on onnellinen, ettei hänen lastenlastensa tarvitse kivun lievityksen puuttumisen vuoksi pakon edessä ilman apuja synnyttää, niinkuin ennen. Synnytys ilman kivunlievitystä ei houkuttele; jos päätäni särkee niin, että se häiritsee otan lääkkeen ja jos synnytyksessä tulee sellainen olo, että kipua haluan lievittää niin miksi en toimisi samoin? Minulla ei ole mitään tarvetta alkaa itselleni tai muille "pätemään" sillä, miten olen ilman kivunlievitystä lapseni maailmaan pukannut, mutta se joka niin haluaa tehdä niin ei tuo minua haittaa. Jokaisella naisella on oikeus määrätä omasta vartalostaan ja minusta se on todella hieno juttu.

Oletteko te muut miettineet jo kivunlievitykseen ja synnytykseen liittyviä hommia?

-Danzee83 + Itiö rv.29+2-

 

[Hilma77 ejk]

Danzee, juuri tuollainen tavaran haaliminen ahdistaa minua ihan tuhottomasti! Siis oikeasti, tarvitseeko se vauva niin hirmuisesti kaikkea? Usein tuntuu, että markkinavoimat keksivät tarpeita ja niihin tuotteita. Ja uudet vanhemmat ovat aika otollista maaperää kaikenlaiselle "kehittävälle ja aktivoivalle" tavaralle. Eipä tuo tietysti kaikkiin päde - kunhan nyt ahdistun siitäkin

Vaunuista sen verran, että taidamme päätyä kolmipyöräisiin. Malliltaan ovat sellaiset, että niihin saa turvakaukalon, vaunun ja ratasosan. Tod näk hankitaan käytettyinä.

Olen miettinyt synnytystä tosi paljon enkä usko, että ilman kivunlievitystä jaksan. Mutta yritän mennä mahdollisimman avoimin mielin, enkä kuvitella, että synnytys menee jonkun ennalta määrätyn kaavan mukaan.

Jaksamista pallovatsoille ja niiden kantajille!

rv 27+0

 

[Emma77]

Toimintamaton ajattelin hankkia vauvalle - esikollekin oli sellanen lainassa, totuin siihen, et semmonen on. Yhen kivan näin yhdessä esitteessä, samaten Ikean katalogissa oli sellanen puinen kaari, josta roikkuu killuttimia, sekin oli ihan ookoon näkönen. Leluja voi kyllä hirttää johonkin tuolinselkämykseen tms. niin ettei välttämättä tarvi siihen tarkotukseen kaikenmaailman härveleitä. Ja mieluiten sen matonkin hommaisin käytettynä.

Soivia ja täriseviä vauvan tarvikkeita en voi sietää. Ei sitä ADHD:ta kannata heti vastasyntyneelle ruveta kehittämään Samaten vierastan kaikkee muovista ja keinokuitusta. Meidän piltti leikkiköön villahousut jalassa käpylehmillä

Vauvoille saa kyllä sellaisia moppipotkupukuja, niin pyyhkivät lattiat ryömiessään. (Vastaus kysymykseen "Yes it's cute but what does it do?") Vitsivitsi.

Vaunuasia on auki kuten myös se, että missä me mahdutaan niitä säilyttämään. Rappukäytävässä ei kuitenkaan saa :I On se kumma, että autoille kyllä varataan parkkipaikat, mutta rattaille ei, gnaa gnaa.

Ajattelin pysyä synnytyksen käynnistyessä kotona niin kauan kuin kestän ja se on turvallista, jotta saisin olla vapaammin. Katsotaan sitten kuinka pian tulee seinä vastaan. En todellakaan ole mikään masokisti. Kuulemma väsymys lisää kipua synnytyksessä, eli jos sais jotenkin taloudellisesti käytettyy voimiaan...

 

[-S--]

Minä ainakin aion ottaa kaikki mahdolliset kivunlievitykset mitä vaan on tarjolla, muutenkin matalan kipukynnyksen omaavana ja synnytystä jo etukäteen pelkäävänä tahdon kyllä kaiken helpotuksen mitä vaan voi saada.

Sitterin minäkin aion lukuisten kaverien suositusten perusteella hommata, tai siis saadaan sellainen luultavasti lainaan. Ja jonkinlainen aktiviteettimatto on myös ajatuksissa ollut, sen mun vanhemmat ovat luvanneet tuoda.

Muuten ostettu on kaukalo jalustoineen, yhdistelmävaunut ja pinnasänky. Nyt kotona ollessani on ollut aikaa surffailla netissä ja lueskella eri keskustelupalstoja. Hieman olen ollut yllättynyt kun joillakin palstoilla suurin osa toukokuun odottajista on jo laittanut kaiken valmiiksi, pinnasängyt pedattuina ja kaikki pikkuhilppeet hoitopöydälle aseteltuina... Minä kun ajattelin tuon tuollaisen tehdä vasta pari viikkoa ennen la:ta (jos tämä lapsonen sinne asti jaksaa odottaa) Ja jos en itse niitä ehdi laittamaan niin mies tai mun sisko voi sairaalassa olo aikana ne hoitaa kuntoon. Jokainen tietenki tyylillään mutta kai ne petivaatteetkin ehtii pölyyntymään reilussa kahdessa kuukaudessa

Meille myös saapui äitiyspakkaus, aika laajahan se tosiaan on, mutta pakko myöntää että lisää väriä olisin kaivannut. Ja ihan varmasti osa lähtee kiertoon suoraan. Sanokaa nirsoksi mutta muutama vaatekappale oli niin karmaisevan ruma että meidän muksu ei tule niitä ikinä päällään käyttämään...
Mies oli ihan että miten nämä kortsut ja liukkari liittyy äitiyspakkaukseen

Hauskaa viikonloppua!

-S--rv 29+6

 

[tiie]

Täällä käytiin myös maanantaina lääkärineuvolassa. Varsinainen lääkäri oli lomalla ja kohtalokseni tuli joku nuori tuuraaja. Sanoi heti, ettei sitten osaa ultraa käyttää, joten nähtiin, että siellä se on ja sydän lyö, mutta eipä juuri muuta. Mulla oli sovittu neuvola ennen lääkäriä ja siellä otettiin nuo hempat ja verenpaineet ja painot. Paino oli pudonnut neljäsataa grammaa, mutta kun silloin joulun jälkeen tuli reippaasti painoa, niin ei ollut syytä huoleen.

Neuvolan täti sanoi, että korttiin merkitään lekurit aina punaisella kynällä. Siitä päätelleen meillä oli lääkäri myös viikolla kymmenen, vaikken sitä silloin tajunut (niskaturvotus vasta seuraavalla viikolla). Siis kaksi nyt takana.

Kysyin tuosta nukkumisesta ja hoitaja sanoi, että joillakin äideillä sikiö saattaa painaa jotain laskimoa, joka aiheuttaa selällään pahoinvointia. Vaaville ei siis mitään haittaa, saa nukkua niinkuin hyvältä tuntuu.

Vaavi todellakin liikkuu, ja kuten tuolla tuli ilmi, aika veikeän näköistä se möyrintä. Eniten "pinnassa" vauva tuntuu olevan juuri aamuisin ja silloin pääsee silittelemään päätä (ehkä se on pää). Aika nopeasti kyllä vaavi herättyään siitä silittelyn alta liukenee...

Meillä pinnasänky on valmiina, samoin patja ja peitto. Vauvalle on suunniteltu Lexingtonin vuodevaatteita (www.lexingtoncompany.com), mutta mitään ei ole vielä kotona. Tänään kävin juuri ekaa kertaa vauvantarvikeliikkeessä ja apua mitä kaikkea siellä on. Kantoliinan tarvitsen, ammeen ja ehkä sen kylvetystuen, vaunut (ehkä Brio go) johon saa kopan ja muut vempaimet. Mikä on heittoaisa? Brion leluista tykkään muutenkin, mutta emme niitä nyt vielä hanki. Vaatteita ei ole vielä mitään, katsotaan ensin se äitiyspakkaus, kun se tulee. Ruskovillalla on ihania luonnonkuituisia vaatteita vastasyntyneelle, niitä olen ajatellut. Mitään kauheita tavaravuoria ei ole tarkoitus hankkia!!! Tänään ostin pestäviä liivinsuojuksia ja muutamia mammavaatteita lisää. Ja vähän koruja piristykseksi=). Käyn säännöllisesti kampaajalla, ja vaaleana on pakko värjätä kulmat joka kerta. Rusketuskin olisi kiva, kun olen oikeasti kalkkilaivan kapteeni, mutta jotenki solarium ei nyt tunnu hyvältä. Ja ne itseruskettavat ovat kyllä vihon viimeisiä, sotken vaan joka paikan. Ehkä sitä nyt sitten kestää...

Siellä lääkärissä kysyttiin juuri noista supistuksista ja minun oli pakko kysyä, että miltä niiden pitäisi tuntua. Sitten selvisi, että se on se tunne kun vatsa on kova (en huomaa muuten, kun jos kosketan vatsaa, niin se tuntuu jokapuolelta pinkeeltä). Ei siis mitään kipuja tai muuta. Vatsa kyllä on kova useampia kertoja päivässä, mutta sitä on ollut vähän hankala seurata kun en muuten tunne mitään. Kohdunkaula oli 3 cm, kiinni ja kiinteä, helpotus ja huokaus.

Synnytyksessä käytän kyllä kivunlievitystä jos siltä rupeaa tuntumaan. Katsoin alkuviikolla sellaisen hassun ohjelman, jossa brittiäiti suunnitteli täydellistä synnytystä. Käytti hypnoterapiaa ja oli sitä mieltä, ettei synnytys satu (ei kuulu sattua...) ja että vauvan voi vaan hengnittää ulos. No, eihän se nyt ihan niin sitten mennyt... Tsemppiä kaikille suppareiden kanssa taisteleville!

Meillä synnytysvalmennus alkaa vasta huhtikuussa. Olisi kiva kuulla myös niistä sitruunakuutioista ja jumppapallosta, muutenkin miten olette ajatelleet synnytykseen valmistautua ja mitä ottaa mukaan. Kyllähän se mielessä alkaa jo pyöriä ja jännittää.

Tsemppuiä kaikille!!

Tiie ja Papu 27+3

 

[Birdie]

Hei,

Kivunlievitys on kyllä mahdollisimman subjektiivinen juttu, meillä kaikillahan on omat kipukynnykset ja mietteet näistä. Tässä kuitenkin oma kokemukseni joita en tarkoita ohjeeksi kellekään! Mulla meni tuo kivunlievitysasia synnytyksissä niin etten ottanut epiduraalia mutta joitain miedompia juttuja kyllä (niinkuin se ilokaasu). En ollut mitenkään “kieltänyt” itseltäni asiaa tai ajatellut että tässä pitäisi päteä, mutta tietty ajatus siitä että yritän luonnollisesti synnyttää korotti kyllä kynnystä olla heti epiduraalia pyytämässä enkä ajatellut sitä automaattisena osana synnytystä. Ajatus oli se että ellen pelkää oman itsekontrollin menetystä kivun takia, en pyytäisi sitä. Tokan kanssa kun sitä vihdoin olisin halunnut olikin jo liian myöhäistä ja piti ponnistaa.

Tietty periaate siis ohjasi kyllä ajatustani, itselle kun kipulääkitys tietyissä jutuissa tuntuu turruttavalta ja pelkään että menetän kehoni signaalit siitä miten pitäisi toimia. Esim. päänsäryn tai jonkun muun pienemmän säryn tullessa en heti mene lääkekaapille, vaan mietin syitä miksi mulla särkee ja yritän ensin luonnollisella tavalla poistaa se. Olen kroonisen sairauden takia ollut 6-vuotiaasta saakka jatkuvassa lääkityksessä ja ajoittain maksa-arvojakin on tarkastettu, niin kai muhun on iskoistunut halu välttää ylimääräisiä lääkeaineita.

Synnytyksessäni ja sen valmennuksessa taasen kätilöiden omat asenteet olivat sen suuntaisia että jos synnytys etenee hyvin eikä synnyttäjällä ole selkeätä epiduraalin tarvetta, siihen ei varsinaisesti kannustettu. Kun etsin syitä tähän, tuli epiduraalin riskitkin pinnalle mikä vahvisti haluani olla mahdollisimman “kontrollissa” itsestäni ja synnytyksestä kipukynnyksen sen salliessa. Mielessä oli siis riskit siitä että epiduraalin kanssa supistukset voi vähentyä ja hidastaa synnytyksen kulkua (joka taas vaatii toisen lääkityksen käynnistyäkseen) ja etten kunnolla tuntisi ponnistustarvetta ja sen ponnetta. Pahin pelko oli se että lääkitetty synnytys johtaisi keisarinleikkaukseen. Jotkut lääkkeet mitä oli tarjolla olisi myös vaikuttanut vauvan vireystasoon, eli en halunnut että vauva syntyy tokkuraisena eikä heti jaksaisi imeä rintaa.

Onhan näissä jutuissa toinenkin puoli, esim. se että liian korkea kipu itsessään voi hidastaa synnytyksen kulkua ja väsyttää synnyttäjän ennen ponnistusta, mutta sen takia meninkin ihan avoimin tähän juttuun. Ja onhan noita lääkitysriskejäkin voitu hirveästi minimoida annostusten kehittyessä. Tulevassa synnytyksessä aion itse asiassa laitattaa epiduraalikatetrin valmiiksi paikalle vaikka en sitä joutuisi käyttämään. Kaksoissynnytyksissä kun on korkeampi riski hätäsektioihin, ja lääkärini kertoi että jos se ei ole valmiiksi asennettu joudun nukutukseen. No en todellakaan halua olla ihan pois pelistä tapahtui mitä tapahtui

T. Birdie

 

[Sintti.]

Kivunlievityksestä: muistaako joku vielä taannoisen Villi Pohjola -jakson, jossa Fleischman meni pitämään synnytysvalmennusta? Se opetti odottaville äideille vain yhden lauseen. Homma meni jotenkin näin: Repeat after me: I want an epidural! No mulla on vähän sama asenne

Ei vaan, itse asiassa mä pelkään hysteerisesti suonesta otettavia verikokeita (joku outo kammo, en kestä katsoa tuota edes telkkarista, mutta aivoleikkaus menee kyllä), joka laajenee myös selkäytimeen tökkimiseen. Mutta kammosta huolimatta aika kovaäänisesti kyselin ekassa synnytyksessä epiduraalin perään (oltiin oltu vähän turhan pitkään kotona, ja kivut oli aivan karmeat siinä vaiheessa), ja sainkin sen onneksi tosi hyvin ja nopeasti (olisiko johtunut siitä, kun olin käynyt pelkopolilla ja siellä oli sovittu, että kivunlievitys järjestyy mahd. tehokkaasti). Ja se oli ihanaa, kun kipu katosi. Ei hidastanut synnytystä, mutta inhaa oli se, kun sitä ei voinut pitää päällä enää ponnistusvaiheessa. Olen miettinyt, pitäisikö taas pyytää pelkopolilähete, jotta voisi kysellä, eikö ponnistusvaiheeseen todellakaan saa mitään kivunlievitystä. Terkkari sanoi, että voisi olla ihan hyvä käydä siellä läpi edellinen synnytys. Mulla kävi nimittäin niin omituisesti, että kaikkein kivuliain oli juuri se ponnistusvaihe. Kun pitäisi kai tehdä mieli ponnistaa, niin mun ei kyllä tehnyt mieli, vaikka supistukset hyvin tuntui, mutta kun se ponnistaminen sattui aivan älyttömästi. Silti tietysti pusasin minkä pystyin, mutta silti se ponnistusvaihe pitkittyi. Tämä johtui ilmeisesti siitä, että vauva tuli jotenkin otsa edellä, mutta kaikki on jäänyt jotenkin epäselväksi ja sekavaksi mieleen. Siksi ehkä kannattaisi mennä sinne pelkopolille käymään se läpi.

Nyt tuli pelotteluviesti, se ei ollut tarkoitus. Oikeasti mulla oli ihan normaali, jopa lyhyehkö synnytys, mutta se pitkä loppuvaihe jäi vaan vaivaamaan, että voisiko vastaavassa tilanteessa saada jotain apuja. Ilokaasu mulla ei auttanut yhtään. Mutta siis kun kivunlievityksestä kyseltiin, niin ehdottomasti otan kaiken, mistä voi olla hyötyä, eikä vauvalle kohtuutonta haittaa.

Sintti

 

[listaa]

Kamomillla, 24 v, 1.5.2010, esikoinen, poikalupaus
Elina77 LA 5.5.2010, esikoinen
HMM83, LA .5.5.2010 esikoinen
-S-- 28v LA 8.5.2010, esikoinen, tyttölupaus
Danzee83, 26v, LA 12.5.2010 esikoinen
Lovisa83 LA 16.5.2010 esikoinen
Emma77 LA 18.5.2010 kakkonen
Brush LA 20.5.2010, tuplat (esikoiset)
Sintti 33v. LA 20.5.2010, kakkonen
Sanse LA 21.5.2010, neljäs
Jo-jo76 LA 22.5.2010 esikoinen, poika
Tiie 29 v. LA 25.5.2010, esikoinen
Birdie 34v LA 25.5.2010, tuplat (nr. 3 & 4, poikia)
Siivekäs83 LA 26.5.2010, viides
Hilma77, LA 28.5.2010, esikoinen
Joonaella81, LA 28.5.2010 kolmas

 

[kamomillla]

Maanantaita!

Meidän viime viikon neuvolasta jäi vähän ikävä tunnelma. (Tai jos ei nyt ikävä, niin ei ainakaan yhtä mukava kuin aikaisemmin.) Hoitaja oli taas vaihtunut. (Omahoitaja jäi sairaslomalle ensimmäisen käynnin jälkeen, nyt vuorossa jo toinen sijainen.) Oltiin miehen kanssa paikalla molemmat, mutta hoitaja ei reagoinut miehen läsnäoloon mitenkään, oli kuin tämä ei olisikaan ollut paikalla. Muutenkaan ei ollut kovin lämmin tai sympaattinen tyyppi. Jäi jotenkin epäpätevä vaikutelma, en oikein tiedä miksi.

Hemoglobiinia ei mitattu. Sydänääniä ei meinannut löytyä lainkaan ja hoitaja oli unohtanut ladata dobblerin akkua, joten jouduttiin odottelemaan melko pitkiä pätkiä kuunteluiden välissä. Jostain syystä tiiviisti selällään olo ja vatsan painelu tekivät hirveän huonon olon ja olin ihan pyörtymisen rajamailla, ennen kuin ymmärsin pyytää taukoa ja nousta istumaan. Hoitajan mukaan kohtu saattaa painaa verisuonia ja aiheuttaa huimausta, jos oikein painaa selkää alustaan. Sykekin löytyi lopulta. Käynnin kruunasivat kohonneet sokeri- ja valkuaisarvot. Kumpikaan ei aiheuttanut vielä toimenpiteitä, mutta sain seuraavan ajan jo ensi viikolle, jolloin katsotaan joudunko esim. uudestaan siihen samperin sokerirasitukseen.

Synnytys pyörii jo vähän mielessä. Yritän asennoitua avoimesti ja olla jännittämättä - sehän on tehtävä joka tapauksessa. Kivunlievityksestä en osaa sanoa muuta kuin, että toivottavasti saan sitä tarvittaessa. Kipukynnykseni on melko matala. Toki kaikenlaiset kauhukuvat repeämisistä, vauvan voinnista ja imukupeista tulevat välillä mieleen, mutta yritän pitää pään kylmänä.

Me emme ole myöskään haalineet yltiömääriä tavaraa tai järjestelleet jokaista vauvan tarviketta omalle paikalleen. Oma kotikin on ihan remontin keskellä ja asustamme siellä vain puoliksi, joten vauvaa varten sisustaminen ei olisi edes mahdollista. Ehkä äitiyslomalla sitten enemmän. Koska olette muuten jäämässä äitiyslomalle? Meikäläinen painaa töissä vielä nelisen viikkoa, viimeinen työpäivä on 25.3.

Terkkuja ja voimia kaikille.
T. Kamomilla ja masu (rv 31+2)

 

[Emma77]

Ikävä kuulla, ettei neuvola sujunut Kamomillalla nappiin. Toisaalta siihen kannattanee valmistautua, ettei välttämättä synnytyksessäkään ole avustamassa symppiksiä hoitajia. Täällä päin kuulemma voi pyytää, että kätilöä vaihdetaan, jos ei synkkaa, mutta suhtaudun tuohon varauksella, näinköhän oikeesti on. Sitä paitsi olen hirveän huono sanomaan mitään tollasta.

Sintti, missä asennossa ponnistit? Kun synnytysvalmennuksessa ja mammajoogassa on sanottu, että selällään ponnistamisessa täytyy yrittää työntää vauva vasten painovoimaa ylöspäin. Ideana on kuulemma, että vauvan paino lantiota vasten saa ne paikat avautumaan. Eli jos on selällään esim epiduraalin takia, niin ainakin tarttis saada olla puoli-istuvassa asennossa ja niin, että lantio työntyy eteenpäin. Tai kyljellään silleen, et jalat on mahdollisimman paljon levällään.

Kamomilla mainitsi imukupit - no esikollani oli napanuora kaksinkerroin kaulan ympärillä ja napanuoraa ei ilmeisesti ollut sitten tarpeeksi vapaana, niin että se kuristi häntä ja hän alkoi tulla takaisin ylös. Kuulin nyt kyllä sitten, että on ihan normaalia, että vauva liikkuu vähän edestakaisin niissä synnytyskanavissa siinä loppuvaiheessa, ettei se synnytys tapahdu niin suoraviivaisesti, että vauva etenisi vain yhteen suuntaan. Joka tapauksessa esikko taisi kakata lapsiveteen ja alkoi olla siis ahdingossa, niin että lääkäri otti hänet ulos pihdeillä. Kyllähän se sattui, mutta oli se viimeinen repäisy ja sen ansiosta esikko pääsi vihdoin ulos.

Mulla oli epiduraali, eli sen takia olin selälläni ja synnytys pitkittyi. Tuttavalleni kaksi lasta kotona synnyttänyt nainen sanoi, ettei tarvi työntää, että lihakset tekee sen työn kyllä. Jaa-a. Synnytysvalmennuksessa sanottin, että työntäminen on samanlaista kuin kakkaaminen - kuvittele nyt kakkaavasi selällään, ei ois helppoa.

Idea on kuulemma pitää se oksitosiini- eli mielihyvähormonin eritys yllä, kun adrenaliini pääsee vallalle, niin kaikki paikat jännittyy. Helpommin sanottu kuin tehty kun poltot alkaa, veikkaan. Ajattelin mennä hierojalle, kun hartiani ovat aika kipeytyneet, niihin se pakkaa tyssäämään, kun koettelee hengittää syvään.

Repeytymä mulle tuli aika komeasti esikon synnytyksestä, mutta se on onneksi tuo alapää nopea parantumaan. Yksi päivä elämästä siihen meni, ja siitä sai pienen ihmisen, kyllä se on lyhyt aika ja vaivan arvoinen.

 

[Hilma77]

Tiie, heittoaisa on sellainen, missä voi ns vauhdissa vaihtaa työntosuuntaa. Eli jos tuulee/aurinko paistaa vaavia päin, "heittää" aisan vain toiselle puolelle vaunuja ja jatkaa matkaa.

Meillä synnytysvalmennus ja ryhmätapaamiset alkavat myös huhtikuussa. Olen kyllä jo ollut kolmessa eri valmennuksessa, joista yksi käsitteli synnytystä ja oli yksityisen pitämä.

Kyllä tuo synnytys vaivaa aika ajoin :/ Olen hankkinut jumppapallon rentoutumista varten ja mielelläni kuulisin hieman lisää noista hunaja-sitruuna-jutuista, joista joku (?) mielestäni mainitsi. Luulen, että kaikki energialisä on tarpeen synnytyksessä. Oma kipukynnykseni ei ole kaikkein matalin, mutta toivon silti, että osaisin mennä "mukaan" supistuksiin enkä suotta taistella vastaan.

Mutta sitten ihan käytännön kysymyksiä. Eli pesen tietysti kaikki äippäpakkauksen tekstiilit, mutta entäs lelut? Riittääkö ihan fairy ja lämmin vesi? Ja millaisella pesuaineella olisi nuo vauvan vaatteet hyvä pestä? En ole noihin pyykinpesuaineisiin mitenkään perehtynyt, kun aikuisten vaatteissa ei ole (ainakaan meillä) erityisen vaativia tahroja.

Me päädyimme muuten kolmipyöräisiin vaunuihin ja ostimme ne käytettyinä. Luulen, että suurin osa tavaroista hankitaan käytettyinä.

Nukkumisesta vielä; nyt olen taas saanut suht' hyvin unen, mutta kyllä välillä on aika hankalaa. Nykyisin kyllä jo herään, kun vaihdan asentoa; pitää ottaa vatsa mukaan ts auttaa hieman kädellä. Muuten pikkuinen hermostuu vallan.

Meillä iskee yt päälle, mutta eivät vaikuttane minuun. Vaikka ei mua olisi hirmuisesti haitannut, jos pääsisin aikaisemmin pois..

Nyt on iskenyt aikamoinen makeanhimo. Toistaiseksi olen saanut pidettyä itseni kurissa ja popsittua vain hedelmiä, mutta tuskin itsehillitäni ikuisesti kestää. aargh!

 

[-S--]

Taas yksi neuvolakäynti takana, ja onneksi mun oma mukava terkkari oli lopussakin palannut sairaslomalta. Mulla oli sijaisten kans vähän samanlaiset fiilikset kuin Kamomillalla, tuntui että varsinkaan sitä toista, ei kiinostanu mun vointi pätkääkään. Pakolliset mittaukset ja sitten ulos. Tänään viihdyin neuvolassa melkein 40 minuuttia vaikka mitään ihmeellistä tai ylimääräistä ei ollutkaan, mutta sain purkaa tuntoja tästä sairaslomasta ja yleensä muutenkin odotusajasta.

Pikku-tyypillä on kaikki hyvin, reippaasti potkiskeli doppleriin kun sydänääniä koitettiin kuunnella Sf mitta oli vähän alle 28cm, tasaisesti keskikäyrän tuntumassa kuulemma. Paino oli noussut 425g/vko, yhteensä nyt vajaa kuusi kiloa eka neuvolasta.
Mitä tuo sf mitta teillä muilla on näillä viikoilla ollut?
Minä mittasin uteliaisuuttani kotona myös mahanympäryksen.. Ei vielä ihan mennyt metri rikki, 97cm

Äitiyslomasta: Mulla alkaa äippäloma virallisesti 31.3, mut katotaan nyt mitä lääkäri sanoo sit ens maanantaina. Voi olla että sairasloma jatkuu tuonne asti. Toivottavasti saisin kuitenkin luvan liikkua, tässä vaiheessa alkaa jo hieman tylsistyminen iskeä.. Kävin neuvolan jälkeen kirjastossa joka on ihan siinä vieressä, hakemassa vähän lisää luettavaa.
Visa on vinkunut aika kiitettävästi tässä muutamina viime päivinä kun on aikaa surffata ebayssa... Ja amazonilta on myös paketti tulossa.

Päivänjatkoja!
-S--+pikku-pupu rv30+3

 

[-S--]

Taas yksi neuvolakäynti takana, ja onneksi mun oma mukava terkkari oli lopussakin palannut sairaslomalta. Mulla oli sijaisten kans vähän samanlaiset fiilikset kuin Kamomillalla, tuntui että varsinkaan sitä toista, ei kiinostanu mun vointi pätkääkään. Pakolliset mittaukset ja sitten ulos. Tänään viihdyin neuvolassa melkein 40 minuuttia vaikka mitään ihmeellistä tai ylimääräistä ei ollutkaan, mutta sain purkaa tuntoja tästä sairaslomasta ja yleensä muutenkin odotusajasta.

Pikku-tyypillä on kaikki hyvin, reippaasti potkiskeli doppleriin kun sydänääniä koitettiin kuunnella Sf mitta oli vähän alle 28cm, tasaisesti keskikäyrän tuntumassa kuulemma. Paino oli noussut 425g/vko, yhteensä nyt vajaa kuusi kiloa eka neuvolasta.
Mitä tuo sf mitta teillä muilla on näillä viikoilla ollut?
Minä mittasin uteliaisuuttani kotona myös mahanympäryksen.. Ei vielä ihan mennyt metri rikki, 97cm

Äitiyslomasta: Mulla alkaa äippäloma virallisesti 31.3, mut katotaan nyt mitä lääkäri sanoo sit ens maanantaina. Voi olla että sairasloma jatkuu tuonne asti. Toivottavasti saisin kuitenkin luvan liikkua, tässä vaiheessa alkaa jo hieman tylsistyminen iskeä.. Kävin neuvolan jälkeen kirjastossa joka on ihan siinä vieressä, hakemassa vähän lisää luettavaa.
Visa on vinkunut aika kiitettävästi tässä muutamina viime päivinä kun on aikaa surffata ebayssa... Ja amazonilta on myös paketti tulossa.

Päivänjatkoja!
-S--+pikku-pupu rv30+3

Siis tuo sf mitta oli vähän alle 27 cm eikä 28 niinku olin kirjottanu..

 

[Danzee83]

Itse aiemmin tuosta kivunlievitys-asiasta mainitsin ja oma mielipiteenihän on, että kaikki mömmöt on tervetulleita, mikäli siltä tuntuu, että niitä tarvitsee. Avoimin mielin täälläkin ollaan synnytykseen menossa, kun ei ole aiempaa kokemusta asiasta ja kun ei sitä voi etukäteen muutenkaan tietää mitä eteen tulee. Ja mitä ei voi tietää etukäteen, sitä ei auta stressatakaan etukäteen.

Minulla viimeinen työpäivä on 1.4, johon siis nelisen viikkoa. Kropan puolesta ei ole ongelmaa olla töissä, sillä olot on hyvät ja istumatyö ei ruumiillisesti raskasta ole. Sen sijaan ajatukset meinaa harhailla jossain ihan muualla ja se haittaa keskittymistä, joka puolestaan häiritsee kun työ on sellaista, että pitäisi jaksaa olla tarkkana koko ajan ja huomioida monta juttua. Nooh, muutama viikko enää..

Itsekin mittasin vatsani ympäryksen navan kohdilta ja kyllä tuota vatsaa on kertynyt. Plussatessani vyötärön ympärys oli 71cm ja nyt se on 87,5cm.. Ja lisää on varmasti tulossa. Painon nousu vauhdittunut nyt alkuraskauteen verrattuna. Painoa tullut lisää nyt hieman vajaat 7kg plussauksesta . Olen seuraillut painonnousua plussaamisen jälkeen viikoittain rv:sta 13+0 asti ja keskinmäärin viime viikkoina paino on noussut 100-600g viikossa. Ja jos vaikkapa loppu menisi +500g:n viikkovauhdilla, niin kokonaissaldoksi tulisi noin 12kg, johon olin henkisesti varautunutkin.

Mielenkiinnolla olen myös odotellut raskausarpien ilmestymistä, mutta toisaiseksi niitä ei ole vielä onneksi näkynyt. Ennestään niitä on jo toki teini-iän rintojenkasvun jne. jäljiltä, mutta vatsan alueella niitä ei ole. Rasvannut olen vatsaani ihan vain perusvoiteella, vaikka eipä siitä varmaan hyötyä suoranaisesti olekaan.. Mutta ei kyllä varmaan haittaakaan..

No jospa sitä koittaisi suunnata takaisin töihin ja olla edes jokseenkin tehokas.

-Danzee83 + Itiö rv.30+0-

(Ohhoh, näyttää tosi suurelta luvulta tuo kolmosella alkava raskausviikko! Alkaa oikeasti olla loppusuora käsillä.. Jänskää..

 

[Sintti.]

Huomenta,

joku kyseli mun ponnistusasennosta. Kyllä se sellainen puoli-istuva oli. Eikä epiduraali enää siinä vaiheessa muistaakseni kauheasti rajoittanut, sen vaikutus loppui ennen ponnistusvaihetta.

Te muut olette selvinneet aika siedettävillä painonnousuilla. Mullahan alussa oli tosi maltillinen tahti, mutta nyt on alkanut tulla turvotusta (sormukset ei mahdu, korkeat talvisaappaat ei mene kiinni, silmäpussit on kuin bulldogilla...), ja sen myötä paino on jo pari kuukautta noussut 500-800 grammaa viikossa. Nyt on tullut jo melkein 12 kg. Edellisessä raskaudessa taisi tulla yhteensä 14 kg, joten himpun ahdistaa. Uskon kyllä, että varmaan imetyksellä lähtee taas hyvin pois, mutta mitä isommaksi maha venyy, niin sitä suurammalla todennäköisyydellä tulee niitä raskausarpia yms.

Herkkuja olen kyllä syönyt edelleen, mutta en kyllä normaalia enempää. Jumpassa olen käynyt kolme kertaa viikossa ja kerran viikossa uimassa, lisäksi liikuntaa tulee myös työn puolesta. Juon litrakaupalla vettä ja syön ananasta, mutta silti turvottaa. Argh. Ei kai tässä muuten mitään, mutta parin kuukauden päästä alkaa olla tukala olo.

Mä jään äitiyslomalle 13.4., ja sitä ennen on vielä ihan kauheasti hommaa. Ensi vuoden tilaukset pitää tehdä, ja mun on myös väännettävä arviointi melko valmiiksi. Sijaisen on aika huono kirjoittaa todistuksia kuukauden perusteella, joten mun on tehtävä pohjatyö ja sijainen sitten hienosäätää. Onneksi sattuu vielä pääsiäinen tähän ennen töistä pois jääntiä, niin voin sitten käyttää pääsiäisen arviointien tekoon.

Nyt tarttee lähteä käymään kaupassa, niin sitten voi käyttää (toivottavasti) aurinkoisen iltapäivän ulkoiluun.

Sintti