Toukokuun vauvat 2010

[Tinsula]

tjejen LA 2.5.2010, esikoinen
Selia LA 4.5.2010, kakkonen (tyttö 09/08)
Elina77 LA 5.5.2010, esikoinen
-S-- LA 9.5.2010, esikoinen
Tinsula 28v LA 11.5.2010, esikoinen
Jen-n LA 12.5.2010
ribjo LA 13.5.2010
Danzee83 LA 15.5.2010

No niin, oiskohan nyt oikees paikassa. Laitoin mun ikänikin siihen samalla
Mua kiinnostais myös kuinka pian teillä muilla on tärpännyt
Nyt pitää lähtee töihin, aurinkoista päivää kaikille!

 

[outik kuokkavierailee ;)]

Oli pakko tulla kirjoittamaan kun sattumalta näin Tinsulan nimimerkin. Oothan se sama, jonka kanssa kirjoiteltiin haave-puolella vuoden rajaa lähestyvissä? Paljon onnea plussasta! Itsekin just jännäilen omituisia oireitani, joten jos hyvin käy, liityn minäkin tähän ketjuun...

 

[Selia]

Tinsula, meillä tärppäsi ihan vahingossa suorastaan. Ei olla käytetty ehkäisyä sen jälkeen kun lopetin imetyksen (heinäkuun alkupuolella, tyttö silloin 10kk+) ja silleen 'tulee jos on tullakseen' -meinigillä on menty. Nyt oli semmonen "paussi" tossa puoles välissä kiertoa eli ajattelin, et jos ei seksiä, niin ei vauvojakaan . No, näköjään asiat ei mee aina niin . Ja tokihan olin tietoinen, et kierto voi heittää miten sattuu, kun alkaa entisistä hormoneista palautua. Yllätysnopeesti siis tuli tämä raskaus, mutta erittäin tervetullut oli . Esikoista sitten tehtiinkin reilu vuosi. Tuon ajan puolessa välissä mulla oli yksi keskenmeno onneksi ihan alkuviikoilla. Ehkä tästäkin syystä ajattelin, ettei meille vaan lapset tule tuosta vaan. Edelleen peukut pystyssä, että kaikki on kunnossa tämän pienen osalta... bd.

Me ollaankin sitten samanikäisiä Tinsula sun kanssa .

tjejen LA 2.5.2010, esikoinen
Selia 28v. LA 4.5.2010, kakkonen (tyttö 09/08)
Elina77 LA 5.5.2010, esikoinen
-S-- LA 9.5.2010, esikoinen
Tinsula 28v LA 11.5.2010, esikoinen
Jen-n LA 12.5.2010
ribjo LA 13.5.2010
Danzee83 LA 15.5.2010

 

[Selia]

Outik, peukut pystyssä ja sormet ristissä sulle bd bd bd!

 

[Tinsula]

Moikka outik, juu sama tinsula
Toivotaan että samat hyvät tuulet puhaltaa sinne sulle

Selia mustkin alko jo tuntuu etten varmaan saa lapsia ja nyt sitten pelkään keskenmenoa... Täytyy vaa yrittää olla ajattelematta asiaa.

Hyvin kaikki menee!

 

[Elina77]

Meillä tärppäsi vajaan vuoden yrittämisen jälkeen. Tämäkin aika tuntui niin pitkältä, että aloin jo ihan oikeasti olla aika epätoivoinen ja valmistauduin jo henkisesti siihen, että tänä syksynä lähdetään tutkimuksiin. Mutta toisin onneksi kävi!

Muakin mietityttää keskenmenoriski välillä. Mulla on parina päivänä ollut hyvin niukkaa, ruskehtavaa vuotoa, joka tietenkin säikäytti heti ihan pahan päiväisesti, vaikka nettiä selaamalla sainkin heti selville, että se on ihan tuikitavallista. No, tänään ei vuotoa ole näkynyt ollenkaan, joten en ole asiaa tänään taas murehtinut. Olo on muutenkin parempi kuin vielä viikko pari sitten, jolloin "kaikki oli sekaisin". Oireita on siis edelleen, mutta oma fiilis on jotenkin seesteisempi ja syömisetkin on oppinut aika nopeasti ajoittamaan ja rajoittamaan siten, että paha olo ei iske.

Mun iän näkeekin mun nimimerkistä

 

[Dazeer83]

No niin, kaverin juhlat juhlittu ja varsin fiksuja tapoja keksitty sen peittämiseksi, ettei alkoholi maistu.. Ei sitä tässä vaiheessa viitsi koko maailmalle näyttää, että on yhtä äkkiä raitistunut, kun syyt siihen olisi niiiiin ilmiselvät.. Eikä haluta kertoa vielä kellekkään kaverille tästä.. Kaverin juhlissa hoidimme asian niin, että kun mieheni joi esim. lonkeron tyhjäksi vein tölkin keittiöön, huuhtelin sen ja kaadoin täyteen limua.. Sitä sitten hartaudella nautiskelin.. Ravinteliin päästyämme pidin huolen siitä, että en osunut samaan aikaan tiskille kaverien kanssa ja tilasin alkottomat.. Kukaan ei huomannut mitään.. Melkosta säätöä, mutta ei sitä kukaan huomaa sitten tuiskeessa, että kuka on ottanut ja kuka ei..

Meillä raskauduttiin ensi yrittämällä.. Jo lämmittelykierroksella tärppäsi siis.. Oltiin varauduttu, että menisi pitempikin tovi saada mitään aikaan ja "saisi tulla jos on tullakseen"-periaatteella mentiin.. Toisaalta ihan on syyllinen olo, kun ei se ole tosiaankaan monelle helppoa saada plussaa...

Keskenmenoriski on olemassa ja todellinen, mutta en ole juuri sitä ajatellut. Oma suhtautumiseni raskauteeni on tällä hetkellä sellainen, että vatsassani on solupallo, jolla piiiiiitkä matka vauvaksi.. Jos solupallolla ei ole kaikki kohdillaan, niin luonto hoitaa asian valitettavasti keskenmenolla. Olen muutenkin elämässäni varsin realistinen tyyppi.. Ainoa mitä kukaan tässä raskauden vaiheessa kukaan voi tehdä on ottaa rennosti ja koittaa huolehtia itsestään sekä henkisesti että ruumiillisesti.. Kyllä se aika näyttää miten asiat menevät..

Iät ja silleen päivitetty listaan:
tjejen LA 2.5.2010, esikoinen
Selia LA 4.5.2010, kakkonen (tyttö 09/08)
Elina77 LA 5.5.2010, esikoinen
-S-- LA 9.5.2010, esikoinen
Tinsula 28v LA 11.5.2010, esikoinen
Jen-n LA 12.5.2010
ribjo LA 13.5.2010
Danzee83, 26v, LA 15.5.2010 esikoinen

 

[-S--]

Meitähän on täällä useampikin samanikäinen

 

[-S--]

Se vain karkasi toi vastaus ennen kuin ehdin enempää kirjoittaa. Eli mulla on kans ikää 28.
Meilläkään ei oikeastaan sen kummemmin vauvaa tarvinnut "tehdä", jätin tammikuussa pillerit pois ja sen jälkeen ehkäisy oli tyyliä, kunhan et tuu sisälle, ja sit kun ei enää sitäkään vähää tehty ehkäisyn eteen vaan ajateltiin et jos on tullakseen...Raskaus alkoi mun käsityksen mukaan aika heti.
Alavatsa kivut on olleet aika karmaisevia, ja varsinkin illalla jospa ne jossain vaihessa helpottaa.
Ai niin, kävin ostamassa nipun vauva-lehtiä
tjejen LA 2.5.2010, esikoinen
Selia 28v. LA 4.5.2010, kakkonen (tyttö 09/08)
Elina77 LA 5.5.2010, esikoinen
-S-- 28v LA 9.5.2010, esikoinen
Tinsula 28v LA 11.5.2010, esikoinen
Jen-n LA 12.5.2010
ribjo LA 13.5.2010
Danzee83, 26v, LA 15.5.2010 esikoinen

 

[ribjo]

Lisään oman ikäni myös tuohon listaan. Älkäähän järkyttykö Tämä on näitä uusperheen riemuja, mieheni kolme poikaa asuu kanssamme ja tämä olisi ensimmäinen yhteinen lapsi. Kovasti odotettu. Edellinen raskaus päättyi keskenmenoon, joten vähän kyllä jännittää kaikkia oireita...

tjejen LA 2.5.2010, esikoinen
Selia 28v. LA 4.5.2010, kakkonen (tyttö 09/08)
Elina77 LA 5.5.2010, esikoinen
-S-- 28v LA 9.5.2010, esikoinen
Tinsula 28v LA 11.5.2010, esikoinen
Jen-n LA 12.5.2010
ribjo 36 v LA 13.5.2010, esikoinen
Danzee83, 26v, LA 15.5.2010 esikoinen

 

[Tinsula]

Moikka!
Mä olen tänään ihmetelly et miten voikaan olla maha turvoksissa??? Käsittämätöntä, ei saa ees vedettyy sisään päin Jos tätä vautii lihoo niin mitä se onkaa parin kk päästä... muuten olen aika hoikka ja pieni kokoinen.

Paras ystävä sai kesällä vauvan oli esikoinen hänelle ja hänen ikä on 38, et ribjo ei huolta
Mukavaa viikonloppua kaikille!!

 

[Jen-n]

Soitin tänään neuvolaan ja sain ensimmäisen ajan vasta 14.10. Odottavan aika on pitkä. LA siirtyi heti kättelyssä kierron takia; se on 18.5. Eli menossa 4+5. Testasin vielä varmuuden vuoski uudelleen ennen neuvolaan soittoa kun ensimmäinen testi näytti vaan haamua. Kaksi kirkasta punaista viivaa ilmestyi testiin.

Itse olen 29v. mutta täytän odotusaikana 30. Lapsia on ennestään kolme joten neljättä odotetaan. Meillä ei ole varmaan ketään muuta sunniteltu ja spekuloitu näin paljon kun tätä tuoreinta tapausta. Olen onnellinen että tähän vaihtoehtoon päädyttiin!

Muuten on jotenkin kummallista että voin edelleen ihan älyttömän hyvin. Satunnaisesti voi vähän kuvottaa mutta ei mitään verrattuna edellisiin raskauksiin. Väsymystä on vähän, mutta se on luonnollista. Vasta näyttää iltaisin kammottavalta, ei pyöreältä vaan lihavalta. Monet sanoo joilla on useampia lapsia että mitä useampi raskaus, sitä aikaisemmin vasta tulee esille. Sitä odotellessa...

Oletteko muuten kertoneet raskaudesta jo muille? Meillä tietää vain molempien äidit ja yksi hyvä työkaverini. Ajattelin odotella vielä ainakin pari kuukautta ennen kuin paljastan asian muille, tulevat nimittäin järkyttymään aikamoisesti. Neljä kun ei ole mikään tavallinen lapsiluku nykyään

 

[-S--]

Meillä ei raskaudesta ole kerrottu vielä kenellekään sukulaiselle, ainoastaan läheisin työkaverini tietää. Työkaverilleni kerroin koska hän itse palasi vasta äitiyslomalta takaisin töihin, ja toisenä syynä se että hän antaa hyvän "alibin" polttamattomuudelleni (polttaminen loppui kuin seinään kun testi näytti plussaa)
En halua muiden työpaikallani vielä saavan tietää, joten käyn pihalla seisomassa tämän ihmisen kanssa jolle salaisuus on paljastettu

Vanhemmille varmaan kerrotaan ekan neuvolan tai ultran jälkeen. Vähän kauhistuttaa anopille kertominen. Ollaanh ainaki vimeset kaks vuotta saatu kuunnellla vihjailuja siitä että eikö olisi jo aika tehdä hänestäkin mummo..
Anoppi sattuu olemaan vielä sellaista sorttia joka työntää nenänsä joka asiaan, joten voi olla että koitetaan lykätä hänelle kertomista ihan oman mielenrauhan takia.

 

[Danzee83]

Meillä ei ole kerrottu perheelle mitään.. Minä olen kertonut parhaalle kaverilleni ja mies myös sellaiselle kaverilleen, johon luottaa. Ihan vain sen takia on kerrottu, että mikäli tulee esim. keskenmeno on kuitenkin ne kaksi ihmistä meidän lisäksi, joilta voi saada tukea..

Anopille

 

[Dazeer83]

(Jatkuu.. Perskeleen kannettavan käsihiiri, kun painoi jo "vastaa")

Eli anopille ja muille sukulaisille ajateltiin kertoa sitten joulun alla mikäli jotain kerrottavaa sitten (toivottavasti) vielä on. Tämä siksi, että etenkin tämä anoppi on sellainen ihminen, joka ragoi kaikkiin tällaisiin isoihin uutisiin liian tunteella ja hössöttäen.. Sitä en kestä.. Viimeiset kaksi vuotta on joka rakoon anoppi sanonut, että "tehkää se vauva, tehkää musta mummo".. Ahdistaa tuollainen varsinkin kun ei silloin vielä ollut yritystä edes harkittu ja muutenkin mistä sitä tietää voiko edes tulla raskaaksi?? Tuollaiset asiat on sellaisia, joista ei missään nimessä saisi kukaan vihjailla kellekkään.. Jos haluan kysyä jotain raskauteen liittyvää, käännyn mielummin neuvolan puoleen kuin kuuntelen yli-innokkaan anopin omia raskauskokemuksia vuodelta pölli ja tappi.. Oma äitini ei ole onneksi hössö, mutta toisaalta onkin jo tupla-mummo ennestään eli saanut hössötettyä siskon kanssa ne pahimmat energiat aikoinaan..

Lisäksi mieheni sisko saa vauvan jouluna ja oma pikkuveljeni hellun laskettu aika on huhtikuun puolessa välissä.. Ja meillä siis toukokuulla olisi.. Nämä molemmat sisarustemme raskaudet harhauttavat mukavasti molempien perheitä ja me saamme odottaa huomaamattomasti aivan kuten haluammekin.

Kavereille ajattelimme alkaa kertomaan sitten kuin tilaisuus tulee ja on ainakin se rv.13 menossa..

Dazeer83 + Itiö, rv.5+3

 

[ribjo]

Me ei kerrota myöskään ennekuin tuo maaginen 13 viikkoa tulee täyteen. Edellinen keskenmeno opetti karvaasti sen. Yritän vertailla koko ajan tätä raskautta ja edellistä raskautta ja olen kyllä huomannut että voin huomattavasti paljon paremmin nyt kuin keskenmenneessä. Rinnat on arat ja etoo välillä mutta sellainen kummallinen "möykky"tunne on vatsasta hävinnyt. TUntuu että siellä se alkio on ja EHKÄ voi kohtalaisesti

 

[Dazeer83]

Anteeksi utelut ribjo, mutta saisinko kysyä missä vaiheessa (rv) edellinen raskautesi meni kesken? Kun olen tässä itse luonnollisesti pohtinut tätä asiaa ja jotenkin koittanut pitää realistisen fiiliksen koko hommaan. Myös mieheni koittaa tehdä näin..

Ei pakko vastata jos ei halua, mutta kun minulla ei ole ketään tuttua, jonka tietäisin joskus keskenmenon saaneen ja jolta voisin asiasta kokemuksena kysyä..

Tsemppiä ja tarrasukkia..

 

[ribjo]

Viimeksi alkoi keskenmeno 5+5. Illalla alkoi vuoto ja kivut tulivat aamulla. Jotenkin tiesin heti että kyse ei ollut ns normaalista vuodosta. Meni nopeasti ohitse, pahin vuoto oli ehkä kolme päivää. Henkinen selviäminen olikin sitten kauemmin. Eli jos ensi keskiviikkoon pääsisin niin olisin päässyt edellistä pidemmälle

 

[Selia]

Ribjo, eihän nyt suinkaan kukaan sun iästä kauhistu ;P. Nainen parhaassa iässä olet, niinku me kaikki DD.

Me ollaan kerrottu (tai siis minä...) ainoastaan mun siskolle ja yhdelle ystävälle. Vanhemmille aattelin kertoa ens viikolla sen ultran jälkeen, olipa tulos mikä hyvänsä. Miehen vanhemmista en tiedä, milloin tieto heille saakka menee. Vähän myöhemmin varmaan.

Mun keskenmenotarina on aika samanlainen kun ribjolla. Se alkoi kuudennella viikolla tuhruvuotona ja nopeesti yltyvillä kivuilla. Kyllä siinä kohtaa tosiaan tiesi, mistä on kyse. Samanlainen olo mulla _ei_ nyt ole, mut jotenkin outo edelleen (??!!?). Esikoista odottaessa olin ihan varma olostani koko ajan... No, onhan raskaudet erilaisia ja pitää nyt vaan pysyä pöksyissä viel pari päivää, niin sit saa ainakin varmuuden, että alkio on oikeessa paikassa ja sydän lyö. Mulla oli muuten myös alkanut ihan kauhee pahoinvointi tässä kohtaa viime raskaudessa ja nyt voin tosi hyvin. Sekin on mukamas huono juttu .

bd
Selia rv 6+5

 

[Elina77]

Me ollaan kerrottu vauvauutinen molempien vanhemmille sekä kolmelle hyvälle ystävälle. Me miehen kanssa oikein pohdittiin tätä kertomisasiaa yhdessä ja tultiin sitten siihen tulokseen, että kerrotaan niille, joiden kanssa olisimme valmiita keskenmenon surunkin jakamaan = isovanhemmat ja muutamat läheisimmät ystävät. Muille sukulaisille, kavereille ja tutuille kerrotaan varmaan sitten 12 viikon ultran jälkeen, mutta en silloinkaan ajatellut asiaa erityisesti ruveta tekstiviesteillä ilmoittamaan, vaan kerromme kun sopiva tilaisuus tulee ja muutenkin nähdään.

Mies valmisti mulle tänään herkullisen sunnuntaiaamiaisen, tuoreet sämpylät ja kaikki. Meitsi yrjösi kaikki vessanpyttyyn. Autuasta aikaa tämä raskaus...

 

[Elina77]

Ai niin, minä tänään raskaana 6 + 4.

 

[-S--]

Dazeer83: Anoppisi kuulostaa erittäin paljon samanlaiselle kuin omani...

Mulle on iskeny ihan kamala keskenmenon pelko, ja pelko siitä että entäs jos se onkin tuulimuna tai kohdunulkoinen. Eka neuvolaanki on vielä reilu kaksi viikkoa ja ultraan kolme.
Lisäksi ollaan lähdössä matkoille siinä neuvolan ja ultran välissä. Koko ajan mielessä pyörii et entä jos siellä vaikka sattuukin jotain. Sinäänsä aika epätyypillistä minulle, koska yleensä otan asiat aika rennosti ja mies on se joka hermoilee ja stressaa.

Mies muuten eilen takavarikoi mun irtokarkki pussin ja poisti kaikki (5kpl) salmiakit sieltä Ei kuulema mitään riskejä...

Ihana ilma ulkona taidan käydä pikkulenkillä, ja jos sitten vaikka öljyäisi parvekekalusteet talvea varten.

Aurinkoista sunnuntaita kaikille!
-S-- rv6

 

[Selia]

-S--, tiedän tuon tunteen :/. En tiedä miten sun asuinpaikkakunnan neuvolassa on tapana toimia, mut täällä meillä päin ei edes kuunnella sydänääniä ekalla neuvolakäynnillä, et siinä ei kyllä varmistu yhtään mikään vielä. Ultrassa vasta näkee ja kuulee, mitä siellä kohdussa tapahtuu. Siksi mä oonkin menossa jo ylihuomenna ultraan, et saan varmuuden jo aiemmin... Tsemppiä ja yritä nauttia olostasi kuitenkin (helpommin sanottu kuin tehty ).

Mulla on ollut ihan tajuton salmiakkihimo taas päällä ja kohtuudella oon niitä popsinutkin. Mites te muut muuten suhtaudutte näihin 'mitä ei saa syödä ja juoda ja tehdä' -juttuihin? Mulla on maalaisjärki omasta mielestäni mukana, eli kohtuus kaikessa (paitsi alkoholi ja tupakka, niistä oon ehkä liiankin tiukkapipoinen...). Toisaalta, en syö esim kalaa ollenkaan, joten useampi ruoka-aine on poissa ruokavaliostani jo muutenkin, ettei tarvii enää tässä kohtaa miettiä. Liikuntaakin jatkan normaaliin tapaan jaksamiseni mukaan, ellei lääkäri toisin jossain kohtaa määrää (paitsi rullaluistelun oon laittanu pannaan. Ei uskalla :/).

Jaha. Pikkutyttö herää päikkreiltä. Pitää käydä pelastamassa vaunuista .

Selia rv 6+5 (eilen olin näköjään jo sunnuntaissa ;D)

 

[ribjo]

Tiistai on nyt sitten merkkipaalu, kun sen yli mennään, olen pidemmällä kuin edellisillä kerroilla Vähän vatsaa nipistelee ja väsyttää, mutta ei sen kummempaa : D Mieheni ensimmäisen vaimon poika 21-vuotias on kuollut viikko sitten. Hän asui täällä meillä 3-vuotiaasta. 15-vuotiaana tuli avioero jolloin ex-vaimo lähti etelä-suomeen ja poika jäi miehelleni. Poika oli juuri muuttanut omilleen kun tulin taloon. Tapasin häntä paljon ja mielikuvani hänestä oli valoisa ja positiivinen. Hän oli erittäin tarkeä veljilleen.
Perjantaina hautajaiset.
Mieheni ei ole pystynyt paljonkaan surultaan keskittymään raskauteeni ja se on ihan ok. Onhan meillä aikaa. Sitä paitsi muut pojat vaativat nyt huomiota. Ovat 17, 16 ja 11.
Ensi viikon jos pääsen yli niin sitten varaan neuvolan

 

[Dazeer83]

Anoppeja on kyllä niin monenlaisia.. Omani on tosiaan sellainen, että kun mieheni sisko alkoi odottaa lasta ja meni heti plussan jälkeen sen äidillensä kertomaan alkoi tämä muori julistaa tätä uutista joka ikiselle vastaantulijalle häntä palvelleista kassaneideistä jne. lähtien.. Samoin teki meidän naimisiin menon suhteen.. Kaikille piti toitottaa, että poika on menossa naimisiin.. Ja sitten sitä "onnesta kyynelehtimistä" ja ylenpalttista tunteilu-paskaa riitti non-stoppina pari viikkoa ennen häitä ja edelleen.. Ärsyttää moinen ylenpalttinen ja turha tunteilla mässäily, itse kun olen varsin jalat-maassa-järki-päässä-realisti.. Naimisiin mentiin viime kuun puolen välin jälkeen.. Nyt alkaa hieman rauhoittua kai tuon suhteen hössötys.. Mutta tosiaan kun tämä ihminen heti huutelee kaikki asiat koko kylälle ja viimeistelee vielä varman tiedon siirtymisen Facebookin kautta niillekin, joilta uutiset saattasisivat muuten jäädä kuulumatta, niin eipä tosiaan huvita kertoa.. Ehkä kerromme tulokkaasta sitten joulukuussa, kun mieheni sisko saa oman vauvansa.. Tai jos se musta olisi kiinni, niin kerrottas vasta mahdollisen muksun synnyttyä..

Olimme päättäneet, että kunhan naimisiin päästäisiin saisi lapsia alkaa tulla jos olisi tullakseen.. Anopille emme tästä ole mitään maininneet, ettei saisi vettä myllyyn.. Silti, jo seuraavana päivänä häistä aloitti tämä ihminen aivan tosissaan pommittamaan "tehkää vauva, tehkää musta mummo"; tuli tekstiviestiä, Facebookiin viestiä, naamatusten viestiä ja soittipa vielä puhelimellakin.. Ja käski ilmoittaa heti kuin jotain tapahtuu.. Ziiiiiizuz!! Loukkaantuu varmaan ikihyviksi, kun ei tästä mitään kerrota ennen kuin vasta sitten joskus, kun meistä siltä tuntuu, mutta aivan sama mulle. Edelleen tasaiseen tahtiin ehdottelee vauvantekoa esim. juuri viestitellen, kun ei tilannetta tiedä.. En osaa edes kuvitella, miten paljon enemmän tuollaiset kehoitukset saattaisivat ahdistaa, jos raskautumisen kanssa ei olisikaan kaikki käynyt näin helposti.. Aivan kamalaa olisi kuunnella tuollaisia, jos fakta olisi esim. se että lääketieteellisesti olisi todettu biologisten lasten saannin olevan käytännössä mahdotonta..

Itse en ole rajoitellut syömisiäni mitenkään.. Ihan normaalia kotiruokaa syön ja ihan normaalsti tarkastan onko ruoka ookoo ja syömäkelpoista.. Maalaisjärjellä pääsee mielestäni pitkälle. Alkoholi on sellainen, jonka olen tietysti jättänyt kokonaan pois. pari pienen pientä siemausta olen ottanut, esim. kaverin tarjotessa jotain uutuutta minulle omasta lasistaan maistettavaksi.. En jaksa alkaa parin pisaran takia nipottamaan tai epäilyksiä tässä vaiheessa herättämään.. En usko, että pari tippaa haittaa mitään.. Tupakoi en muutenkaan, joten sen suhteen ei tarvitse miettiä.. Salmiakista. järvikaloista tai maksasta en tykkää muutenkaan ja kaikki juustot kai nyt muutenkin on pastöroidusta maidosta tehtyjä Suomessa muutenkin.. Graavilohi on suurta, joskin harvoin tarjolla olevaa herkkuani ja aion varmasti syödä sitä vastaisuudessakin, jos sitä on tarjolla esim. tuttavien juhlissa ja voin varmistaa sen tuoreuden..

Oireita ei pahemmin ole, vaan olo on jopa jotenkin normalisoitunut viime viikosta.. Minullahan oli tuossa ainoana raskausoireena menkkamaiset kipuilut ja hieman normaalia aremmat rinnat.. Jos en tietäisi olevani raskaana, en osaisi kiinnittää näihin vähäisiin nykyisiin oireisiini varmasti mitään huomiota.. Tämän hetken oire saldo on: hieman tiheämpi vessassa ravaaminen, satunnaiset nippailut rinnoista ja hetkittäinen ohimenevä lievä etominen.. Ei sen mainittavampaa..

Dazeer83 + Itiö rv.5+4