No itse olin aikanaan tuollainen: "Minä en lääkkeitä halua ottaa"-tyyppi. Ja sitten tuli juurikin nuo perkeleelliset selkävaivat, jotka veivät liikuntakyvyn muutamaan otteeseen. Siinä vaiheessa, kun vajaan 1,5-vuoden aikana olin kolmatta kertaa päivystyksessä hakemassa synnytystä kamalammissa tuskissa piikkiä persuksiin aloin tajuta asian ytimen; Minun pitää ottaa särkylääke jo ennen kuin tilanne ja selkäjumi menee niin pahaksi, että liikuntakyky menee.
Siitä eteenpäin olen tarkkaillut oloja ja kun orastava selkäjumi alkaa hiipiä pahaksi geeleistä, venytyksistä ja levosta huolimatta otan lääkkeen. Ja vältyn jalkojen alta menolta ja päivystysreissulta.
Pieni pöhnä tulee kyllä ja itselläni tuli ensimmäisen "kuurin" jälkeen törkeä "vierotus-krapula" sydämentykytyksineen ja tuskanhikineen. Mutta sen jälkeen en ole niin suuria (kolme tablettia / pv) ottanutkaan niin monena päivänä putkeen. Kun ottaa yhden tarpeeseen, niin kipu helpottuu, paraneminen helpottuu ja olotkin aivan normaalit nykyään.
