Traumaattisen synnytyksen jälkiselvittely

[Sisi]

Jeps, eli synnytin itse Helsingissä ja monikin asia meni juuri niinkuin ei pitänyt: Kivunlievitys tökki pahasti, synnytyssuunnitelmaa eli mun toiveita ei otettu huomioon, jouduttiin olemaan salissa paljon yksin vaikka olisin kaivannut apua, mulle ei kerrottu omasta tilastani, jne.jne... Selkeitä hoitovirheitäkin tapahtui. Kaikenkaikkiaan koko homma oli pitkä, kivulias ja nöyryyttävä ja sen päälle vielä kohtelu salissa ja varsinkin osastolla oli välillä todella ala-arvoista.

Jälkitarkastuksessa lääkäri kehoitti kuultuaan näistä jutuista mua joko soittamaan sairaalaan ja varaamaan keskusteluajan kätilön kanssa tai sitten ennen seuraavaa pelkopolille. Nyt mua kiinnostaisi kuulla kokemuksia muilta vastaavassa tilanteessa olleilta? Oletteko käyneet kokemuksia läpi kätilön tai psykiatrin kanssa? Tai ottaneet yhteyttä potilasasiamieheen? Millaista oli suhtautuminen ja mitä tapahtui? Tai pelkopoli, auttoiko..? Tuntuu vaan että koko tapahtuma velloo mun päässä sellaisena möykkynä, vaikee saada kiinni mistään ajatuksesta kunnolla, en muista kunnolla missä järjestyksessä kaikki tapahtui ja ehkä myös mitä todella tapahtui... Ahdistavaa. Jossain vaiheessa ajattelin, että en vaan ajattele sitä enää mutta ei voi mitään, jatkuvasti tulee mieleen välähdyksiä.

Kiitti kaikista vastauksista!

 

[RouvaHeinonen]

Kävin oman vaikean synnytykseni läpi kätilön kanssa sairaalassa, mutta silti jäi asioita mietityttämään (varsinkin kun toinen synnytys lähestyy). Itse en ole pelkopolilla käynyt, mutta paljon hyvää olen toiminnasta kuullut. Vaikka olenkin ollut laiska läpikäymään omaa synnytystäni, suosittelen silti, että käyt juttelemassa neuvolan psykologin tai sairaalan kätilön kanssa... että saat faktat kohdalleen. Itselläni oli ainakin muutamia "mustia aukkoja",jotka muistin vasta kun kätilön kanssa juttelin ja käytiin synnytys läpi.

 

[Ögonblick]

Neuvolasta pääsee juttelemaan myös psykologille jos vain haluaa. Tai sitten tosiaan voi ottaa yhteyttä sinne synnytyssairaalaan. Kaikista parasta tietysti olisi käsitellä asiaa synnytyksessä mukana olleen kätilön kanssa. Ja ylipäätään puhuminen asiasta jonkun ulkopuolisen kanssa auttaa. Joten rohkeasti vain! Ja ennen seuraavaa raskautta ja senkin aikana pääsee kyllä psykologille ja pelkopolille, jos siltä itsestä tuntuu, että asiaa haluaa käsitellä.

En tiedä miten helsingissä, mutta omakohtainen kokemus tyksin pelkopolista näin toisen raskauden aikana on ollut varsin negatiivinen. Sain sieltä kyllä ajan psykologille, joka on ollut aivan uskomaton voimavara, mutta itse pelkopoli on ollut kaikkea muuta. Joten tiedän millaista on olla raskaana ja yrittää selvitä päivistä kunnialla läpi, kun tuntuu ettei kukaan auta eikä ymmärrä. Itselläni rv melkein 38 ja takana yksi hätäsektio, josta jäi ihan mieletön synnytyspelko.

Kannattaa käydä asiaa läpi nyt synnytyksen jälkeen ja myös sitten jos joskus toista odotat. Apua kyllä pitäisi saada kun sitä osaa pyytää! Tsemppiä sinulle!

 

[rosteri]

Mulla ei oo mitään viisasta vastausta, kun itse mietin ihan samaa. Haluaisin lisää lapsia mutta kamala edellinen synnytys on vielä niin pinnalla vaikka aikaa jo reilu 8kk

 

[pikkueppu]

sisi itselläni ei ole kokemusta vaikeasta synnytyksestä......mutta...
yksin olen ollut salissa joka kerta ja kakkosen kohdalla en kerennyt saamaan mitään kivun lievitystä kun meni niin rytinällä eteen päin
kolmosesta sain vaikka epiduraali hieman epäonnistui.... itse asiaan kätilöt oli kolmannessa synnytyksessä tosi kiireisiä (12vauvaa syntyi sinä päivänä hämeen linnassa) mutta se tosiasia että kätilö oli poissa noin 10 min tuntui iäisyydeltä tai 20 min vielä pidemmältä ajalta....

sisi saitko sairaalasta mukaan synnytys kertomuksen siittä selviää aika paljon kanssa varsinkin aikajärjestys jos et saanut niin voit pyytää sen jälkikäteen.... toinen aina voi vaihtaa synnäriä varsinkin helsingissä se on helppoa kun on 3 paikkaa joista valita

no en tiedä auttaako tämä mutta kerrroin nyt kuitenkin

 

[I-ha-na]

Mulla oli todella vaikea synnytys kesäkuussa. Siis traumaattinen jonka aiheutti töykeä kohtelu kätilöltä, oli myös yksin jättämistä, ei kannustettu eikä kerrottu heti mitä ois kannattunu tehdä, kivut oli kauheita, imukupilla lopux ulos ja siinäkin limakalvot jäi ekaks väliin ja kipu oli jörkyttävä. Tässä vain muutamia tapauksia. Lisäksi traumaa syvensi vuosia sitten tapahtunut raiskaus (en ollut puhunut tästä sairaalassa, joka olisi ollut hyvä koska tiettyjä asioita olisi hoidettu toisin) Imukuppi vaiheesta en juurikaan mitään muista kun olen ollut pahasti paniikissa

Neuvolassa ensin puhuin kauheasta kokemuksesta, koska ensimmäiset päivät vaan itkin. Neuvolasta laitettiin vauvaperhetoimintaan mikä ei todellakaan ollu mun juttu.

Sitten kummikätilön kanssa juttelemaan synnärille (en todellakaan halua tavata kätilöä joka "hoiti synnytyksen") Hän haki sitten pelkopoli kätilön kun oli sitä mieltä että on parempi jutella hänen kanssa. tämä uusi kätilö oli taas sitä mieltä että mun ois hyvä jutella sen pelkopolin synnytys kätilön kanssa, joka oli myös yksi niistä 6 lääkäristä jotka olivat minun synnytyksessä mukana.

Lääkärin kanssa oli hyvä jutella koska hän tuntui tajuavan tilanteen täysin ja ymmärsi täysin mistä puhuin. Hän taas kertoi useaan otteeseen miten synnytys on mennyt jamitä on tehty minkäkin asian takia. Oli ymmärtäväinen
Tajusi myös että kätilö ei olisi saanut käyttäytyä ja sanoa sellaisia asioita mitä oli sanonut ja tehnyt.

Tämän jälkeen olen käynyt kerran pelkopolin psykologin kanssa jutteöemassa. Koin kuitenkin että eniten minua ymmärsi synnytyslääkäri joka myös ymmärsi mikä vaikutus traumaattisella tapahtumalla aikaisemmin oli tähän synnytykseen.

minulla on mahdollisuus mennä vielä juttelemaan synnytyksestä.

Sovimme että kun ja jos vielä uskallan harkita uutta raskautta otan yhteyttä heihin ja aloitan pelkopolilla käynnit jo siinä vaiheessa.

Eli mulle auttopelkopolin lääkäri, jotenkin saanut pahimman ahdistuksen pois. Vieläkin jos ajattelen synnytystä tai puhun siitä se ahdistaa ja jopa itkettää.
mutta kyllä tässä voiton puolella on =)

 

[swerfiel]

Minulla synnytyksestä on kohta 3kk. Enää en itke sitä iltaisin (joskus kyllä huonoina iltoina tulee pyörimään mielessä uudelleen... ja uudelleen...). Neuvolassa neuvottiin varaamaan aika sairaalaan, ja keskustelemaan synnytyksne hoitaneen kätilön kanssa. Minulle tämä sopii hyvin, kun kätilöiden toiminnassa ei ollut moitittavaa. En ole vielä saanut aikaiseksi, mutta aion kyllä mennä. Vaikka muisto ei enää niin hirvittävästi painosta mieltä, haluan hoitaa sen puinnin loppuun kunnolla, ettei se seuraavan raskauden herkässä mielentilassa tule pilaamaan odotusta.

En siis varsinaisesti osaa auttaa, halusin vaan sanoa, että on muitakin. :hug:

 

[piuku]

ja haluaisinkin tähän sanoa sen verran, että kiireen takia nykyään harvoin on sellainen tilanne, että kätilö siellä kerkiää pitkään olla kanssasi ja ns. synnytyssuunnitelmaa tehdessä on sinua varmaankin neuvolassa varoitettu ettei kaikki aina mene suunnitelmien mukaan ja tiettyjä puudutuksia ei aina voi antaa. Näihin kaikkiin on yleensä pätevät syyt. Molemmilla kerroilla kun mä synnytin niin kätilöillä oli mieletön kiire. Muutkin synnytyshuoneet olivat täynnä ja mä olin aika paljon opiskelijan varassa, mutta siltikään mulla ei jääny kätilöistä eikä kivunlievityksestäkään mitään moitittavaa vaikken sitä epiduraalia heti saanutkaan kun pelkäsivät että vauvan sydänäänet häviää. Nyt odotan kolmatta rv35+6 ja kyllä se synnytys silti jännittää ja olen kuullut paljon huonojakin kokemuksia, osa taitaa silti olla vähän omasta itsestä ja hormooneistakin kiinni. Toki on hoitovirheitäki sattunut, en sitä sano, mutta toin vähän esille tässä sitä, että taitaa nykyään aika moni olla suht yksin siellä synnytyshuoneessa (mulla onneksi lasten isä on aina ollu mukana )