O
Onneton
Vieras
Eli nyt tässä olisi kysymys huonosta suhteesta jossa minä jään ilman minkäänlaista huomiota.
Miehelleni on häntä lähes puolet nuorempi kaveri tärkeämpi kuin minä. Tämän kaverin kanssa hän jaksaa painaa kaikki yöt ja viikonloput ja mukaan kuuluu runsaasti nautittu alkoholi. Minä olen kaiket ajat yksin ja kun yritän puhua hänelle asiasta, hän vain alkaa hutamaan minulle.
Kun haluaisin ottaa asian puheeksi, hän alkaa valittamaan kuinka hän on niin väsynyt tai kuinka häntä särkee päätä. Aina jokin syy jolla voi välttää keskustelun.
Tässä joku aika sitten huomasinkin odottavani lasta ja sen piti olla uusi alku meille. Mies haki antabus-lääkkeet mutta eipä sitten suostukkaan syömään niitä. Ei kuulemma kaiken laisia myrkkyjä syö. Eikö alkoholi ole sitten myrkkyä??? Jokunen aika sitten he kokeilivat muitakin aineita mutta virannomaisetkaan eivät puuttuneet asiaan vaikka heille asiasta ilmoitettiinkin.
Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun auton ratin taakse on humalapäissään astuttu ja lähdetty ajelemaan... Sitten lesotellaan kavereille miten hienoa oli ja kuinka kovaa on ajettu. ensimmäinen kysymys on aina
nko krapula? Miten kolmikymppinen on voinnut jäädä näin lapsentasolle.
Mies syö masennuslääkkeitä ja sitten vielä tuo reippaasti maistuva alkoholi...eihän ne sovi yhteen...ehkä siinä syy miksi joku aika sitten mies osoitti itseään aseella päähän minun silmieni nähden... Miksi hän ei tajua että on hoidon tarpeessa? Monet kerrat on uhannut itsemurhalla...
En halua syntyvän lapseni näkevän tämmöistä. Isi lähtee selvinpäin kotoa mutta parin tunnin kuluttua pälääkin kotiin ympäriämpärikännissä... Mielestäni jos sanoo ottavansa muutaman niin se ei tarkoita että juo 24 pulloa kaljaa...krapuloissaan on myös töihin menty...
onko kenelläkään vastaavaa ja mitä teitte siinä tilanteessa? Minulla ei päässä pyöri enää kuin ero!
Miehelleni on häntä lähes puolet nuorempi kaveri tärkeämpi kuin minä. Tämän kaverin kanssa hän jaksaa painaa kaikki yöt ja viikonloput ja mukaan kuuluu runsaasti nautittu alkoholi. Minä olen kaiket ajat yksin ja kun yritän puhua hänelle asiasta, hän vain alkaa hutamaan minulle.
Kun haluaisin ottaa asian puheeksi, hän alkaa valittamaan kuinka hän on niin väsynyt tai kuinka häntä särkee päätä. Aina jokin syy jolla voi välttää keskustelun.
Tässä joku aika sitten huomasinkin odottavani lasta ja sen piti olla uusi alku meille. Mies haki antabus-lääkkeet mutta eipä sitten suostukkaan syömään niitä. Ei kuulemma kaiken laisia myrkkyjä syö. Eikö alkoholi ole sitten myrkkyä??? Jokunen aika sitten he kokeilivat muitakin aineita mutta virannomaisetkaan eivät puuttuneet asiaan vaikka heille asiasta ilmoitettiinkin.
Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun auton ratin taakse on humalapäissään astuttu ja lähdetty ajelemaan... Sitten lesotellaan kavereille miten hienoa oli ja kuinka kovaa on ajettu. ensimmäinen kysymys on aina
Mies syö masennuslääkkeitä ja sitten vielä tuo reippaasti maistuva alkoholi...eihän ne sovi yhteen...ehkä siinä syy miksi joku aika sitten mies osoitti itseään aseella päähän minun silmieni nähden... Miksi hän ei tajua että on hoidon tarpeessa? Monet kerrat on uhannut itsemurhalla...
En halua syntyvän lapseni näkevän tämmöistä. Isi lähtee selvinpäin kotoa mutta parin tunnin kuluttua pälääkin kotiin ympäriämpärikännissä... Mielestäni jos sanoo ottavansa muutaman niin se ei tarkoita että juo 24 pulloa kaljaa...krapuloissaan on myös töihin menty...
onko kenelläkään vastaavaa ja mitä teitte siinä tilanteessa? Minulla ei päässä pyöri enää kuin ero!