Tukea, neuvoja...

[SAP]

Olen 19-vuotias, raskaana viikolla 9+2.
Tein reilu kolme viikkoa sitten positiivisen raskaustestin. Muutaman viikon kelailin asioita päässäni ja päädyttiin sitten miehen kanssa jolle olen raskaana aborttiin. Olin täysin varma silloin asiasta.

Noh. Aika lääkärille sairaalaan oli tämän viikon alussa ja siellä kaikki muuttui. Kun menin odotustilaan, jo siellä iski hirveä pakokauhu ja kyyneleet nousivat silmiin. Lääkäri sitten teki sisäultran ja kertoi sisälläni olevan 8+5 sikiö, ihan normaali raskaus. Olisin saanut nähdäkkin sen, mitä ultrassa oli, mutta en pystynyt. Itkin vain koko lääkärikäynnin ajan. Olisin saanut 2 ensimmäistä aborttipilleriä samantien, mutta en pystynyt niitä ottamaan ja lääkäri kehoitti vielä miettimään, koska olin niin epävarman oloinen.

En ollut vanhemmilleni kertonut aiemmin, sairalaasta lähdettyäni sitten kerroin ja he olivat vain iloisia, vaikka en olisi sitä välttämättä uskonut. Äitikin sanoi, että lapsi ei pilaa nuoruuttani tai ole este, mulle vaan syntyis lapsi, jota rakastaisin yli kaiken.. Nuo sanat on pyörivät päässäni 24/7

Lapsen isän kanssa emme seurustelleet, olemme tunteneet noin vuoden muutaman kaverin kautta. Se on lapsen isälle hirveä ongelma, ettemme ole seurustelleet. Okei, olisihan se ns. "ihannetilanne", että lapsi syntyisi kahden toisiaan rakastavan ihmisen välille. Mutta näin on sattunut vain tapahtumaan, ja itse ainakin uskon, että pystyisin antamaan lapselleni hyvän elämän ja rakastamaan häntä paljon. Vanhempani ja monet ystäväni ovat sanoneet, että kyllä pärjäisin lapsen kanssa, tiedän itsekkin että pärjäisin. Olen ylioppilas, hain juuri AMK:hon opiskelemaan kätilöksi ja odottelen tuloksia. Jos pääsen, voin siirtää koulunkäyntiä. Jos en, voin hakea uudestaan. Opiskelemaan pystyy, vaikka lapsi olisikin. Tukijoita riittäisi, en joutuisi jäämään täysin yksin, vaikkei isä haluaisikaan osallistua.

Lapsen isä vain hokee, että ei tiedä pystyykö suhtautumaan lapseen hyvin sen takia, että se tulee "valmiiksi hajonneeseen perheeseen".. tai pystyisikö rakastamaan lasta samalla tavalla kuin jos se syntyisi erilaiseen tilanteeseen. Nuo sanat sattuvat ihan suunnattomasti. Raivostuttaa, että miksi hän puhuu sisälläni kasvaavasta asiasta noin alentavasti
HÄN haluaisi lapsen syntyvän sellaisen naisen kanssa jota HÄN rakastaa. HÄN on sekaisin, HÄNESTÄ tuntuu paskalta. HÄN ei tiedä, pystyisikö rakastamaan automaattisesti tällaiseen tilanteeseen syntynyttä lasta...
Tiedän, että asia kuuluu hänelle, kyse on myös hänenkin elämästään... Loppupeleissä kuitenkin se olen minä, joka asiasta päätän.
Niin raskasta kuin se onkin.

Kiitos, jos jaksoitte lukea noinkin pitkän sepustuksen.
Ja kiitos, jos teillä on tarjota neuvoja tähän asiaan

 

[kerma]

jos haluat laittaa yy - viestiä, niin tee nimimerkki ja kirjoita minulle.

minä oli vuotta nuorempi kuin sinä kun tein positiivisen raskaustestin, nyt yh, pienen lapsen äiti joka käy amk. ta samaa alaa jne.

meillä siis aika samankaltaiset tilanteet :wave:

 

[coatrack]

Jos haluat pitää lapsen niin kyllä sä pärjäät hyvin, varsinkin jos vanhempasi tukevat sua! Mulla on useampikin kaveri jotka on saaneet sun ikäisenä tai nuorempanakin ensimmäisen lapsensa ja ovat pärjänneet ihan hyvin, lasten isät on kyllä harvemmalla kuvioissa.. Raskasta vastuun kantaminen yksin totta kai on kun se on välillä rankkaa vaikka vanhempia olisi kaksi, mutta vauvan hymy palkitsee ja apukeinoja on saatavilla, esim. perhetyöntekijä voi käydä kotona ja nuorille äideille saattaa olla jotain omia tukiryhmiä, ainakin tässä kaupungissa on..

Riippuen siitä missä asut niin ehkä sun omalla paikkakunnalla on mahdollisuus päästä asumaan ensi- ja turvakotiin ensimmäisiksi kuukausiksi vauvan kanssa jos tuntuu siltä että et halua asua omillasi tai vanhempiesi nurkissa vauvan kanssa.

 

[atyy]

JOs nyt kirjoituksestasi voin sanoa, mielestäni olet jo tehnyt ratkaisun. PIdät lapsen, sillä ne trumat mitkä saisit abortista olisi varmaan aika kamalat...

Itse olen myös ollut samassa tilanteessa 10v. stten. Me emme tosin tytön isän kanssa tunteneet kuin 2päivän ajalta, ja mies ei ole koskaan tavannut lastaan. Ei sekään helppoa ole, aluksi tuntui niin pahalta, kun isä ei välitä lapsestaan, ajan myötä siihen tottuu.

Mutta teidän kohdalla asia ei välttämättä mene niin..voihan teistä tulla perhe, tai jos ei tule, selviät siitä.

 

[vieras]

Vaikeaan tilanteeseen olet joutunut. Nyt todennäköisesti olet pitämässä lapsen, hyvä niin. Eikai tässä tilanteessa muuta neuvoa voi antaa, kuin että anna miehelle aikaa miettiä ja sulatella tilannetta.Onko aivan mahdoton ajatus, että nyt alkaisittekin seurustelemaan ja kokeilemaan yhteistä elämää? Tahtoahan se vaatii ennenkaikkea ja sitoutumista, vaikka tilanne onkin aika erilainen aloittaa yhteinen taival...

Juttele miehen kanssa asiasta paljon, mutta anna myös hänelle tilaa ja aikaa miettiä. Älä missään nimessä ala painostamaan tai kiristämään lapsella. Jos hän sellaiseen ratkaisuun päätyy, ettei halua olla missään tekemisissä lapsen kanssa niin sitten sinun on vain hyväksyttävä se tilanne. Kuten itse kerroit, muita tukijoita sinulta kyllä löytyy. Toivottavasti pystytte mahdollisimman rakentavassa hengessä sopimaan jo etukäteen lapsen elatusmaksuista, tapaamisista yms. ettei lapsen synnyttyä tarvitse asioista alkaa tappelemaan.

Mielestäni voit ihan hyvin kertoa miehelle aina neuvola- kuulumisia, pyytää mukaan ultraan ja jopa synnytykseenkin. Eiköhän meillä kaikilla lapseen kiintymiseen kuitenkin mene aikaa, toisilla enemmän, toisillä vähemmän. Itse olen todella toivotun puolivuotiaan tyttären äiti ja vasta nyt voin sanoa rakastavani lastani ehdoitta. Voin hyvin kuvitella, että tämmöisessä tilanteessa mies kokee olevansa niin "ulkopuolinen" ja asia on hänellekkin varmasti uusi, että on vaikea edes kuvitella miltä tuntuu olla isä ja vaikea ajatella sitä vauvaa sisälläsi omanaan. Täytyy vaan toivoa, että kiintymys tulee pikkuhiljaa.

Yksin raskaana oleminen ja varsinkin yksin pienen lapsen kanssa on varmasti rankkaa, mutta tälläkin palstalla on useampia vahvoja naisia, jotka ovat yksin selvinneet.

Tuskin lapsesi lopun elämäänsä tulee täysin "isättömänä" elämään, löydät varmasti jossain vaiheessa uuden miehen, joka kykenee myös lastasi rakastamaan ja olemaan isähahmo, jos biologinen isä ei tähän kykene.

 

[tosiaan harmaana]

olen seurustellut nykysen mieheni kanssa jonkun aikaa,muutetaan joulun tienoilla yhteen kun mun asunnon remppa valmistuu, eli hän muuttaa meille, mulla 2 lasta entisen miehen kanssa ja olen just lähdössä opiskeleen vuoden vaihteessa..meillä ei ole mitään varsinaista ehkäsyä käytös paitsi ku kumit jne. en tosiaan halua lisää lapsia ainakaan 5 vuoteen,hyvä ku näiden kans jaksaa mut mua ahdistaa ku tää mies on sitä mieltä et JOS sellanen vahinko kävis et tulisn raskaaksi ni se olis EHDOTON abortti, on muutenkin ihan luulotautinen et tuun raskaaks, jos valitan päänsärkyä tai vatsakipua ni se on heti hakemas testiä..on sanonut monta kertaa et kai sit tiedät et hän ei ala isäks ei toivotulle lapselle jne. ellei oo tosiaan ihan täysin suunniteltu jne. et heti abortti jos niin käy..muuten ihana mies ja ihan täydellinen mutta töää asia mua risoo koska se on niin ehdoton..ite en tiedä pystysinkö koksaa tekee aborttia oli sit olosuhteet mitkä tahansa..

 

[tosiaan harmaana]

olen seurustellut nykysen mieheni kanssa jonkun aikaa,muutetaan joulun tienoilla yhteen kun mun asunnon remppa valmistuu, eli hän muuttaa meille, mulla 2 lasta entisen miehen kanssa ja olen just lähdössä opiskeleen vuoden vaihteessa..meillä ei ole mitään varsinaista ehkäsyä käytös paitsi ku kumit jne. en tosiaan halua lisää lapsia ainakaan 5 vuoteen,hyvä ku näiden kans jaksaa mut mua ahdistaa ku tää mies on sitä mieltä et JOS sellanen vahinko kävis et tulisn raskaaksi ni se olis EHDOTON abortti, on muutenkin ihan luulotautinen et tuun raskaaks, jos valitan päänsärkyä tai vatsakipua ni se on heti hakemas testiä..on sanonut monta kertaa et kai sit tiedät et hän ei ala isäks ei toivotulle lapselle jne. ellei oo tosiaan ihan täysin suunniteltu jne. et heti abortti jos niin käy..muuten ihana mies ja ihan täydellinen mutta töää asia mua risoo koska se on niin ehdoton..ite en tiedä pystysinkö koksaa tekee aborttia oli sit olosuhteet mitkä tahansa..

 

[tosiaan harmaana]

olen seurustellut nykysen mieheni kanssa jonkun aikaa,muutetaan joulun tienoilla yhteen kun mun asunnon remppa valmistuu, eli hän muuttaa meille, mulla 2 lasta entisen miehen kanssa ja olen just lähdössä opiskeleen vuoden vaihteessa..meillä ei ole mitään varsinaista ehkäsyä käytös paitsi ku kumit jne. en tosiaan halua lisää lapsia ainakaan 5 vuoteen,hyvä ku näiden kans jaksaa mut mua ahdistaa ku tää mies on sitä mieltä et JOS sellanen vahinko kävis et tulisn raskaaksi ni se olis EHDOTON abortti, on muutenkin ihan luulotautinen et tuun raskaaks, jos valitan päänsärkyä tai vatsakipua ni se on heti hakemas testiä..on sanonut monta kertaa et kai sit tiedät et hän ei ala isäks ei toivotulle lapselle jne. ellei oo tosiaan ihan täysin suunniteltu jne. et heti abortti jos niin käy..muuten ihana mies ja ihan täydellinen mutta töää asia mua risoo koska se on niin ehdoton..ite en tiedä pystysinkö koksaa tekee aborttia oli sit olosuhteet mitkä tahansa..

 

[tosiaan harmaana]

olen seurustellut nykysen mieheni kanssa jonkun aikaa,muutetaan joulun tienoilla yhteen kun mun asunnon remppa valmistuu, eli hän muuttaa meille, mulla 2 lasta entisen miehen kanssa ja olen just lähdössä opiskeleen vuoden vaihteessa..meillä ei ole mitään varsinaista ehkäsyä käytös paitsi ku kumit jne. en tosiaan halua lisää lapsia ainakaan 5 vuoteen,hyvä ku näiden kans jaksaa mut mua ahdistaa ku tää mies on sitä mieltä et JOS sellanen vahinko kävis et tulisn raskaaksi ni se olis EHDOTON abortti, on muutenkin ihan luulotautinen et tuun raskaaks, jos valitan päänsärkyä tai vatsakipua ni se on heti hakemas testiä..on sanonut monta kertaa et kai sit tiedät et hän ei ala isäks ei toivotulle lapselle jne. ellei oo tosiaan ihan täysin suunniteltu jne. et heti abortti jos niin käy..muuten ihana mies ja ihan täydellinen mutta töää asia mua risoo koska se on niin ehdoton..ite en tiedä pystysinkö koksaa tekee aborttia oli sit olosuhteet mitkä tahansa..

 

[tosiaan harmaana]

olen seurustellut nykysen mieheni kanssa jonkun aikaa,muutetaan joulun tienoilla yhteen kun mun asunnon remppa valmistuu, eli hän muuttaa meille, mulla 2 lasta entisen miehen kanssa ja olen just lähdössä opiskeleen vuoden vaihteessa..meillä ei ole mitään varsinaista ehkäsyä käytös paitsi ku kumit jne. en tosiaan halua lisää lapsia ainakaan 5 vuoteen,hyvä ku näiden kans jaksaa mut mua ahdistaa ku tää mies on sitä mieltä et JOS sellanen vahinko kävis et tulisn raskaaksi ni se olis EHDOTON abortti, on muutenkin ihan luulotautinen et tuun raskaaks, jos valitan päänsärkyä tai vatsakipua ni se on heti hakemas testiä..on sanonut monta kertaa et kai sit tiedät et hän ei ala isäks ei toivotulle lapselle jne. ellei oo tosiaan ihan täysin suunniteltu jne. et heti abortti jos niin käy..muuten ihana mies ja ihan täydellinen mutta töää asia mua risoo koska se on niin ehdoton..ite en tiedä pystysinkö koksaa tekee aborttia oli sit olosuhteet mitkä tahansa..

 

[vieras]

olen seurustellut nykysen mieheni kanssa jonkun aikaa,muutetaan joulun tienoilla yhteen kun mun asunnon remppa valmistuu, eli hän muuttaa meille, mulla 2 lasta entisen miehen kanssa ja olen just lähdössä opiskeleen vuoden vaihteessa..meillä ei ole mitään varsinaista ehkäsyä käytös paitsi ku kumit jne. en tosiaan halua lisää lapsia ainakaan 5 vuoteen,hyvä ku näiden kans jaksaa mut mua ahdistaa ku tää mies on sitä mieltä et JOS sellanen vahinko kävis et tulisn raskaaksi ni se olis EHDOTON abortti, on muutenkin ihan luulotautinen et tuun raskaaks, jos valitan päänsärkyä tai vatsakipua ni se on heti hakemas testiä..on sanonut monta kertaa et kai sit tiedät et hän ei ala isäks ei toivotulle lapselle jne. ellei oo tosiaan ihan täysin suunniteltu jne. et heti abortti jos niin käy..muuten ihana mies ja ihan täydellinen mutta töää asia mua risoo koska se on niin ehdoton..ite en tiedä pystysinkö koksaa tekee aborttia oli sit olosuhteet mitkä tahansa..

Eikö tässä tilanteessa kannattaisi jo harkita muutakin ehkäisyä kuin kumi? Haluaako mies KOSKAAN lasta kanssasi? Haluatko itse jossain vaiheessa lisää lapsia? Keskustelkaa hyvät ihmiset yhteisestä tulevaisuudestanne ennenkuin viette suhdettanne eteenpäin, jotta näette onko teillä pitkällä tähtäimellä edes samat toiveet tulevaisuuden suhteen! Jos toiveenne tulevaisuuden suhteen ovat hyvin erilaiset, kannattaa ihan tosissaan miettiä onko suhteella tulevaisuutta, vaikka se mies olisi miten ihana tahansa!

 

[coatrack]

Mun mielestä sun kannattais alkaa suhtautumaan ettet odota vauvan isältä osallistumista raskausaikaan ja vauvan elämään, vaan että pärjäät itse. Plussaa jos osallistuu, mutta ketään ei voi pakottaa isäksi joten et ainakaan pety kun et odota mitään. Ja jos et hyvin häntä tunne etkä tiedä millaset kasvatustavat hänellä ois (niinkun et varmaan vielä tiedä itsestäsikään) ja on kuitenkin niin nuori vielä niin et välttämättä menetä mitään. Vauvan takia ei ainakaan kannata väkisin yrittää olla yhdessä jos ei muuten tunnu siltä.. Paremmat mahdollisuudet vaan löytää se joka aidosti rakastaa jos ei kuluta aikaansa vastentahtosen ihmisen kanssa.. Vaikka voihan se siitä vielä muuttuakin. No ei tästä jaarittelusta saa nyt mitään selvää..

Jotenkin tuntuu että vauvaa oisit pitämässä niin varovasti uskallan onnitella.. :flower:

 

[SAP]

Kiitos kaikille vastauksista Lisääkin saa laittaa.

"Onko aivan mahdoton ajatus, että nyt alkaisittekin seurustelemaan ja kokeilemaan yhteistä elämää?"

Lapsen isä sanoi toissapäivänä kun juttelimme, että "Jos se lapsi tulis, niin meidän täytyis sillon alkaa seurustelemaan." Sanoin hänelle, etten vain sen asian takia voi alkaa seurustelemaan. Hänelle tuntuu olevan tärkeintä tällä hetkellä se, mitä kaverit ja vanhemmat ajattelee.. Kasvatuskin hänellä on tietysti hieman erilainen, koska perhe on lestaadiolainen. Vaikka vanhemmat eivät aborttia hyväksykään, riitelee tämä tilanne kuitenkin hänen vanhempiensa arvojen kanssa. Suoraan sanottuna, itseäni ei henk. koht. voisi se vähempää kiinnostaa. Jos tämän lapsen päätän pitää, tuollaisista mielipiteistä täytyy yrittää olla välittämättä.

Jos tilanne joskus tulee olemaan se, että haluan seurustella miehen kanssa, niin hyvä, mutta tällä hetkellä tilanne ei näytä siltä, en tuntenut häntä kohtaan tarpeeksi ennen raskauttakaan. Ihan tuosta noin ne tunteet eivät muutu. aika näyttää.

Kaverini sanoi eilen mielestäni ihan hyvän mielipiteen asiaan. Kun tämä lapsen isä on sitä muutaman päivän hokenut, että hänen täytyisi myös rakastaa lapsensa äitiä, että pystyisi rakastamaan ehdoitta lastakin. Kaveri sanoi jotenkin näin, että ei omaa lastansa rakasteta toisen ihmisen kautta (äidin) vaan omaa lasta rakastetaan vilpittömästi. Rakkaus lapseen ei ole riippuvainen vanhempien välisestä rakkaudesta.

Tänään ja eilen on ollut ahdistavia päiviä kun tämä lapsen isä on pommittanut jatkuvasti viesteillä... nyt aamulla herättyänikin sain häneltä sellaisen viestin että "Miehen mielipiteellä ei taida olla paljoa painoarvoa, mutta oma kantani on abortti. Se siitä."

 

[Kyy]

Kirjoitan sinulle, sillä olen itse kokenut yksin raskauden. Tilanteemme ei ole ihan sama, mutta haluan kertoa millaista vauvan kanssa oli yksin.

Eli itse olin juuri täyttänyt 18v. ja lähdin reilaamaan. Matkalla tapasin ihanan miehen, johon rakastuin. Tunteet oli molemmin puoleisia ja vietimme mitä ihanimmat 2 viikkoa. Noiden kahden viikon aikana tulin raskaaksi. Tapaus ei ollut vahinko, harrastimme tietoisesti seksiä ilman ehkäisyä. Itse olin jo ollut viimeiset 2 vuotta vauvakuumeinen.

Palasin kotiin ja tein raskaustestin. Se oli positiivinen. Hetkeäkään en epäröinyt pidänkö lapsen vai en, olinhan sitä jo kauan halunnut. Mutta siinä tuli myös paljon käytännön ongelmia mukaan. Miehen kanssa olin edelleen kaukosuhteessa ja hänkin oli iloinen vauvasta. Hän vain ei päässyt luokseni, sillä oli kotoisin maasta, josta vaaditaan viisumi Suomeen. Lisäksi hänellä oli huono englannin kielen taito, joten yhteyden pito oli hankalaa ilman yhteistä kieltä.

Raskausajan yritimme selvittää tilannetta, kunnes yhteyden pito katkesi kommunikaatio-ongelman vuoksi. Lapsen synnyttyä yritimme uudelleen saada viisumia hänelle Suomeen, mutta sekin tyssäsi kommunikaatio-ongelmiin. Lopulta suhteemme kuihtui kasaan.

Niinpä olin siis yksin pienen vauvan kanssa. Perheeni ja ystäväni olivat uskomaton tuki ja nautin suuresti vauva-ajasta. Myös yhteiskunnan tuki oli suuri osa elämääni ja sen avulla pystyin takaamaan hyvän toimeentulon itselleni ja vauvalleni.

Sittemmin tapasin miehen, joka otti lapseni omakseen ja nyt meillä on toinenkin lapsi. Esikoinen ei tiedä biologista taustaansa, sillä nykyinen mieheni tuli kuvioihin mukaan pojan ollessa niin pieni, ettei muistakaan muuta. Eli hänelle mieheni on ainoa isä, jonka on tuntenut.

Haluaisin tällä sanoa sinulle, että kertomasi perusteella en usko, että selviäisit koskaan abortista. Joten en suosittele sitä sinulle. Selviät varmasti yksinkin lapsen kanssa, jos lapsen isä ei halua olla kuvioissa mukana. Et ole ainoa samassa tilanteessa oleva, meitä on muitakin ja lopulta asioilla on tapana kääntyä parhain päin. :hug:

Ja sinuna en täysin ummistaisi korviani lapsen isän ehdotukselle. Sillä vaikka ette olekaan seurustellut, ilmeisesti jotain kiinnostusta toista kohtaan on. Olettehan samaan sänkyynkin päätyneet. Tilanteenne ei ole tavallisin suhteen aloitus, mutta se ei tarkoita etteikö siitä voisi jotain kehittyä. Ja vaikket tuntisi suuria tunteita lapsen isään nyt, se ei tarkoita etteikö niitä voisi kehittyä. Kaikkienhan meidän on opeteltava rakastamaan puolisoaan, myös niiden jotka ensin rakastuvat. Rakkaus ja rakastuminen ovat eri asioita. Toisten suhteissa koetaan ne molemmat, toisten taas vain toinen tunne.

Oikein paljon voimia sinne. Tee päätöksesi itse, äläkä kuuntele nyt miltä lapsen isästä tuntuu. (tai tottakai hänenkin lapsi on kyseessä, mutta lopulta päätös on yksin sinun ja miehen on siihen sopeuduttava haluamallaan tavalla) Tärkeintä on kuitenkin sinun tunteesi ja kehosi, joka lapsen maailmaa tuo (jos siihen pääsdyt). Muista ajatella myös mahdollisia seurauksia itsellesi ja omiin tunteisiisi, mitä abortti aiheuttaisi. Nämä asiat eivät ole järjellä ratkaistavissa, vain tunteet merkitsee.

 

[SAP]

Päätökseni todellakin on käsissäni. Kallistun erittäin vahvasti sille kannalle, että lapsi saa tulla. Olen paljon jutellut kavereideni ja vanhempieni kanssa lähipäivinä, lisäksi kuullut myös ulkopuolisten kokemuksia samasta tilanteesta.. Jatkuvasti sisälläni vahvistuu tunne, että tulen selviämään, myös yksin. Helppoa ei tule olemaan, mutta selviän. Tällainen tilanne ei ollut suunnitelmsisani, mutta elämää ei voi suunnitella. Sen jos jonkun olen oppinut.

Lapsen isä lähetti taas mulle vähemmän mukavaa viestiä, mutta en viitsi vaivautua vastaamaan hänelle. "Kaiken perusta ei ole kunnossa. Mitä jos lapsi miettii "Mistä olen saanut alkuni?". En tiä osaisinko suhtautua/kiintyä siihen kuin omaani. En haluaisi epäonnistua isänä olemisessa. Se on tärkeimpiä tehtäviä elämässä. En halua vetää lasta mukaan tähän sekoiluun. En halua lasta kanssasi, etkä säkään mun. E ole lapsen hyvä tulla näin tänne muutenkin tarpeeks pahaan maailmaan. Kaikki sotii mun ajatuksia vastaan." jne..
HUOH!

Black Dahlia, kiitos sinullekkin, että kirjoitit.
Tämä onkin ainut forum, jossa tuntuu olevan asiallista porukkaa, kun puhutaan abortista, lapsista jne. Suomi24:seen joskus kirjoittelin, nyt en enää sinne vaivaudu. Tämä vaikuttaa hyvältä paikalta

 

[cothis]

Sä kyllä kuulostat siltä, että olet päätökses tehnyt.. onnea siis odotukseen :flower:
Mä luulen, että lapsen isäkin kyllä ajan kanssa sopeutuu.. onhan se järkytys, mutta asioiden kanssa oppii elämään. Loistava juttu, että sulla on vanhemmat tukena ja kaverit, siinä on enemmän ku tarpeeksi apua.. hyvin se menee

 

[nannannaa]

Onnea odotukseen, jos siihen tulokseen tulet :flower: Ja rekisteröidy ja laita mulle yksityisviestiä, mulla olisi oma tarinani kerrottavana..

 

[SAP]

Rekisteröidyin tänne ja yritin lähettää sulle viestiä, mutta tää sanoo vaan että vastaanottajalla on saapuneet-kansio täynnä...