Alkuperäinen kirjoittaja mallura:
Ei tule silmätikuksi jos ihan itse menet sinne ja kerrot että lasten isä ei tapaa lapsia ja haluaisit tukiperheen. Lastensuojelulla pelotellaan turhan paljon ja ihmiset vetävät itsensä piippuun koska pelkäävät lasten huostaan ottoa. Mene rohkeasti puhumaan, saatat yllättyä erittäin positiivisesti.
Kerran lastensuojelun asiakas, aina lastensuojelun asiakas - siitä ei pääse ikinä irti, eikä pois, se kulkee mukana ja on kuin tervatahra ihmisessä.
Paljon riippuu siitä, onko sossulla maalaisjärki päässä ja millanen se tukiperhe sitten on, eli ettei ole mitään omistushalusia tyyliin: "tukiperhettä tarvitseva on huono äiti eikä selviä itse lastensa hoidosta ja on lastensuojelun asiakas sen taia.. me olemme parempia, me osaamme, hoidamme, parasta on kun lapet otetaan pois tommoselta"
Minulla on huonot kokemukset sekä lastensuojelusta kuin myös tukiperheestä.
Näiden kokemusten valossa mieluummin uuvun ja raaviudun yksin ja itsekseni kuin otan pienintäkään apua vastaan. En ole huono äiti, en kohtele lapsiani huonosti, heillä on ruoka, rajat, rakkaus, turva, heidän ei tarvitse pelätä mitään joten huostaanoton kriteerit eivät täyty, paitsi jos asioita valehdellaan. ja jos uupumuksen keskellä joutuu taistelemaan lapsistaan ja vakuuttamaan, että vaikka nyt PUHUN teille että olen väsynyt tähän kaikkeen, se ei vaikuta mitenkään lasten hyvinvointiin, ja vaikka arki minun mittarilla onkin vajaammalla teholla, toisilla tämä on normaali. Eli perusjutut ja vähän ylimääräistä, mikä toisilla normaali, meillä minimi, eli puhutaan vähän eri asioista.... ja siksi väärinymmärrys..
eli minun kokemukset lastensuojeliusta eivät ole hyvät ja minun kokemus tukiperheestä oli se, että he pitivät minua huonona äitinä, kyvyttömänä äitinä. Se oli aika järkyttävä suhtautuminen. Ei itse nämä vanhemmat, vaan myös heidän aikuiset lapsensa ja aikuinen kasvattilapsi, jotka kaikki saapuivat tuijottamaan minua oven pielestä, kun olin ensikäynnillä tutustumassa lasten kanssa. ....