Tukistaminen ja luunapit tuottavat väkivaltaisia lapsia

[E]

"Kysely osoitti, että yksivuotiaista noin kolmannesta läpsittiin takamukselle keskimäärin kaksi kertaa viikossa. Kaksi- ja kolmevuotiaista sen sijaan noin puolet saivat keskimäärin kolme selkäsaunaa viikossa. "

Ihan järkyttävää

 

[...]

Oonkohan mä väkivaltainen kun mua on tukistettu lapsena....

 

[mietin edelleen]

Vaikka meillä ei tukistella eikä muutenkaan olla väkivaltaisia ni ihan pelkän otsikon perusteella olen lievästi eri mieltä (en siis lukenut koko artukkelia). Ennenvanhaan tukistaminen yms oli ihan normaalia ja lähes kaikissa perheissä ja siltikään ei minusta väkivaltaa ollut enemmän. Itseasiassa nuorten väkivaltahan vaan tuntuu lisääntyvän vaikka ruummiillinen kuritus vähenee?

Kunhan pohdin.

Tämä ennenvanhaan ja silti tuli täyspäisiä on pahin selitys. Juu, mä tunnen paljon sotalapsia, jotka on lähetetty Ruotsiin yksin 5 vuotiaina ja hyvin ovat pärjänneet eläässä. Suomessa väkivaltaa hyväksytään aivan liikaa. Mistä tarhassa tiedetään ,ettei kaveria saa tukistaa kun se on ärsyttävä? Jos kerran äiti ja isäkin saavat tukistaa heikoimpiaan?

En mä selittele mitään, kunhan kyseenalaistan, koska minusta nämä eivät mene yksyhteen nämä teesit. Siis kyseenalaistan tuollaiset lausunnot, että kuritus --> väkivaltainen lapsi. En silti hyväksy kurittamista. Siis meillä EI kuriteta, eli ei mun edes tartte selitellä. . LApsuudenkodissa kuritettiin, enkä silti minä tahi siskoni ole väkivaltainen ollut ikinä.

 

[abcdefghijk1]

Vaikka meillä ei tukistella eikä muutenkaan olla väkivaltaisia ni ihan pelkän otsikon perusteella olen lievästi eri mieltä (en siis lukenut koko artukkelia). Ennenvanhaan tukistaminen yms oli ihan normaalia ja lähes kaikissa perheissä ja siltikään ei minusta väkivaltaa ollut enemmän. Itseasiassa nuorten väkivaltahan vaan tuntuu lisääntyvän vaikka ruummiillinen kuritus vähenee?

Kunhan pohdin.

Tämä ennenvanhaan ja silti tuli täyspäisiä on pahin selitys. Juu, mä tunnen paljon sotalapsia, jotka on lähetetty Ruotsiin yksin 5 vuotiaina ja hyvin ovat pärjänneet eläässä. Suomessa väkivaltaa hyväksytään aivan liikaa. Mistä tarhassa tiedetään ,ettei kaveria saa tukistaa kun se on ärsyttävä? Jos kerran äiti ja isäkin saavat tukistaa heikoimpiaan?

ai Suomessa hyväksytään väkivaltaa aivan liikaa?? just just. menepä kuule vaikka välimerenmaihin katsomaan miten siellä kasvatetaan lapsia: läpsiminen on ihan arkipäivää ja kukaan ei siihen puutu. Suomessa taas joudut lastensuojelun kytättäväksi jos joku heikkohermoinen mummo näkee miten talutat lastasi käsivarresta ja soittaa sossuun siitä. Juuri pari kuukautta sitten Turun seudulla mies sai sakkotuomion koska oli lyönyt 7v poikaansa TYYNYLLÄ! sekö on sitten oikeudenmukaista? enpä olisi minä ainakaan arvannut että tyynyllä lyöminen on väkivaltaa.

 

[vieras]

Muakin on tukistettu lapsena enkä kyllä oo mitenkään väkivaltainen. Itse en kuitenkaan aio omaa lasta kurittaa ruumiillisesti.

 

[jee]

No ei välttämättä, mutta joskus lapsi ei vaan yksinkertaisesti usko puhetta, pitäisikö lapselle sitten huutaa kurkku suorana? Mieluummin pieni tukistus/luunappi, jotta lapsi hätkähtää, että hei, nyt äiti puhuu, sinä kuuntelet. En tietääkseni ole väkivaltainen, vaikka minua on tuolla tavoin kasvatettu, ja muistan vissiin kaksi tai kolme tukistusta elämäni varrelta. Ja mielestäni äitini on maailman paras ja rakastavin ja lastensa parasta ajattelevin äiti, nih!

Voisiko hänet ottaa syliin tai rauhoittaa vaikka pitämällä kädestä kiinni ja sitten puhua? Olet oikeassa siinä, ettei huutaminenkaan välttämättä ole paras ratkaisu, mutta kyllä tukistaminen on jo aika vahva osoitus siitä, ettei vanhempi sillä hetkellä hallitse tilannetta.

riippuu mielestäni mitä tarkoitetaan tukistuksella. joidenkin mielestä se on sitä, että lasta raahataa tukasta pitkin lattioita, joidenkin mielestä taas sitä että nykäistään niskavilloista ilman että kipua edes aiheutetaan. jälkimmäinen on mielestäni ihan suotavaa kasvatuksessa jos lapsi ei usko jotain asiaa jonka takia voisi joutua vaaraan esim. jos lapsi toistuvasti torumisesta, selityksestä tai huudosta piittaamatta juoksee aina vaan autotielle.
itse en ole kumpaakaan harrastanut kasvatuksessa mutta olen kyllä saanut luunappeja, selkäsaunoja ja tukkapöllyjä + väkivallalla on uhkailtu enemmän kuin tarpeeksi. silti en ole tippaakaan väkivaltainen.

Pointti ei oikeastaan ole se sattuuko lasta. Kyllähän lasta saattaa sattua siinäkin vaiheessa kun hänet raahataa autotieltä äkkiä ja lapsi kiljuu ja vääntelehtii kainalossa. Pointti on se, että jokaisella ihmisellä on OIKEUS omaan fyysiseen koskemattomuuteen. Etenkin kaikkein heikoimmilla = lapsilla. Sitä rajaa ei saa kukaan ylittää.

Tarkennan vielä, että lapsi pitää siis pystyä kasvattamaan ilman, että häntä nöyryytetään.

johan sanoin tekstissäni että en ole sellaista kasvatusta harrastanut jossa luunappeja tai tukkapöllyä käytetään. älä viitsi ymmärtää tahallaan väärin.

Mä ymmärsin, että hyväksyt luunapit tietyin reunaehdoin.

 

[abcdefghijk1]

No ei välttämättä, mutta joskus lapsi ei vaan yksinkertaisesti usko puhetta, pitäisikö lapselle sitten huutaa kurkku suorana? Mieluummin pieni tukistus/luunappi, jotta lapsi hätkähtää, että hei, nyt äiti puhuu, sinä kuuntelet. En tietääkseni ole väkivaltainen, vaikka minua on tuolla tavoin kasvatettu, ja muistan vissiin kaksi tai kolme tukistusta elämäni varrelta. Ja mielestäni äitini on maailman paras ja rakastavin ja lastensa parasta ajattelevin äiti, nih!

Voisiko hänet ottaa syliin tai rauhoittaa vaikka pitämällä kädestä kiinni ja sitten puhua? Olet oikeassa siinä, ettei huutaminenkaan välttämättä ole paras ratkaisu, mutta kyllä tukistaminen on jo aika vahva osoitus siitä, ettei vanhempi sillä hetkellä hallitse tilannetta.

riippuu mielestäni mitä tarkoitetaan tukistuksella. joidenkin mielestä se on sitä, että lasta raahataa tukasta pitkin lattioita, joidenkin mielestä taas sitä että nykäistään niskavilloista ilman että kipua edes aiheutetaan. jälkimmäinen on mielestäni ihan suotavaa kasvatuksessa jos lapsi ei usko jotain asiaa jonka takia voisi joutua vaaraan esim. jos lapsi toistuvasti torumisesta, selityksestä tai huudosta piittaamatta juoksee aina vaan autotielle.
itse en ole kumpaakaan harrastanut kasvatuksessa mutta olen kyllä saanut luunappeja, selkäsaunoja ja tukkapöllyjä + väkivallalla on uhkailtu enemmän kuin tarpeeksi. silti en ole tippaakaan väkivaltainen.

Pointti ei oikeastaan ole se sattuuko lasta. Kyllähän lasta saattaa sattua siinäkin vaiheessa kun hänet raahataa autotieltä äkkiä ja lapsi kiljuu ja vääntelehtii kainalossa. Pointti on se, että jokaisella ihmisellä on OIKEUS omaan fyysiseen koskemattomuuteen. Etenkin kaikkein heikoimmilla = lapsilla. Sitä rajaa ei saa kukaan ylittää.

Tarkennan vielä, että lapsi pitää siis pystyä kasvattamaan ilman, että häntä nöyryytetään.

johan sanoin tekstissäni että en ole sellaista kasvatusta harrastanut jossa luunappeja tai tukkapöllyä käytetään. älä viitsi ymmärtää tahallaan väärin.

Mä ymmärsin, että hyväksyt luunapit tietyin reunaehdoin.

en puhunut tekstissäni mitään luunapeista joten ymmärsit tahallaan väärin. ok.

 

[hymph]

oonko mä sitten poikkeus kun mua lapsena tukistettiin enkä ikinä oo ollut väkivaltainen tai muuten agressiivinen?

 

[jee]

Ei mikään tutkimus väitä, että jos sinua on tukistettu kerran kuussa niin sinusta tulee väkivaltainen. Sen sijaa se näkyy tämän mammajengin otoksen perusteella osoittavan, että ihmiset hyväksyvät väkivaltaa ja ruummillista nöyryyttämistä. Nöyryyttämisestähän on useammin kysymys kuin kivun tuottamisesta.

Tutkimuksilla tarkoitetaan, että väkivaltaiset ihmiset ovat todennäköisemmin kokeneet väkivaltaa kuin ihmiset, jotka eivät käytä ko menetelmiä

 

[jee]

No ei välttämättä, mutta joskus lapsi ei vaan yksinkertaisesti usko puhetta, pitäisikö lapselle sitten huutaa kurkku suorana? Mieluummin pieni tukistus/luunappi, jotta lapsi hätkähtää, että hei, nyt äiti puhuu, sinä kuuntelet. En tietääkseni ole väkivaltainen, vaikka minua on tuolla tavoin kasvatettu, ja muistan vissiin kaksi tai kolme tukistusta elämäni varrelta. Ja mielestäni äitini on maailman paras ja rakastavin ja lastensa parasta ajattelevin äiti, nih!

Voisiko hänet ottaa syliin tai rauhoittaa vaikka pitämällä kädestä kiinni ja sitten puhua? Olet oikeassa siinä, ettei huutaminenkaan välttämättä ole paras ratkaisu, mutta kyllä tukistaminen on jo aika vahva osoitus siitä, ettei vanhempi sillä hetkellä hallitse tilannetta.

riippuu mielestäni mitä tarkoitetaan tukistuksella. joidenkin mielestä se on sitä, että lasta raahataa tukasta pitkin lattioita, joidenkin mielestä taas sitä että nykäistään niskavilloista ilman että kipua edes aiheutetaan. jälkimmäinen on mielestäni ihan suotavaa kasvatuksessa jos lapsi ei usko jotain asiaa jonka takia voisi joutua vaaraan esim. jos lapsi toistuvasti torumisesta, selityksestä tai huudosta piittaamatta juoksee aina vaan autotielle.
itse en ole kumpaakaan harrastanut kasvatuksessa mutta olen kyllä saanut luunappeja, selkäsaunoja ja tukkapöllyjä + väkivallalla on uhkailtu enemmän kuin tarpeeksi. silti en ole tippaakaan väkivaltainen.

Pointti ei oikeastaan ole se sattuuko lasta. Kyllähän lasta saattaa sattua siinäkin vaiheessa kun hänet raahataa autotieltä äkkiä ja lapsi kiljuu ja vääntelehtii kainalossa. Pointti on se, että jokaisella ihmisellä on OIKEUS omaan fyysiseen koskemattomuuteen. Etenkin kaikkein heikoimmilla = lapsilla. Sitä rajaa ei saa kukaan ylittää.

Tarkennan vielä, että lapsi pitää siis pystyä kasvattamaan ilman, että häntä nöyryytetään.

johan sanoin tekstissäni että en ole sellaista kasvatusta harrastanut jossa luunappeja tai tukkapöllyä käytetään. älä viitsi ymmärtää tahallaan väärin.

Mä ymmärsin, että hyväksyt luunapit tietyin reunaehdoin.

en puhunut tekstissäni mitään luunapeista joten ymmärsit tahallaan väärin. ok.

"että nykäistään niskavilloista ilman että kipua edes aiheutetaan. jälkimmäinen on mielestäni ihan suotavaa kasvatuksessa jos lapsi ei usko jotain asiaa jonka takia voisi joutua vaaraan esim. jos lapsi toistuvasti torumisesta, selityksestä tai huudosta piittaamatta juoksee aina vaan autotielle."

Puhutaankohan me samaa kieltä? Oliks tää sun teksti? Ihan oikeasti en halua ymmärtää mitään tahalleen väärin.

 

[abcdefghijk1]

No ei välttämättä, mutta joskus lapsi ei vaan yksinkertaisesti usko puhetta, pitäisikö lapselle sitten huutaa kurkku suorana? Mieluummin pieni tukistus/luunappi, jotta lapsi hätkähtää, että hei, nyt äiti puhuu, sinä kuuntelet. En tietääkseni ole väkivaltainen, vaikka minua on tuolla tavoin kasvatettu, ja muistan vissiin kaksi tai kolme tukistusta elämäni varrelta. Ja mielestäni äitini on maailman paras ja rakastavin ja lastensa parasta ajattelevin äiti, nih!

Voisiko hänet ottaa syliin tai rauhoittaa vaikka pitämällä kädestä kiinni ja sitten puhua? Olet oikeassa siinä, ettei huutaminenkaan välttämättä ole paras ratkaisu, mutta kyllä tukistaminen on jo aika vahva osoitus siitä, ettei vanhempi sillä hetkellä hallitse tilannetta.

riippuu mielestäni mitä tarkoitetaan tukistuksella. joidenkin mielestä se on sitä, että lasta raahataa tukasta pitkin lattioita, joidenkin mielestä taas sitä että nykäistään niskavilloista ilman että kipua edes aiheutetaan. jälkimmäinen on mielestäni ihan suotavaa kasvatuksessa jos lapsi ei usko jotain asiaa jonka takia voisi joutua vaaraan esim. jos lapsi toistuvasti torumisesta, selityksestä tai huudosta piittaamatta juoksee aina vaan autotielle.
itse en ole kumpaakaan harrastanut kasvatuksessa mutta olen kyllä saanut luunappeja, selkäsaunoja ja tukkapöllyjä + väkivallalla on uhkailtu enemmän kuin tarpeeksi. silti en ole tippaakaan väkivaltainen.

Pointti ei oikeastaan ole se sattuuko lasta. Kyllähän lasta saattaa sattua siinäkin vaiheessa kun hänet raahataa autotieltä äkkiä ja lapsi kiljuu ja vääntelehtii kainalossa. Pointti on se, että jokaisella ihmisellä on OIKEUS omaan fyysiseen koskemattomuuteen. Etenkin kaikkein heikoimmilla = lapsilla. Sitä rajaa ei saa kukaan ylittää.

Tarkennan vielä, että lapsi pitää siis pystyä kasvattamaan ilman, että häntä nöyryytetään.

johan sanoin tekstissäni että en ole sellaista kasvatusta harrastanut jossa luunappeja tai tukkapöllyä käytetään. älä viitsi ymmärtää tahallaan väärin.

Mä ymmärsin, että hyväksyt luunapit tietyin reunaehdoin.

en puhunut tekstissäni mitään luunapeista joten ymmärsit tahallaan väärin. ok.

"että nykäistään niskavilloista ilman että kipua edes aiheutetaan. jälkimmäinen on mielestäni ihan suotavaa kasvatuksessa jos lapsi ei usko jotain asiaa jonka takia voisi joutua vaaraan esim. jos lapsi toistuvasti torumisesta, selityksestä tai huudosta piittaamatta juoksee aina vaan autotielle."

Puhutaankohan me samaa kieltä? Oliks tää sun teksti? Ihan oikeasti en halua ymmärtää mitään tahalleen väärin.

kerro mullekin missä kohtaa tuossa lukee että hyväksyn luunapit??? luunappeja en meinaa ole ikinä hyväksynyt koska ne oikesti SATTUVAT. ja kuten sanoin EN KÄYTÄ FYYSISTÄ VÄKIVALTAA LAPSIENI KASVATUKSESSA! en ole ikinä antanut tukkapöllyä ehkä luunappia! oliko nyt tarpeeksi selkeästi sanottu!?? tarkoitin tuolla vain että ymmärrän että tilanteet ovat erilaisia.

"itse en ole kumpaakaan harrastanut kasvatuksessa mutta olen kyllä saanut luunappeja, selkäsaunoja ja tukkapöllyjä + väkivallalla on uhkailtu enemmän kuin tarpeeksi. silti en ole tippaakaan väkivaltainen." näin kirjoitin myös tuossa ekassa viestissä. jätitkö sen lukematta vai muuten vain huomioimatta jotta saisit ymmärtää väärin ja väittää että pahoinpitelen lapsiani??

 

[Ärrimurri]

Oonkohan mä väkivaltainen kun mua on tukistettu lapsena....

No, mua on tukistettu lapsena ja annettu sillontällön luunappeja, tosi harvoin kuitenkin. Ja voin sanoa, että pidin aina itseäni todella epäagressiivisena, kunnes sitten sain oman lapsen ja huomaan, että minulla on suuria vaikeuksia selvittää vaikeat tilanteet iman minkäänlaista fyysistä rangaistusta. Mutta olen siinä kuitenkin onnistunut, koska en fyysistä kurittamista hyväksy missään olosuhteissa. Väkivalta synnyttää aina väkivaltaa. On turha sanoa lapselle että ei saa satuttaa toisia ja sitten satuttaa itse.

 

[jee]

No ei välttämättä, mutta joskus lapsi ei vaan yksinkertaisesti usko puhetta, pitäisikö lapselle sitten huutaa kurkku suorana? Mieluummin pieni tukistus/luunappi, jotta lapsi hätkähtää, että hei, nyt äiti puhuu, sinä kuuntelet. En tietääkseni ole väkivaltainen, vaikka minua on tuolla tavoin kasvatettu, ja muistan vissiin kaksi tai kolme tukistusta elämäni varrelta. Ja mielestäni äitini on maailman paras ja rakastavin ja lastensa parasta ajattelevin äiti, nih!

Voisiko hänet ottaa syliin tai rauhoittaa vaikka pitämällä kädestä kiinni ja sitten puhua? Olet oikeassa siinä, ettei huutaminenkaan välttämättä ole paras ratkaisu, mutta kyllä tukistaminen on jo aika vahva osoitus siitä, ettei vanhempi sillä hetkellä hallitse tilannetta.

riippuu mielestäni mitä tarkoitetaan tukistuksella. joidenkin mielestä se on sitä, että lasta raahataa tukasta pitkin lattioita, joidenkin mielestä taas sitä että nykäistään niskavilloista ilman että kipua edes aiheutetaan. jälkimmäinen on mielestäni ihan suotavaa kasvatuksessa jos lapsi ei usko jotain asiaa jonka takia voisi joutua vaaraan esim. jos lapsi toistuvasti torumisesta, selityksestä tai huudosta piittaamatta juoksee aina vaan autotielle.
itse en ole kumpaakaan harrastanut kasvatuksessa mutta olen kyllä saanut luunappeja, selkäsaunoja ja tukkapöllyjä + väkivallalla on uhkailtu enemmän kuin tarpeeksi. silti en ole tippaakaan väkivaltainen.

Pointti ei oikeastaan ole se sattuuko lasta. Kyllähän lasta saattaa sattua siinäkin vaiheessa kun hänet raahataa autotieltä äkkiä ja lapsi kiljuu ja vääntelehtii kainalossa. Pointti on se, että jokaisella ihmisellä on OIKEUS omaan fyysiseen koskemattomuuteen. Etenkin kaikkein heikoimmilla = lapsilla. Sitä rajaa ei saa kukaan ylittää.

Tarkennan vielä, että lapsi pitää siis pystyä kasvattamaan ilman, että häntä nöyryytetään.

johan sanoin tekstissäni että en ole sellaista kasvatusta harrastanut jossa luunappeja tai tukkapöllyä käytetään. älä viitsi ymmärtää tahallaan väärin.

Mä ymmärsin, että hyväksyt luunapit tietyin reunaehdoin.

en puhunut tekstissäni mitään luunapeista joten ymmärsit tahallaan väärin. ok.

"että nykäistään niskavilloista ilman että kipua edes aiheutetaan. jälkimmäinen on mielestäni ihan suotavaa kasvatuksessa jos lapsi ei usko jotain asiaa jonka takia voisi joutua vaaraan esim. jos lapsi toistuvasti torumisesta, selityksestä tai huudosta piittaamatta juoksee aina vaan autotielle."

Puhutaankohan me samaa kieltä? Oliks tää sun teksti? Ihan oikeasti en halua ymmärtää mitään tahalleen väärin.

kerro mullekin missä kohtaa tuossa lukee että hyväksyn luunapit??? luunappeja en meinaa ole ikinä hyväksynyt koska ne oikesti SATTUVAT. ja kuten sanoin EN KÄYTÄ FYYSISTÄ VÄKIVALTAA LAPSIENI KASVATUKSESSA! en ole ikinä antanut tukkapöllyä ehkä luunappia! oliko nyt tarpeeksi selkeästi sanottu!?? tarkoitin tuolla vain että ymmärrän että tilanteet ovat erilaisia.

"itse en ole kumpaakaan harrastanut kasvatuksessa mutta olen kyllä saanut luunappeja, selkäsaunoja ja tukkapöllyjä + väkivallalla on uhkailtu enemmän kuin tarpeeksi. silti en ole tippaakaan väkivaltainen." näin kirjoitin myös tuossa ekassa viestissä. jätitkö sen lukematta vai muuten vain huomioimatta jotta saisit ymmärtää väärin ja väittää että pahoinpitelen lapsiani??

Herranjumala sentään! En ole missään vaiheessa epäilly, että pahoinpitelet lapsiasi Vaan, että olen moraalisesti eri mieltä siitä saako tietyissä tilanteissa käyttää tiettyjä keinoja. Tai rautalangasta väänneetynä: minä en ymmärrä kovissakaan tilanteissa luunappia tai tukistamista kasvatuskeinona.

 

[ninnu]

Tietääkö täälläkään kukaan mitä siinä tilanteessa tehdään? Kun lapsi toistuvasti potkii, lyö ja juoksee täysiä päin, puskee, puree jne. Arestissa istutaan päivät pääksytysten...välillä tosiaan tekee mieli satuttaa samalla tavalla kuin hän ja "näyttää" miltä se tuntuu...NO MITÄ SE LAPSI SIITÄ OPPII? EI MITÄÄN MUUTA KUIN PELKÄÄMÄÄN VANHEMPAANSA, joka ei osaa kantaa hänen pahaa oloaan, joka tulee esiin tuolla tavalla. MITÄ siis TEHDÄ? Kertokaa, kun kerran tiedätte. Aikaa on koitettu antaa ja osoitusta siitä, että hän on tärkeä ja hyväksyttävä juuri tuollaisena kuin on. Hän myös karkailee ja joutuu olemaan paljon sen vuoksi valjaissakin. Ikää on ihanalla vilkkaalla pikku herralla 4-vuotta.

Olen käyttäytymistietelijä, mutten lapsiin erikoistunut, joten ota sanani varauksella. Varmana osaan sanoa sen, että jos neuvola on kädetön niin ota yhteys lastensuojeluun. Kamala sana, mutta ovat siellä lasta varten. Lapsilla on oikeasti eroja ja siellä kyllä tiedetään se, että vika ei ole välttämättä äidissä Mutta ovat ammatilaisia, ja osaavat antaa työkaluja.

Suosittelen Raisa Cacciatoren Kiukkukirjaa ja
yksi kaveri kehui älyttömästi "Tulistuva lapsi" kirjaa, kirjoittajaa en muista. kaverini lapsi oli juurikin kuvailemasi tapainen.

Onko sinulla muita lapsia? Saako tämä vaikea lapsi muutakin huomiota kuin "älä sitä, älä tätä, ei sinne?" Monesti ammattilaisen neuvo on, että ota edes puolentunnin aika päivässä, jolloin olet läsnä vain tätä lasta varten. Voitte piirtää, leikkiä hänen leikkejään, lukea kirjaa (lisää keskittymiskykyä).

Oletko kokeillut palkitsemissysteemiä: hyvästä käytöksestä saa tarran yms kivan jutun. ja rangaistussysteemiä jonka 4v ymmärtää (jäähy 4min ja selkeästi kerrotaan miksi se tuli ja halitaan sen jälkeen)
Tutkistaminen ei oikeasti paranna tilannetta pitkällä aikavälillä. Lapsella on paha olla...
Tsemppiä!

Kiitos! Raisa aggression portaat kirja on nyt meneillään ja furmanin oli muistaakseni tuo tulistuva lapsi - täytyy ottaa se uudelleen lukuun - samoin tuo kiukkukirja, kiitos! Ja kyllä, tämä lapsi on keskimmäinen ja oikein tuntuu olevan sellainen "perinteinen" keskimmäinen oikein "ylitarvitseva" yksilö. Yksin, kun näitä pieniä hoidan niin on todella vaikeata ottaa aikaa aina yhdelle lapselle, mutta kuitenkin koitan sen tehdä . Palkintotaulu on käytössä ja toimii kahdelle muulle (5v ja kohta 3v) muttei juuri hänelle, jota varten tämä tehtiin. Hänen ruokailunsa on myös päin seiniä, joka ei varmastikaan auta asiaa enkä siihenkään osaa tehdä muutosta. Avuton olo, kun tuntuu ettei kukaan auta eikä itse osaa enää mitään tehdä.

Mutta kiitos. Minulla on tunne, että tiedän paljon, miten asioiden tulisi mennä tai mitä "toimenpiteitä" tulisi tehdä, mutta en osaa tai jaksa niitä sitten toteuttaa. :-(

 

[jee]

Oonkohan mä väkivaltainen kun mua on tukistettu lapsena....

No, mua on tukistettu lapsena ja annettu sillontällön luunappeja, tosi harvoin kuitenkin. Ja voin sanoa, että pidin aina itseäni todella epäagressiivisena, kunnes sitten sain oman lapsen ja huomaan, että minulla on suuria vaikeuksia selvittää vaikeat tilanteet iman minkäänlaista fyysistä rangaistusta. Mutta olen siinä kuitenkin onnistunut, koska en fyysistä kurittamista hyväksy missään olosuhteissa. Väkivalta synnyttää aina väkivaltaa. On turha sanoa lapselle että ei saa satuttaa toisia ja sitten satuttaa itse.

Tää on mun mielestä asian ydin.

 

[abcdefghijk1]

No ei välttämättä, mutta joskus lapsi ei vaan yksinkertaisesti usko puhetta, pitäisikö lapselle sitten huutaa kurkku suorana? Mieluummin pieni tukistus/luunappi, jotta lapsi hätkähtää, että hei, nyt äiti puhuu, sinä kuuntelet. En tietääkseni ole väkivaltainen, vaikka minua on tuolla tavoin kasvatettu, ja muistan vissiin kaksi tai kolme tukistusta elämäni varrelta. Ja mielestäni äitini on maailman paras ja rakastavin ja lastensa parasta ajattelevin äiti, nih!

Voisiko hänet ottaa syliin tai rauhoittaa vaikka pitämällä kädestä kiinni ja sitten puhua? Olet oikeassa siinä, ettei huutaminenkaan välttämättä ole paras ratkaisu, mutta kyllä tukistaminen on jo aika vahva osoitus siitä, ettei vanhempi sillä hetkellä hallitse tilannetta.

riippuu mielestäni mitä tarkoitetaan tukistuksella. joidenkin mielestä se on sitä, että lasta raahataa tukasta pitkin lattioita, joidenkin mielestä taas sitä että nykäistään niskavilloista ilman että kipua edes aiheutetaan. jälkimmäinen on mielestäni ihan suotavaa kasvatuksessa jos lapsi ei usko jotain asiaa jonka takia voisi joutua vaaraan esim. jos lapsi toistuvasti torumisesta, selityksestä tai huudosta piittaamatta juoksee aina vaan autotielle.
itse en ole kumpaakaan harrastanut kasvatuksessa mutta olen kyllä saanut luunappeja, selkäsaunoja ja tukkapöllyjä + väkivallalla on uhkailtu enemmän kuin tarpeeksi. silti en ole tippaakaan väkivaltainen.

Pointti ei oikeastaan ole se sattuuko lasta. Kyllähän lasta saattaa sattua siinäkin vaiheessa kun hänet raahataa autotieltä äkkiä ja lapsi kiljuu ja vääntelehtii kainalossa. Pointti on se, että jokaisella ihmisellä on OIKEUS omaan fyysiseen koskemattomuuteen. Etenkin kaikkein heikoimmilla = lapsilla. Sitä rajaa ei saa kukaan ylittää.

Tarkennan vielä, että lapsi pitää siis pystyä kasvattamaan ilman, että häntä nöyryytetään.

johan sanoin tekstissäni että en ole sellaista kasvatusta harrastanut jossa luunappeja tai tukkapöllyä käytetään. älä viitsi ymmärtää tahallaan väärin.

Mä ymmärsin, että hyväksyt luunapit tietyin reunaehdoin.

en puhunut tekstissäni mitään luunapeista joten ymmärsit tahallaan väärin. ok.

"että nykäistään niskavilloista ilman että kipua edes aiheutetaan. jälkimmäinen on mielestäni ihan suotavaa kasvatuksessa jos lapsi ei usko jotain asiaa jonka takia voisi joutua vaaraan esim. jos lapsi toistuvasti torumisesta, selityksestä tai huudosta piittaamatta juoksee aina vaan autotielle."

Puhutaankohan me samaa kieltä? Oliks tää sun teksti? Ihan oikeasti en halua ymmärtää mitään tahalleen väärin.

kerro mullekin missä kohtaa tuossa lukee että hyväksyn luunapit??? luunappeja en meinaa ole ikinä hyväksynyt koska ne oikesti SATTUVAT. ja kuten sanoin EN KÄYTÄ FYYSISTÄ VÄKIVALTAA LAPSIENI KASVATUKSESSA! en ole ikinä antanut tukkapöllyä ehkä luunappia! oliko nyt tarpeeksi selkeästi sanottu!?? tarkoitin tuolla vain että ymmärrän että tilanteet ovat erilaisia.

"itse en ole kumpaakaan harrastanut kasvatuksessa mutta olen kyllä saanut luunappeja, selkäsaunoja ja tukkapöllyjä + väkivallalla on uhkailtu enemmän kuin tarpeeksi. silti en ole tippaakaan väkivaltainen." näin kirjoitin myös tuossa ekassa viestissä. jätitkö sen lukematta vai muuten vain huomioimatta jotta saisit ymmärtää väärin ja väittää että pahoinpitelen lapsiani??

Herranjumala sentään! En ole missään vaiheessa epäilly, että pahoinpitelet lapsiasi Vaan, että olen moraalisesti eri mieltä siitä saako tietyissä tilanteissa käyttää tiettyjä keinoja. Tai rautalangasta väänneetynä: minä en ymmärrä kovissakaan tilanteissa luunappia tai tukistamista kasvatuskeinona.

no ehkä ymmärsin sitten väärin.
viime aikoina olen huomannut että ärisemisenkin voi lopettaa kokonaan: meillä lapsi uskoo paremmin kun kuiskaan. en sitten tiedä kuulostaako se niin "uhkaavalta" kun äiti puhuu ihan hiljaa.

 

[Katherine Wheel]

Että voi 1-vuotiaskin olla niin tuhma, että pitää antaa selkäsauna