Tuleeko kelleen muulle puhuu kaikenmaailman ihmiset?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ford Prefect
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Ford Prefect

Aktiivinen jäsen
01.10.2006
10 143
0
36
:D :o

Mä oon kai jotenkin niin vaaraton ja hmm no positiivinen(?) et kaikki vähänkin puheliaat tuntemattomat tulee mulle selittää kaikkee. :D

Kaupassa yks päivä joku mummo selitti jugurttihyllyllä ummet ja lammet jugurttien sielunelämästä. :D

Ja sitte kun mä olin menossa maksaa auton parkkimaksua, joku ihana nainen lykkäs mulle omansa, kun oli aikaa jäljellä! :o =)

Ja muutenkin kadulla tai kaupassa kaikki tulee selittää jotain. :o :D
 
Juu, mullekkin tulee :D kerrankin kaupan pakastealtaan äärellä yks mummeli alko kertoo lapsenlapsista, siinä meni varmaan puol tuntia kun mä vaan kuuntelin, nyökkäilin ja hymyilin :D
Ja yhden kerran vanhempi nainen pyysi auttaan rahan nostamisessa automaatilla, kun ei ollu ikinä nostanu ilman miestänsä =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Onko noissa mitään kamalaa siis. Eli löytyy niitä ystävällisiä ihmisiäkin sekä sitten yksinäisiä joka haluu vaan jollekkin puhua!

ei musta ainakaan. joskus vaan tunnen itseni tökeröksi jos on kiire eikä hennoisi keskeyttää toista :ashamed:
 
:wave: :wave: Mun on mieskin aivan kypsänä, kun aina jään suustani ihmisten kanssa. En mä itse aloita kenellekään juttelemaan, mutta mulle kyllä aletaan puhumaan. Ja sitten mä tietenkin vastaan takaisin ja alkaa keskustelu.

Joskus on kuitenkin raskasta, kun ihmiset alkaa tilittämään elämänkohtaloitaan. Ei niin etten jaksaisi kuunnella, mutta kun myötäelän niin voimakkaasti. Tuntuu sitten välillä että on liikaa painoa mun harteilla eikä edes omia murheita :| .

Ehkä sitä sitten on joten jotenkin helposti lähestyttävän näköinen taikka sitten katseesta tai jostain muut aistii että mulle voi tulla juttelemaan =) .
 
Aina ne juttelee, tutut ja tuntemattomat. Mummojen ja pappojen kanssa vähän höpistään, ne on usein niin onnellisia siitä että on joku jonka kanssa vaihtaa muutamia sanoja. Ihan outojen heebojen kanssa en heittäydy jutulle, jos siis ovat epäilyttäviä tms, enkä ulkomaalaisten miesten.
 
Alkuperäinen kirjoittaja raksmaitaks:
:wave: :wave: Mun on mieskin aivan kypsänä, kun aina jään suustani ihmisten kanssa. En mä itse aloita kenellekään juttelemaan, mutta mulle kyllä aletaan puhumaan. Ja sitten mä tietenkin vastaan takaisin ja alkaa keskustelu.

Joskus on kuitenkin raskasta, kun ihmiset alkaa tilittämään elämänkohtaloitaan. Ei niin etten jaksaisi kuunnella, mutta kun myötäelän niin voimakkaasti. Tuntuu sitten välillä että on liikaa painoa mun harteilla eikä edes omia murheita :| .

Ehkä sitä sitten on joten jotenkin helposti lähestyttävän näköinen taikka sitten katseesta tai jostain muut aistii että mulle voi tulla juttelemaan =) .

Noista elämänkohtaloiden tilittämisistä...Tiedän tunteen.Töissä ollessa olin joskus henkisesti aivan lopussa jos oli ollut asiakkaana monta sellaista ihmistä,jotka halusivat kertoa huolistaan.Mä olen myös tosi tunneihminen ja myötäelän hirveen voimakkaasti.Ajan myötä sitä jotenkin oppi "suodattamaan" noitakin tarinoita ettei kantanut kaikkia murheita sitten loppu päivän mukanaan! :)
 
voin ilmoittautua kans tähän kerhoon... =) Mulle tulee kyllä aina kaikki juttelemaan ja etenkin jos ollaan tytön tai/ja mun parhaan kamun kanssa liikenteessä!! ei kyllä juurikaan mua haittaa ja kyllä mä itsekin huomaan joskus esim kaupan kassalle selittäväni kokonaista elämäntarinaa!! :laugh:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kimurantti:
Alkuperäinen kirjoittaja raksmaitaks:
:wave: :wave: Mun on mieskin aivan kypsänä, kun aina jään suustani ihmisten kanssa. En mä itse aloita kenellekään juttelemaan, mutta mulle kyllä aletaan puhumaan. Ja sitten mä tietenkin vastaan takaisin ja alkaa keskustelu.

Joskus on kuitenkin raskasta, kun ihmiset alkaa tilittämään elämänkohtaloitaan. Ei niin etten jaksaisi kuunnella, mutta kun myötäelän niin voimakkaasti. Tuntuu sitten välillä että on liikaa painoa mun harteilla eikä edes omia murheita :| .

Ehkä sitä sitten on joten jotenkin helposti lähestyttävän näköinen taikka sitten katseesta tai jostain muut aistii että mulle voi tulla juttelemaan =) .

Noista elämänkohtaloiden tilittämisistä...Tiedän tunteen.Töissä ollessa olin joskus henkisesti aivan lopussa jos oli ollut asiakkaana monta sellaista ihmistä,jotka halusivat kertoa huolistaan.Mä olen myös tosi tunneihminen ja myötäelän hirveen voimakkaasti.Ajan myötä sitä jotenkin oppi "suodattamaan" noitakin tarinoita ettei kantanut kaikkia murheita sitten loppu päivän mukanaan! :)


Juu pitäis varmaan oppia suodattamaan. Mies on välillä aivan ällistynyt kun saatan murehtia perusteellisesti jonkun vieraan ihmisen kohtaloa. Ihanaa että meitä tunneihmisiä on enemmän =)
 
Joistakin ihmisistä paistaa empatiakyky ja toiset helposti lähestyy.
Minuakin lähestytään jatkuvasti ja toisaalta olen iloinen siitä kun voin edes jotenkin olla seurana/apuna niille joilla ei välttämättä läheisiä ole.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Elämänlähde:
Mun on pakko myöntää et mä pystyn puhuu myös tuntemattomien kaa, eli voisin sullekki tulla juttelee :D :D ;) :hug:

Mä olen myös vähän sellainen, että tuttu tai tuntematon, niin pari ystävällistä sanaa small talkia voi aina vaihtaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja peppi-lotta04:
Alkuperäinen kirjoittaja baby2003:
:wave: mut se on joskus ärsyttävää kun jotkut sekot/juopot tulee myös aina mulle puhuu :x

no juu, se ei oo kauhian mukavata ja lapsen kanssa kun on niin ainakin yritän päästä äkkiä eroon niistä....

Mä olen kyllä jokusen kerran kuullut heidänkin suustaan riipaisevia tarinoita. Tosin koitan mäkin välttää silloin rupattelua kun on lapsi mukana.

Monta vuotta sitten olin töissä eräässä ostoskeskuksessa. Siihen tuli yksi juoppolalli juttelemaan. Meillä oli oikeasti tosi liikuttava keskustelu menossa, hän kertoi vesi silmissä omasta elämästään. Kunnes sitten tuli kaksi vartijaa, jotka veivät juopon ulos. Ja mulle tuli NIIN paha mieli kun mietin että mitä jos juoppo luuli että mä olin jotenkin vartijat kutsunut paikalle :( .
 
Alkuperäinen kirjoittaja Elämänlähde:
Ja lapset tulee mulle juttelee, ihan tuntemattomatkin.
Ja jos nään vaikka kaupassa jonkun allapäin ja itellä on hyvä fiilis niin hymyilen jotta toisen alakulo helpottaa. ;)

ihanaa..jotenkin tuli semmonen ihana olo, ku itekkin oisin voinu noin laittaa!! :) Vaikka susta muutenkin kyllä jo ennenkin hyvän kuvan täällä saanu... :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja peppi-lotta04:
Alkuperäinen kirjoittaja Elämänlähde:
Ja lapset tulee mulle juttelee, ihan tuntemattomatkin.
Ja jos nään vaikka kaupassa jonkun allapäin ja itellä on hyvä fiilis niin hymyilen jotta toisen alakulo helpottaa. ;)

ihanaa..jotenkin tuli semmonen ihana olo, ku itekkin oisin voinu noin laittaa!! :) Vaikka susta muutenkin kyllä jo ennenkin hyvän kuvan täällä saanu... :)

Ai, kiitos vaan sulle!! toki on päiviä jolloin itsekkään ei vaan jaksa olla hyvällä päällä. mutta suurimman osan ajasta olen tai pyrin olee hyvällä tuulella =) =)

Mulle saa laitella yytä jos haluu, kerkeen kyl vain iltaisin koneelle. :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Elämänlähde:
Alkuperäinen kirjoittaja peppi-lotta04:
Alkuperäinen kirjoittaja Elämänlähde:
Ja lapset tulee mulle juttelee, ihan tuntemattomatkin.
Ja jos nään vaikka kaupassa jonkun allapäin ja itellä on hyvä fiilis niin hymyilen jotta toisen alakulo helpottaa. ;)

ihanaa..jotenkin tuli semmonen ihana olo, ku itekkin oisin voinu noin laittaa!! :) Vaikka susta muutenkin kyllä jo ennenkin hyvän kuvan täällä saanu... :)

Ai, kiitos vaan sulle!! toki on päiviä jolloin itsekkään ei vaan jaksa olla hyvällä päällä. mutta suurimman osan ajasta olen tai pyrin olee hyvällä tuulella =) =)

Mulle saa laitella yytä jos haluu, kerkeen kyl vain iltaisin koneelle. :hug:

kiva tietää...varmasti joskus voin laittaakkin!! :hug:

ja toki sitä joskus on itekki huonolla tuulella, mutta aika usein kyllä esim just kaupassa saattakin tulla hyvälle tuulelle, kun näkee jonkun hymyilevän tai jonkun ihanan lapsen tai jotain... :)
 

Similar threads

Y
Viestiä
4
Luettu
2K
Aihe vapaa
vierailija
V
L
Viestiä
2
Luettu
1K
Aihe vapaa
Lapsen ravinto 6:sta 24:n kuukauden ikään.
L

Yhteistyössä