Tuleeko lapselle nyt pelkästään hyvää vai onko odotettavissa jotain haittoja, kun....

["äiree"]

lapsi aiotaan nyt siirtää erityisoppilaaksi eskarissa?

Hän tarvitsee opettajan ja erityisopettajan mielestä niin paljon tukea, että hän ei voi olla tehostetun tuen oppilas vaan hänet on "siirrettävä" erityisoppilaaksi.

Opettaja sanoi, että lapsella on tiedot ja taidot ikäistensä tasolla, mutta sosiaaliset taidot ja itsekontrolli ovat täysin hukassa. Hän juoksentelee luokassa, heittelee leluja ja kiusoittelee muita lapsia. Musiikkiliikuntakin on kauhistus, lapsi laittaa kädet korvilleen kuullessaan kotona.

Kun sitten kerroin, että ihmettelemme suuresti miehenkin kanssa, että miten lapsi on noin mahdoton eskarissa, kun hän kotona on suunnilleen nätisti. Niin eskariope vain siihen sanoi, että kotihan on ihan eri asia kuin tämä koulussa oleminen ja ryhmässä toimiminen. Kotona lapsi saa tehdä mitä haluaa ja milloin haluaa. Koulussa taas pitää mennä tietyssä rytmissä ja toimia ryhmässä. Lapselle - taas opettajan mukaan - on hankalaa toimia tietyn rytmin mukaan ja toimia ryhmässä.

En silti ole samaa mieltä opettajan kanssa tuosta vapaana olemisesta kotona, kyllä lapsella on tietyt säännöt täällä kotonakin ja välillä on tehtävä ei niin mieluisia asioita. Mutta pitäköön hän omat mielipiteensä.

Sekin tässä kanssa ihmetyttää, että kun nyt nostimme lääkeannosta isommaksi , niin ei se kuuleman mukaan ole siltikään auttanut, lapsi on edelleen siis hyvin mahdoton eskarissa. Ennen lääkeannos oli 18mg ja nyt 27mg, kyse on ADHD-lääkkeestä.

 

["vieras"]

No mutta onhan se eri asia olla kotona kuin eskarissa. usein keskittymishäiriöisiä lapsia "lietsoo" yleinen hälinä ja levottomuus. siihen vielä se että pitää tehdä tiettyjä juttuja, jotka ei välttämättä ole kivoja ja suju "itsestään selvyytenä", niin ei sitä voi verrata koti-oloihin ja kodin sääntöihin.

 

[Ultramariini]

Ainakin pyrkimys erityisoppilaaksi asettamisessa on hyvä ja sen tarkoitus on tukea lasta.
Onko lapsesi koulun vai päiväkodin eskarissa?
Jos koulun, voi erityisoppilaspäätös olla voimassa koko kouluajankin. Sen etu on se, että jos lapsella on erityisoppilaspäätös on koulu velvollinen järjestämään hänelle mm. erityisopetusta ts. tukiopetus tyyppistä opetusta erityisopettajan johdolla, jos hän on sellaista vailla. Jos lapsesi on hankala keskittyä isomassa ryhmässä on erityisopettajien tunneilla kenties vain yksi tai korkeintaan muutama lapsi.

En usko, että eskariopettaja olisi tarkoittanut siten, ettei teillä kotona olisi mitään säänntöjä. Mutta kotiolot ovat kuitenkin aina erilaiset kuin eskariryhmässä. Useille lapsille juuri se ryhmässäolo on haasteellista ja lapsesta tulee esiin asioita, joihin ei kotona välttämättä lainkaan törmää.

Kyllä päätöksen tarkoitus on olla lapsesi tukena, eikä se lyö lapseesi mitään leimaa.

 

[alkuperäinen]

Mutta kyllä itseäni harmittaa suuresti, kun lapselle ottaa näin lujille sopeutua eskariin. Vaikka kyllä vähän aavistikin, että tämä koulutaival ottaa hänelle ja lujille. Valmiiksi jo pelkään ns. kunnon koulun alkamista, että esim; miten lapsella alkaa läksyjen tekeminen sujua ja kokeisiin lukeminen?

 

[Monski]

Kyllähän ihminen käyttäytyy isossa ryhmässä eri tavalla kuin pienessä.. Onhan se selvä.. Isossa ryhmässä on hälinää ja häiriötekijöitä paljon enemmän, ja on vaikeampi keskittyä.. Jos ryhmän hälinä häiritsee lapsesi eskaria, eikö ole parempi hänelle ja muille, että pääsee pienempään ryhmään? Eikö siitä hyödy kaikki? Jos lapsesi alkaa häiritä muita, kun ei osaa itse keskittyä? Itse olisin ainakin tyytyväinen, kun asiaan puututtaisiin ja mietittäisiin ratkaisua. Meilläpäin on määrärahat niin tiukilla, että tod. näk. asia huomattaisiin vasta koulussa ja jäisi luokalleen. Hyvä, että asiaan puututaan ajoissa. Lapset ovat erilaisia. Se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle. Lapset ovat persoonia ja on ihanaa, että ovat erilaisia. En usko, että ryhmän vaihdosta on haittaa hänelle, päinvastoin.

 

["Mörtsi"]

Hyvähän tuo vain on, että näinkin pikaisesti ottivat asiakseen ja puuttuivat tilanteen kehittymiseen järjestämällä lapsellesi paikan erityisryhmään, jossa keskitytään lapsesi tukemiseen ja taitojen kehittämiseen. Mieluummin näin, kuin vasta sitten joskus myöhemmin. Ja eihän tuo kamala asia ole, vai onko? Lapsesi parhaastahan tässä on kyse kuitenkin.