Tuleeko lapsesta sosiaalinen ja ei ujo jos hän näkee paljon ihmisiä ja kyläilee jne jne...?

[erakkoko]

Meillä siis 4v tyttö joka ollut ikänsä ujo, tosin iän myötä se kovasti kyllä vähentynyt (minusta ujoudessa ei siis mitään pahaa,olenhan sitä itsekin ), mutta aloitti vauvana vierastamisen 3 kk iässä ja vierasti välillä enemmän ja välillä vähemmän varmaan vuoden ikäiseksi. Sitten on ollut toki aikoja että vierastaa vähemmän ja taas aikoja että enemmän. Kun hän oli vauva, meillä kävi kyllä sukulaisia jonkin verran ja minunkin kavereita, mutta ei välttämättä joka viikko ketään. Satunnaisesti kävin hänen kanssaan perhekahvilassa. Sitten 1v4kk iässä hän aloitti pph:n ja 3,5-vuoden iässä siirtyi päiväkotiin. Vapaa-ajalla ei vielä, nyt 4-vuotiaana hoitokavereita olla tavattu, mutta serkkuja, mummoja yms tietysti.

Olemme tytön isän kanssa hyvin keskenämme viihtyviä eikä meillä ole kovin laajaa ystäväpiiriä. Nyt olen saanut kuulla, että lapsestamme on tullut siksi niin ujo kun hän ei ole nähnyt ihmisiä?

Tai kun joku tuttu saa vauvan, häntä ohjeistetaan, että viekää sitä ihmisten ilmoille niin siitä kasvaa sosiaalinen.

Olemmeko siis itse "aiheuttaneet" sen, että tytöllemme suuret väkijoukot tai uudet tilanteet saattavat alkuun olla vähän jännittäviä ja ujostuttaa.

 

["vieras"]

Enempi taitaa olla temperamenttikysymys.

 

[masuilija.]

Tokihan se edesauttaa että tottuu näihin tilanteisiin, mutta eiköhän se pääosin ole lapsen luonteesta kiinni !

 

["leena"]

Tokihan se edesauttaa että tottuu näihin tilanteisiin, mutta eiköhän se pääosin ole lapsen luonteesta kiinni !

peesi. Lisään vielä, että ujo lapsi muuttuu ujommaksi, jos häntä ei totuteta muiden seuraan. Seurallinen voi taas muuttua apaattiseksi, ellei pääse muiden seuraan. Sanoisin, että seura tekee kaikille hyvää sopivassa määrin.

 

[Big Bang Theory]

no ei tule. minä olen yli sosiaalinen ihminen ja kuljetellut lapsiani vauvasta asti ympäriinsä ja esikoinen on ujo, hiljainen ja ei saa sanaa suustansa vieraiden kanssa. tyär tullut enemmän minuun, mutta ei hänkään näin sosiaalinen ole.

 

["kolmen äiti"]

ETTE ole itse aiheuttaneet lapsenne ujoutta.
Toki jos ujon lapsen kanssa kyläillään paljon jne, hän saattaa tottua näihin tilanteisiin ja oppia toimimaan niissä reippaammin. Mutta silti lapsen luonne säilyy
Meidän perheessä
- yksi ujo ja jokaista uutta tilannetta pelkäävä
- yksi supersosiaalinen, jokapaikassa esiintyvä, huomion keskipisteenä olemisesta nauttiva
- yksi siitä välistä
Ja jokaisen kanssa on kyläillty ym ihan samalla tavalla.

 

["vieras"]

ei ole sidoksissa ihmiskontaktien määrään (jos nyt ei mennä ihan "susilapsi"- linjoille). Tuttavani lapsi ei käynyt juuri missään ja asuivat korvessa, jossa vieraita kävi harvoin, silti lapsi tervehti iloisesti kaupassa tuntemattomia ihmisiä ja myöhemmin kävi kyselemässä kuulumisetkin.

 

["aloittaja"]

Joo en tarkoita että me ei oltais ihmisiä ollenkaan nähty, mutta en kyllä ollut aktiivisimmasta päästä kuitenkaan, ei käyty vauvauinneissa, muskareissa tms. Satunnaisesti tosiaan siellä perhekahvilassa, tosin vauva oli aina mukana esim. kaupoilla, kirjastossa jne. Ja tuleehan noista mummoista, tädeistä, sedistä, serkuista ja mun muutamasta kaveristakin jo vähän sitä väkeä edes

 

["vieras"]

Ujous on joo temperamenttipiirre, eikä katoa "karaisemalla". Iän karttuessa ujo ihminen saattaa oppia käyttäytymään enemmän odotuksien mukaisesti ja olemaan välittämättä ujouden tunteistaan, mutta itse ujous ei silti katoa kokonaan. Luin just, että Kiinassa ujoja lapsia pidetään erinomaisesti käyttäytyvinä, kun kunnioittavat vanhempia ihmisiä, jolloin heille kehittyy hyvä itsetunto. Amerikoissa taas ujous on pahe, jolloin näille lapsille tulee huono itsetunto ja sopeutumisongelmia...

Ne, ketkä väittävät, että lapsesta "kehittyy ujo" kun sitä ei riivitä jatkuvasti sosiaalisissa ympyröissä, eivät vain ymmärrä asiaa. Vanhempia aina syyllistetään. Lapset, jotka eivät todellakaan ole ujoja vaan aina suuna päänä, eivät myöskään saa kehuja käytöksestään.

 

["aloittaja"]

no ei tule. minä olen yli sosiaalinen ihminen ja kuljetellut lapsiani vauvasta asti ympäriinsä ja esikoinen on ujo, hiljainen ja ei saa sanaa suustansa vieraiden kanssa. tyär tullut enemmän minuun, mutta ei hänkään näin sosiaalinen ole.

Saako kysyä, että minkä ikäiset lapset sulla on? mitenkä he käyttäytyvät kun tapaavat vieraita tai käytte kylässä tms? Menevätkö kuitenkin vieraidempienkin lasten kanssa leikkiin tms? Ja ihmetteleekö teillä tutut lasten käytöstä?

 

["mam"]

Meillä tyttö oli vauvana ihan kauhea ujostelemaan! huusi jopa omaa isäänsä, mikä oli joskus aika "rasittavaa" aikaa...Nyt tyttö on koulussa, eikä todellakaan ole ujo, mutta edelleen suhtautuu varauksella uusiin ihmisiin. Ei päästä heti lähelle, enkä näe siinä mitään pahaa. Jokaisella oma luonteensa ja just hyvä sellaisena kuin on
Poika vastaavasti ei ole ikinä ujostellut ketään ja on oikea ikiliikkuja

 

[not]

Ei. Kyse on perimästä.

 

[as if]

Meillä ainakin lapset on kyläilleet yms yms aika samalla tavalla, yksi on (tai pienempänä oli) äärimmäisen ujo ja toinen taas yltiösosiaalinen, muut siitä väliltä.

 

[up]

up

 

["myö"]

Sosiaalisuus on synnynnäinen temperamenttipiirre, joka liittyy haluun olla ihmisten kanssa. Sosiaaliset taidot taas ovat opittuja ja tarkoittavat kykyä olla muiden kanssa. Ne eivät ole synnynnäisiä. Sosiaalisuus on temperamenttia, sosiaaliset taidot taas kuuluvat persoonallisuuteen. Temperamentti ei selitä sitä, onko ihmisen sosiaalinen vai ei, vaan se selittää ihmisten välisiä eroja sosiaalisuuden asteessa. Kaikki ihmiset ovat perustaltaan sosiaalisia. Sosiaalisuus on ihmisen perustarve.

 

[vielä nostoa]

hiiop