Tuleeko lapsestani toisen polven yksinäinen?

[vierailija]

Minulla ei itsellä ole ikinä ollut paljoa kavereita. Olen aina ollut arka ja huono keskustelemaan. Kouluaikana oli muutama ystävä mutta aikuisena en ole saanut mitään syvempää ystävyyttä luotua. Nyt pelkään että lapseni ei löydä kavereita ja joutuu kiusatuksi. Monet lapset kun osaa olla julmia ja eristävät toisia lapsia joukostaan. Lapseni on vähän hitaasti lämpenevä ja ujo aluksi. Pelkään etten osaa tukea lapseni ystävyyssuhteiden syntymistä ja että hän joutuu kiusatuksi lehmienhoitoon liittyvän ammattini takia. Yritän kaikkeni ettei paska haisisi muuten kuin työvaatteissa mutta aina se jonkun nenään haisee ainakin kuvitelmissa jos ei muuten.

 

[vierailija]

Eip taida vanhempi kauheasti voida edistää kouluikäisen lapsensa kaverisuhteiden syntymistä. Ne ovat syntyäkseen jos syntyvät.

 

[vie ras]

Kyllä vanhemmat voivat toiminnallaan vaikuttaa lasten kaverisuhteisiin. Jos ei koskaan kotiinsa lapsen kavereita päästä tai anna lapsensa viettää aikaa kavereiden kanssa niin kyllä sillä on vaikutusta.

 

[vierailija ehkä]

lapsi ottaa mallia omasta vanhemmastaan ja jos lapsesi myös on luonteeltaan samanlainen kuin sinä niin tuo on ihan realistinen huoli. Lapsesi todennäköisesti ottaa siis muihin opitulla tavalla kontaktia ja joko hakeutuu muiden seuraan tai ei.

Itse olen vetäytyvä persoona ja pidän itsekseen olemisesta enkä tykkää luoda enempää ystävyyssuhteita kuin olemassa olevat. Tyttäreni on huomattavasti minun luontoinen ja vetäytyy myös muiden lasten seurassa. Olenkin nyt tietoisesti alkanut käymään lapseni kanssa ikätovereitaan tapaamassa erilaisissa tapahtumissa yms mitä nyt läheltä löytyy. Kauheaahan tämä on mutta näin pystyn parhaiten opastamaan hänet saamaan ystäviä ja toimimaan erilaisia kuin minä. Nyt muutamia ystäviä hänellä jo on.

 

[vierailija]

Aloittaja jatkaa. Lapseni on vasta kerhoikäinen. Pelkään että oma arkuuteni ja vähäiset kaverini vie myös lapselta kaveri mahdollisuuksia kun ei ole kyläpaikkoja missä käydä leikkimässä. Lastenkerhoon hänet olen ilmoittanut ja myös perhekerhossa yritetty talvisin käydä.

 

[viera.s]

Nyt olisi sinullakin tilaisuus tsempata ja saada niita kavereita seka itsellesi etta lapsellesi. Minusta on tarkeaa edistaa alle kouluikaisen, ujon lapsen kaverisuhteita. Koita jutella niille muille vanhemmille perhekerhossa ja kutsua kylaan lapsineen.

 

[HippuTAR]

Mulla on ollu aikoinaan kaksi ystävää ja muutama kaveri. Näillä kuitenkin oli paljon ystäviä ja kavereita, joten monesti olin yksinkin. Koulussa olin yleensä yksin, ystävät ja kaverit oli mua vanhempia. Olin myös erittäin ujo.
Aikuisiän kynnyksellä kaikki ystävät ja kaverit jäi johonkin. Tai no yhtä ystävää olen tavannut satunnaisesti, harvakseltaan. Ja on toki mun sisko joka on myös paras ystäväni.

Vanhin lapseni on hitaasti lämpiävää sorttia. Aiemmin luulin et hän on ujo, mutta kyse ei ole siitä, en oikein osaa selittää sitä. Lapsellani on ollut jonkin verran kavereita, mutta aina hän on ollut se viimeinen vaihtoehto jos kukaan muu ei oo lähteny... Hänellä myös oli noikin kaikki kaverit itseään vanhempia joten koulussa oli aika yksin.

Surin tuota asiaa kovasti ja lapsi kärsi siitä.
Kunnes hän meni yläasteelle, serkkunsa sattui esittelemään hänet yhdelle tytölle. Tästä tytöstä ja mun tytöstä tuli välittömästi parhaat ystävät. Lapseni on nyt 17v. ja hänellä on 4 mahtavaa ystävää, kaikkien kanssa on yhteydessä päivittäin (tai oikeastaan melkein kaiken hereilläoloajan). Livenä tapaavat nykyään n. 1-2 kertaa kuussa, mutta tapaaminen kestää sit 1-3 vuorokautta.

No niin, mutta pääpointti oli siis se että ystävättömyys saattaa muuttua yhdessä silmänräpäyksessä.