Tuleeko parisuhteesta aina "laskelmointikilpailu"

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja toivotontako ?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

toivotontako ?

Vieras
(Huono otsikko, mutta en oikein keksinyt, mikä olisi sopiva sana kuvaamaan asiaa).

Jotenkin surullista ajatella, että hommat menee väkisin siihen, mutta kun sitä on nähnyt ja kuullut liian monta esimerkkiä tuttavapiirissään, niin vaikuttaa aika huonolta.

Ja laskelmoinnilla siis tarkoitan sitä, että parisuhteessa aletaan pitämään jonkinlaista henkistä kirjaa siitä, että paljonko tuo puoliso on tehnyt minun hyväkseni, ja koko ajan varotaan, että ei nyt vaan tulisi tehtyä itse yhtään mitään enempää, koska tokihan sitä itse ei haluta olla mikään hyväksikäytettävä ja liian kiltti idiootti joka vain antaa mutta ei saa mitään.

Ja itsehän sitä toki saa rupsahtaa ja unohtaa kaiken huomioonottamisen, mutta se on ihan kauhea vääryys ja hirveä teko, jos se puoliso tekee samoin. Ja samalla sitten mennään siihen ajatusmaailmaan, että kun toi ei viitsi tehdä mitään parisuhteen eteen, niin en sitten viitsi minäkään.
 
Ei ainakaan omassa suhteessa ole tuollaista. On ihana tehdä asioita toisen puolesta ja ilahduttaa rakastaan. Toimii meillä monissa asioissa molempiin suuntiin, mutta ei noista laskua pidetä. Pääasia, että kummallakin hyvä olla tässä suhteessa.Lue Martti Suosalon ja hänen vaimonsa Virpi Suutarin haastattelu Kodin kuvalehdestä (olisko viime numero, tai sitä edellinen). Ihana juttu, jossa tuli ilmi se miten toisen ilahduttamisesta saa itsellekin jotain.
 
Laskelmointina en pidä sitä että onnea parhaiten pystyy jakamaan (toisen tekemään onnelliseksi) silloin kun itse on onnellinen Tottakai siihen omaan onneen vaikuttaa sekin miten esim. puoliso minua kohtelee. Valitettavaa on se että noidankehä on valmis jos toinen puolisoista ei koe itseään onnelliseksi.
 
Parisuhde pitäisi perustaa mielestäni siihen, että mitä voin tai mitä toinen osapuoli voi tehdä meidän eteemme. En tiedä, tarkoitatko nyt kotitöitä vai esim. hartioiden hieromista, mutta mä itse tarkoitan ihan kaikkea.
 
Tunnistan itsessäni" the real bitch" - roolin, mutta tiedostettuani sen annan lempeästi siimaa. Esimerkiksi tänään sanoin miehelle, että ehkä sinun olisi hyvä käydä pubissa livebändiä kuuntelemassa. Ja hänhän meni, ei olisi mennyt ellen olisi ehdottanut. Tarvitsee tilaa hengittää ja hengähtää itse kukin perhe-elämän tuoksinassa.
 
No, en tiedä, kuuluuko tämä tuon otsikon alle, mutta on ehkä sama kategoriaa, kun aletaan miettiä ja pitää lukua, kuka on viimeksi käynyt missäkin tai kuittaillaan onko rahaa käydä...joko vahingossa tai tarkoituksella...
Minäkin olen tähän asti olettanut siippani puheidenkin perusteella, että mennä saa ja kehotetaan eikä siitä lukua pidetä, mutta kylläpä tuli kuitenkin kommentteja vaikkei sitä myönnetä..
Ja tuntuu siltä, että ei todellakaan olla valmiita tekemään toiselle jotain ilahduttavaa tasaisesti eli se ikään kuin hyytyy tämä ilahduttamisen luova lahja...
Kaikki tämä alkaa hiljalleen jäytää ja ketuttaa...välillä menee ohi ja tuntuu, että annan jo olla ja välillä pelottaa, että jos nyt akka suunsa aukaisee-niin kuin aukaisenkin, niin toinen ei kriittiä kestä ja murjottaa...
Well, vanha klisee-milloinkaan ei kuitenkaan ymmärrä noita miehiä...mutta todennäköisesti annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ohi enkä ala jankkaamaan...saattaa tulla sitten kaikki yhdentekevätkin paskanjauhamiset sanottua...aina kun ei jaksa olla niin aikuinen ja sanojaan miettivä...
 
Vastaan lähinnä omasta puolesta, mutta: ei.

Meillä mennään tilanteen mukaan. Silloin jos miehellä on kuukausikaupalla kiireistä töiden suhteen ja ei ehdi kuin käväistä kotona, niin annan hänen olla, en ala väsyneeltä mieheltä mitään vaatimaan. Samoin mun mies passaa mua jos mulla on kiireistä.

Kodin ulkopuolisiin iltamenoihin päästetään toisemme lähes aina, niistä ei pidetä lukua.

Pihan laitto, lomareissut ym. taas on yhteisiä projekteja, ne tehdään silloin kun yhdessä ne päätetään.
 

Uusimmat

Yhteistyössä