Tuleeko teillä eskarilaisten kanssa "ongelmia"?

Heili Karjalasta

Aktiivinen jäsen
06.01.2006
10 581
0
36
Vai onko muiden eskarilaiset tasapainoisia, kilttejä, avuliaita, toimeliaita, reippaita jne?

Meillä eskarilainen on saanut myöhäisuhmaiän. Eskarissa nimesivät tämän viimeiseksi itsenäistymiskaudeksi kun puhuin asiasta.

Siis kaiken se kokeilee, rajansa, minun hermot, minun rajani.. Vetää ihan äärimmilleen, narisee ja kitisee ja KRÄÄÄÄÄÄÄÄÄKS..... *sensuuri iskee*. Eskaritätien mukaan se on ihan normaalia, tavatonta olisi, mikäli näin ei olisi. Mutta miksi ette te puhu tästä aiheesta.. Onko muilla tällaista?

Nimimerkillä; Äiti joka välillä meinaa jauhaa jauhelihamyllyssä poikansa muussiksi (ainakin ajatuksissaan). ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja A shadieeyah:
:hug: ihanaa kun teillä eskatätien mielestä se on normaalia..

joo tuttua joskus :hug: (toisen eskatätin mielestä normaalia ja pingottajan mielestä ei).

No joo, en vaan ole tähän asiaan aiemmin törmännyt. Siis kukaan ei ole kertonut, miten v-mäisiä eskarilaiset voi pahimmillaan olla.. :D
 
Ei ainakaan tämän eskarilaisen kanssa ole ongelmia, tosin sen kanssa ei ole ollut ikinä ongelmia. Ei taida sattua meillekään että kaikkien kanssa olis yhtä helppoa, palataan sitten ensi vuonna asiaan kun seuraava lähtee eskariin :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kotilehmä:
Ei ainakaan tämän eskarilaisen kanssa ole ongelmia, tosin sen kanssa ei ole ollut ikinä ongelmia. Ei taida sattua meillekään että kaikkien kanssa olis yhtä helppoa, palataan sitten ensi vuonna asiaan kun seuraava lähtee eskariin :D

:D No joo. Meillä tää eskarilainen on aina ollut tulta ja tappuraa.. :whistle:
 
Kuule voin kertoa että ongelmia on ihan jokaikäisen kanssa eikä loppua ole näkyvissä... :whistle:

Myös eskarilaisen kanssa. Tällä hetkellä suurimmat ongelmat on tokaluokkalaisen kanssa. JOS ei ongelmia olisi niin ei kait meitä vanhempia silloin tarvittaiskaan.
 
Täällä ainakin on ihan mahdoton eskari-ikäinen tyttö.. Jää kaikki aiemmat uhmat unholaan,kun neiti riehuu! Ja äidin hermot on koetuksella. Normaalia kuulemma,mutta niin hermoja raastavaa..
 
Meillä kans uhmistellaan niin maan perusteellisesti... vakio vastaus "mutta ku...." ja vänkytetään täysiä takaisin jos jostakin asiasta komentaa. Mut muuten tuo meidän tyttö on kyll tosi ihana ja kiltti. Tekee kaiken mitä pyydetään sen jälkeen ku se "mutta ku..." on käyty läpi... en kuitenkaan pidä kovinkaan pahana tätä esikoista, kauhulla odotan aikaa ku tuo meidän kuopus tulee tuohon ikään. Sitte lähtee äidiltä viimeisetki hiukset...
 
Jaa miten niin VIIMEISEKSI itsenäistymiskaudeksi???? Onhan niitä vielä murrosikä, 30v kriisi, 50v villitys... ja tuolla kakkosluokkalaisellakin tuntuis olevan joku ylimenokausi.

Meillä on siis kans eskarilaisella uhmis, välillä on ihan vauva, lässyttää eikä ehdi vessaan, kitisee ja valittaa. Välillä niin isoa, haluaa tehdä itse (ja usein ei kysele edes lupaa mennäkseen tai tehdäkseen), kyselee loputtomiin että miks, miks ei.
 
Meillä ainakin nuo pikkunen ja kakkonen ovat olleet tuollaisia 'normaaleja' eskarilaisia, jotka kipinöivät aiheettakin -ja aiheen vierestäkin välillä. Nyt tuo pikkunen on taas vaihtunut 'normaali-tasoonsa', eli rauhoittunut paljonkin.

Esikoinen ei kyllä muistaakseni kipinöinyt paljoakaan, hänellä ei ole ollut minkäänlaista 'uhma-ikääkään' koskaan.
Nyt teini-iässä sitten vasta kokeilee vähän enempi rajojaan.
 
Meidän eskari-ikäinen kuopus on melkein rauhallisuuden perikuva, tosin hän ei koskaan ole isosti uhmaillutkaan. Tyty taas oli eskarissa ihan toista maata - tahtoa ja sinnikkyyttä oli vaikka muille jakaa, niin tosin on edelleen (tyty on nyt 9v).
Olen kuullut jostain, että usein viisivuotiaat ovat kuusivuotiaita fiksumpia ihan juuri sen vuoksi, että kuudenikäisillä on ns. ensimmäinen murkkuikä. Ja senkin kuulin jostain, että mitä pahempi on kuusivuotiaan murkkuikä, niin sitä helpompi on sitten se oikea murkkuikä.
 
ihana huomata et muillaki on "tollasia" eskarilaisia,eikä vaa meil... :D meilkii poika o välil ku joku pikkuvauva ja välil taas ollaa nii isoa poikaa.vastaa jäkätetää melkeist joka asiasta ja joka asiast pitää sanoo sata kertaa enneku menee perille...eikä se siltikää mee ain perille. :D
 
Meidän esikoinen oli tosi hankala eskari-iässä :/ Tuntui, että mikään ei ikinä kelvannut, mikään ei ollut hyvin, oli "aina" pahalla päällä ja lähes vihamielinen, tuntui että hakemalla haki riitaa veljensäkin kanssa.

Kuopus on nyt eskari-iässä itse herttaisuus =) Ei mitään merkkejä tuosta uhmasta.
 

Yhteistyössä