Tulevalle äidille vinkkejä ulkonäön säilyttämiseen?

[Peilitär]

Olen raskaana ja innolla odottelen pientä maailmaan, mutta samalla oman kropan muutokset mietityttää. Olisiko antaa vinkkejä, miten:

a) Palautua mahd. kauniisti raskaudesta? Missä vaiheessa olette aloittaneet kuntoilun te, joilla edelleen hyvä kroppa?
b) Rinnat pysyisivät kauniina? Toki muuttuvat varmasti, mutta onko patalappu tosiaan se ainoa vaihtoehto?
c) Miten olette pysyneet energisenä vauvan ollessa pieni? Se on niin kovin raskasta aikaa, onko joku onnistunut olemaan hyvinvoiva tuon aivan alkuajan? Monesti kehotetaan nukkumaan silloin kuin vauvakin, toimiiko tosiaan?

Ja kyllä: vauva on ehdottomasti se tärkein, mutta en ymmärrä miksi raskauden jälkeen ainoa hyväksytty vaihtoehto on vain "hyväksyä äitiyden kunniamerkit" – lapsi on se kunniamerkki, ei esim. röllykkämaha, jota sitten voivotellaan yksikseen ja seurassa jatkuvasti.

 

["äipppä"]

Kuntoilla voi sitten kun hyvältä tuntuu ja itsestään voi pitää huolta niin paljon kuin jaksaa. Ei siinä sen kummempaa.

 

["vierasvieras"]

No kuntoilun aloitin pari kk sitten ja lapsi on vajaa 3v, palauduin kyllä raskauden jälkeen nopsaan ja olin laihempi kuin ennen raskautta. Tissit nyt on vähän masentuneen oloiset mutta kunnon rintsikoilla, rintalihasliikkeillä ja rasvauksella näyttävät oikein terhakoilta Tuosta energisyydestä en osaa sanoa, ensimmäinen vuosi on ihan sumussa eikä paljon muistikuvia.

 

["Lilli"]

Enemmän mulla on ikä tehnyt kuin lasten saanti.

Luulen, että suurin osa niistä jotka "rupsahtaa", itseni mukaan lukien, rupsahtavat sen takia, että elämän arvot heittävät kuperkeikkaa ja kauneus alkaa tuntua vähäpätöisemmältä. Jossain vaiheessa se kiinnostus ulkonäköön ehkä palaa. Tai sitten on vaan niin väsyny.

 

[vierass]

Liikkumaan olen alkanut heti kun olen päässyt sairaalasta kotiin. Sektion jälkeen rauhallisilla kävelyillä, joita pidensin voinnin mukaan. Normaalisynnytysten jälkeen reipasta kävelyä n 45 min päivässä. Siitä sitten vähitellen lenkkeilyä ja jumppaa.

Imettänyt olen pitkään, joten rinnat on vähän kärsineet. Rintoja olen rasvaillut ja pitänyt hyviä liivejä.

Energisenä olen pysynyt nukkumalla aina kun voi, syömällä mahdollisimman terveellisesti, liikkumalla ja tapaamalla ystäviä.

 

[Alfa Lyrae]

Kuntoilun voi muuten alottaa heti kun siltä tuntuu mutta vatsalihasten kanssa kannattaa odottaa vähän pidempään. Ihoa kannattaa hoitaa öljyillä koko raskauden ajan. Yritä imettää niin ettei rinnat pääsisi kauheesti täyttymään (venymään), voi tosin alussa olla aika mahdotonta. Kannattaa tosiaan nukkua vauvan kanssa ja tietysti ulkoilla, syödä hyvin ja juoda riittävästi. Eikä kannata stressata, myöskään sillon jos sattuu väsähtämään, ei se niin kamalaa ole.

 

[Catida]

Synnytyksen jälkeen pidin muutaman viikon Belly Banditia
(ks. esim. Belly Bandit - Äitiyskauppa Pepino )
En tiedä oliko sillä todellista vaikutusta vatsan palautumiseen, mutta ei jäänyt roikkumahaa. Ja ainakin se antoi mukavasti tukea kun raskauden jälkeen oli aluksi vatsalihakset aika kadoksissa. Heti kotiin päästyä aloin käydä kävelyillä, ensin rauhallisemmin ja sitten vähitellen reippaampaa tahtia. 3vkon päästä synnytyksestä palasin myös pilatestunneille, joita olin harrastanut ennen raskautta. Mikään erityisen timmi en ole koskaan ollut, mutta omaan normikuosiini palauduin nopeasti. Painon kanssa ei ole ollut ongelmia, täysimetyksellä kun mennään niin voin nähtävästi syödä mitä tahansa ja olen silti hoikempi kuin ennen raskautta.

Lisäys: Ulkonäkö ei tosin koskaan ole ollut mulle erityisen tärkeä asia, ja nyt vielä vähemmän. Luulenpa että kunhan vauva syntyy ei ulkonäköasiat ole sinullakaan päälimmäisenä mielessä

 

["Sari"]

Suosittelen sinua unohtamaan turhan stressaamisen ulkönäön suhteen pariksi vuodeksi. Kaikki energiasi tulee menemään lapsesi hyvinvoinnista huolehtimiseen ja järjissäsi pysymiseen - näin karrikoidusti sanoen. Itse aloin panostaa tosissani ulkonäkööni vasta palatessani työelämään ja lasten ollessa jo vähän helppohoitoisempia. Kyllä sitä ehtii myöhemminkin. Ei kannata pingottaa joka asiasta vauvavuoden aikana, koska murheita tulee olemaan ihan riittämiin.

 

["V ieras"]

Ei mun tarvinnut tehdä juuri mitään. Kahden lapsen jälkeen näytän suunnilleen samalta kuin ennenkin. Ikä toki on tehnyt tehtäviään. Mutta raskaudet ja imetykset ei juurikaan ole kroppaa muuttaneet pysyvästi.

Energisenä auttoi pysymään osallistuva isä.

 

["Aloittaja"]

[QUOTE="Sari";29440116]Suosittelen sinua unohtamaan turhan stressaamisen ulkönäön suhteen pariksi vuodeksi. Kaikki energiasi tulee menemään lapsesi hyvinvoinnista huolehtimiseen ja järjissäsi pysymiseen - näin karrikoidusti sanoen. Itse aloin panostaa tosissani ulkonäkööni vasta palatessani työelämään ja lasten ollessa jo vähän helppohoitoisempia. Kyllä sitä ehtii myöhemminkin. Ei kannata pingottaa joka asiasta vauvavuoden aikana, koska murheita tulee olemaan ihan riittämiin.[/QUOTE]

Sori, mutta en halua tehdä sitä, koska en halua "parin vuoden" jälkeen havahtua siihen, että olen verkkareissa tallustava nuutuneen näköinen kotiäiti. Ulkonäkö on minulle tärkeä asia, ei toki tärkeämpi kuin vauva, mutta toinen ei poissulje toista. Haluan näyttää hyvältä, koska siitä tulee minulle itselleni niin hyvä fiilis ja saan siitä energiaa – tuplasti väsyneempi olisin, jos vielä näyttäisin kamalalta.

Ulkonäöstään huolehtiva äiti on aikamoinen tabu Suomessa, itsestään kun ei saa pitää huolta, jos on äiti. Tältä se näyttää (vielä) ei-lapsettoman näkökulmasta. Kuitenkin tiedän monia äitejä, jotka panostavat itseensä ja näyttävät hyvältä, mutta jotka huolehtivat myös lapsestaan täydellisesti.

Tuo Kyllä sitä ehtii myöhemminkin -ajattelu taitaa koitua monen naisen turmioksi . Sinänsä jos se on itselleen ok, niin mikäs siinä, mutta minä en halua päätyä samaan ja se on minulle tärkeää.

Kiitos kaikille hyvistä vinkeistä! Isä onneksi osallistuu lastenhoitoon enemmän kuin paljon, joten voimme yhdessä pitää huolta toisistamme ja pienestä.

 

["V ieras"]

Joo, on se kummallista kun äiti ei saisi olla kiinnostunut ulkonäöstään ja sen kunnossa pitämisestä.

Mä tykkään näyttää kivalta. Laittaudun päivittäin, silloinkin vaikka koko päivä menisi kotona.
Syön terveellisesti, liikun, kuukausittain käyn kampaajalla, pukeudun kivasti. Verkkaritkin löytyy kaapista, mutta niitä käytän menkkojen aikaan kotona kun on niin kivan lötköt

Se antaa hurjasti lisää energiaa, kun pitää siitä peilikuvastaan.

Molemmat lapset on meillä ollut kovasti toivottuja, kuopus tuli vasta hoidoilla. He on meille silti kaikkein tärkeimpiä, vaikka sinne peiliin vilkuillaankin

 

["hih"]

[QUOTE="Aloittaja";29440307] Sori, mutta en halua tehdä sitä, koska en halua "parin vuoden" jälkeen havahtua siihen, että olen verkkareissa tallustava nuutuneen näköinen kotiäiti. Ulkonäkö on minulle tärkeä asia, ei toki tärkeämpi kuin vauva, mutta toinen ei poissulje toista. Haluan näyttää hyvältä, koska siitä tulee minulle itselleni niin hyvä fiilis ja saan siitä energiaa – tuplasti väsyneempi olisin, jos vielä näyttäisin kamalalta.

Ulkonäöstään huolehtiva äiti on aikamoinen tabu Suomessa, itsestään kun ei saa pitää huolta, jos on äiti. Tältä se näyttää (vielä) ei-lapsettoman näkökulmasta. Kuitenkin tiedän monia äitejä, jotka panostavat itseensä ja näyttävät hyvältä, mutta jotka huolehtivat myös lapsestaan täydellisesti.

Tuo Kyllä sitä ehtii myöhemminkin -ajattelu taitaa koitua monen naisen turmioksi . Sinänsä jos se on itselleen ok, niin mikäs siinä, mutta minä en halua päätyä samaan ja se on minulle tärkeää.

Kiitos kaikille hyvistä vinkeistä! Isä onneksi osallistuu lastenhoitoon enemmän kuin paljon, joten voimme yhdessä pitää huolta toisistamme ja pienestä.[/QUOTE]

Kyllä itsestään saa huolta pitää, ei se ole mikään tabu edes Suomessa. Eri asia on että jaksaako aina. Kaiken ei myöskään tarvitse olla "täydellistä", ei lapsen hoidon eikä omasta ulkonäöstä huolehtimisen. Äitiys kasvattaa, joten älä huoli, asiat menee omalla painollaan lapsen tultua. Sitä joko jaksaa tai ei jaksa, mahaan tulee arpia tai ei tule, näitä asioita ei voi itse kontrolloida kokonaan ja niille on vain "antauduttava". Välillä on verkkapäiviä ja välillä taas jaksaa jopa vaikka kihartaa tukkaa ja meikata. Ei se ole mikään joko-tai-juttu.

Pahiten vauvavuonna väsyttää kyllä se esikoisen äitinä olemiseen opettelu, ennenkuin taipuu siihen ettei ehkä ihan kaikkea jaksa pitää täydellisenä eikä asiat mee juuri niin miten kuvitteli Siihen menee oma aikansa, että ymmärtää että kaikkea ei voi suunnitella etukäteen ja oppii uudet rutiinit. Älä stressaa liikaa ja tee mitä jaksat, se on oikeasti paras neuvo mitä voi tuoreelle äidille antaa.

 

[Peyote]

Mä en juurikaan kuntoile, mutta palauduin molemmilla kerroilla nopeasti eikä kropasta vää päällepäin että on synnytetty.

Rinnat pieneni ja niihin tuli arpia, mutta ne on muuten ihan hyvät, ne ei roiku. Imetin molempia lapsia.

Oon ollut aina hoikka ja pienirintainen, että siinä ehkä ne syyt, miksi kroppa ei ole paljoa muuttunut. Syvät vatsalihakset on tärkeimmät ja niitä voi kyllä tehdä synnytyksen jälkeen. Usein synnärillä niitä turvallisia liikkeitä näytetään ja samassa yhteydessä puhutaan lantionpohjan lihaksista. Tai naistenklinikalla ainakin näin oli.

Energisyyteen varmaan vaikuttaa paljon se, millaisen vauvan saat. jos vauva nukkuu hyvin ja on helppo, niin jaksaa touhuta, mutta jos vauva itkee koko aika eikä nuku hyvin, niin sillon väsyttää ja se on myös ihan ok olla väsynyt.

 

[Peyote]

[QUOTE="Sari";29440116]Suosittelen sinua unohtamaan turhan stressaamisen ulkönäön suhteen pariksi vuodeksi. Kaikki energiasi tulee menemään lapsesi hyvinvoinnista huolehtimiseen ja järjissäsi pysymiseen - näin karrikoidusti sanoen. Itse aloin panostaa tosissani ulkonäkööni vasta palatessani työelämään ja lasten ollessa jo vähän helppohoitoisempia. Kyllä sitä ehtii myöhemminkin. Ei kannata pingottaa joka asiasta vauvavuoden aikana, koska murheita tulee olemaan ihan riittämiin.[/QUOTE]

No mua ainakin piristi se ulkonäön ajattelu. Olin nuori kun sain ensimmäisen lapsen ja mulle oli tärkeää saada olla nuori edelleen ja laittautua ja pitää kivoja vaatteita. Ei se vienyt energiaa, vaan päinvastoin toi sitä.

 

[Peyote]

Niin ja jos sulla on mies, niin anna sen osallistua vauvan hoitoon tasapuolisesti. Miehen pitää pärjätä lapsen kanssa ihan yhtälailla. Jos ei oo miestä, niin ota vastaan kaikki apu, mitä saat muualta.

 

[Vueras]

Mulla kaksi lasta alle kahden vuoden ikäerolla ja molempia heitä imetin n. vuoden. Kroppa on edelleen samanlainen kuin ennnen ekaa raskautta, ainoastaan rinnat pienentyneet, onneksi ei kuitenkaan ns. tyhjät.

Mä en ole tehnyt mitään erikoista asian eteen. Toki ulkoillut/vaunutellut yms. heti vauvan synnyttyä samalla lailla kuin aiemmin. Kilot jäi synnärille. Ja imetys vei vielä lisää.
Olen onnekas geeneiltäni, kun raskaudet eivät jättäneet jälkiä. Ei tullut edes yhtään raskausarpea. Ainoat arvet on tulleet jo teininä kropan muutoksista. Ajattelin että vatsaan tulisi noita arpia, kun tosiaan aiemminkin tuli lanteisiin ja takapuoleen, mutta ei näköjään.

Mä liikuin/liikun paljon lasten kanssa, käydään kaupungilla yms. Ja luulen että sekin vaikuttaa siihen olemukseen kun ei vaan jumiudu kotiin. Päätin että joka päivä puen "kunnon" vaatteet, harjaan tukan ja yleisesti ottaen myös ripsaria, meikkivoidetta, puuteria jne. Tähän pystyin kahden pienen kanssa ihan helposti, joten jos vaan haluaa niin kyllä siitä ulkonäöstään voi huolehtia vauvankin kanssa.

 

["Veeras"]

Säännöllinen ulkoilu, reipas kävely palauttaa hyvin myös syviä varsalihaksia silloinnkun ei vielä saa vatsalihastreeniä tehdä. Täytyy vaan käbellessä huomioda ryhdikäs asento.
Ulkoilu myäskin auttaa jaksamaan, helposti vauvan kanssa homehtuu koko päivän sisällä eikä tuu käytyä missään. Sitten ei mitään jaksakaan.

Rintoja pitäisi tukea loppuraskaudessa ja imetyksen aikana myös yöllä että eivät venyttyisi pilalle. Pehmeät imetysliivit on hyvät tuihon tarkoitukseen. Ite en vaan voi sietää liivejä yöllä joten hyväksyn ne patalaput..

 

[juu-u]

Ulkonäön ajatteleminen ei ole pahasta, mutta ota huomioon että todellisuus voi olla toista kuin ne omat kuvitelmat siitä, miten sen vauvan kanssa sitten arki sujuu ja oma jaksaminen menee.

Paljon voi saada aikaan kuntoilulla, mutta osa kropan muutoksista saattaa olla väistämättömiä, joille ei vaan sitten voi mitään. Maha voi jäädä röllykäksi vaikka puntari näyttää samaa kuin ennen raskautta. Katsomalla esivanhempiasi voit hieman saada suuntaa siitä, miten raskaus, synnytys ja imetys sinun kehoosi voi vaikuttaa.

 

[baby-mama]

Mulla raskaus muutti kyllä jonkun verran kroppaa. Arpijuovia löytyy kyljistä, reisistä ja masusta sillä paino nousi jonkun verran, ja maha kasvoi aivan äärimmilleen loppuvaiheessa.
Lisäksi jalan kaariholvet laskivat, ja minusta tuli ns. lättäjalka! Eikä siinä vielä kaikki, mahasta jäi synnytyksen jälkeen jäljelle vain roikkuva röllykkä. Sitä en olisi voinut millään estää, maha & vauva olivat nimittäin tosi suuret!

Itse tykkäsin kyllä meikata ja laittautua. Se oli mulle henkireikä, asia joka sai mut tuntemaan itseni normaaliksi & hyväksi. Jos olisin SEN hyljännyt, musta olisi tullut juuri sellainen elähtänyt verkkarimamma venyneine nahkoineen ja tukka sotkussa. Ainahan sitä sanotaan raskaana oleville / juuri synnyttäneille, että ei ulkonäöllä ole väliä. Paskanmarjat, jos et näe yhtään vaivaa sen eteen niin ei se kyllä itsetuntoa nosta! En sano tätä pahalla, koska laittautuminen ainakin mulla antoi ihanan olon, vaikka vaatteiden alla oli arpinen kroppa. Meikkasin jopa synnärillä, koska peilikuvasta olisi muuten katsonut vain kalpea nainen & tummat silmänaluset.

Eli jos se ap:sta tuntuu siltä, niin MUISTA LAITTAUTUA aina välillä, huolehdi itsestäsi ja käy vaikka kauneushoidossa. Se ei ole rahaa hukkaan, vaan antaa hyvän mielen! Eikä se jumppa ja reipas kävelykään ole pahitteeksi!

 

["Sari"]

[QUOTE="Aloittaja";29440307] Sori, mutta en halua tehdä sitä, koska en halua "parin vuoden" jälkeen havahtua siihen, että olen verkkareissa tallustava nuutuneen näköinen kotiäiti. Ulkonäkö on minulle tärkeä asia, ei toki tärkeämpi kuin vauva, mutta toinen ei poissulje toista. Haluan näyttää hyvältä, koska siitä tulee minulle itselleni niin hyvä fiilis ja saan siitä energiaa – tuplasti väsyneempi olisin, jos vielä näyttäisin kamalalta.

Ulkonäöstään huolehtiva äiti on aikamoinen tabu Suomessa, itsestään kun ei saa pitää huolta, jos on äiti. Tältä se näyttää (vielä) ei-lapsettoman näkökulmasta. Kuitenkin tiedän monia äitejä, jotka panostavat itseensä ja näyttävät hyvältä, mutta jotka huolehtivat myös lapsestaan täydellisesti.

Tuo Kyllä sitä ehtii myöhemminkin -ajattelu taitaa koitua monen naisen turmioksi . Sinänsä jos se on itselleen ok, niin mikäs siinä, mutta minä en halua päätyä samaan ja se on minulle tärkeää.

Kiitos kaikille hyvistä vinkeistä! Isä onneksi osallistuu lastenhoitoon enemmän kuin paljon, joten voimme yhdessä pitää huolta toisistamme ja pienestä.[/QUOTE]

Ei se 'ehtii sitä myöhemminkin'-ajattelu ainakaan minun kohtalokseni ole koitunut. Nyt olen taas huippuhyvässä kunnossa ja vartalo on upea. Kehujakin saan paljon ulkopuolisilta. Kannattaa olla se pieni hetki itselleen armollinen, jotta ei saa burn outtia. Tietenkin kannattaa nukkua aina kun mahdollista. Itse nukuin aina samaan aikaan lasten päiväunien kanssa, samoin illalla nukkumaan heti kun lapsetkin nukahtivat.

Rinnoille ei mitään voi tehdä, jos ne haluat luomuna pitää. Minä imetin kuopustani 1,7 kk ikään asti. Aikamoiset patalaput rintani olivat tuolloin, mutta nyt kun muutama vuosi on vierähtänyt, niin olen ilokseni huomannut, että rinnat ovat taas terhakoituneet ja pyöristyneet.

 

["Sari"]

Ja kyllä: vauva on ehdottomasti se tärkein, mutta en ymmärrä miksi raskauden jälkeen ainoa hyväksytty vaihtoehto on vain "hyväksyä äitiyden kunniamerkit" – lapsi on se kunniamerkki, ei esim. röllykkämaha, jota sitten voivotellaan yksikseen ja seurassa jatkuvasti.

En taida ihan vielä ymmärtää, mitä kaikkia peruuttamattomia vaurioita raskaus ja synnytys saattaa naisen kroppaan aiheuttaa. Toisille tulee raskausarpia, toisilla nahka venyy, eikä sitä saa palautumaan entiselleen minkäänlaisella tehotreenillä. Rintojen kohtaloa kukaan ei tiedä etukäteen imetti tai ei. Sektiolla lapsensa saaneet saavat rumia arpia ja kohdunlaskeumakin saattaa yllättää. Alateitse synnyttävillä voi tulla kaikenlaisia vaurioita alapäähän, joita ei edes korjausleikkauksilla saa kuntoon.

Eipä näille asioille juuri muuta voi tehdä kuin voivotella. Jos ei ymmärrä elämän realiteetteja, niin sitten kannattaa jättää se vauva kokonaan tekemättä.

 

["Sari"]

[QUOTE="Aloittaja";29440307]
Ulkonäöstään huolehtiva äiti on aikamoinen tabu Suomessa, itsestään kun ei saa pitää huolta, jos on äiti. Tältä se näyttää (vielä) ei-lapsettoman näkökulmasta. Kuitenkin tiedän monia äitejä, jotka panostavat itseensä ja näyttävät hyvältä, mutta jotka huolehtivat myös lapsestaan täydellisesti.

Isä onneksi osallistuu lastenhoitoon enemmän kuin paljon, joten voimme yhdessä pitää huolta toisistamme ja pienestä.[/QUOTE]

Ensinnäkin ulkonäöstään huolehtiva äiti ei ole mikään tabu Suomessa. Itse kuulun tähän porukkaan ja samoin näen ympärilläni paljon vastaavia äitejä.

Toiseksi yhtään sellaista äitiä tai isää ei varmasti ole olemassakaan, joka huolehtisi lapsestaan täydellisesti. Kaikki tekevät virheitä.

Kolmanneksi, et voi todellakaan tietää tässä vaiheessa, kuinka paljon miehesi tulee osallistumaan lapsenhoitoon. Monille on tullut yllätyksenä, ettei lasta innoissaan odottava isä olekaan taipunut elämän realiteetteihin sitten, kun se pieni vaativa nyytti on putkahtanut maailmaan.

En halua pudottaa sinua pilvilinnoistasi. Ihan hyvä on, että haluaa yrittää ja odotukset ovat korkealla. Pitää kuitenkin muistaa, ettei kaikki mene aina suunnitelmien mukaan.

 

[baby-mama]

[QUOTE="Sari";29440570]Kolmanneksi, et voi todellakaan tietää tässä vaiheessa, kuinka paljon miehesi tulee osallistumaan lapsenhoitoon. Monille on tullut yllätyksenä, ettei lasta innoissaan odottava isä olekaan taipunut elämän realiteetteihin sitten, kun se pieni vaativa nyytti on putkahtanut maailmaan.[/QUOTE]

Onpa todella röyhkeää sanoa toisen puolesta tuollaista. Eiköhän ap oman miehensä tunne paremmin kuin sinä! Minusta ap:n kysymykset ja ajatukset ovat todella hyviä, itse mietin samoja asioita raskaana ollessani. Olisiko sinusta sitten parempi ignoroida tällaiset asiat kokonaan, koska "et voi tietää miten käy"??

 

["Aloittaja"]

[QUOTE="Sari";29440570]Ensinnäkin ulkonäöstään huolehtiva äiti ei ole mikään tabu Suomessa. Itse kuulun tähän porukkaan ja samoin näen ympärilläni paljon vastaavia äitejä.

Toiseksi yhtään sellaista äitiä tai isää ei varmasti ole olemassakaan, joka huolehtisi lapsestaan täydellisesti. Kaikki tekevät virheitä.

Kolmanneksi, et voi todellakaan tietää tässä vaiheessa, kuinka paljon miehesi tulee osallistumaan lapsenhoitoon. Monille on tullut yllätyksenä, ettei lasta innoissaan odottava isä olekaan taipunut elämän realiteetteihin sitten, kun se pieni vaativa nyytti on putkahtanut maailmaan.

En halua pudottaa sinua pilvilinnoistasi. Ihan hyvä on, että haluaa yrittää ja odotukset ovat korkealla. Pitää kuitenkin muistaa, ettei kaikki mene aina suunnitelmien mukaan.[/QUOTE]

Tabulla tarkoitin sitä, että se tuntuu kuumentavan tunteita voimakkaasti ja ulkonäöstään ei saisi huolehtia raskausaikana/ vauvan äitinä. Näin se ainakin näyttäytyy eritoten keskustelupalstoilla, onhan tähänkin ketjuun tullut jo kommentteja, että "kannattaa sitten jättää ne lapset tekemättä, jos ei kestä että vatsanahka venyy".

Toki vatsanahan venyminen on aika toissijaista tässä tilanteessa, mutta minulle se on myös tärkeää. Siksi haluan tehdä kaikkeni, että kroppa säilyisi mahd. pienin vaurioin.

Ja tuohon mies-kommenttiin voin kertoa, että mieheni on harvinaisen huolehtivainen ja hyvä isä jo ensimmäiselle lapselleen, joka on nyt teini-ikäinen. On ollut aikoinaan hänen kanssaan kotona, kun äiti on tehnyt uraa ja lapsi on periaatteessa kasvanut hänen kanssaan. En siis usko, että meille tulee sitä ongelmaa, että kaikki olisi vain minun harteillani.

En elättele pilvilinnoja, tiedän että raskaus muuttaa kroppaa ja paljon pysyvästikin, mutta haluan ehkäistä näitä tulevia muutoksia mahd. paljon. Ja jos vauva-aika on yhtä tuskaa, en väkipakolla meikkaa ym., mutta edelleenkään tulevan vauvan persoonaa ja esim. itkuisuutta ei voi tietää etukäteen. Miehelläni on myös sellainen työ, että hän on vain muutamana päivänä viikossa töissä (vuorotyö), joten pääsen hyvin liikkumaan ym. myös ilman vauvaa, jos haluan ja jaksaminen antaa siihen mahdollisuuden (esim. lenkille).

Ulkonäkö ei ole se pääasia minulle vauvan saamisen jälkeen, mutta siihen panostaminen tekee minusta energisemmän, paremman äidin samalla tavoin kuin esim. uni ja hyvä ruoka.

 

[Peyote]

Ei se ole väärin, jos toivoo näyttävänsä hyvältä lapsenkin jälkeen. Nuutunut ulkomuoto ei ainakaan auta ketään jaksamaan.