Kun olimme pieniä ja ruoka ei oikein maistunut tapasivat vanhempamme sanoa ruokaa roskiin lappaessaan että nälkämaan lapset oisivat nämäkin mielellään syöneet.. Kaverini oli sitten viemässä täyttä säästöpossuansa pankkiin äitinsä kanssa ja oli kassaneidille sanonut että nämä sinne nälkämaan lasten tilille
Täti oli tietenkin äitiä katsonut ihmeissään ja kysynyt onko tyttö nyt tosissaan ja olihan se. Tippa silmäkulmassa kassatäti oli jonnekkin avustustilille ottanut rahat=) Kaveri oli silloin ehkä 8-10v. En tarkkaan muista. Mutta meitä aina kovasti säälitti nuo "nälkämaan lapset..."