Tuli itkuinen olo;( ekat treffit eron jälkeen

["amppari"]

tyyppi oli ihan ok mutta ei siitä sitten muuta.Olis halunnut nähdä vielä mutta mua ei nytten sitte sytyttänyt. Tuli vaan surullinen olo et näinkö jään ikusesti yksin.Tässä olis nyt puolen vuoden sisään ollut 3 tyyppiä jotka olis halunnut tapailla mutta yksikään niistä ei kinnosta mua silleen ja siis tän yhen kans nyt treffeillä mut noi kaksi olleet sellasii etten ole ees ulos lähtenyt kun en ole ollut kiinnostunut. Ja mun erosta reilu vuosi. Siis en mä ketään ettimällä eti mutta mietin vaan et näinkö jään yksin koska enhän mä voi kenenkään kans olla vaan siksi et toinen haluaa nähdä ja tapailla mutta jos mua ei kiinnosta niin en mä sillon rupee.Haluan toki löytää sen kumppanin ja voihan sitä deittailla(vaikka ei sekään taida niin suomalaisille sopia tai ainakaan mulle) mut ulkopuolelta tulee kauheet paineet kun kaikki puhuu et toki tollanen nätti nuori nainen nyt miehen saa..no niin varmaan juu.
Jotenkin tuli vaan surullinen olo.

 

[fvs]

Ehkä sä et vaan ole valmis vielä uuteen suhteeseen. Ihmisillä kestää eri aikoja erosta ylipääsemiseen.

 

[astrolabe]

:hug:

Ihan rauhassa, kyllä se sitten iskee, kun iskee.

 

[lakaisukone]

Sulla on loppuelämä aikaa. Erosta "viisastuneena" tietänet nyt mitä haluat ja kuka olet. Älä tyydy kompromissiin tai hätäratkaisuun. Tapaile ja katsele. Sen tietää kun oikea tulee vastaan.

 

[Kepsis]

Kyllä, yksin jäät kun ei heti tärpännyt uudestaan. Voi huokaus teitä naisia välillä.

 

[---]

käy suihkussa, teeppäs kasvonaamio, jalkakylpy, mene pihalle istumaan, juo kuppi kuumaa teetä ja nauti. Miten ihanaa on vielä olla yksin. Mutta mieti sitä myös miten tulevaisuudessa suhteessa on riitoja yms. kun nyt ei tarvitse riidellä tai stressata suhdesotkuista!

 

["amppari"]

Ja olen tavallaan lupautunut ehkä tapaamaan vielä yhen miehen...
Ehkä en ole valmis ja tällekin sen sanoin jonka kanssa olin ulkona et en oikeen tiedä mitä vielä haluan ja se kyllä tais ihan ymmärtää kun sanoin et taidan tässä nyt kesän katsella.
Jotenkin vaan sellanen olo et haluan tavata miehiä mutta en ole valmis ehkä kuitenkaan vakavampaan mutta kun kaikki ne miehet on tositarkoituksella liikenteessä.En minäkään mitään seksijuttuja halua(sitä saa baaristakin jos haluaa) mutten ehkä kuitenkaan vielä uutta suhdettakaan mutta olis se ihan kiva saada uusia tuttuja joista ehkä joku on joskus enemmänkin.
Ja miksi ne miehet jotka ei mua sytytä ni ne haluis tapailla mut kun ite tapaat jonkun johon sytyt ni sitten se ei syty.

 

[astrolabe]

Sellastahan se elämä on.

 

[Kepsis]

Kannattaa oikeasti käsitellä se pään sisältö ex-suhteen osin ennenkuin lähdet radalle ainakaan siinä mielessä että miestä kattelisit itsellesi.

 

[---]

Älä ajattele noin. Jos mies on tositarkoituksella ja sä et niin ei koskaan voi tietää miten teille sit käykin. Ei se tarkoita sitä että mies joka on tositarkoituksella että hänen kanssa pitää alkaa suhteeseen Treffit on treffit. Niillä pidetään hauskaa ja katsotaan mitä tuleman pitää. Jos ei synkkaa niin sitten ei. Sille ei voi mitään, mutta ainakin voi olla onnistuneet treffit takana

 

["amppari"]

käy suihkussa, teeppäs kasvonaamio, jalkakylpy, mene pihalle istumaan, juo kuppi kuumaa teetä ja nauti. Miten ihanaa on vielä olla yksin. Mutta mieti sitä myös miten tulevaisuudessa suhteessa on riitoja yms. kun nyt ei tarvitse riidellä tai stressata suhdesotkuista!

Onhan se näinkin.Tänään olen tilannut kampaajalle ajan sekä kasvohoitoon ja kasvohoitaja varas vielä puolituntia ylimääräistä "terapia-aikaa"
Kyllä mä nyt yritän nauttii kesästä kun saan olla ja mennä mut samalla mietin kaikkee suhdejuttuja.Ja ne ulkopuolelta tulevat paineet ei asiaa auta yhtään vaikka ei niistä pitäs välittää mut tuntuuhan ne silti jossain tuolla syvällä sisimmässä.

 

[Hukkapiru]

Älä nyt vedä saturnusta nenääsi tästä, mutta on ihan turhaa kiirehtiä vain sen pelossa että pelkää jäävänsä yksin. Tiedät sen kyllä jossain takaraivossa itsekin varmasti, mutta tällä hetkellä päällimmäisenä taitaa olla vain se pelko.

Asiat ottavat aina aikansa, ja loppupeleissä vuosi erosta ei ole edes kovin pitkä aika verrokkina ihmisen koko elämään. Nauti itsestäs, ja yritä olla stressaamatta. Ei kannata murehtia asioita hankaliksi vain huvikseen, jos ne eivät sitä todellisuudessa edes ole.

 

["amppari"]

Ja mitäs sitten, vaikka jäisikin yksin? Monethan ovat yksin jos ei koko elämäänsä, niin olleet tuonne kolmeen-neljäänkymppiin saakka ja vaikuttavat päällisin puolin ihan normaaleilta.

No olen jo yli kolmenkymmenen.En mä yksin haluu jäädä,haluan perheen ja silleen mutta niin,ehkä nyt vaan sitten panikoin kun elämä oli jo suunniteltu mutta se romahti yllättäen.

 

[Minni:)]

Mulla on erosta vajaa vuosi ja en niin millään voisi kuvitella mitään suhdetta vielä. Jotenkin näen koko suhteen semmosena kamalana rasitteena ja energiasyöppönä. Mut ymmärrän et meitä on moneks, ja jotkut ei vaan tykkää olla kamalasti yksinään ja joillekin jo vuosikin on pitkä aika.

Mulla on lapsi ja olen 30+, joten vois kuvitella et on aika olemattomat mahkut ketään ikinä enää löytää. Mut jotenkin en osaa vaipua epätoivon alhoon kun oikeesti täs elämäs voi sattua ja tapahtua mitä vaan. Niin sitä on tähänkin mennessä sattunut ja tapahtunut, joten miks se tähän sitten tyssäis? Tietty voi olla muutama vuos hiljaiseloa, mut se on ihan mukavaa ja mieluummin nyt keskitynkin pojan kanssa olemiseen ja opintojen loppuun saattamiseen kun miesten perään itkemiseen.

Mut siis elä hättäile, kyllä se sieltä vielä kolahtaa ja sitä odotellessa keskity kaikkeen muuhun kivaan.

 

["amppari"]

Älä nyt vedä saturnusta nenääsi tästä, mutta on ihan turhaa kiirehtiä vain sen pelossa että pelkää jäävänsä yksin. Tiedät sen kyllä jossain takaraivossa itsekin varmasti, mutta tällä hetkellä päällimmäisenä taitaa olla vain se pelko.

Asiat ottavat aina aikansa, ja loppupeleissä vuosi erosta ei ole edes kovin pitkä aika verrokkina ihmisen koko elämään. Nauti itsestäs, ja yritä olla stressaamatta. Ei kannata murehtia asioita hankaliksi vain huvikseen, jos ne eivät sitä todellisuudessa edes ole.

Kyllä mä sen tiedän sisimmäsäni etten taida olla valmis ja olen sitä kyllä näille miehillekin sanonut etten oikeestaan vielä tiedä mitä haluun,tai tiedän mitä haluan mutta en ehkä sittenkään ole valmis vielä.Luulin olevani mutta kun aloitin tän miesten trffailun niin huomasin et en ehkä kuitenkaan ole vielä valmis...Olin niin kauan yhden kanssa ja se elämä oli jo piirretty kartalle valmiiksi.Ehkä ihan hyvä et kävin ulkona,nyt ainakin tiedän etten taida vielä olla ihan niin valmis kuin luulin.
Nyt vaan mielessä kun olen tavallaan luvannut tavata yhen miehen ja sekin vaikutaa ihan mukavalta et kannattaako nyt ees lähteä vai teenkö eka sille selväks et en eti nyt mitään vakavaa mutta voin silti kahvikupposella käydä vai onko sekin ihan ajanhaaskausta..? tai kai se mies sen sit päättää et haluaako sitten ees tavata.

 

["amppari"]

Sinulla ei ole lapsia ennestään? Ok, tuo voi tietysti aiheuttaa erilaista painetta.

Juu ei ole ja siitäkin saan kuulla kokoajan mikä sekään ei tilannetta auta yhtään

 

["amppari"]

Auts. Ei kauhean kivoja kavereita jos muistuttelevat asiasta.

tutut ja tuntemattomat,työkaverit ym.kaikki ne muistutaa asiasta niinkuin en ite asiaa tajuaisi,ei siihen tarvii ulkopuolista muistutusta.

 

[Hukkapiru]

[QUOTE="amppari";26309239]Kyllä mä sen tiedän sisimmäsäni etten taida olla valmis ja olen sitä kyllä näille miehillekin sanonut etten oikeestaan vielä tiedä mitä haluun,tai tiedän mitä haluan mutta en ehkä sittenkään ole valmis vielä.Luulin olevani mutta kun aloitin tän miesten trffailun niin huomasin et en ehkä kuitenkaan ole vielä valmis...Olin niin kauan yhden kanssa ja se elämä oli jo piirretty kartalle valmiiksi.Ehkä ihan hyvä et kävin ulkona,nyt ainakin tiedän etten taida vielä olla ihan niin valmis kuin luulin.
Nyt vaan mielessä kun olen tavallaan luvannut tavata yhen miehen ja sekin vaikutaa ihan mukavalta et kannattaako nyt ees lähteä vai teenkö eka sille selväks et en eti nyt mitään vakavaa mutta voin silti kahvikupposella käydä vai onko sekin ihan ajanhaaskausta..? tai kai se mies sen sit päättää et haluaako sitten ees tavata.[/QUOTE]

Ei miesten tapailu ole mitenkään väärin tuossa tilanteessa. Mä näkisin asian oikeastaan jopa positiivisena, että jatkat kuitenkin elämää ja sosiaalista kanssakäymistä muidenkin ihmisten kanssa, etkä vain istu kotona murjottamassa ja pyörimässä omassa kurjuudessa (koska hyvin nopeasti näin käy, jos jää polkemaan paikoilleen). Ota ja käy tämän miehen kanssa kahvilla, ja sano että et tällä hetkellä etsi mitään vakavempaa, koska et itsekään tiedä vielä mitä etsit. Normaali, järkevä mies kyllä ymmärtää tämän ottamatta kuitenkaan itseensä. Eikä kavereita ole koskaan liikaa, jos juttu kulkee sillä tasolla hyvin

 

["amppari"]

Ei miesten tapailu ole mitenkään väärin tuossa tilanteessa. Mä näkisin asian oikeastaan jopa positiivisena, että jatkat kuitenkin elämää ja sosiaalista kanssakäymistä muidenkin ihmisten kanssa, etkä vain istu kotona murjottamassa ja pyörimässä omassa kurjuudessa (koska hyvin nopeasti näin käy, jos jää polkemaan paikoilleen). Ota ja käy tämän miehen kanssa kahvilla, ja sano että et tällä hetkellä etsi mitään vakavempaa, koska et itsekään tiedä vielä mitä etsit. Normaali, järkevä mies kyllä ymmärtää tämän ottamatta kuitenkaan itseensä. Eikä kavereita ole koskaan liikaa, jos juttu kulkee sillä tasolla hyvin

Kyllä mä olen nyt yrittänyt ajatella silleen et voin tapailla ilman sen kummempia suhdejuttuja mutta samalla et kestänkö sellasta, toisaalta sittenhän sen näkis.Mut kyl mä olen jo ajat sitten päättänyt et kesän katselen ja nautin siitä mitä on tai ainakin yritän nauttia.Enkai mä ihan kamala sit voi olla jos kaikki nää miehet kehuneet mukavaksi ja söpöksi ja joku jopa nätiksiO)! ja olisivat halunneet tapailla.Kuten kaveri sano mun pitäs oppii nyt nauttimaan niistä kohteliaisuuksista mitä saan ja uskoa ne et ei ne miehet sellasii sano jossei tarkoita mutta mul on toi itsetunto kai vähän murentunut täs eron jälkeen hiukan kun en oikeen osaa ottaa noita kehuja tosissaan.

 

["mies"]

Vuosi on todella lyhyt aika. Kukaan niistä treffikumppaneista mitä ensimmäisen vuoden aikana tapasin ei sytyttänyt millään tavalla vaikka joukossa oli oikeasti kiinnostavia naisia kaikin puolin, siis periaatteessa. Nyt ei enää edes kiinnosta mennä treffeille ja yhdeksi syyksi arvioin että tykkään olla tällä hetkellä liikaa yksin. En silti sano että tämä tulee jatkumaan ikuisesti enkä haluakaan, mieli muuttuu varmasti joskus, ehkä ensi viikolla, ehkä ensi vuonna. En ota paineita enkä suosittele ketään ottamaan jos vastaavassa tilanteessa on.

Mielelläni tapailisin jotakuta ilman mitään suhdejuttuja tai intiimimpää kanssakäymistä mutta kun se on ainakin omien kokemusten pohjalta vähän hankalaa ja ennen pitkää mahdotonta ja johtaa ennen pitkää siihen että jompi kumpi pettyy ja koko homma jää siihen.

 

[Minni:)]

Mä taas kuulun niihin, jotka ei ymmärrä mikä pointti on tapailla vastakkaista sukupuolta jos siinä taustalla ei kuitenkin ole halu löytää mahdollisesti jotain pysyvämpää suhdetta. Tai siis mä en jaksais sellaista. Lisäksi tuntuis kauhean kiusalliselta jos se toinen ois jotenkin kiinnostunut tapailemaan enempikin ja itse en olis. En ole tottunut sellaiseen treffailukulttuuriin ja viel vähempi kiinnostaisi kokeillakaan jos ei edes kaipaisi mitään suhdejuttuja.

 

["Tomppa"]

Miehen mielipiteenä tuo Minnin näkökulma kuulostaa hyvälle. "Elä hättäile" Anna ajan hieman kulua ja tunteiden sekamelskan tasaantua. Kiireellä ei kannata lähteä perhettä perustamaan (vaikka biologinen kello tikittää). Täytyy olla rehellinen itselle siinä, että ihan oikeasti rakastaa toista ennen kuin alkaa hankkimaan lapsia. Se tunne on ainoa ohut lanka, joka pitää perheen kasassa sitten kun ihan oikeasti parisuhdetta koetellaan. Tulevat vuodet voivat vieriä salakavalasti ja nopeasti... Tunne siitä, että on jo liian vanha hankkimaan lapsia on liene melko subjektiivinen asia. Toisilla se tulee aiemmin ja toisilla myöhemmin. Peli ei ole vieläkään menetetty, vaikka huomaisikin olevan liian vanha hankkimaan omia lapsia. Voihan sillä tulevalla miehellä, joka hieman pidemmän tarkastelun jälkeen osoittautuu kelvolliseksi kaikkine puutteineen , olla lapsia joihin rakastuu kuin omiin lapsiin ja huomaa tyhjän tilan hävinneen sisältä.

 

["amppari"]

Mä taas kuulun niihin, jotka ei ymmärrä mikä pointti on tapailla vastakkaista sukupuolta jos siinä taustalla ei kuitenkin ole halu löytää mahdollisesti jotain pysyvämpää suhdetta. Tai siis mä en jaksais sellaista. Lisäksi tuntuis kauhean kiusalliselta jos se toinen ois jotenkin kiinnostunut tapailemaan enempikin ja itse en olis. En ole tottunut sellaiseen treffailukulttuuriin ja viel vähempi kiinnostaisi kokeillakaan jos ei edes kaipaisi mitään suhdejuttuja.

No pointtihan olikin se että luulin olevani valmis mutta kun sitten menin treffeille huomasin ettei aika ehkä ollutkaan vielä kypsä siihen. Mutta kyllä mä valehtelisin jos sanoisin ettei mulla tässä nyt mitään pelkoo ole yksin jäämisestä koska kyllä mulla on ja joillekin se ehkä sopii mutta mulle ei. Kyllä mä jo talvella päätin et kesän nyt olen ja nautin sen minkä pystyn,kuukauden päästä tulee se vuosi ja tiedän et se tulee olemaan itkuista aikaa joten ehkä en ole kuitenkaan vielä ihan kokonaan yli päässyt,itseasiassa en varmaan koskaan pääse kokonaan yli mutta ehkä kuitenkin toivottavasti niin et pystyn elämään,kenties vielä joku päivä jonkun kanssa.

 

[hhee]

Sellastahan se elämä on.

Olipa viisas kommentti. Näitä lisää!!!