tuli mieleen (turhaa höpinää ) näistä muksujen hoitosysteemeistä...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hannamaria
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

hannamaria

Aktiivinen jäsen
08.06.2007
5 390
1
36
Kun just täällä oli kilometrin pituinen ketju aiheesta hirveetä kun pph: n oma lapsi saa mennä omaan huoneeseensa omassa kodissaan kun siellä on kullannuppuja hoidossa.

Ja nyt sitten keskustelua siitä ulkoillaanko päiväkodissa tarpeeksi...

Niin YMMÄRRÄN että lapsen perustarpeista (turvallisuus, puhtaus, ravinto, virikkeet ) pitää huolehtia ehdottomasti myös päivähoidosta ja sitä täytyykin vaatia! Mutta mutta...

Eikö nää ulkoilujutut ja rajoitetut leikkitilat ole kumminkin asioita jotka saadaan helposti korvattua kotona? Ulkoillaan illalla yhdessä koko perheenä? Tai lapsella on kotonaan huone/ oma nurkka mihin ei tarvitse päästää muita jos ei haluu? Kotona saa läsnäolevan aikuisen jakamattoman (tai niin jakamattoman kuin mahdollista, jos sisaruksia ) huomion...

Se pph/ päiväkoti on kuitenkin VAIN hoitopaikka. Enkä tarkoita että vanhempien tarttis hyväksyä hoitokäytäntö, jos lapsi ei ole päivän aikana saanut syödä kuin aamupalan, sehän olisi jo lastensuojelurikos!! Vaan siis pointti oli että kun syystä tai toisesta lapsi halutaan tai joudutaan olosuhteiden pakosta hoitamaan maksullisessa päivähoidossa, niin jostain ehkä tahtomastaan kuviosta joutuu tinkimään, mutta se on eri asia onko siitä haittaa...
 
Olen kanssasi aivan samaa mieltä. Ja sille hoitolapselle voi sanoa, että kun äiti tulee sinua hakemaan, pääset kotiin, jossa sinäkin saat mennä omaan huoneeseesi ja leikkiä siellä omilla leluillasi. Meillä on jo parivuotiaat kyllä ymmärtäneet, milloin ollaan kotona ja milloin jossain muualla. Ja että toisen kodissa ollaan eri tavalla kuin omassa kodissa. Jos se hoitajan Nicopetteri menee sinne yläkertaan omaan huoneeseensa leikkimään hienolla volovautollaan, voi alakertaan jäävälle Veiccaolaville sanoa, että kotona saat sinäkin leikkiä omalla hienolla vvolvoautollasi.

Ja kahden lapsen äitinä, joista kuopuskin ensi vuonna tulee täysi-ikäiseksi, sanoisin sen, että mitä pienempänä lapsi oppii sen, että kaikkea ei saa mitä muutkin saa, sitä helpommalla tämän lapsen vanhemmatkin asiassa pääsevät. Oikeastaan olisi aika upeeta, että kyseisen elämän faktan opettaisi joku muu vanhempien puolesta :D
 
Lisään vielä, että jos lapsi sinne koulu- tai eskari-ikäänsä asti kuvittelee, että hän saa kaiken saman mitä joku muukin saa, järkytys voi olla melkoinen, kun karvas totuus paljastuu. Ja vanhemmat helisemässä, kun naapurin tyttö saikin hienomman kännykän mikä omalla lapsella on. Kouluikäinen kun on jo vanhemmilleen huomattavasti kovempi pala kuin taapero. Tarkoitan tällä sitä, että jos lapsi on siitä taaperoiästään lähtien tottunut siihen, että ei saa kaikkea samaa mitä muutkin, hän on kouluikäisenä niiden uusien "mutku Sofiaemiliakin saa" -vaatimustensa suhteen paljon helpommin käsiteltävissä. Ja kun se lapsi sitten 10 veensä sanoo, että "mutku Sofiaemiliakin saa meikata", niin lapselle voi vastava "vai niiin, no se on Sofiaemilian äidin asia, mutta sinä et saa. Piste" =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Lisään vielä, että jos lapsi sinne koulu- tai eskari-ikäänsä asti kuvittelee, että hän saa kaiken saman mitä joku muukin saa, järkytys voi olla melkoinen, kun karvas totuus paljastuu. Ja vanhemmat helisemässä, kun naapurin tyttö saikin hienomman kännykän mikä omalla lapsella on. Kouluikäinen kun on jo vanhemmilleen huomattavasti kovempi pala kuin taapero. Tarkoitan tällä sitä, että jos lapsi on siitä taaperoiästään lähtien tottunut siihen, että ei saa kaikkea samaa mitä muutkin, hän on kouluikäisenä niiden uusien "mutku Sofiaemiliakin saa" -vaatimustensa suhteen paljon helpommin käsiteltävissä. Ja kun se lapsi sitten 10 veensä sanoo, että "mutku Sofiaemiliakin saa meikata", niin lapselle voi vastava "vai niiin, no se on Sofiaemilian äidin asia, mutta sinä et saa. Piste" =)

Juu, yksi työkaveri tässä taannoin ihmetteli kun heidän eskarilaisensa synttäreille kutsuttiin myös uusia kavereita. Yksi tyttö tuli äitinsä kanssa ja äidillä oli hankittuna lahja myös omalle lapselle. Siis kun lähetti oman lapsen antamaan lahjan sankarille ja tämä nyrpisteli nenäänsä eikä olisi halunnut luopua paketista niin äiti sanoi että hänellä on autossa odottamassa samanlainen lahja tytölle itselleen.

Kun sitten paketeita aukaistaessa selvisi että sankari sai omilta vanhemmiltaan kauniin sydänkaulakorun, tämä tyttö murjotti loppujuhlan. Kun äiti tuli tyttöä hakemaan tämä rupesi parkumaan kuinka hän haluaa kanssa tuollaisen samanlaisen korun minkä Josefin sai. Haluaa, haluaa, haluaa...!!!! Äiti sitten lupasi tietty että mennään huomenna ostamaan ja kyseli työkaverilta mistä olivat kyseisen korun hankkineet. :whistle:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Madicken04:
Juu, yksi työkaveri tässä taannoin ihmetteli kun heidän eskarilaisensa synttäreille kutsuttiin myös uusia kavereita. Yksi tyttö tuli äitinsä kanssa ja äidillä oli hankittuna lahja myös omalle lapselle. Siis kun lähetti oman lapsen antamaan lahjan sankarille ja tämä nyrpisteli nenäänsä eikä olisi halunnut luopua paketista niin äiti sanoi että hänellä on autossa odottamassa samanlainen lahja tytölle itselleen.

Kun sitten paketeita aukaistaessa selvisi että sankari sai omilta vanhemmiltaan kauniin sydänkaulakorun, tämä tyttö murjotti loppujuhlan. Kun äiti tuli tyttöä hakemaan tämä rupesi parkumaan kuinka hän haluaa kanssa tuollaisen samanlaisen korun minkä Josefin sai. Haluaa, haluaa, haluaa...!!!! Äiti sitten lupasi tietty että mennään huomenna ostamaan ja kyseli työkaverilta mistä olivat kyseisen korun hankkineet. :whistle:
Voin kuvitella :/ Oikeasti on vasrin haastavaa opettaa omalle lapselleen, että valitettavasti sinä nyt et saa sitä, mitä kaverillasi on. Joskus se on jopa sydäntä raastavaa, mutta se vaan on lapselle opetettava. Mulla oli aikoinaan sikäli onneton - tai onnekas - tilanne, että meillä on systerin kanssa samanikäiset esikoiset ja silloin aikoinaan systerillä myös erittäin hyvätuloinen mies ja systeri itsekin hyvätuloinen. Minä taas olin silloin persaukinen yh. Oltiin paljon yhdessä ja nämä serkukset ovat oikeastaan pikemminkin sisarukset kuin serkukset. Ja mun lapseni ihanpienestä pitäen joutui tyytyämään siihen, että sai vähemmän kuin serkkunsa.

Ihan sellainen tavallinen tilanne oli se, että joku uusi Disneyn vhs-kasetti ilmestyi. Oltiin siskoni kanssa yhdessä kaupassa ja siskoni osti sen kasetin omalle lapselleen heti ilmestymispäivänä. Mä jouduin likalle sanomaan, että katsotaan nyt..ei ainakaan enen äidin palkkapäivää ja jospa joulupukki voisi sen tuoda. Jouluun siis saaattoi olla aikaa 10 kuukautta. Kyllä mä vieläkin muistan, miten surullinen katse likan silmissä oli, kun serkkupoika sen kasetin sai ja hän ei. Mutta parin viikon päästä likka ei enää edes muistanut koko kasettia :D Eikä se kasetti parin viikon päästä kiinnostanut enää siskonpoikaakaan.

Mutta se oli noin vuosi minkä jälkeen likka ei enää odottanutkaan saavansa kaikkea samaa, mitä serkkunsa sai. Nyt - kauan myöhemmin - mun sisko on sanonut, että mä olen päässyt noiden lasteni kanssa paljon helpommalla, kun he malttavat odottaa pitkiäkin aikoja ja myös hyväksyvät sen, että kaikkea ei voi saada. Systerin perheessä kun on varhaisteinien kanssa käyty jopa kuukausia kestäviä kädenvääntöjä siitä, saako jotain vai eikö saa. Meillä on riittänyt yksi lause.

En olisi aikoinaan pistänyt lainkaan pahakseni, jos joku toinen ihminen olisi tuon elämän karvaan totuuden lapsilleni opettanut. Vaikkapa perhepäivähoitaja =)

 
Alkuperäinen kirjoittaja hannamaria:
Kas, oli tähän tullu vielä kommentteja... Oon samaa mieltä edellisen kanssa, että lapsi on hyvä opettaa siihen ettei aina saa mitä haluaa, ainakaan ihan heti. jo aika pienikin ymärtää sen kyllä jos johdonmukaisesti selitetään
Ja pienelle riittää paljon yksinkertaisemmat selitykset kuin kouluikäiselle. Pienelle voi sanoa, että " Veiccaolavi ei nyt voi mennä sinne, kun se ei ole Veiccaolavin huone vaan Nicopetterin huone. Veiccaolavi menee sitten Veiccaolavin huoneeseen, kun Veiccaolavin äiti tulee hakemaan Veiccaolavin kotiin". Jos Veiccaolavi on aina saanut saman kuin Nicopetteri, kouluiässä Veiccaolaville ei enää kelpaa yksinkertainen selitys siitä, miksi Nicopetteri ja kaverit pääsee 5 kertaa Linnanmäelle ja Veiccaolavi ei kertaakaan.

 
Alkuperäinen kirjoittaja hannamaria:
Kas, oli tähän tullu vielä kommentteja... Oon samaa mieltä edellisen kanssa, että lapsi on hyvä opettaa siihen ettei aina saa mitä haluaa, ainakaan ihan heti. jo aika pienikin ymärtää sen kyllä jos johdonmukaisesti selitetään

Mä olen samaa mieltä - mutta olen myös sitä mieltä, että päiväkodissa pitää myös ulkoilla päivittäin, jos sää sen suinkin sallii. Ruoka, lepo, hygienia ja raitis ilma ovat mun mielestä tärkeitä asioita. Joskin maailma ei kaadu siihen, että päiväunet jäävät kevätretkipäivänä väliin, tai että ulos ei päästy yhtenä päivänä koska satoi niin kovasti.
 
Omat tavarat ja huoneet yms. on ihan ok.
Ulkoilu on vähän eri juttu. Kun ja jos sitä ulkoilemista säällä kuin säällä painotetaan joka hiton hoitopaikan ohjeisssa, niin jos se ulkoilemattomuus johtuu hoitajien ulkoiluhaluttomuudesta eikä oikeasti huonosta säästä, niin se ei ole ok.
 

Yhteistyössä