Tuli tässä mieleeni parin viikon takainen junamatka, kun matkustin perjantai-iltana Tampereelle

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Vaunussa istui hiphop-tyyliin pukeutunut nuorimies, joka oli hermostuneen oloinen koko matkan, vaihtoi nikotiinipussia, joi lonkeroa, puhui puhelimessa innostuneesti kavereiden kanssa illan suunnitelmista kun ei oltu pitkään aikaan nähty, ja ärtyneesti isän/äidin kanssa että no voi hän pikaisesti saunassa käydä mutta ei mitään ruokaa eikä hössötystä, hän lähtee kavereiden kanssa illaksi. Ja poistui junasta valmiiksi kääritty sätkä huulessa.
Kävi sääliksi kotiväkeä, kun ilmeisesti he olisivat toivoneet näkevänsä poikaa ehkä myös pitkästä aikaa, mutta mitä he saivat, kiireisen saunakäynnin ja ilmiselvästi krapulalauantain. Tämä kävi hyvin ilmi puhelinkeskusteluista. Tokihan lapset saa tehdä mitä haluavat, mutta jos vanhempia mennään tapaamaan, niin heidän kanssaan olisi hyvä myös viettää aikaa, muutenkin kuin nukkumalla.

Itellä samat ajat kohta edessä, tyttö ja poika lähdössä syksyllä opiskelemaan. Toivottavasti välit pysyvät hyvänä ja tavataan usein.
 
Toisaalta tuo aika on kasvuun kuuluva.


Mut joo. Tavallaanhan apset ovat jo menetetty kun ne kotoa pois muuttavat. Ensiksi kaveripiiri vie, sit pariudutaan, puoliso vie ajan, sit ehkä lapsetkin...

Itse oon ihmetellyt mun äidin suhtautumista meihin lapsiin ja lapsenlapsiin. Ku sille on kovin tärkeää että oltais kaikki yhdessä.

Miksi? Ku eihän silloin ehdi edes vaihtaa kuulumisia jokaisen kanssa. Muutama tunti ruokailua, kahvia ja hälinää ja sit kaikki matkaavat koteihinsa. Ja edessä on taas puolen vuoden odotus.
 
Toisaalta tuo aika on kasvuun kuuluva.


Mut joo. Tavallaanhan apset ovat jo menetetty kun ne kotoa pois muuttavat. Ensiksi kaveripiiri vie, sit pariudutaan, puoliso vie ajan, sit ehkä lapsetkin...

Itse oon ihmetellyt mun äidin suhtautumista meihin lapsiin ja lapsenlapsiin. Ku sille on kovin tärkeää että oltais kaikki yhdessä.

Miksi? Ku eihän silloin ehdi edes vaihtaa kuulumisia jokaisen kanssa. Muutama tunti ruokailua, kahvia ja hälinää ja sit kaikki matkaavat koteihinsa. Ja edessä on taas puolen vuoden odotus.
Eikö sulle ole tärkeää olla yhdessä perheen kanssa?
Mulle on.
Meiltä kun esikoinen lähti 6 vuotta sitten opiskelemaan, niin edelleen nuoremmat kysyy joka viikonlopun edellä että tuleeko se tänä viikonloppuna. Eli on se sisaruksillekin tärkeää, saati sitten mulle äitinä. Oma rakas lapsihan se on, on se minkä ikäinen tahansa, ja sen kanssa haluaa viettää aikaa.
Mä iloitsen että esikoinen on löytänyt oman alansa, mutta silti mielelläni näkisin häntä vaikka joka viikko (nähdään noin kerran kuussa).
 
Eikö sulle ole tärkeää olla yhdessä perheen kanssa?
Mulle on.
Meiltä kun esikoinen lähti 6 vuotta sitten opiskelemaan, niin edelleen nuoremmat kysyy joka viikonlopun edellä että tuleeko se tänä viikonloppuna. Eli on se sisaruksillekin tärkeää, saati sitten mulle äitinä. Oma rakas lapsihan se on, on se minkä ikäinen tahansa, ja sen kanssa haluaa viettää aikaa.
Mä iloitsen että esikoinen on löytänyt oman alansa, mutta silti mielelläni näkisin häntä vaikka joka viikko (nähdään noin kerran kuussa).


Tottakai on! Ja on sisaruksillekin tärkeää.

Mutta kun halu ja elämän realiteetit eivät kohtaa niin sitä oppii nauttimaan niistä hetkistä kun saa viettää aikaa edes yhden lapsen kanssa kerrallaan.

Ja iloa pitää saada myös siitä kun äiti (siis lasten mummo) soittaa ja tyytyväisenä kertoo miten lapsi kävi poikaystävineen kahvilla ja toivat oikein kukkia. Tai (ex)anoppi päivittää vastaavan tapahtuman facebookissa.

Tai kun muksut kertovat isänsä luona vieraillessaan mitä kaikkea siellä on tapahtunut.


Pääasia että on onnistunut kasvattamaan tasapainoisia ja perhekeskeisiä lapsosia. Niistä saa nauttia muutkin kuin minä.
 
Muistakaa sitten pitää yhteyttä niihin kotoa lähteviin lapsiinne. Soitelkaa ja viestitelkää. Omat vanhempani eivät koskaan ole pitäneet yhteyttä, mutta sitten uhriutuvat kun ei nähdä tai soitella.
 
Suomessa on tapana että ollaan itsenäisiä/jopa etäisiä. Useissa muissa maissa kunnioitus/arvostus vanhempia kohtaan on jo sellaista että noin ei sovi tehdä, eikä tehdä. Näissä maissa rakkaus myös näytetään avoimemmin kuin Suomessa, vanhemmat/lapset pusutellaan ja halataan tavatessa kunnolla.❤
 

Yhteistyössä