Tuli tuon ADHD-keskustelun ( Inhimillinen tekijä ) myötä, että....

[tämmöistä]

yleensä siis lääkityksen pitäisi tehdä lapsi rauhallisemmaksi ja sellaiseksi, että hommat hoituvat.

Mutta meillä taas tuntuu asia siltä, että onkohan lääkityksestä mitään apua? Lapsi on siis ekalla luokalla koulussa ja nyt syksyllä on koulu mennyt kyllä ihan päin prinkkalaa. Hän on aika mahdoton koulussa. Tällä hetkellä hän syö 36mg Concertaa ja meistä kyllä tuntuu, että lapsen elimistö jotenkin tottuu tuohon lääkkeeseen, eikä siitä sitten ole mitään hyötyä.

Muistaakseni lapsi on nyt vuoden verran (syksy 2010) jo käyttänyt tuota 36mg lääkettä. Lääkkeen käytön hän aloitti talvella 2010.

Seuraava määrä on jo 54mg ja se on minusta liian iso määrä. Joten en tiedä sitten mitä seuraavaksi lääkkeeksi lapselle annetaan? Syyskuussa pidettiin palaveri ja siinä sairaalan asiantuntijat sanoivat, että ottavat lääkärin kanssa keskustelun aiheeksi nämä lääkeasiatkin. Mutta ei ole vielä sairaalasta mitään tietoa tullut.

 

[pikkumy]

Onko lääkitys ainut kuntoutuskeino? Jos on niin sitten mennään päin prinkkalaa ja ainut ratkaisu on joo nostaa ja nostaa lääkitystä. Terveisin adhd jonka mielestä lääkitys on yksi kuntoutuskeino muiden joukossa, ei sellainen pysyvä kainalosauva, joka tekee ikuisesti kaiken puolestasi pelkällä lääkeannoksella ilman vaivaa (mm. omien ominaisuuksien hallintakeinojen opettelun että tässä maailmassa voi selvitä).

Muistaakseni metyylifenidaattia myydään muillakin kauppanimillä pitkävaikutteisena kuin concerta. Ja se ei mennyt jaottelulla 18/36/54mg. Ja ainahan voi kokeilla onko lyhytvaikutteisesta ritalinista apua esim. tuon rinnalla. Suurin kysymys on auttoiko lääke viime vuonna tarpeeksi ja mikä on nyt poikkeavaa.

Toinen hyvä kysymys on onko lapsi normaaliluokalla (missä muiden hälinä voi olla liikaa ja suuri ärsyke miksi lääkitys ei koskaan tulekaan riittämään) vai jo pienluokalla. Ja jos on pienluokalla, pysyykö opettajalla ryhmä hallinnassa vai onko tunnit helposti hälinää.

 

[tämmöistä jatkaa]

pikku myy, lapsi on nyt koulussa pienryhmässä, mutta silti hän on ollut siellä aivan mahdoton. On heitellyt luokassa tavaroita ja seissyt pulpetin päällä. Ryhmäavustajaa hän ei tahdo millään totella, silti kaupungilla ei ole resursseja tarjota henkilökohtaista avustajaa. Välitunneilla lapsi kokee toisten lasten läsnäolon häiritseväksi ja on heittänyt heidän päälleen kuraa.

Nyt hiljattain pidettiin jälleen palaveri lapsen asioista ja opettaja oli sitä mieltä, että lapselle rakennetaan nyt ihan oma koulupäivänsä mihin kuuluu mm: se, että lapsi on välitunneilla yksikseen ryhmäavustajan kanssa. Lisäksi hän on muina aikoina jumppasalissa missä hän ensin hetken aikaa tekee koulutehtäviä ja lopun aikaa saa kiipeillä puolapuissa tms. omia juttujaan.

Joku isompi herrakin oli käynyt koulussa tilannetta katsomassa ja todennut myös lapsen menon mahdottomaksi luokassa. Silti ei varaa tarjota hlö.koht. avustajaa vaan herra oli todennut, että koettakaa pärjätä jotenkin. Toisten ryhmässä olevien lasten koulurauha ja muu turvallisuus taataan tällä, että lapsi on jumppasalissa ryhmäavustajan kanssa.

Ja mitä pienryhmän luokan meteliin tulee, niin ryhmäavustaja on minullekin todennut, että heillä on koulun hiljaisin luokka. Eli ei siellä mitään meteliä synny. Ainoa joka kaaosta yrittää aikaan saada on lapseni. Opettajakin tässä viime palaverissa sanoi, että lapsi välillä yrittää ärsyttää muita lapsia, esim; kolistelemalla pulpetin kantta tai lähtemällä vaeltamaan ympäri luokkaa. Ope oli myös sitä mieltä, että lapsi ei hänestä välttämättä ole vielä koulukypsä, mutta ei ole muitakaan vaihtoehtoja nyt tarjolla, kuin tämä pienryhmä koulussa. Joten tämä eka kouluvuosi menee lapsella siihen, että hän opettelee koululaiseksi kasvamista ja miten koulussa ollaan.