Tulihan se totuus sieltä

[voihan]

Juttelin miehen kanssa puhelimessa ja mies valitti kaikesta mitä teen.
Sitten sanoi että eipä hän koskaan saa kiitosta jos on mun lapsen kanssa...
Voi p.rkele, vai että kiitosta että käy lapsen kanssa vaikka ulkona.
Milloin mä saan kiitoksen siitä että teen miehelle ruuan, pesen pyykit, pidän kodin siistinä jne.

Aaarghh. Varmaan sitten kun tämä yhteinen lapsi syntyy niin pitää muistaa kiittää jos HOITAA omaa lastaan vaikka sen ajan että pääsen suihkuun...

 

[röppö]

No kyllä mä ainakin kiitän mun miestä jos käy ulkona mun lasten kanssa tai niitä enempi hoitaa,kun ei sillä periaatteessa mitään velvollisuuksia niitä kohtaan ole.
Tosin kyllä tekee sen kaiken mielellään ja usein sanoo,ettei tartte kiitellä jne,mutta kyl mustakin tuntuu hyvältä jos mua kiitetään niin miksi mä en sanoisi sitä pientä sanaa jonka itsekkin mielelläni kuulen miehelle,kun mua auttaa?

 

[a.p.]

No kyllä mä ainakin kiitän mun miestä jos käy ulkona mun lasten kanssa tai niitä enempi hoitaa,kun ei sillä periaatteessa mitään velvollisuuksia niitä kohtaan ole.
Tosin kyllä tekee sen kaiken mielellään ja usein sanoo,ettei tartte kiitellä jne,mutta kyl mustakin tuntuu hyvältä jos mua kiitetään niin miksi mä en sanoisi sitä pientä sanaa jonka itsekkin mielelläni kuulen miehelle,kun mua auttaa?

Koskaan en ole pyytänyt että olisi tuon lapsen kanssa, on sen tehnyt ihan omasta tahdostaan. Ja lukuisat kerrat olen kyllä kiittänyt miestä... Mua ei ole kyllä kiitetty mistään.

 

["minna"]

Kyllä mä kiittelen tai annan palautetta miehelle, jos esim ulkoilee lasten kanssa. Tai kerron, että tuntu kivalta kun ulkoili ja sain esim rauhassa laittaa ruoan tai levätä tms. Tosin meillä mies kyllä antaa palautetta myös mulle. Ei nyt tietenkään koko ajan olla kiittelemässä, mutta niin, että toinen tietää, että arvostaa toisen tekoja.