Mulle käy tämän tästä nuin. Oon miettiny pääni puhki, et mikä on? Onko minussa vika? Yritänomaa käyttäytymistä petrata. Mulle usein kuitenki sanotaan, et olen mukava ja kiva ja hyvää seuraa. Mut miksi mut sit jätetään porukoista ulkopuolelle? Johtunee varmaan osittain Kolmesta pienestä lapsesta. Mies väittää ainakin, et vika ei voi olla minussa. En tiiä ketä uskoa. En voi muuta, ku yrittää olla mukava. Harmittaa, ku saatan sit tallaantua muiden jalkoihin, ku yritän miellyttää muita. Sen tiedän, että möläyttelen joskus hölmöjä, mutta en pelkää pyytää anteeksi!
Meillä on myös tiivis kolmen perheen kaveripiiri. Harmittaa kovasti, ku olivat pitäneet syömingit pitkän kaavan mukaan ilman meidän perhettä. Eivät puhuneet mitään meille. Ja kuulinki sit kautta rantain heidän jutuistaan, et tälläset pirskeet olivat pitäneet. Toisaalta ehkäpä he vain halusivat olla kahden perheen kesken. En tiiä, yleensä ollaan tehty tämmöset asiat yhessä, jos kaikilla on ollu aikaa. Aina pyydetään koko porukka koolle. Mut nyt näin. Tulee vainoharhanen olo.