Tulipas Lastenlinnasta tytön paperit

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Heavyfreak
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Heavyfreak

Aktiivinen jäsen
17.07.2005
15 106
2
36
Eihän noissa mitään uutta ollut. Mutta jotenki silti kauheen rankkaa niitä lukee. Dg siis laaja monimuotoinen kehitysviive ja vuorovaikutuksen ongelmat.

Kauheesti oli hajontaa noissa et millä tasolla mikäkin on. Jotku oli noin 3 -vuotiaan tasolla, osa taas täysin ikätasolla. Tyttö nyt siis 4 v 9 kk. Oli myös mainintaa että tulee koulussa tarvitsemaan erityisopetuksen sekä yksilöllisen opetussuunnitelman.

En mä tiiä et miks mä tän näin raskaasti otan. Mitään uutta ei oo tullu eikä mikään muutu tän dg:n myötä. Muu ku se että nyt saadaan tytölle kuntoutusta.. Ja ihan sama, suunnattoman rakas tyttöhän se edelleen on!

Kai tähän pitää vaan hetki totutella, tähän erityislapsen äitinä oloon..
 
mun mielestä osaat hienosti käsitellä tunteitasi, ja hyvä että saat niitä purettua näinkin. varmasti tuo on raskas asia, mutta ihanaa että tytöllä on äiti, joka rakastaa. siinä jää kehitysviiveet kakkoseksi!
 
Alkuperäinen kirjoittaja möllö:
mun mielestä osaat hienosti käsitellä tunteitasi, ja hyvä että saat niitä purettua näinkin. varmasti tuo on raskas asia, mutta ihanaa että tytöllä on äiti, joka rakastaa. siinä jää kehitysviiveet kakkoseksi!

Kiitos! :)

Onhan se raskasta mutta silti, päivääkään en vaihtais pois! Tuo tyttö on mulle täydellinen tuollaisenaan ja mä rakastan sitä enemmän ku elämää! :heart:

Nyt mä meen hakeen tytön pk:sta ennenku itken täs ku vesiputous :D Itte oon viel huomisen saikulla migreenin vuoks, saapahan sit rauhas tänki jutun sulatella.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Heavyfreak:
Alkuperäinen kirjoittaja PikKuinkkuli:
:hug: kyllä se siitä. Mut en mäkään pysty noita lausuntoja lukee ilman ettei nouse pala kurkkuun.

Kiitos

Joo, kyllä siinä itku tuli ku niitä luki.. :'(

Poika ei muuten tykkää yhtään siitä lastenlinnasta ja se näkyy niissä lausunnoissa. Ahdistava ympäristö ja autistin yhetistyötarve ei ole kovin hyvä yhdistelmä. Miksei lasten tutkimuspaikka voisi olla ympäristöltään iloisenpi, pitkiä pimeitä ja ankeita käytäviä joita meidän poika ainakin pelkää. :/
 
Tottakai ne paperit pistää tunteet pintaan. Ainaki itsellä on niin ettei sen lapsen "vammaa" huomaa tai sen kanssa elää sillätavoi ettei sitä edes muista. Mutta sitten kun on joku lääkärihomma tai meillä on muutaman vuoden välein lapsen vanhempainkurssi niin siellä jotenki se nousee pintaan että näinhän se on. Mun lapsella on näkövamma siis. Et helpotti kun sai lausunnon mistä johtuu, mutta samalla se nostaa pintaa tunteita siitä sairaudesta/vammasta :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja PikKuinkkuli:
Alkuperäinen kirjoittaja Heavyfreak:
Alkuperäinen kirjoittaja PikKuinkkuli:
:hug: kyllä se siitä. Mut en mäkään pysty noita lausuntoja lukee ilman ettei nouse pala kurkkuun.

Kiitos

Joo, kyllä siinä itku tuli ku niitä luki.. :'(

Poika ei muuten tykkää yhtään siitä lastenlinnasta ja se näkyy niissä lausunnoissa. Ahdistava ympäristö ja autistin yhetistyötarve ei ole kovin hyvä yhdistelmä. Miksei lasten tutkimuspaikka voisi olla ympäristöltään iloisenpi, pitkiä pimeitä ja ankeita käytäviä joita meidän poika ainakin pelkää. :/

Voi ei! :hug: Se on tosi ankeeta jos lapsi ei yhtään tykkää ympäristöstä! Se just ois sen yhteistyön kannalta niin kauheen tärkeetä.

Onhan se sillee paikkana karu ja kauheen sairaalamainen. Mutta meillä tuo tyttö kuitenki tykkäs sielä olla, tykkäs kaikista niistä tädeistä kauheesti :D Ja oli kyllä ihan yhteistyökykyinen ja -haluinen, sen verran mitä omaehtoisuutensa periksi anto.. :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja hemuli:
Tottakai ne paperit pistää tunteet pintaan. Ainaki itsellä on niin ettei sen lapsen "vammaa" huomaa tai sen kanssa elää sillätavoi ettei sitä edes muista. Mutta sitten kun on joku lääkärihomma tai meillä on muutaman vuoden välein lapsen vanhempainkurssi niin siellä jotenki se nousee pintaan että näinhän se on. Mun lapsella on näkövamma siis. Et helpotti kun sai lausunnon mistä johtuu, mutta samalla se nostaa pintaa tunteita siitä sairaudesta/vammasta :/

En mäkää ihan jokapäiväisessä elämässä sitä sillee huomaa. Ehkä siihen vaikuttaa viel se että tyttö on ainut lapsi. Me vaan eletään ihan normaalia arkee :) Haasteita kyllä on, paljo enemmän ku mitä normisti tän ikästen kans mutta ei sitäkään silleen ota. Se on sitä meidän normaalia kun tällä tavalla on aina menty :)

Ja kyllä se diagnoosin saanti helpottaa, ei tarvii enää miettiä tai ihmetellä. Epävarmuus on pahinta.
 
Ne paperit kannattaa lukea jonkin kuukauden päästä uudelleen, niistä voi huomata uusia juttuja, mihin ei näin alkuvaiheessa edes kiinnitä huomiota. Nyt varmaan on paperirumba edessä siellä, kun täyttelet hakemuksia sinne ja tänne, kelan papereihin saa ne raaimmat jutut vedellä.

Sopeutumisvalmennuskurssia suosittelen, jos sinne pääsette täysylläpidolla, tulee vertaistukea ja irrotusta arjesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ne paperit kannattaa lukea jonkin kuukauden päästä uudelleen, niistä voi huomata uusia juttuja, mihin ei näin alkuvaiheessa edes kiinnitä huomiota. Nyt varmaan on paperirumba edessä siellä, kun täyttelet hakemuksia sinne ja tänne, kelan papereihin saa ne raaimmat jutut vedellä.

Sopeutumisvalmennuskurssia suosittelen, jos sinne pääsette täysylläpidolla, tulee vertaistukea ja irrotusta arjesta.

Hiukan aiheen vierestä kysyisin minkälaista tukea on tarjolla erityislapsen vanhemmalle? Mun pojalla on tod. näk. dysfasia ja lastenlinnaan ollaan menossa sitä selvittelemään. Saako Kelasta helposti vammaistukea jos tulee diagnoosi?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ne paperit kannattaa lukea jonkin kuukauden päästä uudelleen, niistä voi huomata uusia juttuja, mihin ei näin alkuvaiheessa edes kiinnitä huomiota. Nyt varmaan on paperirumba edessä siellä, kun täyttelet hakemuksia sinne ja tänne, kelan papereihin saa ne raaimmat jutut vedellä.

Sopeutumisvalmennuskurssia suosittelen, jos sinne pääsette täysylläpidolla, tulee vertaistukea ja irrotusta arjesta.

Joo kyllä ne varmasti tulee vielä muutamaan kertaan luettua läpi. Kelan hakemus tossa oottelee täyttöä, täytän sen huomenna ku oon vieny tytön hoitoon, saa rauhassa tehdä :) Seki varmasti on homma sinänsä, varmasti tulee sellanen fiilis et eihän meillä mikään onnistu.. :| Mut Lastenlinnassa käytiin tuo hakemus läpi sen sosiaalityöntekijän kans ja se anto hyvät vinkin hakemuksen täyttämiseen. Meinasivat et on pieni mahdollisuus siihen korotettuun tukeen.

Muutenki täytyy nyt alkaa kattelee noita muita hommia. Ku ei oo minkäänlaista tukiverkkoo ni vähän jo harkinnu tuota tukiperhe hommaa.. Kattellaa ny.. Vertaistukihommiaki oon aatellu, mä oon vaan kauheen nihkee lähteen mihkään :snotty: Mut täytyy tässä ottaa asioista selvää. Nythän kaikki on sillä tavalla helpompaa ku on saanu tytön vaikeuksille nimen :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja minttu:
Hiukan aiheen vierestä kysyisin minkälaista tukea on tarjolla erityislapsen vanhemmalle? Mun pojalla on tod. näk. dysfasia ja lastenlinnaan ollaan menossa sitä selvittelemään. Saako Kelasta helposti vammaistukea jos tulee diagnoosi?

Dysfasia puolesta osaan jotain vastatakin. Vammaistuesta ja sen määrästä on vaikea sanoa, ne on ihan tapauskohtaisia, kannattaa tehdä hakemus huolella ja varmaan tuolta lastenlinnasta löytyy sosiaalityöntekijä, joka auttaa hakemuksen täytössä. Sitä ei itse tule edes ajatelleeksi, mitä kaikkea sinne voi laittaa, joka edesauttaa tuen saamista. Kela maksaa esim. terapiat, jos saa korotettua tukea, muuten menee kunnan maksettavaksi.

http://www.stroke.fi/index.phtml?s=46 löytyy tietoa sopeutumisvalmennuskursseista, lääkärinlausuntoon kannattaa pyytää suositus kurssille, jos sitä ei tule automaattisesti, kela yleensä myöntää kurssin silloin, tosin stroken kursseille voi päästä raha-automaattiyhdistyksen rahoituksellakin, jos kela evää kurssin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja PikKuinkkuli:
Alkuperäinen kirjoittaja Heavyfreak:
Alkuperäinen kirjoittaja joo:
epikriisejä? Ne on luottamuksellisia tietoja.

Mistäs sä löysit mun lapsen epikriisin?

Se, että on diagnoosin kertonu, ei tarkota sitä että on koko epikriisi levitelty. Ihme sakkia.. :headwall: :headwall:

:laugh: joidenkin palstaajien fiksuudesta

Hemmetti, mä jo säikähin et mä oon sen epikriisin epähuomiossa skannannu ja laittanu aijaahan.. :xmas: :laugh:
 
:hug: se on sitä että kun näkee mustaa valkoisella.. siis sen totuuden, diagnoosi paperilla on jotenki "lopullisempi" ja rankempi, mitä suullisena!
Kuulostaa kuitenkin siltä, että olet hyvin sopeutunut tilanteeseen ja pystyt hyväksymään työn sellaisena kuin hän on.. se on parasta, mitä äiti voi lapselleen antaa!! :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Heavyfreak:
Alkuperäinen kirjoittaja PikKuinkkuli:
Alkuperäinen kirjoittaja Heavyfreak:
Alkuperäinen kirjoittaja joo:
epikriisejä? Ne on luottamuksellisia tietoja.

Mistäs sä löysit mun lapsen epikriisin?

Se, että on diagnoosin kertonu, ei tarkota sitä että on koko epikriisi levitelty. Ihme sakkia.. :headwall: :headwall:

:laugh: joidenkin palstaajien fiksuudesta

Hemmetti, mä jo säikähin et mä oon sen epikriisin epähuomiossa skannannu ja laittanu aijaahan.. :xmas: :laugh:

mäkin mietin hetken et menikö multa jotain ohi :laugh:
 
Alkuperäinen kirjoittaja zuku:
:hug: se on sitä että kun näkee mustaa valkoisella.. siis sen totuuden, diagnoosi paperilla on jotenki "lopullisempi" ja rankempi, mitä suullisena!
Kuulostaa kuitenkin siltä, että olet hyvin sopeutunut tilanteeseen ja pystyt hyväksymään työn sellaisena kuin hän on.. se on parasta, mitä äiti voi lapselleen antaa!! :hug:

Niin se on. Mitään uutta ei tullu ja kaiken mä jo tiesin mut paperilta se on silti jostain syystä rankempi lukee.

Ja kyllä mä ihan sinut oon asian kans. Lapsi tulee aina tuntemaan itsensä hyväksytyksi ja rakastetuksi :heart: :)
 

Yhteistyössä